VETUS Et NOVA

~ Artikkeleita ja arvosteluja uusista ja vanhoista kirjoista

VETUS Et NOVA

Tag Archives: 1950-luku

Onnellinen nainen rikkoo rajansa

23 perjantai syys 2016

Posted by Jari Olavi Hiltunen in book review

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

1950-luku, Helsinki, Leena Parkkinen, Parnasso, suomalainen kaunokirjallisuus

leena-parkkinen

Leena Parkkinen: Säädyllinen ainesosa. Teos 2016. 335 s.

Esikoisromaanillaan Sinun jälkeesi Max (2009) Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon voittanut Leena Parkkinen (s. 1979) häikäisee jälleen uutuusromaanillaan. Säädyllinen ainesosa marssittaa näyttämölle kirjavan henkilökaartin, kiintoisia tapahtumasarjoja ja puhuttelevan eetoksen.

Parkkinen kirjoitti romaania kuusi vuotta. Kirjoitusprosessin aikana syntyi myös kirjailijan edellinen teos Galtbystä länteen (2013), joka kuvasi jännityskertomuksen keinoin muun muassa Turun saaristolaisten elämää ennen ja jälkeen sotavuosien. Monipolvinen dekkarikerronta siivitti raskaiden nuoruuskokemusten jälkipyykkiä.

Sota on uutuudessakin läsnä alusta asti. Romaanin tapahtumat käynnistyvät välirauhan loppuvaiheessa kesäkuussa 1941 Porvoon saaristossa, johon saapuu arvovaltainen saksalaislähetystö vieraaksi. Paljon talvisodassa menettänyt keittiömestari Reetta Murros ottaa väen vastaan ja illanvieton ruokalista saa läpi romaanin kantavan merkityksen.

Porvoon saaristosta siirrytään nopeasti pääkaupunkiin ja ajassa 15 vuotta eteenpäin. Romaanin varsinainen päähenkilö on nuori kotirouva Saara, joka kipuilee perheensä kanssa jatkuvissa taloudellisissa ongelmissa. Varsinaissuomalaisessa kauppalassa kunnanlääkärin perheessä varttunut Saara muuttaa Turkuun opintojen perässä. Yliopisto-opinnot kuitenkin keskeytyvät, kun Saara joutuu parantolaan. Saara avioituu itseään vanhemman Juhanin kanssa ja muuttaa Helsingin Töölöön kerrostaloyksiöön. Saaralle Elias-pikkupoika on silmäterä.

Saaran naapurissa töölöläisessä kerrostalossa asuu suomennostöillä elävä Elisabeth, joka järjestää tämän tästä kiintoisia illanviettoja ja kutsuu lopulta mukaan Saarankin. Elisabethin kanssa Saaralle aukeaa ovi täysin vieraaseen maailmaan, jossa kulttuuri ja kylmän sodan politiikka kättelevät toisiaan. Onko Elisabeth oikeasti neuvostovakooja, kuten joku illallisvieraista terävästi kertoo Saaralle arvelevansa? Entä kuka on salaperäinen Isabella, jolle Elisabeth kirjoittaa säännöllisesti ranskankielisiä kirjeitä?

Parkkisen eetokseksi osoittautuu matka omaan itseen ja selviytymiseen oman ulkopuolisuuden keskellä. Vaikka sympaattisen Saaran elämässä pitäisi kaiken olla kunnossa, hän ei silti ole onnellinen. Hän kasvaa ottamaan etäisyyttä tärkeisiin ihmisiinsä ja ajalle tyypillisiin sovinnaisuussääntöihin.

Töölön naiset

Miljöönkuvauksen näkökulmasta Säädyllinen ainesosa on Helsinki-romaani, jossa varsinkin Töölön kulmat nousevat kerronnan keskiöön. Romaanissa 1950-luvun Helsinki on siisti kaupunki, jossa sodan käyneet ihmiset eivät heitä mitään menemään. Ihmiset asuvat kerrostalolähiöissä ahtaasti, kaikilla ei ole edes kylpyhuonetta.

Monipolvinen tarina liikkuu sujuvasti myös Ruotsissa ja Ranskassa, joista romaanikertoja ammentaa väsymättä yllätyksellisiä aineksia romaanihenkilöiden historioihin. Kertoja viivähtää myös kirjailijan vanhassa kotikaupungissa Turussa, jonka kasvot 1940-luvun lopussa ovat yhä rokonarpiset sota-aikaisten pommitusten vuoksi.

1950-luvun Suomi näyttäytyy uutena aikakautena, jossa nuoret naiset käyvät tansseissa ja kaunistavat hiuksensa permanentilla, toisin kuin äitinsä, jotka omassa nuoruudessaan sopeutuivat nyrkin ja hellan väliin. Naisten maailmaan tuo uutta ilmettä myös sukupuolinen avautuminen, jota kertoja kuvaa voimakkaasti ja värikylläisesti.

Säädyllinen ainesosa on pesunkestävä naisromaani, jossa miehille on lähinnä statistin rooleja. Parkkisen miehet pitävät ruoasta ja heidän kanssaan vahvoilla ovat naiset, jotka ymmärtävät jotain keittiöstä. Ruoka tavallaan korostaa ihmisluonteitakin. Kertoja havainnollistaa kiintoisasti ruokalajien kautta myös sitä, mikä henkilökuvauksessa on jäänyt aukkoiseksi.

1950-luvun naisten vaihtoehdot miesten suhteen ovat vähissä, sota on siivonnut tehokkaasti tarjonnan. Saara naikin huomattavasti vanhemman miehen Juhanin ja sopeutuu kotirouvan rooliinsa ensi alkuun kohtuullisesti. Sitten räväkkä ja ulkomailla varttunut Elisabeth sotkee kaiken. Hänen villi luonteensa on liikaa Saaralle, joka rakastuu tähän epätoivoisesti:

”Saara rakasti Elisabethia, halusi Elisabethia niin paljon että oli vaikea hengittää. Se teki hänestä rikollisen vuoteessa, avionrikkojan ja perverssin. Mutta ainoastaan Elisabethissa oli järkeä. Ainoastaan Elisabeth tuntui todelliselta.”

Säädyllisen ainesosan sisällysluettelo muistuttaa osuvasti keittokirjan sisällystä. Romaani onkin täynnä monenlaista ruokaa, ruokaohjeita ja menulistoja. Ruoan rinnalla romaanikertoja viljelee runsaasti 1940- ja 1950-lukujen detaljeja, joilla lukija vieraannutetaan tehokkaasti historiallisen ajankuvan äärelle. Suuri ansio on, että Parkkisen osuva ajankuvaus välttää varsin tarkasti anakronismit, runsaista yksityiskohdista huolimatta.

Parkkisen romaanissa on runsaasti yhtymäkohtia Helvi Hämäläisen klassiseen ja rohkeaan perhekuvaukseen Säädyllinen murhenäytelmä (1941). Kun Hämäläisen romaanin toisesta laitoksesta siivottiin aikoinaan pois muun muassa homoseksuaalisuutta ja kansallissosialismin kritiikkiä, Parkkisen teos ei ohita näitäkään aiheita.

Kuten sanottua, seksuaalikuvaus on Säädyllisessä ainesosassa toistuvaa ja havainnollista. Parkkisen naiset elävät aikaa ennen e-pillerin keksimistä, jolloin naisten uramahdollisuudet olivat varsin rajatut. Romaanin biseksuaalit naispäähenkilöt pitävät miehistäkin, mutta he eivät halua herätä miesten vierestä. Silmiinpistävää tässä on se, että homoseksuaalisuus oli 1950-luvulla laitonta jopa vankeustuomion uhalla ja ison häpeän aihe.

Historiallisen romaanin tekijänä Parkkinen on kunnianhimoinen yksityiskohtien etsijä ja tyyliniekka. Monipolvisen romaanikerronnan taitajana hän on Sofi Oksasen veroinen virtuoosi. Toisistaan irrallaan olevat tarinanpolut risteävät valtavissa tienhaaroissa, joissa henkilökuvien aihiot kiteytyvät puhutteleviksi persoonallisuuksiksi.

Parkkinen kieli soljuu eteenpäin kuin taitavasti ohjattu kanootti vuolaassa koskessa. Kaikkeen ei tartuta, vaan kertoja lyö kerrontaan vauhtia vihjailuilla, poissaolevilla yksityiskohdilla ja lyhyillä virkkeillä. Reiluun kolmeensataan sivuun saadaan näin mahdutettua monta ihmiskohtaloa ja rinnakkaista juonta.

– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

Arvostelu on julkaistu lyhennettynä Parnassossa 4/2016.

Kirves kivessä – kirjallisuuskritiikki mestariteoksen äärellä

06 sunnuntai Tam 2013

Posted by Jari Olavi Hiltunen in literature article

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

1950-luku, Jussi Talvi, kirjallisuuskritiikin historia, Toini Havu, Tuntematon sotilas, Väinö Linna, Ystäviä ja vihollisia

havu&linna

Yksi kiintoisimmista päivämääristä suomalaisen kirjallisuuskritiikin historiassa on 19.12.1954. Tuona sunnuntaina näet ilmestyi Helsingin Sanomissa kriitikko Toini Havun arvostelu Väinö Linnan uutuusromaanista Tuntematon sotilas. Arvostelullaan Havu pääsi kirjallisuushistoriaan lähtemättömällä tavalla.

Kuuluisan möhläyksen äärellä moni unohtaa, että Toini Havun (1908-1998) ura Hesarin kirjallisuuskriitikkona on enemmän kuin hatunnoston arvoinen. Hän kirjoitti kirja-arvosteluja Suomen johtavaan päivälehteen vuodet 1946-1962, siis yhteensä kuusitoista vuotta. Häntä katsottiin ylöspäin, kun haluttiin tietoa vaikkapa lasten- ja nuortenkirjojen parhaimmiston rankkaamiseksi.

Havun kaltaisia kirjallisia makutuomareita on nykyään harvassa. Vaikka edusti valtalehteä, Havu jäi Tuntemattoman murskakritiikkinsä kanssa kuitenkin yllättävän yksinäiseksi muihin kriitikoihin nähden. Kritiikit Linnan teoksesta olivat näet lähinnä myönteisiä, osa jopa haltioituneita. Keskustelu Tuntemattoman sotilaan ympärillä laajeni nopeasti tavalla, jota ei ollut ennen nähty. Kyseinen kirjallisuuskeskustelu havainnollistaa kiintoisasti 1950-luvun kirjallista elämää Suomessa.

Huono kritiikki?

Kirjoittiko Havu Tuntemattomasta huonon kritiikin ilman kirjallisia ansioita? Arvostelusta huomaa kriitikon lukeneen Linnan teoksen perusteellisesti. Havun näkökulma sotakirjaan oli taustoittava, laaja-alainen ja tyylitietoinen. Kriitikko etsi uutuusromaanista ansioita ja puutteita ja arvotti teoksen havaintojensa perusteella. Havu koki myös ilmeistä kasvatusvastuuta eli piti tehtävänään kertoa kirjailijalle, missä tämä oli onnistunut, missä ei.

Kriitikko oli antanut arviolleen raflaavan otsikon ”Purnaajan sota”. Kritiikin kärki kiteytyi ilmauksiin ”purnaaja” ja ”sammakkoperspektiivi”. Havu kritisoi Linnaa juuttumisesta yksittäistapauksiin ilman laajempaa näkemystä. Kriitikon ylimielinen sävy oli silmiinpistävä. Havu yhtäällä eksplikoi ja toisaalla implikoi tietävänsä, millaisen kunnon sotakirjan piti olla. Hän väitti, ettei Linnalla ollut hajuakaan jatkosodan makrohistoriasta eikä hänellä sen vuoksi ollut kykyä tehdä päätelmiä sodan laajemmasta todellisuudesta ja ”lopullisista totuuksista”. Linnan muihin teoksiin (Päämäärä, Musta rakkaus) kriitikko ei viitannut kertaakaan.

Havun ylistävien ja parjaavien ylisanojen ambivalenssi oli häiritsevän suuri. Yhtäällä hän kehui Linnaa loistavaksi tyyliniekaksi ja erinomaiseksi henkilökuvaajaksi. Toisaalla hän sanoi Linnan kirjoittaneen niin karmeata sotakuvausta, ettei sellaista ollut tullut vastaan suomalaisten siihenastisessa sotakirjallisuudessa. Linnan kuvaaman yksilöiden sodan Havu teilasi ala-arvoiseksi: eihän siihen olisi kannattanut näin paljon paukkuja haaskata.

Havu kohteli kirjailijaa kokonaisuudessaan varsin säälimättömästi. Hänen mielestään Linna ei ollut vapautunut purnaajan sodanaikaisista aggressioista. Miten hänen romaanihenkilönsä olisivat siis voineet käyttäytyä ylevämmin? Purnaajien sota on yksilöiden sodan irvikuva, Havu tiivisti kritiikkinsä kärjen.

Kriitikko norsunluutornissa

Jos kirjallisuuskritiikillä nähdään kasvatuksellista merkitystä laajan kansan sivistyksen edistämiseksi, Havun Tuntematon-kritiikki käynee kouluesimerkiksi. Kriitikon kirjailijaa kohtaan suuntaama ylimielisyys näet kohosi vielä toiseen potenssiin hänen puhutellessaan arvostelun potentiaalisia lukijoita. Havu antoi jopa kasvatuksellisia lukuvinkkejä niille, jotka katsoivat Linnan kuvanneen todellista suomalaista sotilasta.

Näin kriitikko todella osoitti olevansa kansankunnan kaapin päällä norsunluutornissa, josta näkyi yhtä aikaa pitkälle, syvälle ja moneen suuntaan. Havun arvostelusta olisi moni rintamamies voinut hermostua niin, että Hesari olisi lentänyt saman tien uunin pesän täytteeksi. Kriitikko näet leimasi sodankäyneen kansan luonnonlapsen asteella oleviksi purnaajiksi, joiden sitkeää kestävyyttä hirvittävissä sota-oloissa sopi vain ihmetellä.

Havu selitti tämän ”ihmeen” hengen voitolla aineesta: suomalaiset olivat kestäneet jatkosodan karmeudet isänmaallisuuden ja vapauden aatteiden siivittäminä, vaikka olivat henkisesti ja kulttuurisesti muiden kansojen alapuolella. Tällainen kansa tarvitsi Havun mielestä kunnon kirjailijoita, eikä Linnan kaltaisia materialisteja, joille henkevä ja idealistinen kansankuvaus ei ollut itsetarkoitus.

Romanttinen vastakirja

Joka yhden painaa alas, nostaa toisen ylös. Havu nosti kohuarvostelussaan sotakirjallisuuden huipulle Jussi Talven puolitoista kuukautta aikaisemmin julkaiseman sotaromaanin Ystäviä ja vihollisia (Otava). Millainen teos oli Talven romaani, jota huippukriitikko piti yhtenä aikansa parhaista sotakuvauksista?

Jussi Talvi (oik. Yrjö Johannes Talvio, 1920-2007) teki elämäntyönsä kirjailijana ja päätoimittajana. Talven kirjallinen tuotanto on mittava: yhteensä 40 tieto- ja kaunokirjaa. Romaani Ystäviä ja vihollisia kertoo lähinnä suomalaisten aseveljeydestä saksalaisten kanssa. Romaanin varsinaisia päähenkilöitä ovat tykistön luutnantti Honka ja saksalaiset kapteeni Breise ja majuri Welke. Ystävien ja vihollisten loppuhuipennus tapahtuu Lapin sodassa, jolloin saksalaisten ja suomalaisten aseveljeys päättyy karulla tavalla.

Sotakirjallisuuden traditioista tulee Talven romaania lähimmäksi idealistis-eeppinen perinne. Kansallisromantiikan maailmasta nouseva sotakirjallisuuden laji sai monta II maailmansodan kuvaajaa mukaansa, muun muassa kaukopartiokuvaajia, kuten Juhani Niemi on todennut Suomen Kirjallisuushistoriassa. Tuntematon sotilas edusti puolestaan realistista sotaromaania.

Toini Havu ylisti Talven kerrontaa jo Helsingin Sanomien uutuusarviossaan (23.10.1954) kutsuen Ystäviä ja vihollisia muun muassa ”monumentaaliseksi, suurimittaiseksi sotaromaaniksi, jota meillä ei aikoihin hevillä ylitettäne”. Arvostellessaan vajaat kaksi kuukautta myöhemmin Tuntematonta sotilasta Havu käytti Talven romaania tulkinta-alustana: Linnan uutuus oli monin verroin tätä huonompi. Arvostettu makutuomari löysi Jussi Talvelta sellaisia kirjailijanominaisuuksia, joita hän olisi suonut Linnallakin olevan: selvän perspektiivin, suuret näköalat, eettisen selvänäköisyyden, oikean henkisen asennoitumisen sekä terävän kyvyn tehdä oikeita johtopäätöksiä. Näiden ansioiden vuoksi Talvi onnistui Linnaa paremmin luomaan ”todistusvoimaisen sotaromaanin”, joka olisi käynyt historiallisesta sotadokumentista.

Jussi Talvi oli pyrkinyt sotaromaanissaan korkeisiin ja kunnianhimoisiin tavoitteisiin. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoita mukaillen suomalaiset sotilaat kuvattiin maailman parhaina, joiden sotataitoa, aseita, asenteita ja elämäntapoja jopa saksalaiset ihannoivat. Jos Väinö Linna pyrki ja onnistui muuttamaan suomalaisten luutuneita käsityksiä kaunokirjallisen sotakirjan kuvauskohteista, Jussi Talvi ei sitä vastoin pyrkinyt antamaan tähän mitään uutta. Hän pidättäytyi tutussa, turvallisessa ja konventionaalisessa.

Mihin kritiikki vaikuttaa

Mitä vaikutusta Havun Tuntematon-kritiikillä oli? Korkeakirjallisissa piireissä juuri Havun kritiikki käynnisti kuukausia kestäneen sotakuvauksia koskeneen keskustelun, jolle on myöhemmin annettu nimitys ”Suomen kirjallisuuden jatkosota”. Huomattavaa on se, että keskusteluun osallistui toki paljon muitakin kuin varsinaisia kirjallisuusoppineita ja –ihmisiä. Jopa sotilaat ja poliitikot halusivat hekin valaista käsitystään ”oikeasta” sotakirjallisuudesta julkisen keskustelun riepoteltavaksi.

Linnan teosten ruotsintaja Nils-Börje Stormbom on kuvannut Linna-elämäkerrassaan (1992) Tuntemattoman sotilaan vastaanottoa talvella 1954-1955 seuraavasti:

”Heti uudenvuoden jälkeen nousi täysi myrsky päivälehtien yleisön palstoilla, pakinanurkissa ja kulttuuriosastoissa sekä melkein koko suomalaisessa aikakauslehdistössä ’kansanomaisista’ viikkolehdistä kunnianarvoisiin kulttuurijulkaisuihin kuten Suomalaiseen Suomeen ja Valvojaan saakka. Eikä yksityisten ihmisten välinen mielipiteiden vaihto asiasta ollut vähemmän kuumaa. Hieman yleistäen voi sanoa, että Suomen kansa oli kevättalveen mennessä jakaantunut kahteen leiriin, joista toinen oli Tuntemattoman sotilaan puolesta ja toinen sitä vastaan. Ja kaiken aikaa Werner Söderströmin kirjapaino syyti markkinoille uusia painoksia myyntilukujen kohotessa melkein pelottavalla nopeudella.” (suom. Antti Nuutinen)

Havu oli aivan oikein haistanut Linnan lähteneen kirjalliselle sotaretkelle Runebergia vastaan. Kirjallinen jatkosota onkin nähtävissä tietynlaisena jatkumona sille kaunokirjalliselle kansankuvauspolemiikille, joka oli aikaisemmin kärjistynyt ennen muuta 1870-luvulla Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen ilmestyessä.

Havun jyrkät äänensävyt löytävät vastineensa August Ahlqvistin surullisen kuuluisasta kritiikistä, joka aiheutti Kiven vakavan masentumisen. Kansallisromanttisen kriitikon kirves kalahti jälleen pahemman kerran realismin kiveen. Ja jos kritiikin kirves jämähtää kunnolla kaunokirjalliseen kiveen, ei kukaan lähde sitä irrottamaan.

1950-luvun kirjallinen elämä sai Linnan sotaromaanista todellista pontta. Stormbomin kuvaamat Tuntemattoman myyntiluvut kasvoivat ennätyksellisiksi: teosta myytiin vuodessa 175 000 kappaletta. Tuntui kuin kansa olisi saanut vihdoin luettavakseen pitkään odottamansa romaanin, joka aukoi hienosti vanhoja, poissuljettuja kipupisteitä ja antoi synkkiin kysymyksiin uskottavia vastauksia. Sitä vastoin Ystävien ja vihollisten maine ja myynti jäivät aikanaan pieniksi ja jälkipolvet tuskin muistavat koko teosta. Miksi Havun painokas sana ei painanut mitään myöskään Ystävien ja vihollisten kohdalla?

Jälkitutkimuksen valossa voi todeta Talven teoksen jääneen unohduksiin käytännössä enemmän siksi, että se kuului kirjallisen jatkosodan häviäjien joukkoon. Luulen siitä pitäneen monen muunkin kuin Havun kaltaisten konservatiivikriitikoiden. Lukeva kansa oli kuitenkin alkanut etsiä uudenlaista sotakerrontaa, eikä rivimiehen näkökulmaan enää kaivattu romanttisia näköaloja tai lähtökohtia. II maailmansodan kuvauksessa realismi ilmeisesti puri paremmin kuin vanha kansallisromanttinen tai uusi moderni kirjoitusote. Veijo Meren Manillaköysi (1957) tosin osoitti kansan pystyvän lukemaan myös modernistisia sotakuvauksia.

Talven ja Linnan romaaneissa on nähtävissä myös isoja mentaliteettieroja. Avain Tuntemattoman sotilaan ymmärtämiseen on kansanomainen mentaliteetti, kuten Jyrki Nummi on osoittanut Suomen Kirjallisuushistoriassa. Linnan maailmankuvan ytimenä oli yhtäältä vieroksua ylhäältäpäin annettua kasvatusta, vastustaa korkeakulttuurisia malleja ja toisaalta esittää tavallisen ihmisen elämä sinänsä arvokkaana.

Voidaanko tästä johtaa analogia myös ohjailevaan tai kasvattavaan kirjallisuuskritiikkiin? Nummen mukaan Toini Havun lanseeraama sammakkoperspektiivin käsite avasi näkymän suomalaisen yhteiskunnan paljolti kätkettyihin rakenteisiin. Suomen alempien yhteiskuntaluokkien kulttuurinen aktiiviteetti ja itsemäärittelyn tarve saivat Linnalta ikään kuin luvan toimia sammakkoperspektiivistä käsin. Tämä loi työläiskirjailijoille ennennäkemättömän etsikkoajan.

Kritiikin tarkoitus

Havun tapaus nostaa pakosti esiin tärkeitä kysymyksiä kirjallisuuskritiikin merkityksestä ja tarkoituksesta. Onko kritiikillämme aikuisten oikeasti mitään merkitystä, kun laaja kansa kuitenkin ottaa suosikkikirjoihinsa nähden sellaisen asenteen kuin ottaa? Kansa ja kirjallisuushistoria muistavat lämmöllä painosten kuninkaalliset Mika Waltarin, Kalle Päätalon ja Laila Hirvisaaren (ent. Hietamies). Samalla unohdetaan ilman omantunnontuskia kirjallisuuskriitikot, jotka aikanaan arvostelivat ankaraan sävyyn kyseisiä kirjailijoita ja heidän bestsellereitään.

On syytä muistaa, että aika on muuttanut paitsi kirjallisuuskäsityksiä myös lukevaa yleisöä. 2010-luvulla kirjallisuusyleisö on pirstaleina pieninä yksikköinä eikä ”kansan” kirjallisen maun selvittäminen ole sen vuoksi helppoa. Yhdelle kelpaa fantasia, toiselle teknotrillerit, kolmannelle sarjakuvat jne. Toisin kuin 1950-luvulla, nykyään ei enää voida puhua sellaisesta lukevasta yleisöstä, joka päättäisi ikään kuin itsenäisesti antaa tukensa Sofi Oksaselle tai Tuomas Kyrölle. Suosittuja kirjailijoita luettaneen nykyään lähinnä sen vuoksi, että media ja palkintoinstituutiot ohjaavat niin tekemään.

Jotkut asiat kuitenkin säilyvät kirjallisuuden vastaanotossa. Yksi on se, että me kriitikot myönnämme valitettavan harvoin tekemiämme virheitä. Voi olla, että Toini Havukin nojasi omaan erinomaisuuteensa loppuun saakka, vaikka myyntitilastot ja jopa kriitikkokollegat kääntyivät häntä vastaan. Kuten edellä lienen osoittanut, Havu taisi kompastua ylimielisyyteensä niin kirjailijan kuin lukijan osalta. Havun Tuntematon-kritiikin äärellä huomaa lisäksi sen, kuinka suppeiksi muotoutuvat uutuuskritiikin rajat tulevan klassikon äärellä. Pitäisikö silloin nostaa kädet ylös sanattomaksi lyötynä, kun kustantajan lähettämästä arvostelukappaleesta ei löydy muuta vikaa kuin yksi repaleinen sivunreuna?

On luonnollista ja jopa todennäköistä, että kirjalliseen kenttään uusia latuja avaava mestariteos toisinaan suututtaa ja ärsyttää uutuuskirja-arvioitsijaa. Vastenmielisyyden tunne ei ole kriitikolle selvä merkki teoksen huonoudesta. Kirjallisuushistoriasta voi oppia, että uusi kirjallisuus ja sen edustajat kirjailijoista kriitikoihin ja tutkijoihin ovat tavanneet lyödä poskelle vanhaa kirjallisuutta, kävellä sen ylitse ja unohtaa menneet suuruudet. Yksi Havun ”virheistä” oli puolustaa suomalaisittain katsottuna ikivanhaa kirjallista perinnettä samaan aikaan, kun siitä hieman nuorempi tyylisuunta sai kansan syvät rivit suurin joukoin kirjakauppoihin.

– – – – – – – – – –

Artikkeli on julkaistu pääkirjoituksena Kirjallisuuskritiikin verkkolehdessä Kiiltomato.net 2.1.2013.

Blogin tilastot

  • 94 905 hits

Viimeisimmät julkaisut

  • Markku Aallon Turvallinen katastrofi ironisoi myytin Suuresta Kirjailijasta
  • Roope Lipastin pakopelikirja korostaa kirjallisuuden monimuotoisuutta
  • Mikko Lahtisen esseekokoelma Warelian kustannustoiminnasta haaroo moneen suuntaan
  • Pulmu Kailamo ja Taru Kumara-Moisio vangitsivat pienoisromaaniin vahvan annoksen ysäritunnelmaa
  • Opettajien jaksamiseen pitäisi kiinnittää enemmän huomiota
  • Tiina Raevaaralta jälleen vaikuttava psykologinen jännitysromaani

  • Jari Olavi Hiltunen
toukokuu 2023
ma ti ke to pe la su
1234567
891011121314
15161718192021
22232425262728
293031  
« Hel    

Arkistot

  • toukokuu 2023 (1)
  • helmikuu 2023 (1)
  • joulukuu 2022 (1)
  • lokakuu 2022 (1)
  • syyskuu 2022 (2)
  • elokuu 2022 (3)
  • heinäkuu 2022 (3)
  • kesäkuu 2022 (1)
  • huhtikuu 2022 (2)
  • maaliskuu 2022 (1)
  • tammikuu 2022 (30)
  • joulukuu 2021 (2)
  • elokuu 2021 (1)
  • kesäkuu 2021 (1)
  • maaliskuu 2021 (1)
  • helmikuu 2021 (1)
  • tammikuu 2021 (5)
  • joulukuu 2020 (1)
  • elokuu 2020 (1)
  • heinäkuu 2020 (1)
  • kesäkuu 2020 (2)
  • toukokuu 2020 (1)
  • maaliskuu 2020 (4)
  • helmikuu 2020 (2)
  • tammikuu 2020 (3)
  • joulukuu 2019 (2)
  • marraskuu 2019 (1)
  • lokakuu 2019 (4)
  • syyskuu 2019 (1)
  • elokuu 2019 (2)
  • heinäkuu 2019 (4)
  • kesäkuu 2019 (5)
  • huhtikuu 2019 (1)
  • maaliskuu 2019 (3)
  • helmikuu 2019 (1)
  • tammikuu 2019 (5)
  • joulukuu 2018 (5)
  • marraskuu 2018 (5)
  • lokakuu 2018 (2)
  • syyskuu 2018 (2)
  • elokuu 2018 (2)
  • heinäkuu 2018 (3)
  • kesäkuu 2018 (7)
  • toukokuu 2018 (9)
  • huhtikuu 2018 (14)
  • maaliskuu 2018 (19)
  • helmikuu 2018 (12)
  • tammikuu 2018 (6)
  • joulukuu 2017 (1)
  • lokakuu 2017 (3)
  • syyskuu 2017 (1)
  • elokuu 2017 (3)
  • heinäkuu 2017 (3)
  • huhtikuu 2017 (1)
  • maaliskuu 2017 (1)
  • helmikuu 2017 (3)
  • tammikuu 2017 (1)
  • joulukuu 2016 (2)
  • lokakuu 2016 (6)
  • syyskuu 2016 (11)
  • elokuu 2016 (8)
  • heinäkuu 2016 (6)
  • kesäkuu 2016 (6)
  • toukokuu 2016 (2)
  • huhtikuu 2016 (2)
  • maaliskuu 2016 (4)
  • helmikuu 2016 (1)
  • tammikuu 2016 (2)
  • joulukuu 2015 (3)
  • marraskuu 2015 (8)
  • lokakuu 2015 (2)
  • syyskuu 2015 (1)
  • elokuu 2015 (2)
  • heinäkuu 2015 (2)
  • kesäkuu 2015 (1)
  • toukokuu 2015 (1)
  • huhtikuu 2015 (1)
  • maaliskuu 2015 (4)
  • helmikuu 2015 (4)
  • joulukuu 2014 (1)
  • elokuu 2014 (2)
  • huhtikuu 2014 (1)
  • maaliskuu 2014 (2)
  • marraskuu 2013 (1)
  • lokakuu 2013 (2)
  • syyskuu 2013 (3)
  • elokuu 2013 (2)
  • heinäkuu 2013 (5)
  • kesäkuu 2013 (1)
  • toukokuu 2013 (1)
  • huhtikuu 2013 (2)
  • maaliskuu 2013 (4)
  • helmikuu 2013 (1)
  • tammikuu 2013 (4)
  • joulukuu 2012 (3)
  • marraskuu 2012 (4)
  • lokakuu 2012 (7)
  • syyskuu 2012 (12)
  • elokuu 2012 (12)
  • heinäkuu 2012 (7)
  • kesäkuu 2012 (3)
  • toukokuu 2012 (7)

Kategoriat

  • author interview
  • book article
  • book review
  • books
  • literature article
  • podcast
  • poetry
  • religion
  • seminar report
  • summary
  • video
  • writers

Social

  • Näytä jariohiltunen:n profiili Instagram palvelussa

Suosituimmat tekstit

  • Hannu Mäkelä kuvasi eloisasti eläkeläisten rakkautta
  • Väinö Linna uskonnollisten kysymysten äärellä (2007)
  • Sukupolvien katkeamaton ketju
  • Taija Tuomisen pysäyttävä autofiktio
  • Mika Waltari pohti uskonnollisia kysymyksiä läpi elämänsä (2006)
  • Peter Høeg - Maagisen kerronnan tanskalainen mestari
  • Pertti Koskinen lähti Kullaalta jännityskirjailijaksi Harjavaltaan
  • Snaipperi - Eeli Tolvasen tie Vihdistä NHL:n kiekkokaukaloihin
  • Hanna-Riikka Kuisman #Syyllinen alkaa poliisin rysästä
  • Juha Seppälän parhaat kolumnit

Avainsanat

#amisreformi #metoo 1700-luku 1950-luku 1990-luku Aamulehti Aase Berg aatehistoria Abrahamin korpus Afrikka afrikkalainen kirjallisuus Agatha Christie Ahti Taponen Ahvenanmaa Aino Aalto Aino Kallas Aino Kontula Aiskhylos Ajan olo Akateeminen Kirjakauppa Aki Luostarinen Aki Ollikainen Alan Gratch Alastalon salissa Albert Camus Aleksanteri Kovalainen Aleksis Kivi Alexander Stubb Algoth Untola Alivaltiosihteeri Altered Carbon Alvar Aalto amerikkalainen kirjallisuus Amos Oz Andrea van Dülmen Andrew Taylor André Brink Andy Weir Angels and Demons Anja Lampela Ann-Christin Antell Anna-Leena Härkönen Anne Hänninen Anne Leinonen Anneli Kanto Anneli Tikkanen-Rózsa Ann Heberlein Annukka Kolehmainen Antero Warelius antiikin Kreikka antiikki Antony Beevor Antti Autio Antti Eskola Antti Kylliäinen Antti Tuuri Anu Koivunen Anu Silfverberg apartheid Apteekki-sarja Argentiina Arja Palonen arkkitehtuuri Arne Nevanlinna Arto Häilä Arto Nyyssönen Arto Paasilinna Arto Rintala Arto Schroderus Arto Seppälä Arttu Tuominen Arturo Pérez-Reverte Arvid Järnefelt Arvo Turtiainen Asko Sahlberg Asser Korhonen Asta Leppä Ateena author interview autobiography autofiktio Aviador Bagdadin prinsessa Baudolino Bertrand Russell bestseller Bibliophilos Billy O'Shea biografia Bo Carpelan book book article book review books Bram Stoker Brasilia brasilialainen kirjallisuus Butša C. J. Sansom C. S. Lewis Caj Westerberg Carita Forsgren Carlo Emilio Gadda Charles Dickens Cicero Claes Andersson Claire Castillon Colin Duriez Colonia Finlandesa Dan Brown Daniel Defoe Daniyal Mueenuddin Dare Talvitie David Beckham David Lynch Da Vinci Code Deception Point dekkari Die Blechtrommel Digital Fortress Donald Trump Don Quijote Doris Lessing Dracula dystopia economy triller Edgar-palkinto Edgar Allan Poe Edgar Rice Burroughs Edith Södergran eduskunta Eeli Tolvanen Eero Kavasto Eero Marttinen Eeva-Kaarina Aronen Eeva-Liisa Manner Eeva Nikoskelainen Eeva Rohas Eija Hammarberg Eija Lappalainen Eija Reinikainen Einari Aaltonen Eino Leino Elias Lönnrot Elina Karjalainen Elina Ylivakeri elokuvat elämäkerrat elämäkerta elämätaitokirjallisuus Emil Nervander Englanti englantilainen kirjallisuus Enostone Ensio Lehtonen episodiromaani Erasmus Rotterdamilainen Erik Wahlström Erkki Jukarainen eskatologia Esko Valtaoja Espanja espanjalainen kaunokirjallisuus esseet Essi Tammimaa estetiikka Eveliina Talvitie F. M. Dostojevski fantasiakirjallisuus fantasy novel fantasy short stories fasismi feminismi filosofia Finlandia-palkinto Finncon Finnmark Frankenstein Frank McCourt Franz Kafka Friedrich Nietzsche galaktinen runousoppi Game of Thrones geokätköily George Lucas George R. R. Martin gospel gram dark fantasy Göran Hägg Günter Grass haastattelu Hain series Hanna-Riikka Kuisma Hanne Ørstavik Hannimari Heino Hannu-Pekka Björkman Hannu Luntiala Hannu Mäkelä Hannu Salama Hannu Väisänen Harri István Mäki Harri Raitis Harri Varpomaa Harry Potter series hartauskirjallisuus Haruki Murakami Hassan Blasim Heidi Liehu Heikki Aleksanteri Kovalainen Heikki Nevala Helena Sinervo Helene Bützov Helene Bützow helluntailiike Helmivyö Helsingin Sanomat Helsinki Henning Mankell Hercule Poirot high fantasy Hiidenkivi Hiljainen tyttö Hilja Mörsäri historialliset romaanit historiantutkimus holokausti Hugh Ambrose Hugh Laurie Hunajaa ja tomua Huonon vuoden päiväkirja Husein Muhammed huumori höyrypunk Ian McEwan ihminen ihmissyönti II maailmansota ikonikritiikki Ilkka Malmberg Ilkka Rekiaro Ilkka Remes Ilkka Äärelä Ilmestyskirja Ilona Nykyri Ilta-Sanomat I maailmansota Image Inkeri inkeriläiset Inkeri Pitkäranta In Other Rooms Other Wonders Invisible Irak IRC Irmeli Sallamo Iron Sky Isadora islam Islanti islantilainen kirjallisuus Israel Italia J. K. Rowling J. L. Runeberg J. M. Coetzee J. P. Koskinen J. P. Pulkkinen J. Pekka Mäkelä J. R. R. Tolkien J. S. Meresmaa Jaakko Juteini Jaakko Kankaanpää Jaakko Yli-Juonikas Jaana Kapari-Jatta Jaana Nikula Jaan Kross jalkapallo James Tiptree Jr. Prize Jane Austen Jane Austin Janne Saarikivi Janne Tarmio japanilainen kirjallisuus Jari Järvelä Jari Sarasvuo Jari Tervo Jarkko Tontti Jayne Anne Phillips Jeffrey Eugenides Jenni Linturi Jerusalem Joel Lehtonen Johanna Hulkko Johanna Rojola Johanna Sinisalo John Steinbeck John Vikström Jonathan Littell Jonathan Rabb Jorma Ojala Joseph Kanon José Saramago Jouko Vanhanen Jouni Inkala Juan Manuel Juha Hurme Juha Itkonen Juha Lehtonen Juha Mylläri Juhani Konkka Juhani Lindholm Juhani Niemi Juhani Seppänen Juha Raipola Juha Ruusuvuori Juha Seppälä Juha Siltala Jukka Kemppinen Jukka Koskelainen Jukka Mallinen Jukka Pakkanen Jukka Relander Jumala juoksu Juri Nummelin juristit Jussi K. Niemelä Jussi Katajala Jussi Talvi Jussi Vares Jyri Raivio Jyrki Hakapää Jyrki Iivonen Jyrki Katainen Jyrki Kiiskinen Jyrki Lappi-Seppälä Jyrki Lehtola Jyväskylä jännitysromaanit Jää jääkiekko Jörn Donner kaanon Kaari Utrio Kaarlo Bergbom Kadotetut Kadun Kukka Kaija Luttinen Kaiken käsikirja Kain Tapper Kaisa Huhtala Kajaani Kaleva Kalevala Kalevi Jäntin palkinto Kansalliskirjasto Kantaja Karatolla Kari Aronpuro Kari Enqvist Kari Hotakainen Kari Koski Karo Hämäläinen Katariina Kathryn Lindskoog Katja Kaukonen Katja Kärki Katri Alatalo Katri Helena Katriina Ranne Katri Naukari Katri Rauanjoki kauhuromantiikka Kazuo Ishiguro Keijo Leppänen kellopunk Kelmee Kersti Juva Kertomuksen vaarat Kharis kielilläpuhuminen kielioppi Kiiltomato.net Kimmo Jokinen kirja-arvostelu kirjailijahaastattelu kirjakauppa kirjallisuudentutkimus kirjallisuushistoria kirjallisuuskritiikin historia kirjallisuuskritiikki kirjallisuussosiologia kirjatraileri Kirjava kirjeet kirjoittamisoppaat kirkkohistoria Kirsi Piha Kirsti Ellilä Kirsti Mäkinen klassikko kolumnit kootut teokset Korean sota Korppinaiset kosmologia kotimainen kaunokirjallisuus koulu koulukirjat kreikkalainen mytologia Kreivi Lucanor ja Patronio kristilliset symbolit Kristina Carlson Kritiikin Uutiset Kuinka sydän pysäytetään Kullaa kulttuurihistoria kulttuurijournalismi kulttuurintutkimus Kun kyyhkyset katosivat Kurjat kustannustoiminta Kustannus Z kustantajaelämäkerrat Kustavi Kuusamo kyberpunk Kyllikki Villa käännöskirjallisuus Kökar L. Onerva Laeta Kalogridis Laila Hirvisaari Lalli Lapin sota Lappi Lars Levi Laestadius Latinalainen Amerikka Laura Gustafsson Laura Jänisniemi Laura Karttunen Laura Lahdensuu Laura Luotola Laurence Sterne Lauri Levola Lauri Rauhala Lavatähti ja kirjamies Leaves of Grass Leena Majander-Reenpää Leena Parkkinen Leena Vallisaari Leif Salmén Leila Tuure Leimatut lapset Leo Tolstoi Les Bienveillantes Les Miserables lestadiolaisuus Lewi Pethrus Lewis resa Liisa Keltikangas-Järvinen Liisa Laukkarinen Liisa Väisänen Like Kustannus lintubongaus literature literature article Lotta Toivanen Lumooja luontokuvaus Lustrum luterilaisuus lyriikka lähetystyö maaginen realismi maailmankirjallisuus Maamme kirja Maan pakolainen Maanpakolaisten planeetta Maarit Eronen Maarit Verronen Machado de Assis Magdalena Hai Maihinnousu Makeannälkä Mammutti Mamoud Manhattan-projekti Manillaköysi Mannerheim Marc-Antoine Mathieu Maria Carole Maria Laakso Maria Mäkelä Maria Peura Marikki Piirtola Mario Vargas Llosa Marisha Rasi-Koskinen Maritta Lintunen Marja Sevón Marja Wich Marjut Paulaharju Markku Aalto Markku Envall Markku Pääskynen Markku Soikkeli Marko A. Hautala Marko Hautala Marko Kilpi Marko Tapio Marko Vesterbacka Mark Twain Markus Jääskeläinen Martta Heikkilä Martti Anhava Martti Lindqvist Martti Luther Mary Shelley Matias Nurminen matkakirjallisuus Matthew Woodring Stover Matthias Grünewald Matti Brotherus Matti Mäkelä Matti Vanhanen merimiestarinat Meriromaani Merja Mäki metsä mielisairaala Mihail Bahtin Mihail Bulgakov Mikael Agricola Mika Tiirinen Mika Waltari Mikko Karppi Mikko Lahtinen Mikko Lehtonen Milla Peltonen Minerva Kustannus Minna Canth Minna Maijala Minna Rytisalo Minun Amerikkani Miquel de Cervantes Mirkka Rekola modernismi Mr. Smith muistelmat murretekstit Museovirasto musiikki Myyrä Mäkelän piiri naisasialiike naiskirjallisuus Narnia-sarja Narnia series narratologia Natasha Vilokkinen neromyytti Netflix Netotška Nezvanova Neuvostoliitto New York Niccólo Machiavelli Nicholas Nickleby Nick Vujicic Niemi Nimeä minut uudelleen Nina Honkanen Noam Chomsky Nobel-palkinto Nordbooks Norja norjalainen kirjallisuus Norsunhoitajien lapset novellit Ntamo nuorisotutkimus Nuori Voima nuortenkirja Näkymätön Nälkäpeli Nälkävuosi näytelmät Oili Suominen Olavi Peltonen Olli Jalonen Olli Löytty omaelämäkerta Onni Haapala Opettaja-lehti opettajat oppaat Orhan Pamuk ornitologia ortodoksit Osuuskumma Otava Otavan Kirjasto Outi Alm Outi Oja Owen Barfield Paavo Cajander Paavo Haavikko Paavo Lehtonen Paavo Lipponen Paavo Nurmi Paavo Väyrynen Paholaisen haarukka Paholaisen kirjeopisto Paikka vapaana Pajtim Statovci pakinat pakopelit Panu Rajala Panu Savolainen pappi Parnasso Pascal Mercier Pasi Ilmari Jääskeläinen Paul Auster Pauliina Haasjoki Peiliin piirretty nainen Pekka Haavisto Pekka Marjamäki Pekka Pesonen Pekka Seppänen Pekka Simojoki Pekka Tarkka Pelkokerroin Peltirumpu Pelé Pentti Haanpää Pentti Holappa perhekuvaukset Per Olof Enquist Pertti Koskinen Pertti Lassila Peter Bieri Peter Høeg Peter Pan Petri Tamminen Petri Vartiainen physics Pia Houni Pia Rendic Pirjo Toivanen Pirkanmaa Pirkka Valkama Pirkko Talvio-Jaatinen Planet of Exile Platon Plutarkhos podcast poetry poliisi politiikka Pori Porvoo Prahan kalmisto psykohistoria psykologia puheviestintä Pulitzer-palkinto Pulmu Kailamo Päivi Artikainen Raahe Raamattu Raija Nylander Raija Oranen Raimo Salminen Raimo Seppälä Raisa Porrasmaa rakkausromaanit Ranska ranskalainen kaunokirjallisuus rasismi Rauma Rautaveden risteilijät Rax Rinnekangas Reijo Mäki Reijo Toivanen religion Richard Morgan Ridley Scott Riikka Ala-Harja Riikka Pulkkinen Rikosromaani Ristin Voitto ristiretket Risto Isomäki Robert Harris Robert Walser romaanit Romeo ja Julia Romuluksen sielu Roope Lipasti Rosa Liksom Rosa Luxemburg Routasisarukset Runeberg-palkinto runot runousoppi ruotsalainen kaunokirjallisuus Ruotsi ruotsinsuomalaiset rutto Saara Henriksson Saara Kesävuori Saara Turunen Saatanalliset säkeet Sadan vuoden yksinäisyys Saddam sairaalaromaani Saksa Salaliitto salapoliisiromaani Salla Simukka Salman Rushdie Sami Heino Samuli Antila Samuli Björninen Samuli Paulaharju Sana-lehti Sanna Nyqvist Sanna Pernu Sanna Ravi Sara Saarela Sari Malkamäki sarjakuvat Sastamala Satakunnan Kansa Satakunnan Viikko satiiri Sattumuksia Brooklynissa Satu Ekman Satu Hlinovsky Sauli Niinistö science fiction Seinäjoki seksuaalisuus selkokirjat selkoromaani Sentimentaalinen matka Seppo Loponen Seppo Raudaskoski Silja Frangén Siltala Silvia Hosseini Simo Frangén Simon Sebag Montefiore Sini Helminen Siperia sisällissota Sithin kosto Sofia Tolstaja Sofi Oksanen sosiaalipsykologia sosiaalityö sotaromaanit spanish literature spefi spekulatiivinen fiktio Sphinx Spin Star Wars steampunk Stig-Björn Nyberg sukutarinat Sunkirja suomalainen kaunokirjallisuus suomalainen lastenkirjallisuus suomalainen lukeminen suomalainen runous suomalainen teatteri Suomalainen teatteri / Kansallisteatteri suomen kieli Suomen Kuvalehti suomentajat surutyö Susan Cain suuret kertomukset Suzanne Collins Sven Lidman Sweet Tooth Sydänraja sää Taavi Soininvaara taidehistoria taidekritiikki Taija Tuominen taiteen tutkimus Taivaan tuuliin Talo vaahteran alla Tammen Keltainen Kirjasto Tammi Tampere Tampereen yliopisto Taneli Junttila Tapani Sopanen Tapio Koivukari Tapio Meri Tarja Halonen Taru Kumara-Moisio Taru Sormusten Herrasta Taru Väyrynen Tarzan Tauno Pihl teknotrillerit teologia Teos Terhi Rannela Terhi Törmälehto Tero Liukkonen Tertti Lappalainen The Brooklyn Follies The Casual Vacancy The Fear Index The Hunger Games The Lost Symbol The Pacific The Second World War Theseuksen henki Tieto-Finlandia Tietokirjallisuuden Finlandia-palkinto tietokirjallisuus tietokirjoittaminen Tiina Kartano Tiina Raevaara Timothy Zahn Titia Schuurman Toini Havu Tomas Tranströmer Tomi Huttunen Tommi Kinnunen Torsti Lehtinen trilleri Troikka TTKK Tuija Takala Tuire Malmstedt Tulen ja jään laulu Tuli&Savu Tuntematon sotilas Tuomas Kauko Tuomas Kyrö Tuomas Nevanlinna Tuomas Niskakangas Tuomas Vimma Turbator Turku Turun yliopisto Tuula Kojo Tuula Tuuva Tuulikki Valkonen TV-sarjat Tyhmyyden ylistys TYKS Tytti Rantanen työelämä Työmiehen vaimo Tähtien sota tähtitiede Tähtivaeltaja Täällä Pohjantähden alla Ukraina Ulla-Lena Lundberg Ulla Lempinen Ulvila Ulvilan Seutu Umberto Eco Unkari Uno Cygnaeus Uppo-Nalle urheilu Urho Kekkonen Urpu Strellman Ursa Ursula K. LeGuin USA uskonnollinen kirjallisuus uskonnollinen usko uskonto utopia vakoojaromaanit Valheet Valkoinen kääpiö Vanha-Ulvila Vanhan ruhtinaan rakkaus Vantaa Veera Antsalo Veijo Meri Veikko Huovinen Veikko Koivumäki Venetsia Venäjä venäläinen kirjallisuus Vesa Haapala Vesa Sisättö Via Merulanan sotkuinen tapaus Victor Hugo Vigdís Grímsdóttir Vihan hedelmät viikingit Viktor Jerofejev Ville-Juhani Sutinen Ville Hämäläinen Ville Keynäs Ville Lindgren Ville Tietäväinen Villi Länsi Virke virolainen kirjallisuus Virpi Hämeen-Anttila Voltaire Volter Kilpi Vuoden kristillinen kirja Väinö Linna Walt Whitman Warelia war history Wille Riekkinen William March William Shakespeare Winston Churchill writers WSOY WW I X-sukupolvi YA-kirjallisuus Yksin Marsissa Ylpeys ja ennakkoluulo yläaste Yrsa Sigurðardóttir Ystäviä ja vihollisia Yö ei saa tulla Zachris Topelius Äidin rukous Älä kysy yöltä ÄOL šaria
Follow VETUS Et NOVA on WordPress.com

Blogit.fi

Katso muita blogeja osoitteessa https://www.blogit.fi/

Dekkariviikko 10.-17.5.2019

Blog Stats

  • 94 905 hits

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

Privacy & Cookies: This site uses cookies. By continuing to use this website, you agree to their use.
To find out more, including how to control cookies, see here: Cookie Policy
  • Seuraa Seurataan
    • VETUS Et NOVA
    • Already have a WordPress.com account? Log in now.
    • VETUS Et NOVA
    • Mukauta
    • Seuraa Seurataan
    • Kirjaudu
    • Kirjaudu sisään
    • Ilmoita sisällöstä
    • Näytä sivu lukijassa
    • Hallitse tilauksia
    • Pienennä tämä palkki
 

Ladataan kommentteja...