Avainsanat

, , , , , ,

800px-Rosa_Luxemburg

Rosa Luxemburg 1900-luvun alkuvuosina.

Jonathan Rabb: Rosa. Alkuteos Rosa (USA 2005). Suom. Lotta Toivanen. Like 2006. 473 s.

Amerikkalaisen Jonathan Rabbin (s. 1964) romaanissa Rosa (2005) selvitetään vanhojen naisten sarjamurhaa I maailmansodan jälkeisessä Berliinissä.

Kesäkuussa 2006 suomeksi ilmestyneen dekkarin päähenkilö on omaperäinen rikoskomisario Nikolai Hoffner, jonka venäläisjuuret eivät ole työyhteisön ja naapuruston mieleen. Päähenkilön perhe-elämä on sekaisin, kun mies juoksee nuorten naisten perässä ja alentuu lyömään vaimoaan.

Karmean sarjamurhan mysteerit vaihtuvat järjestelmäongelmiksi Hoffnerin huomatessa johtolankojen osoittavan armeijan suuntaan.

Kun kuuluisa vallankumousjohtaja Rosa Luxemburg joutuu viilletyksi, suuri julkisuus kiihdyttää murhaajan etsintää.  Vihatun suojelupoliisin sanottua painavan sanansa rikoskomisarion aika alkaa käydä vähiin.

Jännittävästi ja yllätyksellisesti kirjoittavan Rabbin kerronnassa tapauskuvaus tummenee pikkuhiljaa. Elintarvikkeista ja muista hyödykkeistä on Saksassa huutava pula, nuoria miehiä on vähän ja kurjuutta riittää.

Romaanin varsinaiset tapahtumat alkavat oikeastaan vasta sarjamurhaajan henkilöllisyyden selvittyä lukijalle.

Kertoja siirtää huomionsa tällöin poliisiorganisaation sisälle ja alkaa kuvata Hoffnerin kipuilujen ohella historiallista valtakunnanpolitiikkaa. Samalla juuri päättyneen maailmansodan kumu hiipuu olemattomiin.

LuxemburgSpeech

Rosa Luxemburg puhujapaikalla 1905.

New Yorkissa asuva Rabb osaa rakentaa moneen suuntaan osoittavan dekkarijuonen. Rosa oli hänen kolmas romaaninsa. Kirjailijan muita teoksia ovat The Overseer (1998; suom. Valvoja 1999) ja The Book of Q (2001). Ns. Berliini-trilogiaan tulivat Rosan lisäksi romaanit Shadow and Light (2009) ja The Second Son (2011).

Ansiokkaasti Rosa ei tarjoa peruskysymyksiinsä helposti arvattavia ratkaisuja.

Jännitettä nostetaan kuin portaikon askelmilla. Myös romaanin loppu lyö ällikällä. Työlleen antautuvan rikospoliisin työ paljastuu antisankarilliseksi ja yksinäiseksi taisteluksi tuulimyllyjä vastaan.

Weimarin tasavallan lähtölaukaukset keisarillisen Saksan romahdettua 1918 saavat politiikan teoriaan perehtyneeltä Rabbilta melkoisesti huomiota, samoin pääkaupungin sosiaaliset ja taloudelliset olot.

Tässä mielessä Rabb kirjoittaa saksalaisista samaan tapaan kuin Leo Tolstoi oman aikansa venäläisistä: kuvaten yksilöprosesseja alituinen yhteiskunnallinen näkökulma silmiensä edessä.

Rabbin esittelemä Berliini on yhtä rakennusmaata keisarillisen kaupunginkorjausprojektin vuoksi.

Kaupunkiin rakennetaan muun muassa metroa. Sen asemapaikat kiinnittävät rikospoliisien huomion, kun murhatut naiset löytyvät asemien läheisyydestä.

Berliini on Rosassa lukuisten ihmeiden kaupunki, urbaanien ihmisten Mekka. Välillä Hoffner tosin poikkeaa Münchenissä, mutta ”harharetki” ei kestä monta sivua.

Rabb lisää romaaninsa lopun jännitettä juutalaiskysymyksellä, mikä ei tunnu kaukaa haetulta. Kiintoisasti kirjailija havainnollistaa dekkarijuonen ohella kansallissosialismin siementen leviämistä maailmansodassa kärsineiden työläisten joukkoon.

Hieman enemmän oudoksuttaa se, että kirjailija käyttää teoksen loppua kohti yhä enemmän todellisia henkilöitä romaanihenkilöinä.

Lotta Toivasen toimivasta suomennoksesta huolimatta Rosa jää historiallisena romaanina kevyeksi.

Romaanin poliisiasetelma kokeneesta veteraanista nuoren oppipojan kouluttajana kolisee kliseisyyttään. Romaani on tarinaltaan mutkikas ja ylipitkä. Värikäs ja kiintoisa taustahistoria jää pitkälti viihteen kaikupohjaksi.

Kuriositeetti on, että romaanissa murhataan ihmisiä tasaisin väliajoin aina loppusivuille asti.

Jonathan-RabbJonathan Rabb 2016.

 

lukuviikko_logo_pienempi-1024x1024

 

Mainokset