Avainsanat

, , ,

Fyysikko Kari Enqvistin (s. 1954) tietoteos Ensimmäinen sekunti (WSOY 2014) tähyää kauas menneisyyteen, maailmankaikkeuden syntyhetkiin. Teoreettisen fyysikon koulutuksen aikoinaan hankkinut kosmologi havainnollistaa jälleen nautittavalla tavalla fysikaalisia päättelyketjujaan ja luonnontieteellisen maailmankäsityksen peruskiviä.

Alkuräjähdysaihe on ollut näkyvästi esillä fyysikon aikaisemmassakin tuotannossa, varsinkin teoksessa Kosmoksen hahmo (2003). Uutuudessa Enqvist luo tarinaa maailmankaikkeuden ensimmäisen sekunnin tapahtumista kuin todellinen dekkarikirjailija. Kaikki lähtee liikkeelle kosmisesta mikroaaltoteoriasta ja sen määrittelystä:

”Kosminen mikroaaltotausta on nykykosmologian tärkein tiedon lähde ja koko alkuräjähdysteorian kivijalka. Se on myös ainoa avain oveen, jonka takaa aukeaa näkymä universumin ensimmäiseen sekuntiin.”

Kaikkialla samanlaisena esiintyvä mikroaaltosäteily on hiukkasfyysikoille kiistaton todiste siitä, että 45 miljardin valovuoden kokoinen näkyvä maailmankaikkeus on ollut kerran yhteen puristuneena kokonaisuutena. Alkuräjähdyksen jäljiltä avaruus on yhä täynnä kolmen kelvinasteen lämpöistä mikroaaltosäteilyä. Kosminen mikroaaltotausta on kuin valokuva maailmankaikkeuden alkuhetkistä. Se havaittiin ensimmäisen kerran vuonna 1964, kun amerikkalaiset tutkijat olivat testaamassa käytöstä poistettua tietoliikenneantennia.

Tutkijankammioissa lasketut ja avaruusluotaimilla varmistetut mittaustulokset toteavat näkyvän maailmankaikkeuden iäksi 13,7 miljardia vuotta, ei enempää eikä vähempää. Yhden sekunnin ikäisenä maailmankaikkeus oli kymmenen miljardin asteen lämpöinen tulimeri, joka oli tuhansia aurinkoja kirkkaampi. Mutta mitä oli ennen alkuräjähdystä kosmologien mukaan?

”Ääretön on käsite, joka panee pääkopan humisemaan. Sitä mietiskellessä nyrjähtää helposti notkeimmatkin aivot. Ennen alkuräjähdystä ei suhteellisuusteorian mukaan ollut mitään, ei edes ’ei mitään’, sillä sana ’ennen’ edellyttää aikaa, jota ei ollut olemassa. Menneisyyteen kuljettaessa aika loppuu alkuräjähdykseen samassa mielessä kuin pohjoisuus loppuu pohjoisnavalla.”

Enqvist heittää toisinaan ajatusleikin ”Älykkäästä suunnittelijasta”, joka olisi saattanut kaiken alulle pitkälle mietityn suunnitelman mukaisesti. Tällaisen suunnittelijan olemassaolon hän kuitenkin tyrmää toistuvasti. Enqvistin mukaan kaikki tapahtui kuten tapahtui – sattumalta.

Hyvin kiintoisa on hiukkasfyysikoiden havainto erilaisista alkeishiukkasista. Näistä monien pitäisi kaiken järjen mukaan paeta toisiaan, eikä yhdistyä atomeiksi tai molekyyleiksi. Jokin ihmeellinen voima tai lainalaisuus kuitenkin pitää ultrakevyitä neutriinoja tai epästabiileja neutroneita koossa niin, että maailmankaikkeudessa syntyy ainetta – tai ylipäänsä mitään havaitsemisen arvoista.

”Luonto pyrkii aina kohti matalinta energiatilaa. Siksi atomiytimiin sitoutuneet neutronit eivät hajoa. Maailma on siis olemassa, koska se tottelee sekä kvanttifysiikkaa että suhteellisuusteoriaa.”

Hiukkasfyysikoilla ja kosmologeilla on yhä paljon selvittämättä maailmankaikkeuden alkuhetkistä ja syntyprosessista. Se, ettei älykkääseen suunnittelijaan uskota tiedepiireissä, riippuu pitkälti myös yleisestä asenteesta näkymättömiä voimia tai ilmiöitä kohtaan. Uskonto saattaa antaa arvokkaan avun myös pitkälle erikoistuneelle tiedemiehelle, kun vastaan tulee epäselviä fysikaalisia ilmiöitä tai syyseuraussuhteita.

 

Advertisements