Avainsanat
Aki Ollikainen, book review, Finlandia-palkinto, Nälkävuosi, Siltala
Aki Ollikainen: Nälkävuosi. Siltala 2012. 141 s.
Äänekoskella syntyneen mutta Sammatissa asuvan Aki Ollikaisen (s. 1973) esikoisteos Nälkävuosi on hienolla tavalla rakennettu ja koskettavasti kirjoitettu pienoisromaani yhdestä Suomen historian julmimmista koettelemuksista. Monenlaisia töitä tehnyt Ollikainen työskentelee toimittajana paikallislehdessä.
Finlandia-ehdokkuuden lisäksi Ollikaisen debyytti voitti Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon vuoden parhaasta esikoisteoksesta. Nimensä mukaisesti Nälkävuosi sijoittuu kamalaan nälkätalveen lokakuusta 1867 huhtikuulle 1868.
Ollikaisen henkilökuvaus käy kahtaanne. Lähellä Helsinkiä sijaitsevalla maaseudulla sateinen kesä ja halla tuhoavat sadon. Romaanikertoja seuraa pienen Mataleena-tytön torppariperheen kamalia vaiheita nälänhädän heikentäminä. Ruoan loputtua Mataleenan perheenjäsenet hylkäävät torppansa ja lähtevät kerjuulle. Kuoleman viikatemies niittää perheen ympärillä runsasta satoa.
Toisaalla seurataan hyväosaisia Renqvistin veljeksiä, jotka tahoillaan pohdiskelevat niin kansakunnan kärsimystä kuin valtion vastuuta kansalaistensa auttamiseksi. Toinen veljeksistä on lääkäri, toinen senaatin apulaiskamreeri. Luottamus korkeampiin voimiin ja valtion mahdollisuuksiin auttaa hädänalaisia joutuu koetukselle.
Ollikainen marssittaa nälkäänäkeviä köyhiä yhteen Renqvistien kanssa, ja inhimillisyyden ydintä tulkitseva lopputulema on kuin suoraan Charles Dickensin klassikoista. Kun parempiosainen henkilö kohtaa nälkäänäkevän lähimmäisen, toisen hädän torjunta ja unohtaminen määrittyy ensimmäiseksi vaihtoehdoksi. Armeliaisuus ei ole helppo asenne aikana, jolloin maata kiertävät kerjäläiset levittävät tappavia kulkutauteja.
Ollikaisen peruseetos on kuvata elämän- ja kuolemavietin keskinäistä kamppailua. Viranomaiset ovat luonnonvoimien edessä kyvyttömiä auttamaan hädänalaisia. Ollikaisen kuvauksessa harhaiset näyt sekoittuvat karmivaan todellisuuskuvaan. Tämä tuo romaanihenkilöiden kohtalon esille ankeana painajaisunena, josta heräävät ainoastaan poisnukkuneet jos hekään. Vieraannuttava vaikutus on tehokas.
Ollikaisen lakoninen kirjoittajanote on esikoiskirjailijaksi yllättävän tyylikäs ja harmoninen. Pienoisromaani kätkee sisäänsä hienosti sommitellun maalaismiljöön, jossa paksun lumen peittämillä lakeuksilla käydään taistelua elämästä ja kuolemasta.
– – – – – – – – – –
Arvostelu on julkaistu Opettaja-lehdessä 8.3.2013.
VETUS Et NOVA 