Avainsanat

, , ,

Vigdís Grímsdóttir: Sydän, kuu ja sinilinnut. Alkuteos Hjarta, tungl og bláir fuglar (Islanti 2002). Suom. Tapio Koivukari. Johnny Kniga 2006. 199 s.

”Kojootit kutsuvat sinua Valon Pojaksi, ne päättävät nimistä, joita ihmiset valitsevat itselleen. Ne päättävät niistä aina tanssiessaan vuorilla tulitanssia kuun kanssa.”

Luonto nousee jumalaksi islantilaisen Vigdís Grímsdóttirin (s. 1953) romaanissa Sydän, kuu ja sinilinnut (2002; suom. 2006). Skandinaavisia ja latinalaisamerikkalaisia tunnelmia taidokkaasti yhdistävä teos muodostaa trilogian Valosta valoon –romaanin (2001; suom. 2004) ja vielä suomentamattoman Þegar stjarna hrapar –teoksen (2003) kanssa.

Sydän, kuu ja sinilinnut on maagis-realistinen tutkielma rakkauden maantieteestä, jossa rakastavaisten välimatkaa ei mitata kilometreillä vaan asenteilla. Uutuusromaanin päähenkilö on murrosiän ohittanut Lenni-poika, joka asuu pienessä kylässä Uudessa Meksikossa. Hän on Valosta valoon –teoksesta tutun Rósan poika ja haaveilee muutosta Islantiin. Tämä johtuu pitkälti Lennin ristiriitaisesta suhteesta islantilaiseen äitiinsä: poika kokee tulleensa tämän hylkäämäksi.

Romaanin perusjännite syntyy, kun Lennin meksikolainen tyttöystävä Edita ei halua muuttaa kotoaan mihinkään. Tyttö on rauhallisen Lennin vastapooli: räävitön suustaan, röyhkeä, ronski, usein huonotuulinen. Editan kesyttömyys kuitenkin vetoaa skandinaaviseen Lenniin vastustamattomasti. Lähtö Islantiin pois Editan luota osoittautuu ylivoimaisen vaikeaksi.

Islannista on kotoisin myös Lúna, joka saapuu Lennin kylään maalaamaan tauluja ja saa kuningattaren vastaanoton. Kyläläiset ripustavat Lúnan tauluja roikkumaan puiden oksille; samoin ei voisi tehdä puuttomassa Islannissa. Lúna esiintyy naisasian airuena näyttävästi kuin legendaarinen kollegansa Frida Kahlo (1907–1954). Lúnan värikkäät taulut ovat romaanihenkilöille kuin maagisia ikkunoita toiseen maailmaan, tuonpuoleisuuden ja unelmien keskelle.

Pitkäaikaiset naismyytit ja –symbolit muuttuvat irvokkaiksi Grímsdóttirin käsittelyssä. Mieskertojasta huolimatta Sydän, kuu ja sinilinnut on vahvojen naisten romaani täynnä voimakkaiden tahtojen törmäyksiä, ristiriitaisia keskusteluja ja karkeita solvauksia. Statisteiksi muuttuneet miehet eivät edes voivottele.

Sydämen luonnonvoimat

Islantilaiskirjailija sekoittaa surutta katolista mytologiaa eeppisten sankaritarujen ja raadollisen henkilökuvauksen kanssa. Historiallisen romaanikehyksen sijasta hän käyttää kuitenkin nykyaikaisia henkilöitä ja miljöitä liikkuen vaivatta maanosasta toiseen.

Lopputulos on koskettava mutta kauhea kertomus sydämen luonnonvoimista. Meksikolainen luonto ja tyttö vaikuttavat Lenniin hypnoottisella tenholla. Näiden alkuvoiman kanssa eivät pysty kilpailemaan Lúnan taulut eivätkä jumalaäidin palvontahuoneet. Mikään maa ei saa tulla väliimme, Edita sanoo Lennille, jonka torjuvat eleet jäävät näennäisiksi.

Grímsdóttirin romaanikerronta rakentuu jälkimoderniin tapaan luvuttomaan jäsennykseen ja vieraannuttavien tarinoiden jatkumoon. Aistillisuudessaan Sydän, kuu ja sinilinnut on tyrmäävän konkreettinen. Niukoilla lauseilla Grímsdóttir luo säkenöivää väriloistoa, chilin ja valkosipulin tuoksua, nopeasti vaihtuvia äänensävyjä, voimakkaita makuja ja vetoavia tunteita. Tekstissä ei monta ylimääräistä sanaa ole.

Grímsdóttirin ansiokkaan suomennoksen takaa löytyy jälleen raumalainen kirjailija Tapio Koivukari (s. 1959). Hän on asunut Islannissa 1989–1993. Koivukarin suomennos soljuu luvusta toiseen flamencon lailla rytmikkäästi ja kannustavasti.

 

Mainokset