Avainsanat

, , , ,

 karo yksin

Karo Hämäläinen: Yksin. Romaani Paavo Nurmesta. 250 s. WSOY 2015.

 

* * * * * * * * * * * * * * * *

Kirjasyksyn 2015 urheiluromaaneista osui maaliin parhaiten Karo Hämäläisen (s. 1976) romaani Yksin (WSOY). Parnasson vastaavana tuottajana toimiva Hämäläinen kertaa teoksessaan Paavo Nurmen (1897–1973) elämän ja uran tärkeimmät käännekohdat. Pienoisromaani piirtää juoksijalegendan ääriviivat kuin satavuotias mustavalkokuva.

_____________________________________________________________________

Yksin-romaanissa ei ole yhtään vuorosanaa. Kaikki kerrotaan yksinomaan Paavon kuulemana, sanomana ja ajattelemana. Kunnon dialogien puuttuminen alleviivaa mestarijuoksijan yksinäisyyttä.

Hämäläisen romaani lähtee liikkeelle Nurmen ankeasta lapsuudesta Turussa ja etenee tämän nuoruuteen ja ensimmäisiin juoksuharjoituksiin ja kilpailuihin. Turkulainen viilarin poika osoittautuu superlahjakkaaksi juoksijaksi ja saa vähitellen mahdollisuuksia kehittyä maajoukkuetasolle. Juoksijalupauksen dominoiva asenne muihin nähden tulee ilmi tämän suhteesta lapsuudenperheen jäseniin:

”Opetin muut perheenjäsenet tavoilleni. Kun olin kotona, halusin olla niin kuin olin. Otin perheen vanhimman miehen oikeudet. Minä päätin, milloin, mitä ja kuka, ja muut oppivat tietämään, miten meillä toimitaan. He pelkäsivät minua.” (s. 30)

Myöhemmin Lentävä suomalainen pääsee juoksemaan kolmiin olympialaisiin ja saa niistä yhteensä yhdeksän kultamitalia ja kolme hopeamitalia. Juoksuvuosiensa päätyttyä 1934 Paavo työskentelee myös valmentajana ja rakennusurakoitsijana. Hän menestyy kaikessa mihin ryhtyy.

Häviäminen ei ole vaihtoehto

Vaikka menestys seuraa toistaan, vanhuus ja katkeruus paistavat Yksin-romaanin minäkertojasta joka sivulla. Nurmesta kasvaa muutamassa kymmenessä sivussa inhottava ja ikävä sisäänpäin kääntyjä, jonka kanssa ani harva haluaa jutella tai tulee toimeen. Media tulee lähelle ja haastattelee juoksijaa tämän tästä. Juoksijan menestystarina ja särmikäs persoona kiinnostavat lehtien lukijoita siinä kuin hänen suorituksiinsa liittyvät numerot.

Yksin-romaani kuvaa hätkähdyttävästi huippujuoksijan elämän tyhjyyttä, kun hän saavuttaa omalla alallaan kaiken mahdollisen. Paavon tarina värittyy traagiseksi, vaikka siinä olisi voinut käydä päinvastoin.

200-sivuinen monologi alleviivaa juoksijan yksinäistä ja juroa luonnetta tämän tästä.

Antwerpenin olympialaisissa 1920 Paavo Nurmi seisoo 5000 m:n kisan jälkeen hopeakorokkeella eikä ole tyytyväinen. Hänelle häviö on enemmän kuin tappio. Sisuuntunut Nurmi ottaa samoista kisoista mukaansa kolme kultamitalia.

Välillä Nurmi irrottelee ylivertaisuudellaan kurittomasti. Pariisin olympialaisissa 1924 Nurmi voittaa kaksi olympiakultaa samana päivänä. Ensimmäisessä kilpailussa hän säästelee itseään, että jaksaisi voittaa myös tunnin kuluttua! Vuonna 1925 Pariisin olympiakisojen viisinkertainen voittaja lähtee kiertämään USA:ta. Viisi kuukautta, 55 kilpailua, 53 voittoa!

Urheilukulttuurin synkkä kääntöpuoli tulee romaanissa näkyviin havainnollisena. Los Angelesissa 1932 Nurmi diskataan kisoista ammattilaisurheilijana. Poliittisen juonittelun uhri jää miettimään urheilun valtapelejä.

200-sivuinen monologi alleviivaa juoksijan yksinäistä ja juroa luonnetta tämän tästä. Romaanihenkilön luonteelle on tyypillistä ehdottomuus ilman minkäänlaista joustonvaraa. Hämäläisen sommittelema Nurmi ei neuvottele kunnolla kenenkään kanssa vaan pitää päänsä jääräpäisyyteen ja tyhmyyteen saakka.

Lapsuuskokemukset saavat aikuisena vaihtoehtoja. Tämä näkyy esimerkiksi Nurmen suhteessa uskonnollisiin asioihin. Lapsuudessaan hän käy Turussa Mikaelinkirkossa perheensä kanssa. Kun nuori Paavo kokee kirkon liian pieneksi Jumalalle, viilari-isä varoittaa kapinoimasta Jumalaa vastaan. Myöhemmin Paavo lakkaa käymästä kirkossa; sunnuntaijumalanpalvelusten sijaan hän lähtee sunnuntailenkeille.

Jumalan sijasta Paavo koettaa löytää elämänkumppanin, siinä kuitenkaan onnistumatta. Jyrkkyys ihmissuhteissa näkyy ennen kaikkea rakkauden puuttumisena Paavon elämästä. Se ainut oikea löytyy Turusta mutta jää saapumatta tärkeään tapaamiseen Tuomiokirkkosillan viereen. Tästä juoksijoiden kuningas pettyy niin, että hänen on vaikea sitoutua kenenkään naiseen. Avioliitto, jonka Paavo solmii myöhemmin, päättyy eroon.

Talousrikoksista juoksumaailmaan

Karo Hämäläinen on toiminut muun muassa Arvopaperi-lehden toimittajana (2000–2005) ja toimituspäällikkönä (2010–2013). Hän aloitti syksyllä 2014 Parnasson vastaavana tuottajana. Hämäläinen on avustanut Suomen Kuvalehteä kirjallisuuskriitikkona vuodesta 2000 alkaen. Kirjallisuuskritiikin verkkolehden Kiiltomadon päätoimittaja hän oli 2007–2014.

Kaunokirjailijana Karo Hämäläinen on aikaisemmin tuottanut talousjännäreitä, lastenkirjoja ja nuortenkirjoja. Esikoisteos oli vuonna 2000 julkaistu lastenromaani Samuli, Helsingin herra. Samuli-kirjoja julkaistiin kaikkiaan yhdeksän osaa vuosina 2000–2010. Nuortenromaaneja Hämäläinen tuotti vuosina 2002–2009, usein yhteistyössä kirjailija Tapani Baggen kanssa.

Hämäläisen 2010-luvun aikuisromaanien henkilöt eivät ole koskaan pelanneet napeilla.

Hämäläisen ensimmäinen aikuisten romaani Kuudes askel ilmestyi vuonna 2004. Teos käsitteli brändien vaikutusta ihmisten persoonallisuuksiin ja ihmisten luokittelua heidän kulutustottumustensa perusteella. Romaani Urho Kekkonen (2005) on presidentti Urho Kekkosen fiktiivinen elämäkerta. Romaani esittelee Kekkosen ennen muuta yhteiskuntajärjestelmien kehittäjänä ja ottaa kantaa globalisaatioon ja yhteiskunnan markkinavetoistumiseen.

Hämäläisen läpimurtoteos on finanssitrilleri Erottaja (2011), finanssimaailmaan sijoittuva jännitysromaani. Kolmikulma (2012) oli itsenäinen jatko-osa Erottajalle. Vuonna 2013 julkaistu romaani Ilta on julma (2013) esittelee ilkamoivasti murhasarjaksi etenevän illanvieton. Romaanin käännösoikeudet on myyty Yhdysvaltoihin, Ranskaan ja Italiaan.

Hämäläinen on kirjoittanut lisäksi tietokirjoja aikuisille, lapsille ja nuorille. Hän toimi vuonna 1999 Finlandia Junior -palkintoraadin ja vuonna 2008 Finlandia-palkinnon esiraadin jäsenenä. Hämäläinen on itse saanut Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon 2011 ja ollut ehdolla Savonia-palkinnon saajaksi 2001 ja 2012, Topelius-palkinnon saajaksi 2010 ja Finlandia Junior -palkinnon saajaksi 2012.

Hämäläisen 2010-luvun aikuisromaanien henkilöt eivät ole koskaan pelanneet napeilla. Esimerkiksi Kolmikulman suomalainen päähenkilö Ilari Rautavaara työskentelee sijoituspankkiirina kymmenien miljardien dollarien pääomia pyörittävässä hedgerahastoyhtiössä. Hämäläisen taloustrillerien takaa erottuu tendenssi havainnollistaa poliittisen typeryyden mahdollistamaa suuren luokan rahapeliä. Yksin-romaanissa hän tekee saman urheilupiireille.

Sekä Kolmikulmassa että Yksin-romaanissa todennäköisyys lyö poskelle epävarmaa sattumaa. Nuori Paavo Nurmi päättää harjoitella siten, että hänestä kehittyy maailman paras juoksija. Sattumalle ja jossittelulle jää näin vähän tilaa:

“Koska olin saavuttanut maailman huipun muutaman vuoden työllä, entistä uuraammalla treenaamisella saavuttaisin suvereenin hallinnan. Maailma oli sen, joka sen ottaisi, ja se olisin minä. Niin en häviäisi.” (s. 43)

Paavo Nurmi kehittää itseään myös henkisesti. Tasaisen vauhdinjaon periaate löytyy englantilaisen juoksijamestari Alfred Shrubbin (1879–1964) juoksuoppaasta Running and Cross-Country Running (1908). Akillesjännevaivat, reumatismi, ikääntyminen – ne veivät lopulta Nurmen entisten juoksijoiden joukkoon. Nurmi palaa olympialaisiin Berliinissä 1936, tällä kertaa pitkän matkan juoksijoiden valmentajana. Tuloksena on kolme olympiakultaa ja yksi kolmoisvoitto.

Yksinäinen susi

Hämäläisen kirjoitustavalle on ollut tyypillistä savolaisen ilkamoiva tyyli, jossa kuvia ei kumarreta vaan niitä enemmän kaadetaan. Yksin-romaani liittyy tähän jatkumoon synkkyydestään huolimatta. Romaani keskittyy legendaarisen päähenkilön luonteen ja elämän varjopuoliin, jolloin legendalta lähtee pohja pois. Vai lähteekö?

Elämän rakkaus on juossut koko ajan karkuun, peruuttamattomasti ja saavuttamattomasti.

Kirjailijan lienee ollut helppoa samastua merkkihenkilön minäkertomukseen; niin lähelle tarina tulee häntä itseään. Hämäläiselle Nurmen harrastukset ovat tuttuja, esimerkiksi pitkän matkan juoksu on ollut vuosia tärkeä harrastus myös kirjailijalle. Hän on vuosien aikana harrastanut paljon numeroita ja tiedottanut bisnestietoja. Juoksuoppaan sijasta Hämäläinen kirjoitti kaunokirjan suomalaisjuoksijoiden ikonista.

Yksin-romaanin päähenkilön kujanjuoksut vertautuvat lähes kaikenlaiseen yksinäiseen puurtamiseen, jota ihmispolot harjoittavat katseilta piilossa. Koin erityisen ansiokkaaksi sen, että Hämäläinen tuo painokkaasti esille Paavo Nurmen toisen uran rakennusurakoitsijana. Nurmihan rakennutti nelisenkymmentä rakennusta pääkaupunkiseudulle ja ansaitsi näillä urakoilla sievoisen omaisuuden. Tämä havainnollistaa sitä Nurmen kohdalla kiistatonta ominaisuutta, että kovalla työllä ja tahdonvoimalla pääsee menestyksen äärelle.

Vaikka Yksin-romaanin Nurmesta tuli vanhemmiten rikas, romaani päättyy silti surullisiin tunnelmiin. Elämän rakkaus on juossut koko ajan karkuun, peruuttamattomasti ja saavuttamattomasti. Juoksijalegendan yksinäisyys muuttuu romaanin loppua kohti raastavaksi. Nurmesta tulee onneton menestyjä.

Vielä yksi huomio romaanin kielestä: Kun Hämäläisen virke on ollut aiemmin pitkä kuin nälkävuosi,Yksin-romaanissa virke on useimmiten lyhyt kuin ruotsinkielisessä päivälehdessä. Hämäläisen lause on kohteensa näköinen, ikälopun, polvivaivaisen juoksijaraakin askel, muistuttaen iskevää mainoskieltä. Lakoninen ilmaisu tiivistää paitsi urheilun historiaa ja urheilun vaatimia henkilökohtaisia uhrauksia, myös urheiluaiheiden uutisointia, jossa lukija sanelee pääasiat ja sisällön.

* * * * * * * * * * * * * * * *

Arvostelu on julkaistu Kirjallisuuskritiikin verkkolehdessä Kiiltomato.net 9.12.2015.

 

Mainokset