Avainsanat

, , , ,

minä,laura kansi

J. P. Pulkkinen: Minä, Laura ja Cary Grant. Kertomuksia kuuluisuuden varjoista. Teos 2006. 149 s.

”Ihmisessä taistelee kaksi voimaa: halu pysyä tuntemattomana ja halu tulla kuuluisaksi. Kuka meistä löytää tien? Kuka meistä on sanomaan, että tie on väärä, jos se vie perille?

J. P. Pulkkisen (s. 1959) toisessa kaunokirjallisessa teoksessa erilaiset novellihenkilöt tekevät tutkimusmatkoja kuuluisuuden äärelle ja tuolle puolen. Helsinkiläisen kulttuuritoimittajan esikoisromaani Ohi liitävä enkeli ilmestyi 2004.

Minä, Laura ja Cary Grant –kokoelmassa kuuluisuus kiehtoo mutta tuo mukanaan yllättäviä kysymyksiä. Opiskelijapoika arastelee tehdä freelance-haastattelua kulttirunoilijoista, jotka pistävät tappeluksi runoillan päätteeksi. Lastaan etsivä perheenisä törmää kotileipuriin, joka on tehnyt pullaa kolmelle presidentille.

Yksi Pulkkisen novellihenkilöistä on konserttijärjestäjä, joka hallitsee loistavasti suhteet lehdistöön, radioon ja levy-yhtiöihin mutta ei saa kiinni politiikasta, estetiikasta eikä korkeammasta ajattelusta. Korea pinta ei kerro paljon syvyydestä. Mies herää öisin huutoonsa eikä tiedä syytä painajaisiinsa. Toisaalla tavataan ammattivalokuvaajan vaatimaton leski, joka on ollut kutsusta suomalaisen julkisuuden tärkeimmässä tihentymässä eli Linnan juhlissa.

Kirjailija havainnollistaa avausnovellissaan hienosti legendan ytimen. Kahdeksankymppinen argentiinalainen muusikko siemailee konjakkia kantakuppilassaan itsetietoisena. Miljoonien haave on hänelle totta: kuppilan muut ihmiset kohtelevat häntä suurmiehenä pitkän elämäntyön hedelmänä. Amputoitu vasen käsi vahvistaa legendaarisuutta.

Pulkkisen maapallo on pieni novellihenkilöiden asua. Kansainväliset tuulet puhaltavat muutenkin voimakkaina. Kokoelma alkaa Buenos Airesissa, loikkaa sitten Pariisiin ja saapuu viimein koti-Suomeen, jossa tavallinen kadunmies nähdään selvittämässä vaimonsa suhdetta iskelmätähteen.

Nimikkonovellissa novellikertoja analysoi parisuhteensa kipupisteitä häämatkallaan kreikkalaisen satamakaupungin venelaiturilla. Kokoelman loppupuolella poiketaan Krakovassa, jossa naissuomentaja tapaa ihailemansa puolalaiskirjailijan.

Pulkkinen kuvaa henkilöitään verraten nopeasti. Pitkän linjan toimittajan selväkieliset novellit aukeavat nautittavan vaivattomasti. Myös monipuoliset kielikuvat toimivat ilman kömmähdyksiä.

Romanssi ja uskottomuus ovat Pulkkiselle tärkeitä kuvauskohteita. Intohimo saattaa kävellä kadulla yllättäen vastaan mutta pysyä kaukana aviovuoteesta. Sujuvan pintatason alla puhuttelevat jopa ravistelevalla otteella kirjailijan sanomat kestävien perhearvojen ja vuosikymmenien mittaisen rakkauden puolesta.

– – – – – – – – – – – – – – –

Kirjoitus on julkaistu Parnassossa.

pulkkinen1.jpg

Kuva: Heini Lehväslaiho