Avainsanat

, , , ,

Peter Bieri (Pascal Mercier), Philosoph, Autorpamuk460

Pascal Mercier: Yöjuna Lissaboniin. Alkuteos Nachzug nach Lissabon (Sveitsi 2004). Suom. Raija Nylander. Tammen Keltainen Kirjasto 404. Tammi 2010. 623 s.

Orhan Pamuk: Viattomuuden museo. Alkuteos Masumiyet müzesi (Turkki 2008). Suom. Tuula Kojo. Tammen Keltainen Kirjasto 405. Tammi 2010. 719 s.
Tammen Keltaisessa Kirjastossa ilmestyi keväällä 2010 kaksi tiiliskiviromaania, joiden eksoottiset ympäristöt ja yllättävät juonet tenhoavat tehokkaasti. Molemmissa teoksissa päähenkilö päättää käyttäytyä epäsovinnaisella tavalla mutta erilaisin seuraamuksin.

Saksaksi kirjoittava Pascal Mercier on kirjoittanut kolme romaania ja yhden novellikokoelman. Kirjailijanimimerkin takaa löytyy sveitsiläinen filosofi Peter Bieri (s. 1944). Raija Nylanderin tiiviisti suomentama Yöjuna Lissaboniin alkaa erittäin kiintoisasti. Romaanin päähenkilö on sveitsiläinen latinanopettaja Raimund Gregorius, joka on tehnyt vuosia työtään berniläisessä koulussa moitteettomasti ja konemaisella tarkkuudella. Sitten Gregorius törmää kohtalokkaaseen naiseen keskellä kirkasta päivää – eikä mikään ole niin kuin ennen.

Muiden silmissä aina ennalta arvattava Gregorius alkaa käyttäytyä erikoisesti: hän lähtee pois koululta ennenkuulumattomasti kesken oppitunnin, marssii rautatieasemalle ja nousee länteen lähtevään yöjunaan. Hän löytää portugalilaisen lääkärin Amadeu de Pradon kirjoittaman filosofisen kirjan ja matkustaa Lissaboniin saakka ottaakseen tästä paremmin selvää. Eläkeikää lähestyvä päähenkilö ei vaikuta karikatyyriltä.

Portugalilaisen teoksen lauseet vaikuttavat häneen huumaavasti, koska Gregorius kokee niiden tulleen kirjoitetuiksi juuri hänelle siihen hetkeen, joka oli muuttanut hänen elämänsä. Vähitellen paljastuu, että latinanopettajan viisi vuottanut kestänyt avioliitto on kariutunut lähinnä Gregoriuksen omalaatuisiin tapoihin ja asenteisiin.

Lissabonissa Gregorius tapaa Pradon sukulaisia ja muodostaa vähitellen parempaa kuvaa myyttisestä portugalilaiskirjailijasta. Hän käy jatkuvasti sisäistä keskustelua, johon osallistuvat myös antiikin ajan kirjailijat miehen loistavan muistin kätköistä.

Mercierin kirjoittajanote on esteettisesti taidokas ja monipuolinen. Kiinnostavan alun jälkeen kerronta tosin vaikeutuu ja lukukokemus muuttuu olennaisesti. Yöjuna Lissaboniin on jälkimodernissa hengessä kirjoitettu serenadi yksinäisille vaeltajille ja heidän eksistentialistisille pohdiskeluilleen, jotka eivät ole menettäneet ajankohtaisuuttaan.

Menneen rakkauden kaipaus

Turkkilaisten paras kirjailija Orhan Pamuk (s. 1952) sai kirjallisuuden Nobelin 2006. Viattomuuden museo on kahdeksas suomennettu Pamukin teos. Ansiokas suomennos on ilmestynyt jälleen kerran Tuula Kojon kääntämänä.

Romaanin päähenkilö on kolmikymppinen poikamies Kamal, jonka elämä Istanbulissa on vailla pienintäkään varjoa. Hänellä on hyvä asema sukufirman toimitusjohtajana sekä edessään hieno tulevaisuus kauniin ja hyvin koulutetun Sibelin sulhasena.

Ennen kihlautumistaan Kamal kuitenkin törmää 18-vuotiaaseen Füsun-tyttöön ja ajautuu kiihkeään suhteeseen tämän kanssa. Kielletyllä suhteella ei ole tulevaisuutta, ja niin Kamalin ja Füsunin tiet erkanevat.

Asia jää painamaan Kamalia vuosiksi. Hän vierailee säännöllisesti Füsunin kotona ja kerää kokoelman esineitä, joita entinen rakastettu on käyttänyt. Näistä muodostuu eräänlainen menneen rakkauden museo, johon Kamal suhtautuu paatoksella. Pakkomielle johtaa traagisiin tilanteisiin.

Viattomuuden museo on paitsi rakkausromaani, myös koko ajan syvenevä kertomus turkkilaisten yläluokan elämästä ja historiasta. Pääosa tapahtumista sijoittuu 1970-luvun jälkipuoliskolle ja 1980-luvun alkuun. Pääosa Turkin yläluokasta ja sivistyneistöstä näyttäytyy uskonnollisesti maallistuneena. Uskontoa ei ylenkatsota, vaan siihen suhtaudutaan välinpitämättömästi.

Maallistumisprosessia on kiihdyttänyt se, että valtaosa rikkaiden turkkilaisten lapsista on kustannettu opiskelemaan Länsi-Euroopan ja jopa USA:n yliopistoihin, joissa nämä ovat alttiita uusille vaikutteille. Pamuk kärjistää kulttuuriset ristiriidat kielletyn rakkauden kautta, kun turkkilaisten aikuiset lapset solmivat kiellettyjä sukupuolisuhteita. Mutta löytyy niitäkin nuoria, joille myytti onnellisesta avioliitosta tarkoittaa pidättäytymistä esiaviollisesta seksistä.

Pamukin kertojanote on värikäs ja nostalginen. Hän vyöryttää jatkuvana virtana yksityiskohtia siitä yli 30 vuoden takaisesta Turkista, joka pitkälti on siirtynyt historiaan ja jonka perintöä on nykyinen kirjailijan kotimaa. Kiintoisa kuriositeetti on, että kirjailija itse esiintyy cameo-roolissa kahteen kertaan!
– – – – – – –
Arvostelut on julkaistu Opettaja-lehdessä 2010.

Advertisements