Avainsanat
Anu Silfverberg, book review, novellit, Opettaja-lehti, suomalainen kaunokirjallisuus, Tuomas Kyrö, Tuomas Vimma
Tuomas Kyrö.
Tuomas Kyrö: Kerjäläinen ja jänis. Siltala 2011. 328 s.
Anu Silfverberg: He eivät olleet eläimiä. Avain 2011. 256 s.
Tuomas Vimma: Raksa. Gummerus 2011. 438 s.
Tuomas Kyrön (s. 1974) kymmenes kaunokirja on hirtehinen yhteiskuntasatiiri, jossa seurataan Pohjantähden alla vaeltavia poloisia.
Päähenkilö Vatanescu on romanialainen siirtolainen, joka saapuu kylmään Pohjolaan kerjäämään itselleen elantoa. Kun se ei onnistu kummisedän toiveiden mukaisesti, mies sanotaan kylmästi irti kehnosta virastaan.
Vatanescun vilkkuvat silmät ovat vieneet hänet lapsuudessaan Romanian kouluissa opettajien epäsuosioon. Tämän vuoksi auktoriteetit ovat miehelle vaikeita, myös uudessa kotimaassa Suomessa.
Kerjäläinen ja jänis on sadunomainen lukuromaani.
SITTEN Vatanescu pelastaa citykanin nuorisolauman käsistä ja hoitaa aliravitun ja haavoittuneen villieläimen kuntoon. Pelastussuunnitelma syntyy äkisti hetken mielijohteesta:
”Minun on pelastettava sinut. Silloin pelastun itsekin. Minulla ei ole täällä ketään. Koko maailmassa minulla ei ole kuin poikani Miklos. Autamme toisiamme, selviydymme.”
Kyrön hupaisa teos toistaa parodisesti Arto Paasilinnan klassikon Jäniksen vuosi aiheita, tapahtumia ja henkilöitä. Yhteistä teoksille on räväkkä yhteiskuntakritiikki: yksilön mahdollisuudet päättää omasta ja läheistensä elämistä ovat vähentyneet olennaisesti. On tullut rohkeiden irtiottojen aika.
Kerjäläinen ja jänis on sadunomainen lukuromaani. Kyrö värittää mustavalkoisen maailmankuvan, jossa hyvikset ja pahikset eivät jätä aikeitaan epäselviksi. Kertojan mukaan Vatanescu tekee tuhansien miesten unelmoiman matkan alkuperäisen miehisyyden äärelle, mutta mitä hän löytääkään? Suomalaisten perustyyppien rinnalla hän kykenee kävelemään selkäsuorana yhteiskunnan osaksi – tai ainakin sen liepeille.
Syntymän ja synnytyksen teemat ovat tärkeitä Silfverbergin novellikertojalle.
TOIMITTAJA-KIRJAILIJA Anu Silfverbergin (s. 1974) novellikokoelma He eivät olleet eläimiä suuntaa lukijan ajatukset eilispäivien menetyksiin ja tulevaisuuden toivoihin.
Esimerkiksi Koppi-novellissa lapsi menee kirkkoon etsimään synninpäästöä. Vastaan tulee maalari, joka saa papin puutteessa kelvata rippi-isäksi. Maalari ottaa vastaan lapsen tunnustukset ja kokee sisäisen hengellisen herätyksen.
Silfverbergin novelleja yhdistävät eläinteemat ovat joko kerronnan keskiössä tai taustalla. Kirjailija oikeastaan toisintaa kaunokirjallisesti monia niistä asioista, joita sivusi esseekokoelmassaan Luonto pakastimessa (2010). Silfverberg on kutonut kokoon varsin toimivia lyhytkertomuksia. Varsinkin syntymän ja synnytyksen teemat ovat novellikertojalle tärkeitä.
Anu Silfverberg.
Henkilökuvaus toimii uskottavasti, vaikka kertoja viljelee mielellään irvokkaita kärjistyksiä. Matka ihmisyyteen osoittautuu pitkäksi, varsinkin kun prosessia valvoo eläimellisyyden rajapinnoilta. Vieraantumisen kokemus on Silfverbergin henkilöille tärkeä:
”Hänestä tuntui, että hän on väärällä kaistalla, väärässä suunnassa ja väärässä historian kohdassa, väärän kokoinen ja ikäinen, aivan vääränlainen ihminen.”
Yliampuvaa slapstick-huumoria tulee vastaan lähes joka aukeamalla.
TUOMAS VIMMAN (s. 1979) Raksa-romaani kertoo nimensä mukaisesti rakennustyömaista Helsingin keskustassa. Kustantajan mukaan kirjailija on kunnostautunut tekemällä töitä rakennustyömailla. Sen kyllä huomaa kaunokirjan yksityiskohtaisista rakennuskuvauksista.
Raksan minäkertoja ja päähenkilö on kolmikymppinen Sami, työtön rakennusinsinööri. Teoksen alussa mies pestautuu mukaan Hyperborea-nimiseen remonttifirmaan ja saa hoidettavakseen oikean miljoonaprojektin. Kotvan kuluttua miehen kädet ovat työtä täynnä ja naiset piirittävät häntä joka puolelta.
Alkulämmittelyjen jälkeen Vimman romaani lähtee todelliseen vaakakiitoon. Samia revitään moneen suuntaan, mutta hän selvittää kujanjuoksunsa jopa virtuoosimaisella otteella. Mies kohtaa hyväuskoisia asiakkaita, jotka ovat kokeneet kovia rakennusalan huijareiden käsissä, sekä raudanlujia alan ammatti-ihmisiä. Romaanikertojan kaksijakoinen henkilökuvaus lyö Samia poskelle tämän tästä.
Yliampuvaa slapstick-huumoria tulee vastaan lähes joka aukeamalla. Romaanin ehdoton kingi on rokonarpinen verotarkastaja Hilleri, pahuuden ruumiillistuma, jonka yllättävä saapuminen paikalle saa hymyt hyytymään ja uimavedet jäätymään.
Irvokkuudestaan huolimatta Raksa on viihdyttävä kehityskertomus rakennustyön ja naisten parissa kasvavasta nuorukaisesta. Vimma(ine)n tyyli säilyy yhtenäisenä teoksen romanttiseen loppuratkaisuun saakka.
Julkaistu Opettaja-lehdessä 17/2012.
VETUS Et NOVA 