Avainsanat

, ,

raahe

Kari Mäki (toim.): Raahelaista kirjakulttuuria. Kirjoituksia Raahen Porvari- ja Kauppakoulun vanhoista kirjoista ja lukijoista. Raahen Porvari- ja Kauppakoulusäätiö 2007. 

Vuodesta 1994 Raahen Porvari- ja Kauppakoululla kirjastonhoitajana toiminut Kari Mäki toimitti vuonna 2007 40-sivuisen kirjasen koskien työpaikkansa kirjallista kulttuuria ja sen historiaa. Raahelaista kirjakulttuuria -kirjoituskokoelman tarkoituksena oli tuoda itsenäisten artikkelien kautta esille vanhan koulukirjaston arvokasta kokoelmaa ja sen syntyhistoriaa.

Kokoelman historialliset näkökulmat sisältävät katsauksia raahelaiseen lukuhistoriaan, kirja- ja kirjastohistoriaan, kokoelmatutkimukseen, kirjansidonnan historiaan sekä kaupungin paikallishistoriaan. Vaatimattomasta koostaan huolimatta Mäen teos ansaitsee maininnan laajempien kirjahistoriateosten rinnalla.

Teoksessa näet käsitellään sinänsä melko harvinaislaatuisella tavalla tietyn kirjaston kokoelman syntyä, luodaan laaja historiallinen katsaus 200 vuoden takaiseen lukemiskulttuuriin Suomessa ja löydetään erilaisia näkökulmia pikkukaupungin kirjakulttuurin esittelyyn. Esimerkiksi teoksen päättävässä artikkelissa kielitieteen opiskelija Leena Harju kertoo kokemuksistaan koulukirjaston kokoelman ruotsinkielisten niteiden tutkijana.

Kirjasen pääartikkelin on kirjoittanut YTT Ilkka Mäkinen, joka toimii kirjastohistorian dosenttina Tampereen yliopiston Informaationtutkimuksen laitoksella. Mäkisen artikkeli käsittelee porvariston lukuharrastuksen syntyä Pohjanlahden pikkukaupungeissa 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa. Tutkija on hankkinut tietonsa muun muassa perukirjojen kirjaluetteloista.

Porvareihin luettiin sääty-yhteiskunnassa käsityöläiset, kauppiaat ja laivanvarustajat. Porvariskotien yleisin kirja oli virsikirja, joka osoitti sidonnaisuuden seurakuntayhteisöön. 1700-luvun lopulla virsikirjojen rinnalle alkoi tulla pietistisiä hartauskirjoja, postilloja sekä hengellisiä laulukirjoja. Erikoinen on Mäkisen havainto, että 1700-luvun suomalaisporvarit harrastivat melkoisesti klassisia kieliä eli kreikkaa ja latinaa.

Porvariskotien kirjastoissa hengellisten kirjojen asema oli vahva koko Ruotsin-vallan ajan. 1800-luvun alussa kotikirjastojen maallisten kirjojen määrä nousi yhtä suureksi kuin uskonnollisten. Romaanien lukijoiksi porvarit alkoivat ennen alempia säätyjä.

1800-luvun alussa kaikki Vaasan pohjoispuoliset rannikkokaupunkimme Torniota myöten saivat lukukirjastonsa. Niiden kokoelmissa suosikkeja olivat matkakirjat, historiakirjat, elämäkerrat sekä romaanit. Eipä näiden suosio ole vielä nykyaikanakaan murtunut!

Kirjasen toimittanut Kari Mäki kertoo omassa artikkelissaan Porvari- ja Kauppakoulun kirjaston alkuvuosista. Artikkeli kattaa koulun ensimmäiset vuosikymmenet 1882–1921. Mäen merkinnät koulukirjaston kokoelman kasvusta perustuvat koulun vuosikertomuksiin ja kartuntaluetteloihin.

Raahelaisen koulukirjaston kannalta merkittävä vuosi oli 1917, jolloin koulurakennuksen yläkerta tuhoutui tulipalossa. Senaikaisten viranhaltijoiden päättäväisyydestä kertoo se, että kirjasto järjestettiin uudelleen muutaman vuoden kuluessa. Kirjastossa oli niteitä 4516 kpl vuoden 1921 lopulla.

Kiintoisaa on se, että vuonna 1884 listatuista paristasadasta niteestä lähes kaikki ovat säilyneet koulukirjaston kokoelmassa näihin päiviin saakka. Koulukirjastossa on näin säilynyt merkittävä määrä paitsi Suomen kauppaopetuksen historiaa myös Raahen seudun kulttuuriperintöä.

Museoamanuenssi Eija Turunen Raahen museosta kertoo omassa artikkelissaan koulukirjaston vanhimpien kirjojen signeerauksista. Allekirjoitusten maailma avaa ovia raahelaisten porvarisukujen historiaan, josta kirjoittaja on poiminut muutaman sukunimen tutkimuskohteikseen.

Turunen käsittelee perusteellisen sukututkijan ottein esimerkiksi koulun perustanutta Fellmanien pappissukua sekä Möllerin ja Soveliuksen kauppiassukuja, jotka lahjoittivat kirjastoon lukuisia niteitä. Kirjastoon monilta tahoilta ja suvuilta lahjoina saadut kirjat osoittavat, että raahelaiset kokivat kauppakoulun toiminnan tukemisen yhteiseksi asiakseen.

Siikajoen kirjastotoimenjohtaja Tuula Kuoppamäki analysoi artikkelissaan koulukirjaston kaunokirjallisuuden kokoelmaa kirjallisuushistoriallisesta näkökulmasta. Kuoppamäki käsittelee yhtäältä ennen 1830-lukua painettuja kirjoja, toisaalta kirjoja 1800-luvun puolivälistä ja lopuksi sellaista kaunokirjallisuutta, joka hankittiin kirjastoon 1890-luvulta lähtien.

Alkuperäinen kaunokirjallisuuden kokoelma koostui lähinnä maailmankirjallisuuden klassikoista. Varsinkin 1700-luvun englantilaiset lukuromaanit (mm. Fielding, Sterne ja Swift) läysivät hyvin tiensä raahelaisporvariston käsiin. 1800-luvun lopulla koulukirjasto sai lahjoituksena kokoelman ns. Tauchnitz-niteitä, kustannusmaailman ensimmäisiä taskukirjoja.

Koulukirjastolla oli toisinaan kosolti rahaa hankkia kirjoja myös omaehtoisesti. Sen osoittavat aikoinaan kalliisti julkaistut kirjasarjat (mm. Shakespearen ruotsinkieliset näytelmät), jotka löytyvät koulukirjastosta täydellisinä.

Kuoppamäki kiinnittää huomiota koulukirjaston kaksikielisyyteen: useat kokoelman 1900-luvun alkupuolella julkaistuista kirjoista ovat kokoelmassa sekä ruotsiksi että suomeksi.

1800-luvulla käsitys kaunokirjallisuudesta oli huomattavasti laveampi kuin nykyään. Siksi esimerkiksi matkakirjat luokiteltiin siihen aikaan kaunokirjallisuudeksi eikä tietokirjojen joukkoon.

Kirjasto- ja tietopalvelun yliopettaja Jorma Niemitalo Oulun seudun ammattikorkeakoulusta erittelee artikkelissaan havaintojaan 1700- ja 1800-lukujen kirjojen sidoksista. Koulukirjaston vanhimmista kirjoista ulkomaalaiset kirjat ovat monesti alkuperäisessä sidosasussaan.

Osa kokoelmasta on sidottu varta vasten koulukirjaston kokoelmaa varten ja osa on tullut koululle yhtenäisesti sidottujen kirjasarjojen mukana. Koulukirjaston vanhat sidokset osoittavat kirjansidonnan olleen kallista ja arvokasta käsityötä.

raahelaista-kirjakulttuuria