Avainsanat

, , , , , ,

Maarit Eronen. Kuva: Pia Korhonen.

Maarit Eronen: Kutsuna kuuliaisuus. Tavallisen naisen epätavallinen elämä. Aikamedia 2021. 395 s.

USKOONTULOANI voisi verrata lämpömittarin elohopeaan. Jos nolla oli se kohta, jossa siirryin pimeästä valoon, ja jos lähdin liikkeelle vaikka miinus kymmenestä, tarvittiin useita pieniä sattumia, jotka nytkäyttivät minua askel askeleelta lähemmäksi lämpöä ja avasivat ymmärrystäni Jumalan rakkaudesta. Minun elämässäni tutustuminen Hare Krishna -liikkeessä mukana olevaan torimyyjään ja seurustelu marihuanaa polttavan kokin kanssa olivat tällaisia nytkäyksiä.” (s. 43)

Toimittaja-kirjailija Maarit Erosen omaelämäkerta Kutsuna kuuliaisuus tuo lukijaa lähelle kutsumusnaisen epätavallisen elämän. Kirjoittaja voitti toissa vuonna Vuoden kristillisen kirja -kilpailun hienolla teoksellaan Kadun Kukka – Prostituutiosta vapauteen (Päivä).

Eronen on asunut vuosia ulkomailla, muun muassa Kiinassa, USA:ssa ja Etelä-Afrikassa. Nämä ”komennukset” kirjailija kuvaa kiintoisasti ja mieliinpainuvasti.

Kirjoittaja on ollut monta kertaa toivottomassa tilanteessa, jossa ei ole tiennyt, mitä seuraavaksi. Sitten johdatus on osunut jälleen kerran kohdilleen, ja taas on menty tukka putkella seuraavaan paikkaan.

”Edessäni on nyt avoin ovi, minä olen sen avannut, eikä kukaan voi sitä sulkea.” (Ilm. 3:8)

Eronen on käynyt läpi voimakkaita hylkäämiskokemuksia, joita hän kuvaa avoimeen sävyyn. Kriisejä on riittänyt myös aikuisiällä. Niiden keskellä usko Jumalaan on säilynyt, vaikka välillä se on horjunut melkoisesti.

MAARIT ERONEN on elänyt ilman säännöllisiä tuloja vuodesta 1989, ensin Lähetysnuorten ja myöhemmin YWAM:n (Youth With A Mission) työntekijänä.

Yli puolet Erosen elämäkerrasta keskittyy 1980- ja 1990-lukuihin, jolloin hän opiskeli ja alkoi toimia erilaisissa hengellisissä tehtävissä ulkomailla. New Yorkin terrori-isku moninaisine seurauksineen sijoittuu teoksen puoliväliin.

Kirjoittaja kuvaa seikkaperäisesti monia elämänsä kipupisteitä, muun muassa naimattomuutta ja perheettömyyttä. Unettomuus oli ongelma varsinkin New Yorkissa 1990-luvulla.

Eronen on kamppailujensa keskellä uupunut muutaman kerran. Loppuun palaminen opetti hänelle ennen muuta varovaisuutta sen suhteen, mihin juuri hänen kannatti lähteä mukaan. Lähetystyön historiaan perehdyttyään hän huomasi, että alan vanhat konkarit Hudson Tayloria myöten olivat käyneet saman kujanjuoksun, jotkut jopa useaan kertaan.

Kirjassa on paljon hauskoja kohtia ja tapauskuvauksia, esimerkiksi lähetysjaksolta Kiinan kulttuurisekamelskan keskellä, jossa Eronen oli nuorempana kaksi vuotta.

Erosen kirjassa on jopa kirkkohistoriallisia ulottuvuuksia. Kirjoittaja törmäsi 1990-luvun puolivälissä ns. Toronton siunaukseen paikan päällä Kanadan-matkoillaan. Samoihin aikoihin hän oppi ylistystanssijaksi.

Lukuisat henkilökuvat ovat Erosen elämäkerran parhaita anteja. Kadun Kukan tarina löytyy elämäkerran lopussa. Kutsuna kuuliaisuus kertoo tavallisten ihmisten kutsumustietoisuuden seurauksista:

”Olen huomannut, että Jumala valitsee usein keskivertoihmisiä, jotka ovat tarpeeksi lapsenmielisiä heittäytymään. Hän ei välttämättä otakaan käyttöönsä vahvuuksiani, jotten luottaisi itseeni vaan joutuisin turvautumaan häneen. On ratkaisevaa uskaltaa ottaa riski. Sitten hän yllättää kaikki.” (s. 215)

Kadun Kukka ja Maarit Eronen.