Avainsanat

,

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta. Atena 2006. 323 s.

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät. Atena 2010. 372 s.

”Ellalla oli ollut vaikeuksia pysytellä pitempiä aikoja poissa kirjaston paperipölyisestä ilmastosta. Nytkin, kun Ella lähestyi kirjastoa viallinen Dostojevski laukussaan, hänet valtasi sama pyhä kunnioitus kuin lapsena. Hän oli ollut se kirjakasseja raahaava pieni tyttö, jollainen löytyy jokaisesta kirjastosta.”

Jyväskyläläisen äidinkielenopettajan Pasi Ilmari Jääskeläisen (s. 1966) esikoisromaani Lumikko ja yhdeksän muuta on vanhanaikaisessa kirjallisuushengessä sepitetty mutta uudehkoja tyylikeinoja hyödyntävä jännityskertomus maalaiskunnan erikoisesta kirjallisuusseurasta. Ylvään teoksen maagis-realistista kerrontaa jännittää kohtalaisen hyvin rakennettu ja hallittu dekkarijuoni. Romaanin päähenkilö on lapsettomuudesta kärsivä ja maalaislukion äidinkielen opettajana häärivä Ella. Hän löytää yllätykseen kuuluisia kaunokirjoja, joissa tapahtumat ja henkilöt ovat poikenneet uusille urille.

Jääskeläisen romaanin varsinaiset tapahtumat alkavat vasta Ellan jäädessä henkisistä syistä sairaslomalle. Ellan kotikunnassa Jäniksenselällä asuu kuuluisa lastenkirjailija Laura Lumikko, joka on työnsä ohessa kasvattanut joukon menestyviä ammattikirjailijoita. Lumikon yhdeksänhenkinen kirjallisuusseura kaipaa kymmenettä kokelasta. Yllättävästi Ella saa kutsun tulla mukaan Seuraan.

Seurassa nainen tapaa mm. menestyneen sci-kirjailijan, dekkaristin, nuortenkirjailijan, satiirikon ja TV-käsikirjoittajan. Seuran alkuperäisjäsenet vieroksuvat jostain syystä toisiaan ja välttävät keskinäistä kontaktia. Vähitellen Ellalle selviää miksi, ja hän joutuu elämänsä kiipeliin.

Aikaisemmin mm. palkittuja scifi-novelleja julkaissut Jääskeläinen onnistuu romaanidebyytissään yhdistämään varsin kypsällä ja muodikkaalla tavalla uni- ja harhakuvia sekä todellisia tilanteita. Yllätykselliset tapahtumat seuraavat toisiaan luontevasti, ja jännite säilyy loppuun asti. Havainnollisesti kirjoittavan Jääskeläisen ansiot ovat vähäisimpiä miljöönkuvauksessa. Maalaiskuntana Jäniksenselkä on epäuskottava luomus, jossa sadat harrastajakirjoittajat kilpailevat toisiaan vastaan kirjoittamisessa todellisella kyynärpäätaktiikalla.

Romaanin miljöössä luonnolla eläimineen on suuri merkitys. Lumikon haihduttua kuin tuhka tuuleen Jäniksenselän koirat lähtevät kuin yhteisestä oivalluksesta samoilemaan lähimetsiin, kuin kadonnutta etsien. Vähitellen ne kokoontuvat pahaenteisesti yhden Seuran jäsenen kotipihaan.

Jäniksenselän irvokkuutta lisää jalustalle nostettu Laura Lumikko, joka hallitsee maaseutupitäjää rautaisella auktoriteetilla. Kun 72 sivun intron jälkeen kaikkien palvoma kirjailija astuu esiin, hän mykän farssin unissakävelijän tavoin kompastelee portaissa – ja häviää jäljettömiin äkillisen lumimyrskyn saattelemana! Tullessaan Seuraan Ella astuu epätodelliseen maailmaan, josta muut haaveilevat ja jonka unenomaiset reunaehdot kiehtovat voimakkaasti. Seuran toiminta kauheine juhlineen kärjistyy inhottavuuksien vyyhdiksi loitontuen kauas ruusuisesta ideaalista. Maineikkaat kirjallisuusihmiset paljastuvat roistoiksi, jotka haaskalintuina hyödyntävät kauheita ihmiskohtaloita ja läheistensä elämänvaiheita, varastavat kirjoja, murtautuvat toistensa asuntoihin, raiskaavat tyttöystäviään ja ajautuvat jopa murharatkaisuihin. Seuran jäseniä ei tunnu laki sitovan viime kädessä lainkaan.

Yhdeksi kantavaksi aiheeksi muodostuu se, mitä todellisesta ihmisestä voi kaunokirjassa kertoa ja mitä ei. Seuran jäsenet pelaavat suljettujen ovien takana toisiaan vastaan Peliä, jossa sydämen salaisuudet avataan toiselle peittelemättä. Henkinen räsypokka ei kuitenkaan tuo toista lähelle vaan vieraannuttaa peruuttamattomasti.

Maagiset tapahtumat (mm. kirjarutto) sekoittavat romaanikerrontaa vaikuttavammin kuin groteski liioittelu, johon kirjailija lähtee tämän tästä. Kerronnan ironiset elementit eivät vieraannuta ylen tehokkaasti vaan jäävät humoristisiksi. Jännityskerronnan Jääskeläinen sitä vastoin hallitsee kuin paljon julkaissut dekkaristi. Opettaja-kirjailija lähestyy kaunokirjallisuuden tekemisen reunaehtoja ja kirjallisuusinstituution historiaa mukaansatempaavasti parodioiden, jopa hauskasti. Varsinkin romaanin alku on mieleenpainuva. Kaikille tutut kuvat ainetta kirjoittavasta koululuokasta muuttuvat äkisti painajaismaisiksi, kun klassikkoromaanista löytyy virhe.

Henkilökuvauksessa Jääskeläinen päästää pirut irti ja pirstoo luutuneita mielikuvia. Monta hyvää ideaa romaaniinsa keksinyt kirjailija havainnollistaa hyvin mielenterveysongelmien etenemistä, mm. Alzheimerin tautia. Mielenterveysongelmien mahtipontinen esittely niin Ellan lähipiirissä kuin Seuran kirjailijoilla luo Jääskeläisen teokseen melko synkän vireen.

Lumikko ja yhdeksän muuta -romaanin ironisoitu kirjailijakäsitys paljastuu karuksi. Romaanikertoja saa rinnalleen vuorotellen Jäniksenselän Kirjallisuusseuran alkuperäisjäsenten äänet. Nämä kuitenkin vaikuttavat melko infantiileilta, jopa keskeneräisiltä tyylikkääksi hiottuun kertojaan verraten.

Jääskeläisen neljä vuotta myöhemmin julkaisema romaani Harjukaupungin salakäytävät (2010) kartoittaa kirjailijan kotikaupungin fantastisia miljöitä. Romaanin päähenkilö, jyväskyläläinen kustantaja Olli Suominen, on menestynyt elämässään ulkoisesti hyvin. Kaikki ei kuitenkaan ole kohdallaan. Ollin ja hänen lapsuudenystäviensä elämää on jo vuosia varjostanut synkkä salaisuus.

Kun avioelämä kutistuu kokoon, Olli tapaa kuin tilauksesta lapsuudenihastuksensa Kerttu Karan, joka on ruvennut kirjailijaksi. Tämän Elokuvallinen elämänopas –teos on muuttunut kansainväliseksi menestysteokseksi, minkä vuoksi Olli haluaa Kertun talliinsa euroja tuomaan. Nainen tarjoaa Ollin kustannettavaksi maagista kaupunkiopasta Jyväskylästä. Olli ja Kerttu ovat nuoruudessaan löytäneet ystäviensä kanssa Jyväskylän alta salakäytäviä, joiden kuvaamisesta Kerttu on kiinnostunut.

Olli taipuu Kertun projektin apumieheksi ilman suurempia vastapuheita. Sitten vuosia sitten tapahtunut tragedia pamahtaa päälle kuin aikapommi, traagisin seurauksin.

Jääskeläisen teoksesta on painettu kaksi loppuratkaisultaan toisistaan poikkeavaa versiota. Kirjan itselleen hankkiva ei tiedä, kumman version haltuunsa saa. Romaanin jännite kasvaa kuin crescendo. Facebook saa tärkeän funktion romaanin käännekohdissa. Toisinaan kirjailija uhraa kokonaisia lukuja Ollin unille, joissa sattuu yleensä kammottavia asioita.

Virtuaalimaailman maagisuus ja lukuisat eroottissävytteiset jaksot eivät kanna pitkälle. Alituiset metafiktiiviset harharetket ja pinnallinen henkilökuvaus tekevät hämmentävän vaikutuksen. Romaanin ansioita ovat monipuolinen ja kulttuurihenkinen aihepiiri, persoonalliset innovaatiot juonenkehittelyssä sekä ennalta arvaamaton kerronta. Maagis-realistinen kuvaus on jälleen Jääskeläiselle se ainoa oikea.

– – – – – – – –

Kirjoituksen pohjana olleet arvostelut on julkaistu Opettaja-lehdessä ja Satakunnan Kansassa.

Mainokset