Avainsanat

, , , , , , , , , , ,

Kertomuksen vaarat -projektin työryhmä. Edessä FT Juha Raipola, FM Ville Hämäläinen, FT Laura Karttunen ja FM Tytti Rantanen. Takana FT Samuli Björninen, FM Matias Nurminen ja FT Maria Mäkelä. Kuva: Laura Vesa.

Kertomuksen vaarat. Kriittisiä ääniä tarinataloudessa. Toim. Maria Mäkelä et al. Vastapaino 2020. 342 s.

TARINAT ovat voimissaan nyt jos koskaan. Some-aikana tarinat ovat muuttunut jopa välineiksi saavuttaa kaikenlaisia päämääriä. Tarinoiden kriittiselle suhtautuvalle tutkimukselle on sosiaalinen tilaus.

Koneen säätiö rahoitti vuosina 2017–2020 narratologista Kertomuksen vaarat -projektia, jonka tehtävänä oli tutkia ja eritellä nykyisen tarinatalouden ilmentymiä ja mahdollisia vaaratekijöitä. Kaikki projektiin sitoutuneet henkilöt olivat Tampereen yliopiston kirjallisuustieteilijöitä. Projektipäällikkönä toimi dosentti ja yleisen kirjallisuustieteen yliopistonlehtori Maria Mäkelä.

Keskeinen pointti oli lähestyä kertomusta välineellistyneenä eli tutkia tilanteita, joihin kertomus sopii ja joihin se ei sovi. Projektitutkijat julkaisivat tutkimusraportin Kertomuksen vaarat – kriittisiä ääniä tarinataloudessa, jossa he esittelevät tutkimustensa keskeisiä tuloksia.

Lähes 350-sivuinen pokkari on tarinatutkimuksen eli narratologian runsaudensarvi. Selväkielinen ja havainnollinen kertomuskriittinen opas sopii erinomaisesti oppikirjaksi lukioon ja korkeakouluun.

Leipätekstin rinnalla on runsaasti lyhyitä, tiiviitä ja tietopitoisia kainalojuttuja, jotka avaavat käytettyjä käsitteitä ja tuovat raikkaita havainnollistuksia tutkimustietoon.

Tarinallisuuden ongelmia lähestytään liike-elämässä, uutistuotannossa, moninaisissa kulttuurituotteissa, politiikassa jne. Tiedon intressi on normatiivinen: miten kertomuksia pitäisi lukea? Mikä olisi oikea tapa tarinallistaa asioita?

KERTOMUKSEN VOIMA on tuntunut kasvavan koko 2000-luvun aina buumiksi asti. Mihin kertomus sopii, mihin ei? Erityisesti faktoihin perustuva tietokirjoittaminen on vedenjakajalla.

Laura Karttunen puhuu kokemuksellista kertomuskäsityksestä. Tätä myötä lähestytään tiedollisia ja eettisiä sudenkuoppia esimerkiksi tarinallisessa journalismissa. Ville Hämäläinen haastattelee poliittisia toimijoita politiikan tarinallistumisesta sekä Juha Itkosta, jolla on myös Suomea laajempia näkökulmia. Itkosen mukaan Donald Trumpin pääsemisen USA:n presidentiksi on mitä kovin osoitus tarinallistamisen mahdista.

Ääriliikkeet ovat oivaltaneet tarinallistamisen tehot. Tutkija-kirjailija Heikki Aleksanteri Kovalainen kertoo asiasta monipuoliset tulkintansa. #metoo-liikkeen tasa-arvoaktivismi ja dokumenttielokuvateollisuuden kertomukset saavat erittelynsä Tytti Rantasen osaavissa otteissa.

Opettaja viljelee opetuksensa havainnollistukseksi eksempulmeita, opettavaisia esimerkkikertomuksia. Entä jos matti- tai maijameikäläinen tekee saman somessa ja kerää ison yleisön kokemuskertomuksellaan, jossa ei ole faktaa edes puoliksi?  

Tätä problematiikkaa avaa Maria Mäkelä termillään viraali eksemplum, somen ”opettavainen” kokemuskertomus. Viraalit eksemplumit uppoavat usein lukijoiden tajuntaan kuin kuuma veitsi voihin. Taustoja ei viitsitä tarkistaa, pääasia on jonkun omaan kokemukseen liittyvä mehevä tarina.

Viraalin eksemplumin tapauksessa faktan ja fiktion raja on erityisen häilyvä. Mäkelä osoittaa kolmella tasolla, miten kyseinen tekstilaji suojautuu kritiikiltä ja faktantarkistukselta.

Tykkäsin tavattomasti Kertomusten vaarojen tavasta yhdistellä syvää tutkimusosaamista arkisiin ja havainnollisiin esimerkkeihin.

Annetut esimerkit olivat läheltä haettuja, eikä teoksesta paistanut väkisin vääntäminen. Plussaa myös oppikirjamaisesta ulkoasusta, jossa pointit löytyvät suuremmin hakematta.

Arvostelu on julkaistu Äidinkielen opettajain liiton Virke-lehdessä nro 2/2021.

Kuva: Pexels.