Avainsanat

, , , ,

Image

Mitkä ovat rakkaimmat kirjamme? Millaiset kirjat ovat muokanneet eniten ajatuksiamme, asenteitamme ja elämänkatsomustamme? Entä millaisten kirjojen kuvittelemme vaikuttaneen eniten maailmanhistoriaan tai kirjallisuuden kehitykseen?

Kansalliskirjastossa Helsingissä oli 27.5.-31.12.2010 nähtävissä näyttely Mikäs kirjan tappaisi – Kirja nyt ja tulevaisuudessa. Näyttelyn yhteydessä julkaistiin Inkeri Pitkärannan toimittama antologia Elämäni rakkaimmat kirjat, joka toi esille 21 tunnetun suomalaisen kaikkein rakkaimmat teokset.

Antologiassa mainituista teoksista löytyi kaunokirjallisuutta, lastenkirjoja, fantasiaromaaneja, tietokirjoja, luonto-, uskonto- ja mietekirjallisuutta sekä filosofiaa. Käännöskirjallisuuden merkitystä korosti se, että mainituista 125 teoksesta 47 olivat kotimaisten ja 78 ulkomaisten kirjailijoiden tuottamia.

Eniten yhteisiä valintoja saanut yksittäinen teos (3 kpl) oli Aleksis Kiven Seitsemän veljestä (1873). Kokki-kirjailija Sami Garam totesi, että vaikka Kiven kieli on vanhahtavaa, kirjasta löytyy yllättävän modernejakin teemoja. Kirjallisuustieteen emeritaprofessori Maija Lehtoselle ”Kiven kieli on tuoreudessaan, runsaudessaan ja rytmikkyydessään nautinnon lähde”.

Mainintoja eniten kerännyt kirjailija oli puolestaan Mika Waltari (4 mainintaa). Mitro Repolle Johannes Angelos (1952) oli matka omiin juuriin ja tietoisuuteen siitä, miten yli 1000-vuotinenkin valtakunta tuhoutuu aikanaan. Hiihtäjä Aino-Kaisa Saarinen löysi sattumalta isoäitinsä hyllystä Sinuhe egyptiläisen (1945) ensipainoksen ja ihastui sitä lukiessaan ikihyviksi.

Muita tärkeitä kotimaisia kirjailijoita olivat Kari Hotakainen (2 mainintaa), Sofi Oksanen (2), Marjo T. Nurminen (2), Zacharias Topelius (2) ja Yrjö Karilas (2). Säveltäjä-kirjailija Eero Hämeenniemi luki Hotakaisen Ihmisen osan (2009) Münchenin lentokentällä ja sanoo sen olleen elämänsä paras koneenodotus. Uutisankkuri Katja Kannonlahdelle Hotakaisen Juoksuhaudantie (2002) oli ”kertakaikkisen upea teos, vähän vino ikkuna maailmaan”.

Sofi Oksasen Puhdistus (2008) oli graafikko Kaisa Lekalle ”ravisteleva teos vahvoista naisista sodan ja modernin kapitalismin jaloissa”. Samaan suuntaan omalla tavallaan osoittaa Marjo T. Nurmisen Tiedon tyttäret (2008), joka esittelee värikkään joukon päättäväisiä historian suurnaisia.

Historioitsija Matti Klingelle Topeliuksen Välskärin kertomuksia (1853-1867) oli upea, suuri kirja historiasta, rakkaudesta ja jaloudesta, joka on kirjoitettu hauskasti ja vetävästi. Yrjö Karilaan Pikku jättiläinen (1958) näyttäytyi filosofi Ilkka Niiniluodolle hakuteosten ja internetin isoisänä, jonka tiheiltä sivuilta hän löysi pikkupoikana jotakin tietoa kaikesta.

Maailmankirjallisuudesta muiden eteen nousivat Orhan Pamuk (3 mainintaa), Fedor Dostojevski (2), Platon (2) ja Astrid Lindgren (2). Kosmologi Kari Enqvist ja kirjallisuuden emeritaprofessori Liisi Huhtala totesivat Pamukin teoksen Istanbul – Muistot ja kaupunki (2003) olevan kiintoisa sekoitus historiaa, omaelämäkertaa ja matkakirjaa.

Suuriin kertomuksiin lukeutuvat Raamattu ja Bhagavad gîtâ saivat molemmat ”vain” kaksi mainintaa. Eero Hämeenniemi löysi Raamatusta yllättäviä asioita lukemalla kahta-kolmea suomennosta tai käännöstä rinnatusten. Toimittaja Yazka Janille Bhagavad gîtâ oli korvaamaton arjen kohottaja, joka antoi voimaa ja perspektiiviä ja panee asioita oikeaan tärkeysjärjestykseen. Kaisa Leka puolestaan totesi ikivanhan intialaisen filosofian tarjonneen ”häkellyttävän tarkkanäköisiä oivalluksia elämästä myös nykyihmiselle”.

Maailmanhistorian vaikuttajat

Kesän 2010 kiintoisimpien tietokirjojen joukkoon kuului englantilaisen journalistin Andrew Taylorin teos Kirjat jotka muuttivat maailmaa (Books That Changed The World; alkuteos 2008). Teos listaa 50 sellaista kirjaa, joiden Taylor olettaa vaikuttaneen eniten maailmanhistorian aikana ihmisiin, tapahtumiin sekä muiden kirjojen kirjoittamiseen. Kirjoittaja suhtautuu projektiin sen vaatimalla kunnianhimolla.

Niin antiikin kirjailijat kuin länsimaisen kirjallisuuden myöhemmät suurmiehet ammensivat paljon vaikutteita Homeroksen Iliaasta (n. 700 eKr.) ja Herodotoksen Historiateoksesta (n. 400 eKr.). Filosofeille ja teologeille vastaava teos oli Platonin Valtio (n. 300 eKr.). Varsinkin kristilliseen teologiaan sopi saumattomasti Platonin tapa erottaa toisistaan arkipäiväiset kokemukset ja abstrakti täydellisyyden maailma.

Ensimmäinen nykyaikainen romaani oli Cervatesin Don Quijote (1605-1615). Anglosaksisen kaunokirjallisuuden ja teatterin perinteitä on määritellyt ennen kaikkea Shakespearen First Folio (’Ensimmäinen folio’; 1623), joka sisälsi 36 näytelmää.

Lukuisiin Taylorin kirja-artikkeleista on lisätty lyhyet yhteenvedot myös teosten suomennosten historiasta. Useat Taylorin mainitsemista teoksista on suomennettu ainakin ensimmäisellä kerralla englanninkielisten käännösten pohjalta. Näin kävi esim. Koraanille (n. 650 jKr.), josta ilmestyi 1942 ensimmäinen suomennos perustuen vuoden 1930 englanninkieliseen käännökseen.

Homeroksen Iliaan suomentamisen otti Otto Manninen tehtäväkseen 1899, vaikka ei osannut kreikkaa kovin hyvin. Hän opiskeli kreikkaa innokkaasti ja työsti vaiheittain Iliaan suomeksi vuoteen 1919 mennessä. Huomionarvoista on, että ensimmäinen suomennettu amerikkalainen romaani on Harriet Beecher Stowen Setä Tuomon tupa (1852), Taylorin listalle päässyt kirja sekin.

Toisinaan on jopa poliittinen taho voinut tuoda Taylorin mainitseman teoksen suomenkielisten lukijoiden ulottuville. Näin kävi esim. Maon Pienelle punaiselle kirjalle (1964), jota Kiinan ulkomainen propagandapalvelu alkoi toimittaa muihin maihin heti ilmestymisen jälkeen. Kiinan Suomen-suurlähetystö julkaisi suomennoksen 1967. Taylorin mainitsema Niccolò Machiavellin Ruhtinas (1532) suomennettiin ensimmäisen kerran vasta 1918 ja toisen kerran 1969. Marxin Kommunistinen manifesti (1848) käännettiin ruotsiksi ilmestymisvuonnaan, mutta suomeksi niinkin myöhään kuin 1906. Parempi myöhään kuin ei ollenkaan.

Taylor on toiminut lehtimiehenä Englannissa ja Lähi-idässä. Kirjat jotka muuttivat maailmaa on arvokas lähdeteos varsinkin tutkijoille, jotka selvittävät tieto- ja kaunokirjojen historiallisia juuria ja lähdetekstejä. Kirjoittajan englantilaisuus korostuu teoksessa melkoisesti. Englanninkielisen kaunokirjallisuuden merkkiteokset ovat päässeet Taylorin listalle ohitse muiden maiden klassikoiden.

– – – – – – –

Kirjoituksen pohjana on artikkeli, joka on julkaistu Hiidenkivi-lehdessä.

Mainokset