Avainsanat

, , ,

Erasmus Rotterdamilainen: Tyhmyyden ylistys. Latinankielinen alkuteos Morise encomium (Hollanti 1509). Suomennos ja alkusanat Kauko Kare. Tarkistanut ja selitysosan laatinut Kaarle Hirvonen. 5.painos (1. painos 1974). Karisto 2010. 192 s.

Erasmus Rotterdamilaisen Tyhmyyden ylistys (1509; latinaksi Moriae Encomium) on satiirinen hyökkäys katolisen kirkon perinnäisiä käytäntöjä ja yleisiä taikauskoja vastaan. Erasmus omisti teoksen ystävälleen Thomas Morelle. Henkilökohtaiseksi hullutteluksi tarkoitetusta satiirista muodostui läntisen kirjallisuuden merkkiteos.

Tyhmyyden ylistys (suomeksi myös nimellä Hulluuden ylistys) on Erasmuksen parhaiten tunnettu teos. Kirjan nimi Moriae Encomium voidaan tulkita myös nimeksi ”Ylistys Morelle”. Nimi selittyy sillä, että Erasmus kirjoitti teoksen alun perin viikon aikana vieraillessaan Thomas Moren luona Bucklersburyssä Englannissa 1509. Teos kuitenkin painettiin kirjaksi vasta kahden vuoden kuluttua. Erasmuksella ja Morella oli paljon yhteistä niin älyllisissä päämäärissä kuin huumorintajussa.

Erasmus osoittaa laajan oppineisuutensa liittämällä esseeseen valtavan määrän viittauksia klassiseen kirjallisuuteen. Tyhmyys esiintyy yhtenä jumalista, isänään Plutos (”Rikkaus”) ja äitinään Neotes (”Nuorekkuus”), nuorin ja kaunein nymfeistä.

Fiktiivisenä jumalattarena Tyhmyys omistaa voimia, joita tavallisilla kuolevaisilla ei ole. Itsekehunsa keskellä se sanoo kirvoittavansa taivaallisella voimallaan suuren määrän iloa sekä jumalissa että ihmisissä. Tämä näkyy ennen kaikkea nuorissa ihmisissä, joita kasvatetaan koulussa ja kotona Tyhmyyden hylkäämiseen ja Viisauden tien oppimiseen. Tyhmyys sanoo olevansa tie elämästä nauttimiseen, mikä taito on häipynyt täysin vanhoilta ja viisailta kulkijoilta. Elämänsä ”viisaasti” käyttänyt henkilö on tuomittu vaivalloiseen ja marisevaan vanhuuteen, jolloin on taakaksi sekä itselleen että muille.

Erasmus toteaa Tyhmyyden ylistyksen johdannossa tarkoituksenaan olleen tehdä ilotteleva ja leikillinen kirjanen vakavista aiheista:

”Kuinka kohtuutonta olisikaan kieltää juuri oppineilta kaikki leikki ja pakinanpito kun kuitenkin kaikkien muiden säätyjen sallitaan ilostella; lisäksi oppineiden sukkeluudet kätkevät sisäänsä vakavan ytimen ja hyödyttävät jokaista vähänkin vastaanottavaista lukijaa enemmän kuin eräiden ammattiviisaiden vaikuttavimmat ja syvällisimmät oivallukset.”

Tendenssiteoksena Tyhmyyden ylistyksestä tuli hyvin suosittu. Erasmus oli menestyksestä hämmästynyt; hän ei ollut odottanut moista suosiota. Hän itse asiassa piti teosta vain henkilökohtaisena hullutteluna, jolla ei olisi sen enempää merkitystä. Sitten Erasmus rupesi miettimään, tuleeko hänelle vaikeuksia katolisen kirkon suunnalta; sisälsihän teos jopa räävitöntä kritiikkiä mm. kirkon käytäntöjä ja viranhaltijoita kohtaan. Kertoja panee halvalla jopa paavia surkutellen tätä ihmiskunnan surkuteltavimman viran haltijaksi. Erasmuksen yllätykseksi paavi Leo X piti Tyhmyyden ylistystä hauskana, eikä kirkko ryhtynyt erikoisempiin toimenpiteisiin Erasmusta vastaan.

Ennen Erasmuksen kuolemaa (1536) teoksesta oli jo otettu useita painoksia ja se oli käännetty ranskaksi ja saksaksi. Pian teos ilmestyi myös englanniksi. Tyhmyyden ylistyksen kääntäminen muille kielille on osoittanut haastavaksi tehtäväksi. Teos on suomennettu kahdesti, 1974 ja 1997. Hollantilainen renessanssitutkija Johan Huizinga on korostanut Erasmuksen latinankielistä ilmaisua jopa taikurimaiseksi suoritukseksi, josta häviäisi käännöksen myötä olennainen lumovoima:

”Kaikki se mikä Erasmuksessa oli parasta – hänen jalo joskin maailmalle vieras väkivallan, riidan ja petollisuuden paheksuntansa, hänen vakavan ivansa kärkevyys, hänen elämän ja tapojen kohtuutta kannattava kypsä viisautensa, hänen teeskentelemättömän hurskautensa lempeät sävelet – kaikki tämä henki meitä vastaan hänen rauhallisesti soljuvasta latinankielisestä ilmaisustaan. Käännös, jos se lisäksi olisi pelkkä katkelma, riistäisi tuolta sanonnalta kaiken lumon.”

Tyhmyyden ylistyksen ensimmäinen suomentaja Kauko Kare toteaa alkusanoissaan, ettei teoksessaole ratkaisevaa niinkään sen suppeus tai laajuus (noin 160 painosivua), vaan henki ja tyyli. Luja sisäinen leikin logiikka, lennokas mielikuvitus ja syvä oppineisuus ovat luoneet Tyhmyyden ylistykseen nautittavan vireen ja sulavan elegantin lukukokemuksen. Tämän tavoittaminen Kare lienee onnistunut vähintäänkin tyydyttävästi. Suomennoksia verrannut Kalevi Kuitunen on todennut Kareen tekstin monisanaisemmaksi ja sävyltään lähemmäksi 1500-luvun maailmaa. Toisaalta uusi käännös (1997) on välillä hukannut vivahteita, joita Kare on säilyttänyt alkutekstistä.

Kiintoisaa on tarkkailla Tyhmyyden havaintoja ja opetuksia onnellisista ihmisistä ja inhimillisen onnen edellytyksistä. Viisauden harjoittajat etääntyvät onnesta automaattisesti niin kauas, ettei heitä oikeastaan voi enää pitää viisaina (Tyhmyys kutsuukin heitä arkkihölmöiksi). Todella onnellisiksi Tyhmyys luonnehtii sitä vastoin niitä, jotka ovat luonnostaan eniten eläinten kaltaisia (siis aivottomia) ja ovat asennoituneet tyytyväisiksi huolimatta inhimillisistä vajavaisuuksista ja rajoista.

Minäkertojana Tyhmyys intoutuu ajoittain melko räävittömiinkin kannanottoihin. Se vie onnen pohdiskelunsa tavallaan toiseen potenssiin ottamalla kohteekseen uskovat katoliset, joiden viisauden määrässä ja älynlahjoissa hän näkee monenlaista huomauttamisen aihetta. Tyhmyys kysyy, onko mitään kaistapäisempää mutta samalla yhtä onnellista ihmisryhmää kuin hurskaat uskovat, jotka hokemalla samoja psalmitekstejä päivästä toiseen uskovat pääsevänsä vaivattomasti taivaaseen.

Tätä vasten huomaa, että Erasmuksen kritiikki aikansa käytännöllistä uskonnonharjoitusta kohtaan ei ollut kevyttä, vaan hyvinkin raskasta ja painokasta. Tyhmyyden ylistyksessä koko kristikunta leimataan hassuttelijoiden tyyssijaksi, jossa taikausko rehottaa ja järjen äänet työnnetään tarkoituksella kuuloetäisyyden ulkopuolelle. Papit ja munkit leimataan narreiksi, joiden hullunkurisuudella ei ole määrää. Uskovien kaipuun Taivaan kotiin minäkertoja osoittaa havainnollisin esimerkein hulluuden erikoislajiksi. Ilmankos monet katoliset papit ja munkit hermostuivat Erasmuksen puheista vielä tämän kuoleman jälkeenkin!

Erasmus syntyi Rotterdamissa 28.10.1466. Hänestä povattiin suurmiestä jo koulussa poikkeavan älykkyytensä ja muun lahjakkuutensa vuoksi. Jo lapsuudessaan Erasmus joutui kuitenkin kokemaan kovia kohtaloita. Hän menetti vanhempansa ruton vuoksi 14-vuotiaana. Sivistynyt holhoojaperhe olisi halunnut Erasmuksesta munkin, mihin hän alistui pitkin hampain. Munkinelämä oli kuitenkin intellektuelli Erasmukselle karvas pettymys. Niinpä hän tarttui innolla mahdollisuuteen päästä opiskelemaan stipendiaattina Pariisiin.

Tyhmyyden ylistyksen teksteihin ovat paljon vaikuttaneet lukuisat jumaluusopin luennot, joita Erasmuksen oli pakko kuunnella Pariisin yliopiston teologisen tiedekunnan opiskelijana. Luennoista tuli Erasmukselle sarkasmin lähde ja kohde. Hän ohjautui sittemmin opiskelemaan klassisia kieliä, ja hänen maineensa varsinkin klassisen latinan ensiluokkaisena taitajana levisi kuin kulovalkea yli sivistyneen Euroopan.

Oman kirjoitustoimintansa lisäksi Erasmus käänsi latinaksi ja toimitti lukuisia klassisia teoksia muun muassa Aristoteleelta, Augustinukselta ja Cicerolta. Erasmuksen klassinen latina oli hyvin puhdasta. Hän myös toimitti uudet latinan- ja kreikankieliset Uuden testamentin versiot.

Erasmus vältti tietoisesti sitoutumasta mihinkään, mikä saattaisi rajoittaa hänen älyllistä tai kirjallista vapauttaan. Elämänsä aikana hän kieltäytyi useista kunniaa ja rahaa tuottavista viroista ja valitsi mieluummin epävarman mutta riittävän toimeentulon vapaana kirjoittajana. Siitä huolimatta Erasmus oli aikansa renessanssiliikehdinnän keskipisteessä ja kävi kirjeenvaihtoa yli viidensadan merkittävän poliitikon ja oppineen kanssa. Huomattavaa on se, että Erasmus alkoi kirjoittaa julkisesti verrattain myöhään, vasta omaksuttuaan täydellisen latinan kielen taidon.

Erasmuksen suunnaton suosio näkyy hänen teostensa 1500-luvulla otettujen painosten ja käännöskielten määristä. Myös hänen kiehtova persoonansa herätti kiinnostusta ihmisissä. Erasmus vaikutti paitsi omilla teoksillaan myös tekemillään käännöksillä ja kommentaareilla. Valistusaikana Erasmuksesta tuli yhä laajemmin kunnioitettu kulttuurinen symboli. Rotterdamin Erasmuksen yliopisto on nimetty hänen kunniakseen.

– – – – – – – – – – –

Julkaistu Kirjallisuuskritiikin verkkolehdessä Kiiltomato.net 18.8.2010.

 

Advertisements