Avainsanat

, , , , ,

Vigdis Grímsdóttir: Kun tähti putoaa. Islanninkielinen alkuteos Thegar stjarna hrapar (2003). Suom. Tapio Koivukari. Johnny Kniga 2007. 191 s.

Yrsa Sigurðardóttir: Kolmas merkki. Islanninkielinen alkuteos Þriðja táknið (2005). Suom. Tuomas Kauko. Otava 2007. 384 s.

Jäävuoren huippuna islantilaisesta kaunokirjallisuudesta ilmestyi syksyllä 2007 suomennokset kahdelta tunnetulta islantilaiskirjailijalta. Laajan romaanituotannon tehnyt Vigdis Grímsdóttir on maagisen realismin mestari. Häntä kymmenen vuotta nuorempi Yrsa Sigurðardóttir on puolestaan kirjoittanut kymmenille kielille käännettyjä trillereitä.

Vigdis Grímsdóttirin (s. 1953) romaani Kun tähti putoaa on kirjailijan kahdeksas suomennettu teos. Se päättää kolmiosaisen romaanisarjan, jonka aikaisemmat osat ovat Valosta valoon (suom. 2004) ja Sydän, kuu ja sinilinnut (suom. 2006). Trilogian kaikki osat on oivallisesti suomentanut raumalainen kirjailija ja kääntäjä Tapio Koivukari.

Romaanin alussa Islannin rannalta löydetään kauhealla tavalla surmatun nuorukaisen ruumis. Mystisen kuolemantapauksen selvittely typistyy tutkielmaksi salaperäisten romaanihenkilöiden ihmissuhteista. Samalla luodataan taiteen ääriä. Kaikki kohtalon aalloille pudonneet päättyvät lopulta rantaan, jopa veteen pudonneet tähdet.

Grímsdóttirin romaanihenkilöiden määrä nousee entisestään. Mukana on sarjan aikaisemmista osista tuttuja henkilöitä, etenkin naiset Rósa ja Lúna, jotka joutuvat tahtomattaan mukaan murhatutkimuksiin. Uutta verta edustaa murhaa tutkiva poliisimies Kjartan. Näyttämölle saapuvat myös naishenkilöt Viktoria ja Didi, jotka poikkeavalla käytöksellään myllertävät tapahtumia ja Kjartanin päättelyketjuja.

Trilogian aikaisempien osien tapaan Grímsdóttirin uutuus yhdistelee maagis-realistista kerrontaa ja kompleksista dekkarijuonta. Kun tähti putoaa liikkuu pääosin islantilaisissa miljöissä mutta välillä myös USA:ssa Uudessa Meksikossa samassa Madridin kylässä, jossa sarjan aikaisemmissakin osissa on vietetty kosolti aikaa.

Grímsdóttirin kerronta on jälleen verraten aukkoista ja vaikealukuista. Kirjailija ottaa aineksia romantiikasta, uskomuksista, raakuudesta jne. ja sekoittaa niistä persoonallisen keitoksen. Suomentaja Koivukarin runollinen kieli antaa keitokselle kauniin astian, kuin juhla-aterialle.

Dan Brownia seuraten

“Tryggvi jähmettyi niille sijoilleen, mutta se ei johtunut lattialla lojuvasta kirjahyllystä eikä nelinkontin kirjakasan päällä laitoksenjohtajasta. Hänen edessään, puoliksi käytävällä, puoliksi pienessä tulostinkomerossa, makasi ruumis. Tryggvi tunsi vatsansa kääntyvän ylösalaisin. Mitkä ihmeen rätit silmien päällä oli? Oliko rintaan piirretty jotain?“

Trilleristi Yrsa Sigurðardóttir (s. 1963) ponnahti maailmanlaajuisen huomion kohteeksi jo esikoisromaanillaan Kolmas merkki, jonka käännösoikeudet myytiin 26 maahan. Teokselle on ilmestynyt jatko-osa Islannissa 2006.Kirjailija oli ennen läpimurtoaan kirjoittanut joukon lasten- ja nuortenkirjoja.

Grímsdóttirin uutuuden tavoin Kolmas merkkikin käynnistyy nuorukaisen murhasta, jota aletaan tutkia oudoksuvien ja intensiivisten tunteiden vallassa. Kun Grímsdóttirilla päätutkija on mies, Sigurðardóttirin tutkija on kahden lapsen yksinhuoltajanainen Thóra Guðmundsdóttir.

Kolmannen merkin tapahtumat sijoittuvat viikon mittaiselle ajanjaksolle joulukuussa 2005. Keskiaikaisen inkvisition vanha käsikirja nousee esiin synkkien tapahtumien taustalta, ja Thóra saksalaisine tovereineen pääsee noituudesta kiinnostuneiden opiskelijanuorten jäljille. Modernin elämän ongelmat pienenevät, kun vuosisatojen takaa vyöryy näyttämölle pakanallisten riittien varjoja.

Eksoottiset islantilaisnimet tuntuvat hauskoilta (esim. miehennimi Þór). Grímsdóttiriin verrattuna Sigurðardóttirin kerronta on kevyempää, pinnallisempaa ja viihteellisempää. Viimeksi mainittu kulkee ratkaisuissaan uskonnollisista aiheista rahaa ammentaneiden menestyskirjailijoiden (Dan Brown, Umberto Eco) viitoittamia latuja pitkin. Problemaattisia henkilöitä, syvällisiä sanomia tai epäsovinnaisia lähtöasetelmia romaanissa on verraten vähän.

Tästä huolimatta Sigurðardóttir on kirjoittanut sujuvan ja jännittävän lukuromaanin, jonka äärellä moni viihtyy synkkinä syysiltoina. Kokonaisuus ja tyyli säilyvät yhtenäisinä teoksen loppuun asti.

 

Mainokset