Avainsanat

, , , , ,

Sanna_Nyqvist_-ja_Outi_Oja_72rgb

Sanna Nyqvist & Outi Oja: Kirjalliset väärennökset. Gaudeamus 2018. 381 s.

SANNA NYQVISTIN ja Outi Ojan yhdessä kirjoittama Kirjalliset väärennökset kurkistaa kirjallisuushistoriaan kiintoisan näkökulman kautta. Kirjalliset väärennökset ja huijaukset ovat aiheena jo vuosia kiinnostaneet yliopistotutkijoina työskennelleitä kirjoittajia.

Kirjallisten väärennösten ilmiö on vanha kuin muinaismuisto. Kirjoittajat toteavat, että vaikka kirjallisia väärennöksiä on ollut olemassa jo antiikin aikoina, niillä on erityistä merkitystä juuri nykyaikana.

Väärennökset ilmentävät yhtäältä modernia aikakautta leimaavaa yksilöllisyyden kulttia ja toisaalta kehittyneen toiston kulttuuria. Kirjoittajat jakavat väärennösepäillyt kolmia: varsinaiset väärentäjät (esittelevät muka jonkun tunnetun kirjailijan julkaisematta jäänyttä käsikirjoitusta), plagioijat (julkaistaan omissa nimissä toisen tekstiä) ja identiteettihuijarit (esiinnytään väärällä nimellä).

Kirjoittajat ovat keskittyneet tapauksiin, joissa väärentäjät ovat tehneet työnsä tietoisesti, eivät huomaamattaan. Pitkissä tapauskertomuksissa tarkastellaan väärennösten muotoja, huijauksiin johtaneita syitä sekä väärennösten seurauksia. James MacPhersoniin, Oscar Wildeen sekä Fabian Kastneriin liittyvät osiot kertovat aiheen problematiikasta havainnollisesti ja seikkaperäisesti.

KOTIMAISISTA väärennösjupakoista kirjoittajat ovat valinneet kolme värikästä tapausta, jotka liittyvät V. A. Koskenniemen, Mauri Sariolan ja Anja Kaurasen kyseenalaiseen toimintaan kirjailijoina. Suomessa vain muutama tapaus on vienyt syyllisiä oikeudenkäynteihin asti. Vaikka Suomi on liian pieni maa taloudellisen hyödyn saamiseksi jäljentämiskeinoin, maailmalla on toisin. Suomalaiset tekijänoikeuslait ovat 1960-luvulta. Olisiko niitä jo aika uusia?

Koin hyväksi, että tietyistä tapauksista etsittiin syvällistä ja analyyttistä tietoa sen sijaan, että olisi esitelty pintapuolisesti kymmeniä tapauksia. On syytä huomata, ettei raivostunut media yleensä päästä väärennysten ilmiantajaakaan helpolla. Myös ilmiantajan ammattitaitoa tai asiantuntemusta aletaan sitä todennäköisimmin epäillä, mitä suuremmasta tai painavammasta väärennöksestä on kyse.

Nyqvistin ja Ojan teos osoittaa hyvin, ettei ole helppoa todentaa, milloin kirjailija on tehnyt väärin tai tuomittavan teon. Kirjallisuushistoria tuntee tapauksia, joissa väärennöksillä on yritetty muuttaa vallitsevaa kirjallisuuskäsitystä tai tekemään kirjallisuushistoriaa. Yllättävästi väärentäminen vaatii usein enemmän tietoa ja taitoa kuin alkuperäisen tekeminen.

Kirjalliset väärennökset on kirjallisuuden opettajalle todellinen aarreaitta. Harvoin lukee näin seikkaperäisesti ja analyyttisesti kirjoitettua tietokirjaa, jossa käsiteltyjä aiheita pöyhitään asiantuntevasti jopa filosofisella tasolla.

”Väärennökset ovat osa kirjallisuutta, ja kirjallisuutena niitä kannattaa lukea. Väärennösleima on turhaan sulkenut yleisen mielenkiinnon piiristä teoksia, jotka ansaitsevat edelleen tulla luetuiksi ja muistetuiksi. Kokonaisvaltaisempi käsitys väärennöksistä tekee yksiselitteisen tuomitsemisen ja leimaamisen vaikeaksi mutta avartaa käsityksiämme kirjallisuuden olemuksesta ja vaikutuksesta.” (s. 312)

Nyqvistin ja Ojan teos sopii hyvin luettavaksi myös myös ei-akateemisille lukijoille. Kansantajuisen kirjoitusotteensa vuoksi teosta voidaan käyttää esimerkiksi lukion kurssien yhteydessä.

– – – – – – – – – – – – –

Kirjoitus on julkaistu Äidinkielen opettajain liiton Virke-lehdessä nro 3/2018.

kirjallisetväärennökset