Avainsanat

, , , ,

Robert Walser: Kävelyretki ja muita kertomuksia. Suomennos ja jälkisanat Ilona Nykyri. Teos 2012. 249 s.

Robert Walserin (1878–1956) valittujen novellien ilmestyminen suomeksi 2012 oli kulttuuriteko. Maailmanmaineeseen nousseen sveitsiläiskirjailijan kokonaisia teoksia ei ollut aiemmin suomennettu lainkaan.  Suomentaja Ilona Nykyrin kokoaman valikoiman alkuperäistekstit ovat ilmestyneet Sveitsissä ja Saksassa 1904–1932. Oululainen Nykyri on myöhemmin suomentanut Walserin romaanin Konttoristi (1908; suom. 2016).

Walser on 1900-luvun alkupuolen saksankielisistä modernisteista omaperäisimmästä päästä. Kuvaavasti Walserin kirjallinen maine vakiintui kuitenkin vasta 1960-luvulla kirjailijan kuoleman jälkeen. Walserin ihailijoita ovat olleet muun muassa Franz KafkaJ. M. Coetzee ja Hermann Hesse. Hänen tuotantonsa syntyi 1900-luvun alkuvuosikymmenillä, mutta sittemmin ura tyssäsi vakavaan mielisairauteen. Hän lopetti kirjoittamisen 54-vuotiaana. Tuotanto käsitti yhdeksän romaania ja lukemattomia novelleja.

Kävelyretki ja muita kertomuksia antaa hyvän kuvan Walserista novellikirjailijana. Kokoelma sisältää 41 tekstiä. Nimikkonovelli ”Kävelyretki” (1917) on kokoelman pisin, yli 60-sivuinen, lyhimmät kirjoitukset ovat vajaan kahden sivun mittaisia. Tekstit eivät ole kovin helppolukuisia. Niissä näyttävät korostuvat näennäisesti tuulesta temmatut aiheet, aukkoiset henkilökuvat sekä epäsovinnaiset kirjalliset elementit ja loppuratkaisut. Saksankielisen modernismin esille nostamat eksistentiaaliset kysymykset ja pelottavat uhkakuvat saavat Walserin kertomuksissa esikuvansa.

Osa kertomuksista on tarkoituksellisen ilkamoivia ja hauskoja. Esimerkiksi ”Housut”-novellissa (1911) kertoja virittelee naisten housumuotiin miehen näkökulmasta näkökulmia, jotka saattoivat sata vuotta sitten herättää monessa lukijassa vastenmielisyyttä. Walser osoittaa arjen yksityiskohtien takana olevia kokonaisuuksia: pienen, juuri havaittavan detaljin takaa näyttää löytyvän kokonaisia merkitysten maailmoja.

Joissakin novelleissa nousevat pääosaan metakirjalliset aiheet. Tällöin kirjailijan ironialla ei ole määrää. Näkyvimmin asia on esillä ”Kirjailijoita”-novellissa (1917), jossa pohditaan kirjailijoiden elämäntapaa erityispiirteineen. Ihmisen mielikuvitus on soma ja hurmaava luomus, joka saattaa tehdä kantajansa onnelliseksi. Klassikoiden kuuluu pölyttyä, jotta niiden päältä voidaan pyyhkiä jotain pois erityisen soveliaan tilanteen koittaessa.

Ilona Nykyrin ansiokas suomennos on sujuva, selväkielinen, tiivis ja havainnollinen. Walserin monipolviset virkkeet ja monitasoiset ajatuskehitelmät saivat Nykyristä herkän tulkkinsa. Suomentajan hiotusta ilmaisusta ei löydy lapsuksia eikä kielivirheitä.

Kävelyretken suomennos oli Mikael Agricola -suomennospalkintoehdokkaana 2013, ilman voittoa. Ilona Nykyri pokkasi palkinnon seuraavana vuonna suomennettuaan Hans Falladan romaanin Yksin Berliinissä.