Avainsanat

, , , ,

pekkaseppänen

Pekka Seppänen: Nyman. Otava 2018. 477 s.

Talouselämä-lehden entisen päätoimittajan Pekka Seppäsen (s. 1960) esikoisromaani Nyman sisältää pitkän mutta hauskan tarinan Urho Kekkosesta.

Veijariromaanin alussa eletään syksyä 1986. Kekkonen on kuollut. Lukijalle selviää heti, että maan isä on lavastanut oman kuolemansa ja seuraa hautajaisiaan Hietaniemen kappelin kellotornista.

Romaanikertoja Pekka Seppänen löytää vahingossa Kekkosen piilopaikastaan. Tämä esittäytyy Nymaniksi, vaikka Seppänen tunnistaa hänet muuksi.

Ex-presidentti asuu tämän jälkeen 30 vuotta New Yorkissa salanimellä. Pääosa romaanin tapahtumista tapahtuu juuri USA:ssa, jonne Nyman houkuttelee Seppäsen luokseen useammankin kerran.

Kummallisissa tapaamisissa Bronxin kaduilla Nyman muistelee vuosikymmeniään maan johdossa ja Seppänen äimistelee historiallisia kehityskulkuja.

Seppänen kirjoittaa Nymanissa Suomen poliittista historiikkia 1970-luvulta nykypäiviin. Vaikka keskiö on Kekkosen puuhasteluissa, näkökulma on laajempi.

Nyman on reipashenkinen kannanotto siihen, miten kansakunnasta kasvoi Kekkoslovakia, yhden miehen valtio.

Vaikka romaani piirtää ironisesta Kekkosesta jopa koskettavan kuvan, kertoja-Seppänen ei sulata Nymania helpolla.

Hän muistelee Nymanille, kuinka hänen oma setänsä on ampunut itseään saatuaan presidentiltä yhden tämän kuuluisista myllykirjeistä. Nyman pahoittelee tapahtunutta, vaikka ei muista asiaa henkilökohtaisesti.

”Minulla oli vastuu. Kukaan muu ei olisi pystynyt sitä kantamaan. Kaikki muut halusivat valtaa, vastuuta ei kukaan.”

Seppäsen debyytti lähtee käyntiin ensi starttauksella. Sitten kerronta yskii hetken kuin tukkoinen pakoputki – ja aukeaa taas. Sitten mennään vauhdikkaasti, loppuun saakka.

Iso osa romaanista on Nymanin ruutupapereita, joihin ex-presidentti on kirjoittanut muistelmiaan. Ne pitäisi jonakin päivänä saada suuren yleisön tietoon.

Kekkosen historiallinen hahmo on Suomen oloissa ainutkertaisen suunnaton. Silti Nyman tunnustaa kadehtineensa suurempiaan.

Näistä tärkein on Mannerheim, jonka mukaan on nimetty Helsingin pääkatu. Kekkonenkin sai katunsa, paljon vaatimattomamman.

Romaanikertoja on mukaelma Pekka Seppäsestä itsestään: Tapiolan kasvatti, joka kiinnostuu Nymanista. Myöhemmin Seppäsestä kouliutuu pidetty toimittaja ja kolumnisti.

Nyman kohtelee Seppästä ystävällisesti mutta pidättyväisesti. Hän ei aluksi luota toimittajaan, vaan pitää tätä epätasapainoisena.

Niinpä Nyman päättää viedä Seppäsen saunaan. Siellä on aina avautunut umpimielisinkin mies. Nymanilla on Seppästä varten erityistehtäviä.

Nyman on säilyttänyt vanhat vakoojan elkeensä. Hän liikkuu niin näkymättömästi kuin pystyy, seuraajien varalta. Nymanin kotoa löytyy muun muassa aseita pyykkikorista.

Kaunokirjallisten ominaisuuksiensa rinnalla Nyman on terävä ja onnistunut analyysi suomalaisen politiikan poliittisista prosesseista.

Pituutta Nymanissa on silti aivan liikaa.

ukk

Mainokset