Avainsanat

, , , , ,

C. S. Lewis: Paholaisen kirjeopisto. Alkuteos The Screwtape Letters (1942). Suom. Taneli Junttila. Kirjapaja 2007.

“Kehotan lukijaa pitämään mielessä, että paholainen on valehtelija. Paholaiset ottavat avosylin vastaan niin materialistin kuin poppamiehenkin.“

Näin ilmaisee C. S. Lewis (1898–1963) teoksensa Paholaisen kirjeopisto lähtökohtia romaanin esipuheessa. Kirjallisuudentutkijana elämäntyönsä tehnyt kirjailija julkaisi II maailmansodan aikana ironisen kirjekokoelman, jossa demonien hallinto-osaston kansliapäällikkö Pora (engl. Screwtape) luennoi hartaudella ihmisten harhaanjohtamisen taidosta nuorelle veljenpojalleen Koiruoholle.

Pora iloitsee kirjeissään veljenpoikansa ajoittaisesta menestyksestä pikkupiruna ja toisinaan haukkuu tätä häikäilemättä Vihollisen (Jumalan) päästyä liian määräävään asemaan Koiruohon ”potilaan” suhteen. Lewis on jättänyt romaanista pois veljenpojan vastauskirjeet.

Taneli Junttilan sujuvan suomennoksen loppuun on lisätty Lewisin The Saturday Evening Post -lehdessä julkaisema teksti, jossa Pora pitää poliittisesti värittyneen maljapuheen Nuorten pirujen korkeakoulussa.

Läpimurtoteos

Kristillisen henkimaailman hyvä/paha-asetelma näkyy Paholaisen kirjeopistossa ironisoituna. Teoksen sisäislukija on kiinnostunut hengellisistä asioista juuri kristinuskon problematisoimassa mielessä mutta ei älyllisissä pohdiskeluissaan ole välttämättä vielä löytänyt paljon todistusaineistoa raamatullisen ilmoituksen tueksi.

Lewis omisti tietokirjatuotannostaan valtaosan puhutellakseen juuri tällaista lukijaa. Hän viitoitti tietä sellaisiin älyllisiin ja hengellisiin löytöihin, jotka olivat hänelle itselleen tulleet tutuiksi. Kirjailijan tie ateistista kristityksi käy havainnollisesti ilmi omaelämäkerrallisessa teoksessaSurprised by Joy (1956, suom. Ilon yllättämä, 1986).

Kaunokirjailijana Lewis on tullut tunnetuksi ennen muuta fantasiakirjallisuuden klassikoksi nousseesta Narnia-sarjastaan (1950–1956). Voimakas kristillinen vakaumus tulee esiin sekä tässä sarjassa että Lewisin tieteistrilogiassa (Äänetön planeetta, Matka Venukseen, Piinattu planeetta). Kristillisyyden hyväksyminen teki entisestä ateistista menestyskirjailijan. Hänelle avautuivat kristittyjen lukijoiden markkinat ulkomaita myöten, myös Suomessa.

Lewisin elämäkerran (2002) kirjoittaneet Roger Green ja Walter Hooper ovat todenneet, että juuri Paholaisen kirjeopisto toi kirjailijan laajemman yleisön tietoisuuteen. Lewisiltä oli neronleimaus lähettää Koiruohon kiusaama nuori romaanihenkilö Englannin kodinturvajoukkojen harmaisiin ja pommitusten raivaajaksi. Teoksen englantilaiset lukijat saattoivat samastua romaanin tapahtumiin ja sanomaan reaaliajassa. Pelkuruus on romaanissa yksi avain moraalisen maailman löytämiseen, minkä vuoksi sota altistaa romaanihenkilöitä ja lukijoita uskonnollisiin pohdiskeluihin.

Paholaisen kirjeopisto menestyi huolimatta siitä sarkasmista, jota Pora heittää juuri englantilaisten suuntaan. Hän näet ilkkuu englantilaisten olevan mitä halveksittavimpia vellihousuja, jotka ensin julistavat kidutuksenkin olevan liian hyvä kohtalo vihollisille mutta jotka ovat sitten valmiita antamaan ruokaa ja sikareita takapihoilleen ilmestyneille haavoittuneille saksalaislentäjille.

Kaksi sotaa

Paholaisen kirjeopistossa oli kyse sotatilasta ja sen voimasta ihmisten mieliin kahdella eri tasolla. Pora ja Koiruoho vaikuttavat ihmisiin, joiden kotimaa Englanti on juuri aloittanut Saksaa vastaan. Toisaalta romaanin jumalalliset ja demoniset henkivallat käyvät keskenään sotaa, jossa tulee voittoja ja tappioita. Pora kirjoittaa ihmisten sodasta:

“Minun lienee tässä vaiheessa syytä huomauttaa, ettei sodalta kannata odottaa liikoja. Sota on tietysti viihdyttävää. Ihmisten välitön pelko ja kärsimys on ansaittu ja tervetullut välipala lukemattomille työläisillemme. Mutta mitä hyötyä siitä on pidemmän päälle, ellemme onnistu sen avulla johdattamaan sieluja alhaisen Isämme luo? [–] Vihollinen, barbaarisille sodankäyntitavoilleen uskollisena, sallii meidän katsella suosikkiensa lyhytaikaisia kärsimyksiä ainoastaan piinatakseen ja kiduttaakseen meitä.“

Sotatila tiivistää romaanin varsinaiseksi aiheeksi kärsimyksen ja ahdistuksen kohtaamisen. Kristillisestä uskosta Paholaisen kirjeopisto antaa kärjistyneitäkin kuvia. Poran mukaan kohtuudessa harjoitettu uskonto on demonien kannalta naurettavaa, koska se palvelee juuri heidän etuaan. Kohtuullinen uskonto tarkoittaa samaa, että kyseinen ihminen ei oikeastaan usko oikeasti mihinkään.

Pora puhuu paljon ihmisten nautinnoista. Kaikki nautinnot ovat Jumalan keksimiä ja lahjoja ihmisille. Väärinnautittu nautinto muuttuu synniksi. Lewisin Jumala iloitsee aidoista nautinnoista nauttivien kristittyjen ilosta.

Ihmisten itserakkaus on eläimellistä, ja Jumala pyrkii kuolettamaan sen keskittämällä ihmisen huomion lähimmäiseensä. Epäitsekkyydeksi kutsuttu kristillinen hyve paljastuu Poran lahjomattoman silmän alla todelliseksi paholaisen työkaluksi. Pora kirjoittaa voitonriemuisesti Koiruoholle, että epäitsekkyyden tavoittelu ajaa monet kristityt valehteluun ja tietämättömiksi todellisista tunteistaan.

Omissa kirjeissään Koiruoho raportoi ”hellälle” sedälleen potilaansa uskoontulosta, rakastumisesta, liittymisestä kodinturvajoukkoihin ja tutustumisesta uusiin ihmisiin, joista osa on demoneille mieleisiä ja osa aivan jotain muuta.

Poran vastauskirjeet osoittautuvat paholaismaisiksi paitsi sisällöltään myös tyyliltään. Demonipäällikkö uhkailee tämän tästä veljenpoikaansa rangaistuksilla, ellei tämä saa aikaan selviä tuloksia potilaassaan (kristinuskosta vieraantumista, synnillisiä hairahduksia, kielteisiä ihmissuhteita tms.).

Toisinaan Pora puhuttelee Koiruohoa hyvin lipevästi ja ovelasti. Hauska keksintö kirjailijalta on muuttaa kiukustunut demonipäällikkö välillä tuhatjalkaiseksi, mistä johtuen hänen apulaisensa joutuu kirjoittamaan Koiruoholle yhden kirjeen sedän sijasta…

Ei jatko-osaa

Paholaisen kirjeopiston tekee klassiseksi kirjailijan terävä ja persoonallinen tapa tehdä pilkkaa paitsi demoneilla ja uskonnollisilla aiheilla myös Länsi-Euroopan älymystöllä ja erilaisilla uskonnollisilla ihmisillä. Lewisin demonipäällikkö viittaa esimerkiksi kirkon sukupuolimoraaliin ja sen tulkintoihin niin aseistariisuvalla otteella, että sen avoimuus, rohkeus ja kantaaottavuus puhuttelevat 55 vuoden takaa edelleen.

Esipuheessaan Lewis sanoo kuitenkin ahdistuneensa kirjoitusvaiheessa Poran ja Koiruohon maailmasta ja ajatuksista kestokykynsä rajoille asti. Tämän vuoksi hän torjui sitkeästi ajatuksenPaholaisen kirjeopiston jatko-osan kirjoittamisesta.

– – – – – – – – – – – – – – –

Arvostelu on julkaistu Kirjallisuuskritiikin verkkolehdessä Kiiltomato.net 22.12.2007.

Advertisements