Avainsanat

, , ,

 

Tuomas Nevanlinna & Jukka Relander: Uskon sanat. Teos 2011. 329 s.

Filosofi Tuomas Nevanlinna (s. 1960) ja historioitsija Jukka Relander (s. 1967) lähestyvät yhteisjulkaisussaan Uskon sanat (2011) uskonasioita pintaa syvemmältä. Kirjoittajat sanovat teoksensa edustavan kokeilevaa teologiaa. Teos on rakennettu vuoropuheluksi, jossa kirjoittajat argumentoivat vuorotellen kyseessä olevasta aiheesta.

Kolme juhlapyhää määrää käsittelyjärjestyksen. Joulun yhteydessä käsitellään muun muassa Jeesuksen neitseellistä syntymää ja seksuaalisuuden merkitystä uskonnon kannalta.

Pääsiäisen yhteydessä kirjoittajat mietiskelevät ihmetekoja, Jeesuksen merkillistä uhritietä ja lähetystyön funktiota. Helluntain kautta pohditaan muun muassa kristittyjen maailmankäsitystä, kolminaisuusoppia ja kristinuskon ristiriitaisuuksia.

Kun ottaa huomioon, ettei kumpikaan kirjoittajista ole ammattiteologeja, voi heidän aiheenvalintaansa pitää vähintään rohkeana. Nevanlinnan ja Relanderin mukaan on filosofisesti hedelmätöntä pohtia Jumalan olemassaoloa sinänsä. Jumala hahmottuu suhteessa kunkin uskonnon kokonaiskontekstiin niin ihmisten hengellisessä elämässä kuin filosofisestikin. Jumala on käsitteenä mahdoton määritellä, toisin kuin usko, joka tulee jollakin tavalla lähelle lähes jokaista.

Vaikka Nevanlinna ja Relander eivät esiinny uskovaisina, tekstistä välittyy tietynlaisen hengellisen etsinnän maku. Ateismia he kammoksuvat muoti-ilmiönä, joka äärimmäisyyksineen ärsyttää yhtä lailla kuin uskonnollinen fanaattisuus.

– Ateismi lähtee ajatuksesta, että se on totuus ja uskonnot puolestaan illuusioita. Ateismi on niin luterilaista.

Kirjoittajat kertovat avoimesti uskonnollisista kokemuksistaan ja läheistensä uskonnollisista asenteista. Molemmat purkavat kammoaan kirkkoa kohtaan: ikivanha instituutio ei vedä puoleensa. Lopussa odottaa henkilökohtainen tiivistys uskon edellytyksistä.

Nevanlinnan ja Relanderin teos on ällistyttävän havainnollinen ja selväkielinen kannanotto kirjakevään 2011 suosikkiteemaan. Teos on käsittelytavaltaan erilainen verraten niihin viime vuosina yleisiin vuoropuheluteoksiin, joissa esimerkiksi uskovainen ja ateistinen kirjoittaja käyvät keskenään jaakobinpainia. Kirjoittajat eivät omaksu kristinuskoon nähden ”kriittisen ulkopuolisen tarkkailuasemaa”, vaan enemmän osallistuvan havainnoijan aseman.

– – – – – – – – – –

Arvostelu on julkaistu Satakunnan Kansassa 31.5.2011.

Mainokset