Avainsanat

, ,

kaija luttinen

Kaija Luttinen: Hyvä maku jäi suuhun. Kustannusosuuskunta Muusa 2002. 223 s.

Ulvilan pitkäaikainen sosiaalijohtaja Kaija Luttinen kirjoitti vuosituhannen alussa kaunokirjallisen teoksen omista elämänvaiheistaan. Romaani Hyvä maku jäi suuhun ilmestyi Kirjan ja ruusun päivänä huhtikuussa 2002 porilaisen kustannusosuuskunnan julkaisemana.

Luttisen teoksessa painottuu kaksi asiaa ylitse muiden: sotalasten kohtalo sekä eläkkeelle jäävän virkanaisen ponnistelut uudessa elämänvaiheessa.

Kaija Luttinen kirjoittaa nasevasti ja havainnollisesti omista karuista kokemuksistaan sotalapsena Ruotsissa. Ankeus kärjistyy koulussa, jossa suomalaismiehen aikoinaan pettämä naisopettaja antaa sotalapselle kyytiä.

Ironisesti ruotsalainen opettaja ja suomalainen sotalapsi kohtaavat myöhemmin vuosien jälkeen ja ystävystyvät. Menneet ovat menneitä, ja uutta kohti pyritään.

Elämäkertaromaanin päähenkilö Minna Kirppanen on Luttisen alter ego, joka muistelee menneitä aikoja, tapaa mielenkiintoisia ihmisiä ja valmistautuu siirtymään eläkkeelle. Romaanin lopussa myöntävä eläkepäätös tulee ja uusi elämänvaihe alkaa.

Romaani on alusta asti hyvin konkreettista luettavaa. Kirjoittaja vannoo dialogin voimaan, ja monet taustatiedot tuodaan esille hersyvän keskustelun lomassa.

Vuoropuhelun varaan rakentuva kerronta on ajoittain hieman sekavaa. Maailma on erittäin pieni, päähenkilö huomaa monesti. Vuosikymmeniä vaivanneet kysymykset saavat vastauksia uusien tuttavuuksien myötä.

Kirjoittaja on työskennellyt yli 30 vuotta sosiaalialalla eri puolilla Suomea. Elämäkertateokseen on sisällytetty pitkiä jaksoja sosiaalityön arjesta ja nykypäivästä. Luttinen on onnistunut kivasti konkretisoimaan sosiaalityön haasteita ja visioita sekä sosiaalijohtajan työnkuvaa.

Lukuromaanina Hyvä maku jäi suuhun on nautittavan lennokas, jopa mukaansatempaava. Teoksessa on paljon henkilöitä, ja näillä lienee vastineensa todellisuudessa. Nostalginen ja positiivinen vire sävyttää Luttisen teosta tyylikkäästi alusta loppuun.