Avainsanat

, , ,

mccourt

Frank McCourt: Liitupölyä. Alkuteos Teacher man (USA 2005). Suom. Juhani Lindholm. Otava 2006. 319 s.

Harvoin on mikään kirja vaikuttanut opettajan ammattini toteutukseen kuin tämä Frank McCourtin teos. Lukiessani sen olin toiminut teknisen ammattikoulun äidinkielen opettajana viisi vuotta. Olin tietämättäni omaksunut paljon samoja pedagogisia keinoja kuin tämä kirjailija, joka toimi täsmälleen samanlaisessa tehtävässä New Yorkissa 30 vuotta.

Amerikkalainen kirjailija Frank McCourt (s. 1930) ponkaisi suureen kuuluisuuteen Pulitzer-palkitulla esikoisteoksellaan Seitsemännen portaan enkeli (1996; suom. 1997), jossa hän kuvasi hirtehisellä tavalla suruvoittoista lapsuuttaan Irlannissa. Kirjailija on jatkanut muistelmiaan teoksissaan Amerikan ihmemaassa (ilm. ja suom. 1999) ja Liitupölyä. Teokset on suomentanut Juhani Lindholm.

Liitupölyä tekee selkoa kirjailijan opettajavuosista. Valmistuttuaan kasvatustieteellisestä korkeakoulusta 1957 McCourt sai ensimmäisen äidinkielen opettajan paikkansa ammattikoulusta Staten Islandilta. Hän toimi opettajana New Yorkin kouluissa yhteensä 30 vuotta.

Kirjailija kuvaa humoristisella tyylillä niitä vaikeuksia ja ahdistuksia, joihin joutui nuorena ja vihreänä opettajana newyorkilaisnuorten kanssa. Hän päätti nopeasti lähestyä opiskelijoitaan oman taustansa kautta eli kertomalla tarinoita lapsuutensa Irlannista ja nuoruutensa Amerikasta. Vaikutus oli yllättävä:

”En pitänyt elämääni mitenkään merkillisenä, mutta nyt annostelin sitä heille pieninä palasina, isän juopottelua, asumista Limerickin slummeissa ja Amerikasta haaveilemista, katolilaisuutta, ankeita aikoja New Yorkissa, ja suureksi hämmästyksekseni newyorkilaiset nuoret halusivat kuulla lisää.”

Uutuusteoksessaan McCourt kertoo myös seurusteluistaan, epäonnistuneesta tohtorinväitöksestään sekä ensimmäisen avioliittonsa päättymisestä eroon. Kirjailija suhtautuu virheisiinsä ja huonoihin valintoihinsa lämpimästi. Elämä on opettanut armollisuutta myös omaa itseä kohtaan.

Liitupölyä-kirjassa on kosolti tekstiä myös koulun ulkopuolelta, mikä sekoittaa kerrontaa välillä melkoisesti. Kirjailija kuvaa sivukaupalla mm. ahkerointiaan ahtaajana New Yorkin satamissa ennen opettajan uraa. Myös lapsuusvuosiin Irlannissa löytyy uusia, ennen kertomattomia näkökulmia.

Tarkastaja tulee!

Omaelämäkertateoksena Liitupölyä osoittautuu pienoiseksi pettymykseksi. Täysinpalvelleen lehtorin mielen pohjalle on jäänyt lukuisia kiintoisia tapauksia ja oppilaita, joita vyörytetään lukijan eteen konekivääritahdilla. Elämäkerturiksi McCourt kirjoittaa melko sekavasti, eikä sinänsä jouhevassa tekstissä ole välillä päätä eikä häntää. Teos seuraa rakenteeltaankin kirjailijan elämänkulkua:

”Siitä saakka, kun olin New Yorkiin tullut, en ollut muuta tehnyt kuin ajelehtinut yhdestä asiasta toiseen: olin muuttanut kotimaastani, työskennellyt täysin näköalattomissa tehtävissä, ryypännyt Saksassa ja New Yorkissa, jahdannut naisia, nukkunut neljä vuotta New Yorkin yliopistossa, ajautunut opettajanpaikasta toiseen, mennyt naimisiin ja toivonut, etten olisi mennyt, juonut lisää ja ajautunut umpikujaan ihmisenä.”

Nimekkeen mukaisesti kirjoittaja tuo toistuvasti esille opettajan työnsä iloja ja varjopuolia. Jälkimmäisissä McCourt viittaa ennen kaikkea amerikkalaiseen koulutarkastajajärjestelmään, joka teki opettajan työn monesti ahdistavaksi. New Yorkista kansojen sulatusuunista Liitupölyä antaa hyvin havainnollisen kuvan.

Advertisements