VETUS Et NOVA

~ Artikkeleita ja arvosteluja uusista ja vanhoista kirjoista

VETUS Et NOVA

Monthly Archives: heinäkuu 2013

Tauno Pihl – kirjailija Porin Viikkarista

27 lauantai Hei 2013

Posted by Jari Olavi Hiltunen in book review

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

book review, Rautaveden risteilijät, Sastamala, Talo vaahteran alla, Tauno Pihl

talo_vaahteran_alla-pihl_tauno-14840196-frnt

Porin Viikkarissa asuva Tauno Pihl (s. 1941) on julkaissut novelleja ja kaunokirjoja. Ensimmäinen julkaistu novelli ilmestyi Porin työväenopiston kirjoittajien Peili-antologiassa 2002. Peilin teksteissä on mukana Porin ja sen lähiseudun historiaa. Esimerkiksi Pihlin novelli kertoi karjalaisevakkojen kotoutumisesta Satakuntaan sodan jälkeen.

Pihlin romaani Talo vaahteran alla ilmestyi heinäkuun puolessavälissä 2011. Omakohtainen teos perustuu tositapahtumiin. Kirjailijan alter ego on Pentti, joka syntyy Suodenniemellä keväällä 1941. Toivo-isä on komennettu rintamalle, ja perhe yrittää selvitä vuosia ilman isää. Sitten isä saapuu kotiin, toisin kuin monessa muussa kodissa. Pentin lapsuuteen mahtuu paitsi paljon työtä, myös monia kohtaamisia rintamamiesten, sotaleskien, orpojen ja muiden maalaisihmisten kanssa.

Romaanikertoja seuraa Pentin vaiheita vanhuuteen saakka. Hän lähtee sotaväen jälkeen merille. Meriretkien päätyttyä Pentti kouluttautuu hitsaajaksi ja muuttaa lopulta työn perässä ruotsalaisten rautakourien pariin. Kerronta on piristävän henkevää ja havainnollista. Yksityiskohtia muun muassa satakuntalaisista ihmisistä ja –miljööstä tulee vastaan kukkuramitoin. Pentin elämän loppuosasta kertoja ohittaa vuosikymmenien ajanjakson parilla lauseella.

Tauno Pihlin uusin teos Rautaveden risteilijät on historiallinen pienoisromaani keskiaikaisesta Sastamalasta. Teoksen tapahtumat sijoittuvat Pähkinänsaaren rauhan aikaan vuoteen 1323.

Rautaveden risteilijät seuraa Sastamalan luontaistaloudessa eläviä maalaisihmisiä. Henkilökaartissa on muun muassa dominikaanimunkki Johannes, Lauri-niminen sotilas ja hänen isänsä Stefan, joka viljelee maata Rautaveden rannalla. Pitkä sodan jälkeen ruoasta on puutetta jatkuvasti ja sairaudet ja onnettomuudet väijyvät nurkan takana. Elämää piristää kuitenkin nuorten rakkaus, jonka myötä elämä jatkuu uusille urille.

Tummista sävyistään huolimatta Pihlin kerronta henkii elämänmyönteistä sävyä. Kirjailija viljelee koskettavia yksityiskohtia satakuntalaisista ihmisistä ja miljöistä. Vaikka omakustanteen tiivis kieli ja jouheva tyyli ovat hiottuja, pienoisromaanin äkkijyrkässä lopussa on keskeneräisyyden makua.

– – – – – – – – –

Kirjoituksen pohjana olevat arvostelut on julkaistu Satakunnan Kansassa.

Koululaiset ilman aikuisten tukea (2007)

25 torstai Hei 2013

Posted by Jari Olavi Hiltunen in book review

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

book review, Eija Reinikainen, Leimatut lapset, Otava, Taivaan tuuliin, Terhi Rannela

leimatut lapset

taivaan tuuliin

 

Eija Reinikainen: Leimatut lapset. Kun koulu ei ymmärrä. Otava 2007. 251 s.

Terhi Rannela: Taivaan tuuliin. Otava 2007. 282 s.

Otava julkaisi alkuvuonna 2007 kaksi puhuttelevaa teosta koululaisten pahoinvoinnista. Toinen näistä on muistelmapohjainen tietoteos ja toinen monenlaisia kerrontatapoja kokeileva tyylikäs romaani.

Elämäntyönsä erityisopettajana ja luokanopettajana tehneen Eija Reinikaisen muistelmateos Leimatut lapset piirtää lukijan silmien useita koskettavia kuvia lapsista, joita Reinikainen on opettanut pitkän opettajauransa aikana. Eläkeikäisen kirjoittajan kuvaamat lapset olivat pääsääntöisesti oppilaina joko vaikeiksi tai mahdottomiksi luokiteltuja tapauksia.

Teoksen ytimeksi muodostuu verraten yksipuolinen sanoma aikuisista (lähinnä opettajista), jotka eivät tunnu välittävän kontolleen uskotuista lapsista. Kerronnassa on vahva ripittäytymisen sivumaku: ainakin minä tein kaikkeni näiden lasten eteen, vaikkei se monen kohdalla riittänytkään. Kirjoittaja tuo verraten avoimesti esille pettymyksiään lapsensa hylänneisiin vanhempiin sekä huonoihin opettajiin. Hän ei kuitenkaan unohda omia turhaumiaan ja virheitään, vaan puhuu niistäkin paljon.

Reinikaisen kertomuksia lukiessa ihailin monesti hänen monipuolista ja kokonaisvaltaista kasvatusotettaan. Kirjoittaja oli esim. tarkkailuluokan opettajana omaksunut pakottoman opetustavan ja paneutunut oppilaidensa asioihin näiden perhesuhteita ja muita reunaehtoja myöten. Myös kirjoittajantaidoiltaan Reinikainen on mainitsemisen arvoinen. Kieli on tiivistä, havainnollista ja selvää.

Reinikaisen näkökulmat ovat kuitenkin hyvin kärjistäviä, ilmeisen tarkoituksellisesti. Hän tuo kertomuksissaan painajaismaisesti vastatusten huonosti käyttäytyviä oppilaita ja väsyneitä opettajia, joiden voimavarat näyttävät tulleen loppuunkäytetyiksi jo vuosia aiemmin.

Näin ollen Leimatut lapset antaa koululaitoksesta hyvin ongelmakeskeisen kuvan siitä huolimatta, että kirjoittaja näyttää viihtyneen koulutyössä erinomaisesti. Varsinkin opettajille ja kouluhallinnon ihmisille Reinikaisen pamfletti antaa paljon ajattelemisen aihetta.

Terroristi idolina

”Äitejä ei osteta supermarketeista niin kuin kaurahiutaleita ja teepusseja. On väärin nauraa, koska äiti on kuollut. On väärin olla iloinen.”

Terhi Rannelan (s. 1980) kolmas romaani Taivaan tuuliin kertoo selkäpiitä karmivan tarinan koulukiusatuksi joutuvasta Aura-tytöstä. Tilanteen surullisuutta ja kauheutta korostaa ala-asteikäisen tytön äidin tapaturmainen menehtyminen, minkä vuoksi Aura joutuu uuteen kouluun ja jää ahdistuksineen yksin.

Kun Auran isä purkaa surunsa väitöskirjan puurtamiseen ja alkoholiin, tyttö itse etsii turvaa erilaisista sankarihahmoista. Peppi Pitkätossun ja kreikkalaisten jumaltarujen jälkeen hän omaksuu idolikseen saksalaisen terroristin Ulrike Meinhofin, josta tulee tytölle äidin korvike. Aura päättää julistaa yhden tytön sodan kiusaajiaan vastaan eikä pääse asenteestaan eroon edes aikuisena.

Kirjailija kutoo kokoon uskottavan tuntuisen tapahtumasarjan. Romaanin nimike viittaa auto-onnettomuuteen, jossa Auran äiti menehtyy palovammoihin ja ”hänen sielunsa lentää taivaan tuuliin”. Koulukiusatusta tyttöhenkilöstä kovettuu raaka naarassusi, joka kostaa kiusaajiensa teot karmeilla tavoilla.

Taivaan tuuliin seuraa Auran elämän vaiheita useiden vuosien ajan. Hän tapaa itseään vanhemman miehen, joka alkaa käyttää naiivia tyttöä hyväksi. WTC-tornien tuho havainnollistaa molemmille terrorismin mahdollisuuksia, ja he alkavat suunnitella vuosisadan terroritekoa.

Tamperelaiskirjailija on aikaisemmin julkaissut romaanit Puhdas valkoinen (2004) ja Korkealle ja kovaa (2005). Taitavasti Rannela vaihtaa välillä kerronnan näkökulman välillä Auralta tämän isälle, miesystävälle ja isoäidille. Romaanin vuoropuhelut ovat kypsätyylisiä, vaikka tapahtumat heittävät toisinaan taiteellisen vapauden tuolle puolen. Kirjailija tavoittaa kohtalaisen hyvin nuoren päähenkilönsä kasvukertomuksen kipupisteet ja traagiset seuraukset.

– – – – – – – – – –

Arvostelu on julkaistu Opettaja-lehdessä 18.5.2007.

Tolkien ja Kalevala

23 tiistai Hei 2013

Posted by Jari Olavi Hiltunen in literature article

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

C. S. Lewis, Colin Duriez, elämäkerta, fantasiakirjallisuus, J. R. R. Tolkien, Minerva Kustannus, Owen Barfield, Taru Sormusten Herrasta

kullervot

TOLKIEN

Englantilaiskirjailijan suomalaiset vaikutteet

J. R. (Ronald) R. Tolkien (1892) oli Englannin sodanjälkeisen kirjallisuuden suurimpia nimiä. Suuren kirjailijan laajojen elämäkertojen joukkoon suomennettiin vuonna 2012 englantilaisen kirjoittajanColin Duriezin samana vuonna julkaisema suppea teos Legenda nimeltä J. R. R. Tolkien (Minerva). Vuonna 2014 ilmestyi Suomessa kirjailijan uusi elämäkerta, joka on kokonaan suomalaisten käsialaa. Tolkien – elämä ja teokset –elämäkerran (Avain 2014) takaa löytyvät kokeneet tietokirjailijat Juri Nummelin ja Vesa Sisättö.

Tolkien sai tuotantoonsa melkoisesti vaikutteita Suomesta. Hän oli erityisen kiinnostunut suomen kielestä ja Elias Lönnrotin Kalevalasta:

”Tolkienin kirjeet paljastavat hänen teoksistaan mielenkiintoisia seikkoja. Tolkienin rakkaus suomen kieleen toistuu lukuisissa kirjeissä läpi vuosikymmenten. Kirjeessään W. H. Audenille 7.6.1955 Tolkien kirjoittaa: ’Mainitsin suomen kielen, sillä se käynnisti tarinapuolen. Jokin Kalevalan tunnelmassa viehätti minua suunnattomasti, jopa Kirbyn kehnossa käännöksessä. Opin suomea vain sen verran, että kykenin kahlaamaan alkuperäisteosta läpi jonkin matkaa, hieman samaan tapaan kuin koulupoika Ovidiusta; lähinnä minua kiinnosti ottaa siitä vaikutteita ’omaan kieleeni’. Mutta tarustoni, josta siis [Taru Sormusten Herrasta -]trilogia on osa (loppu), sai alkunsa pyrkimyksestä muokata osaa Kalevalasta uuteen uskoon… ’”

Kalevalan vaikutus näkyy selvästi Tolkien luomien tarujen sisällöissä, ei pelkästään kielessä, kuten tutkijat ovat monesti painottaneet. Lisäksi Kalevala inspiroi kirjailijaa luomaan Englannille omaa mytologiaa. Mytologian muotoilu lienee ollut Tolkienin tärkein syy kirjoittaa laaja Silmarillion-teos. Suureksi vahingoksi tämä työ jäi loppujen lopuksi kirjailijalta kesken.

Tolkienin rakkaus suomen kieltä kohtaan näkyy myös hänen kirjeistään, joista on koottu teokseen Kirjeitä Joulupukilta (1976). Kirjeissä esiintyy muun muassa luolakarhuja, joiden nimet jopa alkutekstissä ovat suomenkielisiä: Karhu, Paksu ja Valkotukka.

On huomattavaa, että Tolkien ei pitänyt fantastisia kertomuksia varsinaisesti lastenkirjallisuutena, toisin kuin esimerkiksi Lewis Carroll (Liisa ihmemaassa) tai J. M. Barrie (Peter Pan). Fantasiakäsityksessään Tolkien oli sikäli vanhanaikainen, että hän suuntautui siinä muinaisten eeppisten kertomusten suuntaan. Tolkienin fantasiakäsitykseen vaikutti Kalevalan rinnalla ennen muuta Beowulf, Edda-runot sekä muut skandinaaviset eepokset.

Tolkienille erityisesti nimistö oli tärkeä luovuuden ja kehittelyn kohde. Vesa Sisättö huomauttaa, että Tolkienin luoma kielten ja nimien järjestelmä muuttui voimakkaasti koko hänen kirjallisen uransa ajan. Tolkienille ei ollut mitenkään epätavallista, että jonkin henkilön tai paikan nimi vaihtui useammin kuin viisi kertaa vuosikymmenien aikana sen vuoksi, että kirjailija kehitteli koko ajan kuvitteellisten kielten järjestelmäänsä.

Kieli myyttien heijastajana

I maailmansodan taisteluista hengissä selvinnyt Tolkien oli kielitieteilijä, joka oli intohimoisesti kiinnostunut kirjallisuudesta. Hän toimi pääosan työurastaan muinais- ja keskiajan englannin kielen professorina Oxfordin yliopistossa. Kirjallisuusharrastukseensa hän sai arvokasta tukea ennen muuta C. S. Lewisiltä, joka toimi Cambridgessa kirjallisuuden professorina. Säännölliset keskustelut uskovaisen Tolkienin kanssa vaikuttivat tärkeällä tavalla siihen, että myös Lewis kääntyi myöhemmin kristinuskoon.

Ronald Tolkien oli roomalaiskatolinen, toisin kuin vaimonsa Edith, joka oli anglikaanitaustainen. Koska roomalaiskatolinen kirkko ei voinut siunata Ronaldia avioliittoon anglikaanitytön kanssa, morsian suostui kääntymään katoliseksi.

Duriezin mukaan kirkko oli nuorelle Ronaldille kaikki kaikessa. Edith antoi Ronaldille periksi uskonasioissa mutta ajoi tahtonsa läpi asuntoon ja asuinpaikkaan liittyvissä kysymyksissä.

Tolkien harrasti vanhoja kieliä muistakin syistä. Hän ajatteli vanhan kielen heijastavan ainutkertaisella tavalla uskonnollista mytologiaa. Kielentutkijaa kiinnostivat ne mekanismit, joilla kieli siirtää myyttisiä sisältöjä tulevien sukupolvien lukijoille.

Myyttioppi oli Tolkienin kirjallisuuskäsityksessä tärkeä lähtökohta. Hän ei lukenut Raamatun kertomuksia koskaan samanlaisina myytteinä kuin esimerkiksi Kalevalan tai Edda-runojen eeppisiä kertomuksia. Tolkienille raamatulliset kertomukset sisälsivät jumalallisia myyttejä ja Lönnrotin tarinat pelkästään inhimillisiä myyttejä. Tolkienin mielestä jumalallinen myytti on totta, vaikka vaikuttaa uskomukselta. Sen sijaan inhimillinen myytti on pelkkää legendaa vailla suurempaa totuusarvoa.

Lisäksi Tolkien arvosti vanhaa maailmankuvaa, jota hän piti yhtenäisempänä kuin aikalaistensa pirstoutuneita maailmankatsomuksia. Tolkienin mielestä muinaisina aikoina kieli ja ajattelu eivät olleet vielä eriytyneet maailmassa toimimisesta. Muinaisia kertojia kiinnostivat enemmän tarinoiden merkitykset kuin niiden sisältämät allegoriat eli vertauskuvat.  Muinaisteksteissä esimerkiksi ero konkreettisen ja kuvaannollisen kielen välillä oli paljon pienempi kuin 1900-luvun kirjallisuudessa. Tolkien oli omaksunut tämän käsityksen kirjallisuudentutkija Owen Barfieldiltä, joka oli C. S. Lewisin läheinen ystävä.

Kalevala vaikutti Tolkienin kirjailijantyöhön jo varhaisessa vaiheessa. Hän kirjoitti jo opiskeluaikoinaan Kullervon tarinasta oman versionsa, joka ilmestyi vuosikymmenien kuluttua Silmarillionissa (koottu postuumisti 1977) ilmeikkäänä tragediana lohikäärmeensurmaaja Tùrin Turambarista. Lisäksi Tolkien sepitti kaksi täysin keinotekoista kieltä Sormusten Herraan haltiakieliksi. Näistä toisen sanastoon ja rakenteisiin suomen kieli vaikutti merkittävästi.

Tolkien on vauhdittanut fantasiakirjallisuuden uutta aaltoa Suomessa. Vesa Sisättö listaa koko joukon parinkymmenen viime vuoden aikana ilmestyneitä suomalaisia fantasiaromaaneja, joissa on näkyvissä enemmän tai vähemmän vaikutteita Tolkienin tuotannosta. Kalevala, Tolkienin tuotanto ja Suomen uudet fantasiaromaanit muodostavat tietynlaisen jatkumon, jonka toista päätä ei vielä näy. Jatkumo saattaa saada myöhemmin jatkoa Kalevalan uudelleen inspiroimista kotimaisista kaunokirjoista.

K i r j a l l i s u u s :

Humprey Carpenter: J. R. R. Tolkien: Elämäkerta. Suom. Vesa Sisättö. Nemo 1998.

Colin Duriez: Legenda nimeltä J. R. R. Tolkien. Suom. Jere Saarainen. Minerva 2012.

Juri Nummelin & Vesa Sisättö: Tolkien – elämä ja teokset. Avain 2014.

 

Katri Helenan rosoinen puoli

19 perjantai Hei 2013

Posted by Jari Olavi Hiltunen in book review

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

book review, Katri Helena, Lavatähti ja kirjamies, omaelämäkerta, Panu Rajala

31_katrihelena

Panu Rajala: Lavatähti ja kirjamies. Rakkauskertomus. WSOY 2013. 241 s.

Kirjailija Panu Rajalan (s. 1945) uutuusteos kohahdutti talven loppupuolella paljastuksillaan kirjoittajan ja Katri Helenan ristiriitaisesta suhteesta. Lavatähti ja kirjamies on feature-tyyliin kirjoitettu omaelämäkerta, jossa Rajala kertaa seikkaperäisesti hänen ja Katri Helenan suhteen päämäärät, ydinhetket ja kompuroinnit.

Rajala puhuu itsestään koko ajan kolmannessa persoonassa. On kuin kirjoittaja yrittäisi päästä kiinni ajatuksiinsa ulkopuolisin silmin tai korvin. Koko avioliiton ajan Rajalaa painaa varjomainen asema lavatähden rinnalla:

”Hän ei saa jäädä vain laulajatähden prinssipuolisoksi. Mutta turha kuvitella, että hän lunastaisi pintajulkisuudessa itselleen jonkin oman paikan. Mihin hän vastedes meneekin, hän on Katri Helenan mies ja sillä hyvä.”

Ristiriidat leimahtavat ensi kerran jo häämatkalla, jolloin rouvan mustasukkaisuuskohtaukset ilmenevät ensi kerran. Kun Rajala lopulta pääsee julkisuuden valokeilaan myös kirjallisilla ansioillaan, hän törmää itselleen vieraaseen maailmaan. Oppirahojaan vielä makseleva kirjamies saa huomata Katri Helenan oppineen ajat sitten käsittelemään toimittajia niin, ettei hänestä kirjoiteta lehtiin minkäänlaisia rosoisia kuvia. Rajala kuvaa Katri Helenan paljon villimmäksi kuin mitä lavatähden julkisuuskuva on koskaan ollut.

Rajala kertoo paljon Katri Helenan henkiharrastuneisuudesta, josta mies itse pysyi kaukana. Lavatähti kirjoitti toisinaan automaattikirjoituksella viestejä rajan takaa, lähinnä kuolleelta Timo-mieheltään. Kiireisten ihmisten yhteiset hetket olivat vähäiset. Lopulta mustasukkaisuuden laineet myrskyävät rakkauden ylitse ja avioliitto päättyy eroon.

Julkisuuskohusta huolimatta Lavatähti ja kirjamies saattaa olla yksi Rajalan parhaista teoksista. Tyylikäs kirjoitusote värittää suruvoittoisen rakkauskertomuksen. Arkinen tunnekuvaus alkaa ja päättyy Palokan huoltoaseman nurkkapöydässä.

– – – – – – – –

 

PANU RAJALA

  • s. 1945
  • kirjailija ja tutkija
  • filosofian tohtori
  • kolmesti naimisissa
  • 20 teosta
  • toiminut teatteriohjaajana, dramaturgina ja yliopisto-opettajana

– – – – – – – – –

Arvostelu on julkaistu Satakunnan Viikossa.

 

Mestarien kynänjäljet

01 maanantai Hei 2013

Posted by Jari Olavi Hiltunen in book review

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Amos Oz, Älä kysy yöltä, Carlo Emilio Gadda, Huonon vuoden päiväkirja, J. M. Coetzee, Laura Lahdensuu, Pirkko Talvio-Jaatinen, Seppo Loponen, Via Merulanan sotkuinen tapaus

huonovuosi

viamerulana

äläkysy

J. M. Coetzee: Huonon vuoden päiväkirja. Suom. Seppo Loponen. Otava 2010.              

Carlo Emilio Gadda: Via Merulanan sotkuinen tapaus.  Suom. Laura Lahdensuu. Teos 2010.

Amos Oz: Älä kysy yöltä. Suom. Pirkko Talvio-Jaatinen. Tammi 2010.

Nobel-palkitun J. M. Coetzeen (s. 1940) romaani Huonon vuoden päiväkirja kertoo kirjailija C:stä, joka on työstänyt esseekokoelman itselleen tärkeistä ajankohtaisista aiheista. Esseissään C ottaa vahvojen mielipiteidensä ja kielteisten kommenttiensa kohteeksi mm. terrorismin torjunnan, Guantánamo Bayn vankileirin ja länsimaisen demokratiakäsityksen.

Huonon vuoden päiväkirja kuljettaa tekstiään kolmen päällekkäisen kertojan kautta. Esseiden rinnalla C kertoo vuolaasti ihastumistaan hemaisevaan naisnaapuriin, josta tulee puolihuolimattomasti kirjailijan sihteerikkö, ja tästä seuraavasta ihmissuhdepelistä. Naisen omat ajatukset muodostavat teoksen kolmannen kertomuksen. Sen sijasta, että kolme kertomusta olisivat peräkkäisiä, Coetzee on sijoittanut ne päällekkäin joka sivulle.

Coetzee on syntynyt Etelä-Afrikassa mutta asuu tätä nykyä Australiassa. Samanlainen on hänen alter egonsa kirjailija C, jolle ainoa elämän sisältö on kirjoittaa, mikä nykymaailmassa on pielessä – sekä tarkkailla kaunista naapuriaan. Päällekkäistekstien efekti on tuore ja mukaansatempaava.

Italialaisen Carlo Emilio Gaddan (1893–1973) pääteosta Via Merulanan sotkuinen tapaus (1957) on toistuvasti väläytetty yhdeksi Italian kirjallisuuden tärkeimmistä teoksista. Romaanin alussa tapahtuu kaksi rikosta roomalaisessa kerrostalossa muutaman päivän väliajoin. Murtovarkaat vievät ison määrän rahaa ja jalokiviä. Nuori rouva tapetaan julmasti kotiinsa.

Tapauksia tutkiva pullea et-sivä Ingravallo nuokkuu seisovilla jaloillaan, filosofoi tyhjällä vatsalla ja on polttavinaan sammunutta tupakantumppiaan. Tutkimusten edetessä rikosvyyhti taustoineen tuntuu enemmän sekoittuvan kuin selviävän.

Varsinkin kielelliset kokeilut ja sanaleikit olivat Gaddan alaa läpi koko tuotannon. Alkuperäisessä romaanissa on esillä useita italian murteita, mikä on ollut kääntäjille lähes ylivoimainen haaste. Kenties juuri siksi ei Gaddan pääteosta eikä muitakaan teoksia ole aiemmin suomennettu.

Laura Lahdensuu on kuitenkin onnistunut kiitettävästi jäljentämään vuoropuhelut, vaikkakin kirjakielisinä. Toivottavasti tämä teos ei jää ainoaksi Gadda-suomennokseksi.

Amos Oz (s. 1939) on kansainvälisesti tunnetuin israelilainen kirjailija. Hän jos kuka on varteenotettava ehdokas tulevaksi Nobel-voittajaksi.

Romaani Älä odota yötä kertoo pienestä Tel Kedarin kaupungista, joka sijaitsee keskellä ei-mitään Negevin autiomaan laidalla. Aurinko paahtaa armottomasti uudisasukkaita, jotka odottavat huomiselta paljon parempaa kuin eiliseltä ja nykypäivältä. Tapahtumat sijoittuvat lähinnä 1980-luvun loppuun.

Romaanin tärkein tapahtuma on nuoren Immanuel-pojan menehtyminen huumeisiin. Sen jälkeen pikkukaupunki ei ole enää entisensä. Paikkakunnalle suunniteltu huumenuorten kuntoutusklinikka herättää romaanihenkilöissä niin myönteisiä kuin kielteisiäkin reaktioita.

Teoksessa on kaksi kertojaa, jotka ovat keskenään naimisissa. Naiskertoja on nelikymppinen opettaja ja mieskertoja kuusikymppinen arkkitehti. Koska näiden keskinäisestä suhteesta on romantiikka pitkälti hävinnyt, elinvoima suuntautuu uusille urille.

Ozin kotiseudulle sijoittuvan teoksen miljöönkuvaus on ajoittain jäykän pelkistynyttä, jopa kiiltokuvamaisuuteen saakka. Romaanin kymmenet henkilöt eivät helposti usko ystävyyteen, eivät ainakaan miehen ja naisen välillä.

– – – – – – – – – –

Arvostelut on julkaistu Opettaja-lehdessä 15.4.2011.

Blogin tilastot

  • 71 977 hits

Viimeisimmät julkaisut

  • Selkokirjailija Tuija Takala muokkasi klassikkorunoista uusia versioita
  • Andy Weir sepitti teknotrillerin lähitulevaisuuden kuuelämästä
  • Anneli Kannolle kirjoittaminen on parhaimmillaan todellinen flow-kokemus
  • Mikä on Theseuksen henki?
  • Katja Kaukosen romaani Saari, jonne linnut lentävät kuolemaan kosketti kohtalokuvauksellaan
  • Ylväs kummitustarina sateenkaariperheen kotipiiristä

  • Jari Olavi Hiltunen
heinäkuu 2013
ma ti ke to pe la su
1234567
891011121314
15161718192021
22232425262728
293031  
« Kes   Elo »

Arkistot

  • tammikuu 2021 (5)
  • joulukuu 2020 (1)
  • elokuu 2020 (1)
  • heinäkuu 2020 (1)
  • kesäkuu 2020 (2)
  • Toukokuu 2020 (1)
  • maaliskuu 2020 (4)
  • helmikuu 2020 (2)
  • tammikuu 2020 (3)
  • joulukuu 2019 (2)
  • marraskuu 2019 (1)
  • lokakuu 2019 (4)
  • syyskuu 2019 (1)
  • elokuu 2019 (2)
  • heinäkuu 2019 (4)
  • kesäkuu 2019 (5)
  • huhtikuu 2019 (1)
  • maaliskuu 2019 (3)
  • helmikuu 2019 (1)
  • tammikuu 2019 (5)
  • joulukuu 2018 (5)
  • marraskuu 2018 (5)
  • lokakuu 2018 (2)
  • syyskuu 2018 (2)
  • elokuu 2018 (2)
  • heinäkuu 2018 (3)
  • kesäkuu 2018 (7)
  • Toukokuu 2018 (9)
  • huhtikuu 2018 (14)
  • maaliskuu 2018 (19)
  • helmikuu 2018 (12)
  • tammikuu 2018 (6)
  • joulukuu 2017 (1)
  • lokakuu 2017 (3)
  • syyskuu 2017 (1)
  • elokuu 2017 (3)
  • heinäkuu 2017 (3)
  • huhtikuu 2017 (1)
  • maaliskuu 2017 (1)
  • helmikuu 2017 (3)
  • tammikuu 2017 (1)
  • joulukuu 2016 (2)
  • lokakuu 2016 (6)
  • syyskuu 2016 (11)
  • elokuu 2016 (8)
  • heinäkuu 2016 (6)
  • kesäkuu 2016 (6)
  • Toukokuu 2016 (2)
  • huhtikuu 2016 (2)
  • maaliskuu 2016 (4)
  • helmikuu 2016 (1)
  • tammikuu 2016 (2)
  • joulukuu 2015 (3)
  • marraskuu 2015 (8)
  • lokakuu 2015 (2)
  • syyskuu 2015 (1)
  • elokuu 2015 (2)
  • heinäkuu 2015 (2)
  • kesäkuu 2015 (1)
  • Toukokuu 2015 (1)
  • huhtikuu 2015 (1)
  • maaliskuu 2015 (4)
  • helmikuu 2015 (4)
  • joulukuu 2014 (1)
  • elokuu 2014 (2)
  • huhtikuu 2014 (1)
  • maaliskuu 2014 (2)
  • marraskuu 2013 (1)
  • lokakuu 2013 (2)
  • syyskuu 2013 (3)
  • elokuu 2013 (2)
  • heinäkuu 2013 (5)
  • kesäkuu 2013 (1)
  • Toukokuu 2013 (1)
  • huhtikuu 2013 (2)
  • maaliskuu 2013 (4)
  • helmikuu 2013 (1)
  • tammikuu 2013 (4)
  • joulukuu 2012 (3)
  • marraskuu 2012 (4)
  • lokakuu 2012 (7)
  • syyskuu 2012 (12)
  • elokuu 2012 (12)
  • heinäkuu 2012 (7)
  • kesäkuu 2012 (3)
  • Toukokuu 2012 (7)

Kategoriat

  • author interview
  • book article
  • book review
  • books
  • literature article
  • podcast
  • poetry
  • religion
  • seminar report
  • summary
  • video

Social

  • Näytä jariohiltunen:n profiili Instagram palvelussa

Suosituimmat tekstit

  • Keijo Leppänen – Vaimokeskeinen kirjailija elämän arjen ja pyhyyden äärellä
  • Mika Waltari pohti uskonnollisia kysymyksiä läpi elämänsä (2006)
  • Dan Brown – Mahtinäyttämöiltä sähköpostisuojauksiin ja vapaamuurarien salaisuuksiin
  • Kirkon Don Quijote kohtasi opilliset tuulimyllynsä
  • Pia Rendicin rohkeaa seksipuhetta kristityille
  • George R. R. Martin - goottilaisen fantasian eeppinen mestari
  • Akateemisen Kirjakaupan nousu ja tuho
  • Katri Alatalon Ikuisesti, siskoni -romaani onnistui menemään ihon alle
  • Risto Isomäen kolmas scifi-teos sisälsi ekologiaa ja kauhufantasiaa
  • Tolkun miehen värikäs elämä: Veikko Huovinen

Avainsanat

#amisreformi 1700-luku 1950-luku Aamulehti Afrikka afrikkalainen kirjallisuus Agatha Christie Ahti Taponen Ahvenanmaa Aino Kallas Aino Kontula Aiskhylos Ajan olo Akateeminen Kirjakauppa Aki Luostarinen Aki Ollikainen Alan Gratch Alastalon salissa Aleksanteri Kovalainen Aleksis Kivi Alexander Stubb Alivaltiosihteeri Altered Carbon amerikkalainen kirjallisuus Amos Oz Andrea van Dülmen Andrew Taylor André Brink Andy Weir Angels and Demons Anja Lampela Anna-Leena Härkönen Anne Hänninen Anne Leinonen Anneli Kanto Anneli Tikkanen-Rózsa Ann Heberlein Annukka Kolehmainen antiikki Antony Beevor Antti Autio Antti Eskola Antti Kylliäinen Antti Tuuri Anu Koivunen Anu Silfverberg apartheid Arja Palonen Arne Nevanlinna Arto Häilä Arto Nyyssönen Arto Paasilinna Arto Rintala Arto Schroderus Arto Seppälä Arttu Tuominen Arturo Pérez-Reverte Arvid Järnefelt Arvo Turtiainen Asko Sahlberg Asser Korhonen author interview autobiography autofiktio Bagdadin prinsessa Baudolino bestseller Bibliophilos Billy O'Shea biografia Bo Carpelan book book article book review books Bram Stoker Brasilia brasilialainen kirjallisuus C. J. Sansom C. S. Lewis Caj Westerberg Carita Forsgren Carlo Emilio Gadda Charles Dickens Cicero Claes Andersson Claire Castillon Colin Duriez Dan Brown Daniel Defoe Daniyal Mueenuddin Dare Talvitie David Beckham Da Vinci Code Deception Point dekkari Die Blechtrommel Digital Fortress Donald Trump Don Quijote Doris Lessing Dracula dystopia economy triller Edgar-palkinto Edgar Allan Poe Edgar Rice Burroughs Edith Södergran eduskunta Eeli Tolvanen Eero Kavasto Eero Marttinen Eeva-Kaarina Aronen Eeva-Liisa Manner Eeva Nikoskelainen Eeva Rohas Eija Hammarberg Eija Lappalainen Eija Reinikainen Einari Aaltonen Eino Leino Elias Lönnrot Elina Karjalainen Elina Ylivakeri elokuvat elämäkerrat elämäkerta elämätaitokirjallisuus Emil Nervander Englanti englantilainen kirjallisuus Ensio Lehtonen Erasmus Rotterdamilainen Erik Wahlström Erkki Jukarainen Esko Valtaoja Espanja espanjalainen kaunokirjallisuus esseet Essi Tammimaa estetiikka Eveliina Talvitie F. M. Dostojevski fantasiakirjallisuus fantasy novel fantasy short stories fasismi feminismi filosofia Finlandia-palkinto Finncon Finnmark Frankenstein Frank McCourt Franz Kafka galaktinen runousoppi Game of Thrones geokätköily George Lucas George R. R. Martin gospel gram dark fantasy Göran Hägg Günter Grass Hain series Hanne Ørstavik Hannimari Heino Hannu-Pekka Björkman Hannu Luntiala Hannu Mäkelä Hannu Salama Hannu Väisänen Harri István Mäki Harri Raitis Harri Varpomaa Harry Potter series hartauskirjallisuus Haruki Murakami Heidi Liehu Heikki Nevala Helena Sinervo Helene Bützov helluntailiike Helmivyö Helsingin Sanomat Helsinki Henning Mankell Hercule Poirot high fantasy Hiidenkivi Hiljainen tyttö Hilja Mörsäri historialliset romaanit historiantutkimus holokausti Hugh Ambrose Hugh Laurie Hunajaa ja tomua Huonon vuoden päiväkirja Husein Muhammed huumori höyrypunk Ian McEwan ihminen ihmissyönti II maailmansota ikonikritiikki Ilkka Malmberg Ilkka Rekiaro Ilkka Remes Ilkka Äärelä Ilona Nykyri Ilta-Sanomat I maailmansota Image Inkeri inkeriläiset Inkeri Pitkäranta In Other Rooms Other Wonders Invisible Irak Irmeli Sallamo Iron Sky Isadora islam Islanti islantilainen kirjallisuus Israel Italia J. K. Rowling J. L. Runeberg J. M. Coetzee J. P. Koskinen J. P. Pulkkinen J. Pekka Mäkelä J. R. R. Tolkien J. S. Meresmaa Jaakko Juteini Jaakko Kankaanpää Jaakko Yli-Juonikas Jaana Kapari-Jatta Jaana Nikula Jaan Kross jalkapallo James Tiptree Jr. Prize Jane Austin Janne Saarikivi Janne Tarmio japanilainen kirjallisuus Jari Järvelä Jari Sarasvuo Jari Tervo Jarkko Tontti Jayne Anne Phillips Jeffrey Eugenides Jenni Linturi Jerusalem Joel Lehtonen Johanna Hulkko Johanna Rojola Johanna Sinisalo John Steinbeck John Vikström Jonathan Littell Jonathan Rabb Jorma Ojala Joseph Kanon José Saramago Jouko Vanhanen Jouni Inkala Juan Manuel Juha Hurme Juha Itkonen Juha Lehtonen Juha Mylläri Juhani Konkka Juhani Lindholm Juhani Niemi Juhani Seppänen Juha Ruusuvuori Juha Seppälä Juha Siltala Jukka Kemppinen Jukka Koskelainen Jukka Mallinen Jukka Pakkanen Jukka Relander Jumala juoksu Juri Nummelin juristit Jussi K. Niemelä Jussi Katajala Jussi Talvi Jyri Raivio Jyrki Hakapää Jyrki Iivonen Jyrki Katainen Jyrki Kiiskinen Jyrki Lappi-Seppälä Jyrki Lehtola jännitysromaanit Jää jääkiekko Jörn Donner Kaari Utrio Kaarlo Bergbom Kadotetut Kaija Luttinen Kaiken käsikirja Kain Tapper Kaisa Huhtala Kajaani Kaleva Kalevala Kalevi Jäntin palkinto Kansalliskirjasto Kantaja Karatolla Kari Aronpuro Kari Enqvist Kari Hotakainen Kari Koski Karo Hämäläinen Katariina Kathryn Lindskoog Katja Kaukonen Katja Kärki Katri Alatalo Katri Helena Katriina Ranne Katri Rauanjoki kauhuromantiikka Kazuo Ishiguro Keijo Leppänen kellopunk Kelmee Kersti Juva Kharis kielilläpuhuminen kielioppi Kiiltomato.net Kimmo Jokinen kirja-arvostelu kirjailijahaastattelu kirjakauppa kirjallisuudentutkimus kirjallisuushistoria kirjallisuuskritiikin historia kirjallisuuskritiikki kirjallisuussosiologia kirjatraileri Kirjava kirjoittamisoppaat kirkkohistoria Kirsi Piha Kirsti Ellilä Kirsti Mäkinen klassikko kolumnit kootut teokset Korean sota Korppinaiset kosmologia kotimainen kaunokirjallisuus koulu koulukirjat kreikkalainen mytologia Kreivi Lucanor ja Patronio kristilliset symbolit Kristina Carlson Kritiikin Uutiset Kuinka sydän pysäytetään Kullaa kulttuurihistoria kulttuurijournalismi kulttuurintutkimus Kun kyyhkyset katosivat Kurjat Kustavi Kuusamo kyberpunk Kyllikki Villa käännöskirjallisuus Kökar L. Onerva Laeta Kalogridis Laila Hirvisaari Lalli Lappi Lars Levi Laestadius Laura Gustafsson Laura Jänisniemi Laura Lahdensuu Laura Luotola Laurence Sterne Lauri Levola Lauri Rauhala Lavatähti ja kirjamies Leaves of Grass Leena Parkkinen Leena Vallisaari Leif Salmén Leimatut lapset Leo Tolstoi Les Bienveillantes Les Miserables lestadiolaisuus Lewi Pethrus Lewis resa Liisa Keltikangas-Järvinen Liisa Laukkarinen Liisa Väisänen Like Kustannus literature literature article Lotta Toivanen Lumooja luontokuvaus Lustrum luterilaisuus lyriikka lähetystyö maaginen realismi maailmankirjallisuus Maamme kirja Maan pakolainen Maanpakolaisten planeetta Maarit Verronen Machado de Assis Magdalena Hai Maihinnousu Makeannälkä Mammutti Mamoud Manhattan-projekti Manillaköysi Mannerheim Marc-Antoine Mathieu Maria Carole Maria Laakso Maria Peura Mario Vargas Llosa Marisha Rasi-Koskinen Maritta Lintunen Marja Sevón Marja Wich Marjut Paulaharju Markku Envall Markku Pääskynen Markku Soikkeli Marko Kilpi Marko Tapio Mark Twain Markus Jääskeläinen Martta Heikkilä Martti Anhava Martti Lindqvist Martti Luther Mary Shelley matkakirjallisuus Matthew Woodring Stover Matthias Grünewald Matti Brotherus Matti Mäkelä Matti Vanhanen merimiestarinat Meriromaani Merja Mäki mielisairaala Mihail Bahtin Mika Tiirinen Mika Waltari Mikko Karppi Mikko Lehtonen Milla Peltonen Minerva Kustannus Minna Canth Minna Maijala Minna Rytisalo Minun Amerikkani Miquel de Cervantes Mirkka Rekola modernismi Mr. Smith muistelmat murretekstit Museovirasto musiikki Myyrä Mäkelän piiri naiskirjallisuus Narnia-sarja Narnia series Natasha Vilokkinen Netflix Netotška Nezvanova Neuvostoliitto New York Nicholas Nickleby Nick Vujicic Niemi Nimeä minut uudelleen Nina Honkanen Noam Chomsky Nobel-palkinto Nordbooks Norja norjalainen kirjallisuus Norsunhoitajien lapset novellit Ntamo nuorisotutkimus Nuori Voima nuortenkirja Näkymätön Nälkävuosi Oili Suominen Olavi Peltonen Olli Jalonen omaelämäkerta Onni Haapala Opettaja-lehti oppaat Orhan Pamuk ortodoksit Osuuskumma Otava Otavan Kirjasto Outi Alm Outi Oja Owen Barfield Paavo Cajander Paavo Haavikko Paavo Lehtonen Paavo Lipponen Paavo Nurmi Paavo Väyrynen Paholaisen haarukka Paholaisen kirjeopisto Paikka vapaana Pajtim Statovci pakinat Panu Rajala Panu Savolainen pappi Parnasso Pascal Mercier Pasi Ilmari Jääskeläinen Paul Auster Pauliina Haasjoki Peiliin piirretty nainen Pekka Haavisto Pekka Marjamäki Pekka Pesonen Pekka Seppänen Pekka Simojoki Pekka Tarkka Pelkokerroin Peltirumpu Pelé Pentti Holappa perhekuvaukset Per Olof Enquist Pertti Koskinen Peter Bieri Peter Høeg Peter Pan Petri Tamminen Petri Vartiainen physics Pia Houni Pia Rendic Pirjo Toivanen Pirkanmaa Pirkka Valkama Pirkko Talvio-Jaatinen Planet of Exile Plutarkhos podcast poetry poliisi politiikka Pori Prahan kalmisto psykohistoria psykologia puheviestintä Pulitzer-palkinto Päivi Artikainen Raahe Raamattu Raija Nylander Raija Oranen Raimo Salminen Raimo Seppälä Raisa Porrasmaa Ranska ranskalainen kaunokirjallisuus rasismi Rautaveden risteilijät Rax Rinnekangas religion Richard Morgan Ridley Scott Riikka Ala-Harja Riikka Pulkkinen Rikosromaani Ristin Voitto ristiretket Risto Isomäki Robert Harris Robert Walser romaanit Romeo ja Julia Romuluksen sielu Rosa Liksom Rosa Luxemburg Routasisarukset Runeberg-palkinto runot runousoppi ruotsalainen kaunokirjallisuus Ruotsi ruotsinsuomalaiset rutto Saara Henriksson Saara Kesävuori Sadan vuoden yksinäisyys Saddam sairaalaromaani Saksa Salaliitto salapoliisiromaani Salla Simukka Sami Heino Samuli Antila Samuli Paulaharju Sana-lehti Sanna Nyqvist Sanna Pernu Sanna Ravi Sara Saarela Sari Malkamäki sarjakuvat Sastamala Satakunnan Kansa Satakunnan Viikko satiiri Sattumuksia Brooklynissa Satu Ekman Satu Hlinovsky Sauli Niinistö science fiction Seinäjoki seksuaalisuus selkokirjat Sentimentaalinen matka Seppo Loponen Seppo Raudaskoski Siltala Silvia Hosseini Simo Frangén Simon Sebag Montefiore Sini Helminen Siperia sisällissota Sithin kosto Sofi Oksanen sosiaalipsykologia sosiaalityö spanish literature spefi spekulatiivinen fiktio Sphinx Spin Star Wars steampunk Stig-Björn Nyberg sukutarinat Sunkirja suomalainen kaunokirjallisuus suomalainen lastenkirjallisuus suomalainen lukeminen suomalainen runous suomalainen teatteri suomen kieli Suomen Kuvalehti suomentajat surutyö Susan Cain suuret kertomukset Sven Lidman Sweet Tooth Sydänraja sää Taavi Soininvaara taidehistoria taidekritiikki Taija Tuominen taiteen tutkimus Taivaan tuuliin Talo vaahteran alla Tammen Keltainen Kirjasto Tammi Tampere Taneli Junttila Tapio Koivukari Tarja Halonen Taru Kumara-Moisio Taru Sormusten Herrasta Taru Väyrynen Tarzan Tauno Pihl teologia Teos Terhi Rannela Terhi Törmälehto Tero Liukkonen Tertti Lappalainen The Brooklyn Follies The Casual Vacancy The Fear Index The Lost Symbol The Pacific The Second World War Theseuksen henki Tieto-Finlandia Tietokirjallisuuden Finlandia-palkinto tietokirjallisuus tietokirjoittaminen Tiina Kartano Tiina Raevaara Timothy Zahn Titia Schuurman Toini Havu Tomas Tranströmer Tomi Huttunen Tommi Kinnunen Torsti Lehtinen Troikka Tuija Takala Tulen ja jään laulu Tuli&Savu Tuntematon sotilas Tuomas Kauko Tuomas Kyrö Tuomas Nevanlinna Tuomas Vimma Turbator Turku Turun yliopisto Tuula Kojo Tuula Tuuva Tuulikki Valkonen TV-sarjat Tyhmyyden ylistys TYKS työelämä Tähtien sota tähtitiede Tähtivaeltaja Täällä Pohjantähden alla Ulla-Lena Lundberg Ulla Lempinen Ulvila Ulvilan Seutu Umberto Eco Unkari Uno Cygnaeus Uppo-Nalle urheilu Urho Kekkonen Urpu Strellman Ursa Ursula K. LeGuin USA uskonnollinen kirjallisuus uskonnollinen usko uskonto utopia vakoojaromaanit Valheet Valkoinen kääpiö Vanha-Ulvila Vanhan ruhtinaan rakkaus Vantaa Veera Antsalo Veijo Meri Veikko Huovinen Veikko Koivumäki Venäjä venäläinen kirjallisuus Vesa Haapala Vesa Sisättö Via Merulanan sotkuinen tapaus Victor Hugo Vigdís Grímsdóttir Vihan hedelmät Viktor Jerofejev Ville-Juhani Sutinen Ville Keynäs Ville Lindgren Ville Tietäväinen Virke virolainen kirjallisuus Virpi Hämeen-Anttila Voltaire Volter Kilpi Väinö Linna Walt Whitman Warelia war history Wille Riekkinen William March William Shakespeare Winston Churchill WSOY WW I X-sukupolvi YA-kirjallisuus Yksin Marsissa Ylpeys ja ennakkoluulo yläaste Yrsa Sigurðardóttir Ystäviä ja vihollisia Yö ei saa tulla Zachris Topelius Äidin rukous Älä kysy yöltä šaria
Follow VETUS Et NOVA on WordPress.com

Blogit.fi

Katso muita blogeja osoitteessa https://www.blogit.fi/

Dekkariviikko 10.-17.5.2019

Blog Stats

  • 71 977 hits

Pidä blogia WordPress.comissa.

Peruuta
Privacy & Cookies: This site uses cookies. By continuing to use this website, you agree to their use.
To find out more, including how to control cookies, see here: Cookie Policy