Avainsanat

, ,

juha lehtonen

Kuva: Heini Lehväslaiho

Juha Lehtonen: Pärskeitä. Kertomuksia pääkallolippujen varjosta. Teos 2006. 308 s.

Mistä päin maailmaa löytyy palmupuusta ja bambusta rakennettuja pilvenpiirtäjiä? Miten meriviranomaiset vastaavat 2000-luvun merirosvojen edesottamuksiin? Miten haiden kanssa järjestetään rodeo-kilpailu? Miten tapahtuu kahden laivan klassinen törmäys? Millä saarilla osa miehistä kasvatetaan naisiksi? Entä miten kynnetään 100-tonnisella auralla merenpohjaa?

Muun muassa näihin kysymyksiin antaa vastauksen maaliskuussa 2006 ilmestynyt Pärskeitä. Meriaiheisen ja -henkisen tietopaketin takaa löytyy pitkään meriä seilaillut naantalilainen merikapteeni Juha Lehtonen (1956-2012). Maailman meriltä ja satamista löytyy jos jonkinlaista ihmettelemisen aihetta.

Muun muassa Brasilian offshore-öljykentillä työskennellyt merikarhu alkoi tietokirjailijaksi julkaisemalla 1982 esikoisteoksensa Kuunari Orionin haaksirikko. Tämän jälkeen ilmestyivät Atlantic Unicorn (2002) ja Ristiaallokossa (2004). Pärskeitä on tavallaan Ristiaallokon jatkoa niin tarinoiltaan kuin kerronnaltaan. Teos sisältää pääasiassa tosikertomuksia, ja suurin osa niistä on tapahtunut merikapteenille itselleen. Pärskeitä jäi äkilliseen sairauteen 2012 menehtyneen merimiehen viimeiseksi teokseksi.

Monia vaaratilanteita kohdannut Lehtonen panee useita kommelluksistaan herra Murphyn piikkiin. Nykyajan merirosvot tuovat Pärskeisiin oman kiintoisan jännitteen. Synkässä johdantotarinassa seikkaillaan Indonesian saaristossa, jota kiinalaiset merirosvot terrorisoivat mielivaltaisella tavalla. Puolifiktiivisessä hengessä käynnistyvä tietoteos sisältää monia kiintoisia historiallisia tositarinoita, mm. kertomuksen englantilaisen taisteluristeilijän mukana uponneen kullan vuosikausia kestäneestä metsästyksestä.

Journalistinen tyyli

Pärskeissä on vakavien aiheiden höysteenä kosolti hulvattomaksi kasvavaa herjanheittoa sekä taiturimaisia feature-jaksoja. Lehtonen kirjoittaa merenkulusta ylväästi ja itsetietoisesti. Teoksen persoonallinen ote on ryhdikäs, kurinalainen, karhea ja rehevä.

Merimieskielen sanat (törni, winga, spaaki, umbilikaali, rovi, töijaus ym.) tuntuvat lähes vieraskielisiltä. Onneksi teoksen lopussa on sanasto maakravun tueksi. Kiintoisia yksityiskohtia ja asiatietoja esim. merien tilasta Pärskeitä sisältää paljon. Porin seudulta lähtöisin kirjoittaja osaa värittää meriaiheita ja -tilanteita mukaansatempaavasti. Sepitteellisen kertomisen rinnalla Lehtosen journalistinen ote on vahva.

Pärskeistä löytyy selviä tendenssejäkin. Merirosvouksen ohella kirjailija esittelee toisena nykyisen merenkulun ongelmana halpatyövoiman kasvaneen määrän. Merimiesten ammattitaidossa säästäminen johtaa suuriin turvallisuusriskeihin huolimatta kansainvälisen merenkulkijoiden kattojärjestön IMO:n tiukentuneesta valvonnasta. Nämä aiheet Lehtonen havainnollistaa useasti ja hartaudella.

Advertisements