Avainsanat

, , , , , , , , ,

800px-Juha-Pekka_Koskinen_IMG_8267_C Anneli Salo hotakainenetu0310SL_503_vi petri tamminen tiina raevaara

Olen poiminut tähän tekstiin kevään 2015 kotimaisista kaunokirjoista neljä huippuromaania. Jokaisessa kirjassa tietynlaiset hylkiöhenkilöt etsivät jotain itsestään, toisista, ympäristöstä, historiasta tms. 

J.P. Koskinen: Kuinka sydän pysäytetään. Romaani sodasta ja rakkaudesta. WSOY 2015. 350 s.

Kari Hotakainen: Kantaja. Kirjakauppaliitto 2015. 140 s.

Petri Tamminen: Meriromaani. Otava 2015. 142 s.

Tiina Raevaara: Yö ei saa tulla. Paasilinna 2015. 239 s.

J.P. Koskisen (s. 1968) maaliskuussa ilmestynyt uutuusromaani kertoo talvisodan varjoon jäävän sukutarinan. Päähenkilön vänrikki Juho Kivilaakson isä on lähtenyt 1918 puna-armeijan upseeriksi Neuvostoliittoon ja hylännyt suomalaisen perheensä.  Hylkiöperheen osa on rauhan aikana vankileirillä, talvisodan aikana etulinjan läheisyydessä Hyrsylässä.

Kivilaakson oma sotilasura kääntyy jo kadettikoulussa 1920-luvulla outoon suuntaan, kun itse Mannerheim tempaa hänet mukaan kansainväliseen vakoojapeliin. Vänrikki reissaa vuosikausia Saksassa, Neuvostoliitossa ja Ruotsissa tavaten vakoojia ja diplomaatteja, jalona pyrkimyksenä torpedoida vääjäämättömältä näyttävä yhteenotto Neuvostoliiton kanssa. Kivilaakso tekee vakoojapuuhillaan ison summan rahaa ja rakentaa suhteen elämänsä naiseen, kunnes talvisota syttyy ja kaikki vaivalla rakennettu kaatuu rytisten.

Sotaromaanin ravistelevat taistelujaksot sijoittuvat lähinnä Kollaanjoelle, jossa Kivilaakso tappelee venäläisiä vastaan itsensä Marokon Kauhun Aarne Juutilaisen ja tarkka-ampuja Simo Häyhän kanssa. Sitten Kivilaakso näkee Kollaalla isänsä rintaman toisella puolella ja sotaromaaniin aukeaa uusi taso, jälleen kerran.

Muinaisten kreikkalaisten urhea taistelu Thermopylaissa sekä ristiriitainen suhde vakoojapojan ja neuvostoupseeri-isän välillä nousevat romaanikerronnan johtomotiiveiksi. Rakkaus ja luottamus toiseen ihmiseen osoittavat haavoittuvuutensa kerran jos toisenkin.

J.P. Koskisen ura on ollut loivaa nousukiitoa kohti suomalaisen kirjallisuuden tähtitaivasta. Edellinen romaani Ystäväni Rasputin (2013) ylsi jo Finlandia-ehdokkaaksi. Uskon jännittävän uutuusromaaninkin voivan kilpailla tulevana syksynä kyseisestä huomionosoituksesta, niin tyylipuhtaasti ja koukuttavasti kertoja pukee mielikuvituksellisen tarinan kuosiinsa.

Kuoleman piirittämät

Kari Hotakaisen (s. 1957) pienoisromaani Kantaja ilmestyi Kirjan ja ruusun päivän 2015 ruusukirjaksi. Teoreettisen filosofian maisteri Timo Kallio lähtee parempien töiden puutteessa kantohommiin läheiselle hautausmaalle. Rakkaus nuoruudenrakastettuun syttyy vainajien läheisyydessä uuteen roihuun. Säkenöivä kerronta tuottaa happyendin, kun muistokirjoituksia väsäävä päähenkilö onnistuu tekemään itsestään elämänsä subjektin.

Petri Tammisen (s. 1966) kymmenes kaunokirja on hirtehinen kertomus kovan onnen merikapteeni Vilhelm Huurnasta. Askaislainen merimies onnistuu ironisesti saamaan purjelaivan jos toisenkin merten syvyyksiin ja epäonnistuu monessa muussakin projektissa. Tammisen minimalistinen tyyli hakee kypsyydessä vertaistaan. Hyväntahtoinen kertoja uskoo ihmisyyteen ja ilonhetkiin, vaikka synkkä kohtalo piirittäisi koko ihmisiän.

Tiina Raevaaran (s. 1979) uusin romaani on merkillinen kertomus nuoresta Johanneksesta, jonka ystävä Antti päättää tehdä murhan. Kohteena on romaanin pahis Sandvall, joka on aikoinaan surmannut Johanneksen nuoruudenrakastetun. Älykkäästi sommitellun pienoisromaanin kertoja surffaa Johanneksen kauniiden muistojen, yllättävien nykyhetkien ja ahdistavien unikuvien välillä toisinaan pienoiseen sekavuuteen saakka.

– – – – – – – –

Arvostelut on julkaistu Opettaja-lehdessä 12.6.2015.

Advertisements