VETUS Et NOVA

~ Artikkeleita ja arvosteluja uusista ja vanhoista kirjoista

VETUS Et NOVA

Tag Archives: Arvo Turtiainen

Walt Whitmanin elämän mittainen teos

21 torstai Huh 2016

Posted by Jari Olavi Hiltunen in literature article

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

amerikkalainen kirjallisuus, Arvo Turtiainen, Kiiltomato.net, Leaves of Grass, Markus Jääskeläinen, poetry, runot, Walt Whitman

Statue of Liberty (1)

Tammikuussa 1892 julkaistiin amerikkalaisessa New York Herald -sensaatiolehdessä seuraava julkilausuma:

”Walt Whitman haluaa kunnioittavasti ilmoittaa yleisölleen, että Leaves of Grass, jota kanssa hän on työskennellyt yli kolmekymmentäviisi vuotta, on vihdoin saatettu päätökseen. Näin ollen runoilija haluaa tämän uuden 1892 edition ehdottomasti korvaavan kaikki aiemmat versiot. Virheellisenäkin hän pitää sitä ylivoimaisesti erityisenä ja itse valittuna runomuotoisena ilmoituksenaan.”

Kaksi kuukautta tämän ilmoituksen julkaisun jälkeen edellä mainittu Walt Whitman (1819-1892) menehtyi keuhkotautiin.

Niin, kuka olikaan Walt Whitman? Hän oli 1800-luvun amerikkalaisen modernin runouden uranuurtaja, joka loi perustan demokraattisen Amerikan runokielelle.

Walt+Whitman

Whitmanin mullistava runous kuitenkin syntyi nykyaikaan nähden hyvin erikoisella tavalla. New York Heraldissa mainittu Leaves of Grass oli näet Whitmanin ainoa runokokoelma, hänen koko julkaistu runotuotantonsa.

Lyyrikko kirjoitti teosta siten, että julkaisi kokoelmasta pidennettyjä versioita säännöllisin väliajoin neljän vuosikymmenen aikana.

Leaves of Grass -kokoelman modernit runot eivät seuranneet loppusointua tai muita runokielelle standardisoituja sääntöjä. Erityisen suuria ristiriitoja runot herättivät runsaan seksuaalisisältöisen kuvastonsa vuoksi.

Leaves of Grass oli iloinen puheenvuoro aistinautinnoista aikana, jolloin tällainen suorapuheisuus katsottiin moraalittomaksi. Kun aikaisempi runous, erityisesti Englannissa, tukeutui symboliikkaan, allegoriaan ja uskonnolliseen meditaatioon, Leaves of Grass korotti kehollisuutta ja aineellista maailmaa.

Kokoelman avausruno ”Laulu itsestäni” antaa esimakua elämän mittaisesta runoprojektista:

”Minun kieleni, vereni jokainen atomi tästä mullasta muovattu,

tästä ilmasta

olen syntynyt täällä vanhemmista

jotka ovat syntyneet täällä vanhemmistaan,

he omistaan:

minä aloitan nyt, 37-vuotiaana, täysissä voimissa,

ja toivon etten lakkaa ennen kuin kuolen.”

(suom. Markus Jääskeläinen)

Miksi Walt Whitman kirjoitti runonsa jatkamalla samaa kirjaa?

Kulttuurinen tilaus

Kaikki alkoi oikeastaan kirjailija Ralph Waldo Emersonin (1803-1882) esseestä ”Runoilija”, joka oli vuodelta 1844. Siinä Emerson kirjoitti tarpeesta saada Yhdysvaltoihin uusia ja ainutlaatuisia runoilijoita.

Emerson määritteli samalla amerikkalaisen kansallisrunoilijan ihannetta: aidosti alkuperäinen kansallinen runoilija laulaa uuden maan uuden äänen, joka kansa hyväksyisi omaksi äänekseen.

Luettuaan Emersonin esseen Whitman alkoi vastaukseksi muovata Leaves of Grass -kokoelman ensimmäistä laitosta. Julkaistessaan sen 11 vuotta myöhemmin hän uskoi esiintyvänsä juuri tällaisena kansanrunoilijana, kuin Emerson oli kuvannut.

Yritys vaati tietysti lähes rajatonta optimismia, etenkin kun ottaa huomioon, että Whitman oli julkaissut aikaisemmin vain kourallisen runoja.

”Oikeastaan nämä ovat kaikkien aikakausien ja ihmisten

ajatuksia, niiden alkuperä ei ole minussa,

elleivät ne ole teidän ajatuksianne yhtä paljon kuin minun,

ne ovat yhdentekeviä tai melkein yhdentekeviä,

elleivät ne ole yhtä läheisiä tai yhtä etäisiä meille kaikille

ne ovat arvottomia.”

(Suom. Arvo Turtiainen)

 

Leaves_of_grass_title_page

Kokoelman ensimmäinen laitos painettiin skottilaisessa kirjapainossa New Yorkissa 4.7.1855. Whitman maksoi ensimmäisen 800 kappaleen painoksen itse. Ammattipainajana hän jopa hoiti suuren osan ensimmäisen painoksen ladonnasta.

95-sivuisessa kirjassa ei ollut lainkaan tekijän nimeä, vaan Samuel Hollyerin kuuluisa kuva runoilijasta työvaatteissaan. Kirjaa myytiin niukasti, mutta Whitman ei lannistunut.

Emerson ihastui Leaves of Grass -kokoelmaan heti.

Hän kirjoitti Whitmanille kirjeen, jossa kutsui kirjan ilmestymistä pitkään odotetuksi amerikkalaisen runouden esiintuloksi. Emerson sanoi tällaisen runouden itsenäistävän omalla osuudellaan kansakunnan runoutta eurooppalaisilta vaikutuksilta.

Ralph-Waldo-Emerson-Self-Quotes

Emersonin myönteinen suhtautuminen ensimmäisen laitokseen innoitti Whitmanin tuottamaan vuonna 1856 suuresti laajennetun toisen laitoksen, jossa oli 384 sivua ja joka maksoi dollarin. Tämäkin laitos meni huonosti kaupaksi.

Toisessa editiossa oli esipuheena Emersonin kirjoittama kiittävä kirje. Tämä myöhemmin pahastui kirjeensä luvattomasta julkaisemisesta.

Laatua vai määrää?

Ammattikirjailijalle 30-60 julkaistua kirjaa on kunniakas kirjallinen tuotanto ja elämäntyö. Mutta entäpä jos yksikään kirjoista ei elä yhtä kirjasyksyä pitempään?

Olisiko kirjailijan kannalta jälkikäteen parempi, että hän keskittäisi vuosikymmenien voimavaransa 1-5 teokseen, joista jokin pääsisi klassikoiden joukkoon?

Walt Whitman teki oman elämäntyönsä työstämällä yhtä ainoaa teosta pitkään ja pääsi kirjallisuushistoriaan. Sattumaltako? Palaan tähän tuonnempana.

Jos kirjailijat pääsääntöisesti tekisivät teoksensa kuten Whitman, elämän mittaiset teokset olisivat sisällöltään paljon enemmän kuin pääteoksia tusinatuotteiden ja välitöiden joukossa.

Pitäisikö tähän suuntaan ja asenteeseen ohjata aloittelevia kirjailijoita esimerkiksi meillä Suomessa? Jos nykykirjailijat niin USA:ssa kuin Suomessa tekisivät whitmanit, koko kirjallisuuskulttuuri muuttuisi ja -instituutio menisi uusiksi.

Lukijat menettäisivät paljon vaihtoehtoja kirjakaupassa. Kustantajat eivät tykkäisi odotella lupaavan kirjailijan tuotosta vuosikymmeniä. Kriitikoiden työ loppuisi todennäköisesti kokonaan tai muuttuisi yhdentekeväksi.

o-BOOKSTORE-facebook

Jos kirjailijat kirjoittaisivat ainoastaan elämänsä mittaisia teoksia (kuten Walt Whitman), lukijat menettäisivät vaihtoehtoja kirjakaupassa.

Kirjailijan pitäisi tietysti välittää kustantajaa enemmän lukijoista, jotka haluavat laatua, eivät määrää.

Entä mitä kirjailija söisi odotellessaan suuren hengentuotteensa syntymää? Tuiki tärkeitä apurahoja ei tulisi ilman ”välitöitä”; jotain olisi kuitenkin julkaistava. Kirjallisuushistorian sijaan kirjailijan suurempi huolenaihe on siis arkinen toimeentulo.

Kirjailijuudesta on tullut ammatti, joka pakottaa taiteilijan tietynlaiseen tuotteliaisuuteen. Eli jotain muuta työtä olisi tehtävä.

Walt Whitmanin tilanne ei poikennut tavallisen kirjailijan taipaleesta. Maatilan kasvatti työskenteli aikuisena kirjanpainajana, opettajana, lehtimiehenä ja poliittisten puheiden kirjoittajana.

Vuonna 1841 Whitman muutti itärannikolta New Orleansiin, jossa asui lähes 20 vuotta. Vasta asuessaan New Orleansissa hän löysi itsestään kaunokirjailijan. Whitman julkaisi aluksi muutamia novelleja sekä romaanin Franklin Evans New Yorkissa 1842.

Whitmanin pääteoksen Leaves of Grass ensimmäinen laitos ei saanut osakseen lukevan yleisön taholta juuri minkäänlaisia reaktioita, ja myös kriitikot jättivät sen vaille huomiota. Vuonna 1856 julkaistu toinen laitos myi sekin huonosti.

Whitmanin elämän mittaisen teoksen tarina näytti saavan tylyn lopun heti alkuunsa. USA:n verinen sisällissota 1860-luvulla kuitenkin muutti kaiken.

Lincoln_and_generals_at_Antietam

Abraham Lincoln and generals in Antietam Battlefield in September 1862.

 

Runoilija edellä aikaansa

Kirjallisuushistorian mukaan Leaves of Grass oli sekä sisällöltään että tyyliltään edellä aikaansa. Julkaisusta seurannut vastalauseiden myrsky ei ole oikeastaan vieläkään loppunut. Mutta millaiseen historialliseen ja kulttuuriseen aikaan Whitman kokoelmansa julkaisi?

1850-1890-luvuilla USA koki historiansa suurimmat mullistukset sisällissotineen ja kaupungistumisineen. Leaves of Grass -otsikko (suom. ruohonkorsia tai -lehtiä) viittaa idealistiseen visioon maaseudun lintukodosta, jossa asiat ovat paremmin kuin kaupungissa:

 

”Tämä on ruohoa, joka kasvaa kaikkialla missä on maata

ja vettä,

yhteistä ilmaa joka huuhtelee maapalloa.”

(Suom. Arvo Turtiainen)

 

1850-luvun USA:ssa ihmiset eivät olleet valmiit lukemaan modernia runoa, jossa kertoja sinkoili epäsovinnaisuuksia riimittomällä tyylillä. Leaves of Grass sai kokea ympäristön vihamielistä vastarintaa ja löysi kaikenkarvaisia vastustajia koko Whitmanin elinajan.

Esimerkiksi runoilija John Greenleaf Whittierin sanotaan polttaneen Whitmanin runokirjan luettuaan sen. Kirjailija ja poliitikko Thomas Wentworth Higginson kirjoitti:

”Ei ole häpeäksi Walt Whitmanille, että hän kirjoitti Leaves of Grass –kirjan – vaan se, että hän ei polttanut sitä jälkeenpäin.”

Nimekäs kriitikko Rufus Wilmot Griswold sanoi Whitmanin syyllistyneen ”niin hirvittävään syntiin, ettei sitä ole mainittu kristittyjen keskuudessa”.

Griswoldin puheenvuoro oli yksi varhaisimmista julkisista syytöksistä koskien väitettä Whitmanin homoseksuaalisuudesta. Griswoldin hurja julkinen vastustus melkein keskeytti toinen laitoksen julkaisemisen.

Myönteisiäkin palautteita sateli, varsinkin New Yorkin sanomalehdissä. Tosin osa ensimmäisen laitoksen myönteisistä kritiikeistä olivat Whitmanin itsensä kirjoittamia!

Englantilainen kriitikko William Michael Rossetti luokitteli Leaves of Grass -teoksen William Shakespearen ja Dante Alighierin klassikoiden veroiseksi. Amerikkalainen journalisti ja poliitikko George Ripley uskoi kokoelman ”eristettyjen osien säteilevän elinvoimaa ja viehättävää kauneutta”, vaikka runoista löytyi paljon holtitonta ja siveetöntä kieltä.

Tärkein myönteinen palaute tuli kuitenkin Ralph Waldo Emersonilta, joka piti Whitmanin tavasta kiinnittää lukijan huomio transsendenttisuuden suuntaan. Myöhemmin vuonna 1860, Emerson tosin kehotti Whitmania lieventämään seksuaalista kuvakieltään.

Kirjallisuussosiologisesti katsottuna Whitmanin teos osui hyvin erikoiseen aikaan Amerikan historiassa.

Runoilijan syntymävuonna 1819 USA:n perustuslaki ja demokraattiset ajatukset, joilla maa perustettiin, olivat ainoastaan sukupolven ikäisiä. Vaikka uudella mantereella oli näennäisen rajattomasti tilaa, resursseja ja mahdollisuuksia, USA oli maa vailla kulttuurisia juuria.

Tämän vuoksi amerikkalaisia avoimesti halveksittiin ja pilkattiin Euroopassa, varsinkin vanhassa emomaassa Englannissa. Vuonna 1820 englantilainen kirjailija Sydney Smith kysyi pilkallisesti: ”Missä päin maailmaa luetaan amerikkalaisia kirjoja?”

1800-luvun alkupuoliskosta tuli kuitenkin yksi tärkeimmistä amerikkalaisen kirjallisuuden aikakausista. 1850-luvulle tultaessa USA saattoi ylpeillä maailman suurimmasta ja pisimmälle kehitetystä julkaisutoiminnasta, joka oli tuottanut maailmallakin arvostettuja kirjailijoita kuten Poe, Hawthorne, Melville, Stowe, Fuller, Thoreau ja Emerson.

Amerikkalaisen kirjallisuuden ja kustannusalan hämmästyttävä kasvu johtui paitsi kirjailijoiden ja kustantajien tietoisista ponnisteluista luoda Amerikkaan omaleimaista kirjallista kulttuuria, myös siitä, että USA:ssa tuolloin tehdyt kirjallisen teknologian innovaatiot mahdollistivat aiempaa nykyaikaisemmat julkaisukäytännöt.

Tästä seuraten kirjoja tuotettiin amerikkalaislukijoille ennen näkemättömiä määriä. Tällaiselle kirjalliselle kentälle 37-vuotias Whitman julkaisi rohkean runokokoelmansa Leaves of Grass vaatimattoman painoksen vuonna 1855.

 

printingmachine

Massatuotannon maassa kilpailu lukijoiden huomiosta oli kovaa taistelua. Kirjailijat vauhdittivat kirjojensa myyntiä muun muassa kiertämällä laajaa maata ristiin rastiin luennoimassa kirjoistaan matineatilaisuuksissa.

Whitman sanoi suunnitelleensa kirjan riittävän pieneksi taskuun. ”Se auttaisi ihmisiä ottamaan minut mukaansa ja lukemaan minua kodin ulkopuolella”, hän selitti tuttavilleen.

Työskenneltyään 1800-luvun alkupuoliskolla kirjoittajana, toimittajana, lehtimiehenä ja kustantajana Walt Whitman uskoi voivansa tuoda runouteen tavallisten ihmisten ääniä. Lisäksi hän oletti voivansa ottaa itselleen sellaisen kertojan roolin, joka olisi yksi heistä eli tavallinen amerikkalainen.

Whitmanille oma kirjallinen persoona olikin hyvin tärkeä asia, jota hän vaali ja muokkasi koko uransa ajan. 1850-luvulla valokuvataide oli vielä suhteellisen uusi asia, ja Whitman käytti itsestään eri aikoina otettuja kuvia Leaves of Grass –kokoelman eri editioissa.

Whitman julkaisi uudet versiot runokokoelmastaan vuosina 1860, 1867, 1871-1872, 1876, 1881, 1888-1889, ja 1891-1892.

Sisällissodan aikana Whitman oli paljon rintamalla, työskennellen muun muassa hoitajana sotasairaalassa.

Sodan jälkeen Whitman palveli asiantuntijana sisäministeriössä. Kun sisäministeri James Harlan tajusi, että Whitman oli skandaalinkäryisen ja siveettömän Leaves of Grass -runokokoelman kirjoittaja, tämä sai heti potkut!

Vuonna 1882 USA:n kirjallisuushistoriaan syntyi värikäs anekdootti Whitmanin vuoksi. Bostonin piirisyyttäjä Oliver Stevens kirjoitti 1. maaliskuuta 1882  Whitmanin kustantajalle James R. Osgoodille, että Leaves of Grass oli ”säädytöntä kirjallisuutta” ja sen vuoksi kustantajan tulisi sensuroida teosta kovalla kädellä.

Kuultuaan tästä Whitman kielsi sensuurin jyrkästi. Osgood palautti teoksen painolevyt Whitmanille, ja runoilija etsi uuden julkaisijan. Rees Welsh & Company julkaisi uuden laitoksen 1882.

Uuden laitoksen myynti kiellettiin Bostonissa, mikä johti suureen skandaaliin ja tuotti paljon julkisuutta kielletylle kirjalle. Uuden laitoksen viisi tuhannen kappaleen painosta myytiin kaikki loppuun, ensimmäinen painos yhdessä päivässä.

Dynaamiset ajatukset

Leaves of Grass -kokoelman ydinajatukset eivät olleet staattisia, vaan muuttuivat useasti vuosikymmenien aikana. Kokoelmasta on määritelty kolme suurta temaattista ilmiötä, sijoittuen kausille 1855-1859, 1859-1865 ja 1866-1891.

Ensimmäisellä kaudella 1855-1859 runoilija ilmentää vallitsevaa rakkauttaan vapauteen ja luontoon. Toisella jaksolla 1859-1865 runoilija vaipuu melankoliseen synkkyyteen, käsitellen rakkauden ja kuoleman kysymyksiä. Melankoliassa sisällissodalla on tärkeä osansa.

Vuodesta 1866 kuolemaansa asti Whitman muutti toisella jaksollaan esittämiään ideoita uusiksi. Kuoleman teemat kehittyivät kuolemattomuuden pohdiskeluksi.

Vuoden 1867 laitokseen Whitman jäsensi sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja yhtenäisyyden teemoja kannustaen lukijoitaan sisällissodan jälkeiseen jälleenrakennukseen. Runoilija oli nähnyt sisällissodan uhrien kärsimykset itse ja pyrki ohjaamaan kansakuntaa takaisin kohti sen menneitä ihanteita.

Vuoden 1872 laitoksessa sisällissotarunojen määrä kasvoi, mikä viittaa siihen, että kauhea sota oli muodostunut olennaiseksi osaksi amerikkalaista kansanluonnetta.

leavesofgrass1872

Kuriositeettina mainittakoon, että Whitmanista tuli vanhuudessaan yllättävän konservatiivinen. Materialistinen näkemys maailmasta muuttui huomattavasti henkisemmäksi.

Myös hengellinen ulottuvuus aukesi runoilijalle vanhemmiten. Kuolinvuoteellaan Whitman uskoi, ettei elämällä ollut merkitystä ilman yhteyttä Jumalan suunnitelmaan.

Vanha Whitman piti valitettavana, ettei lähtenyt aikoinaan kiertämään maata runomatineakiertueille, kuten siihen aikana oli tapana. Hän oli näin menettänyt mahdollisuuksiaan tavata niitä ihmisiä, joiden äänellä oli puhunut. Myös lukijat olisivat halunneet tavata hänet edes kerran elämässään.

 

”Kuka lukeneekin tätä nyt

ehkä joku joka tietää jonkun menneen elämäni

väärinteoista,

ehkä joku tuntematon, joka on salassa rakastanut minua,

ehkä joku joka suhtautuu nauraen kaikkiin valtaviin

kerskailuihini ja itsekeskeisyyteeni,

ehkä joku jolle olen arvoitus.

Ikään kuin en olisi arvoitus itselleni!”

(suom. Arvo Turtiainen)

 

Epämääräinen kirjallisuushistoria

Walt Whitmanin paikka Amerikan kirjallisuushistoriassa on epämääräinen. Aseman edellytykset vaikuttavat yhtä arvoituksellisilta kuin ne ajatukset, joiden pohjalta USA aikoinaan perustettiin.

Monet amerikkalaiset nykyrunoilijat ovat ottaneet Whitmaniin kantaa voimakkaasti joko asettumalla hänen vanaveteensä tai reagoimalla kiivaasti häntä vastaan.

 

”Punnitsessani hiljaisuudessa runojani,

syventyneenä, keskittyen, pitkään epäröiden,

kohosi eteeni epäluuloisen näköinen hahmo,

hirvittävä kauneudessa, vanhuudessa ja voimassa,

muinaisten maiden runoilijoiden henki;

suunnaten minuun ikään kuin liekin katseestaan;

se osoitti sormellaan kuolemattomien laulujen paljoutta

ja kysyi uhkaavalla äänellä, Mitä laulat?

Etkö tiedä, että kuolemattomilla runoilijoilla on vain yksi

laulun aihe,

laulu sodasta, taisteluiden sattumasta ja onnesta,

runoelma täydellisistä sotilaista?”

(suom. Arvo Turtiainen)

 

Myös Whitmanin runouden esteettinen arvo on edelleen kiistanalainen aihe. Yhteen ainoaan kirjaan perustuva runotuotanto on ohut ja pieni, vaikka sitä olisi muokattu pitkään.

Vertailun vuoksi todettakoon, että esimerkiksi amerikkalaisen modernin runouden toinen klassikko Emily Dickinson (1830-1866) ei eläessään julkaissut kuin muutamia runoja. Hän kirjoitti silti pöytälaatikkoon toistatuhatta runoa, joita on julkaistu useissa kokoelmissa postuumisti.

emily-dickinson

If I read a book and it makes my whole body so cold no fire can ever warm me, I know that is poetry. – EMILY DICKINSON

Leaves of Grass -teoksen editioita voi verrata Rembrandtin elinaikanaan maalaamiin kymmeniin omakuviin. Molemmat sarjat paljastavat ja havainnollistavat taiteilijan ja hänen taidekäsityksensä kehittymistä.

Whitmanin runojen lopullinen järjestely viittaa syntymään, nuoruuteen, kypsyyteen ja kuoleman lähestymiseen eli elämän aikajärjestykseen. Leaves of Grass -kokoelmaan on tallentunut kirjailijan kehityksen lisäksi jotain Amerikan historian kaikkein myrskyisimmistä vuosikymmenistä.

Walt Whitmanin aikoina saattoivat muutkin kirjailijat tehdä kirjojaan samanlaisella tekniikalla, eli uusien laitosten myötä kirjat muuttuivat kattavammiksi. Ylipäätään kirjallisuuskäsitys oli tuolloin erilainen kuin nykyisin. Jos Whitman olisi hakenut apurahoja elämänsä mittaisen teoksen uusia versioita varten, hän tuskin olisi niitä saanut.

Kohti kuolinvuodetta

Joulukuussa 1891 Walt Whitman kirjoitti ystävälleen:

”L. G. on vihdoin valmis – olen viettänyt 33 vuotta muokaten sitä, kuvaten elämäni tunnelmia, kaikki osat maata, rauhaa ja sotaa, nuoria ja vanhoja – ihme minulle, että olen tehnyt sen, saavuttanut niin olennaisesti, koska se on, vaikka näen tarpeeksi hyvin lukuisia puutteita ja virheitä.”

Vuonna 1892 julkaistua yhdeksättä editiota kutsutaan kuolinvuode-editioksi. Leaves of Grass oli kasvanut pienestä kahdentoista runon kirjasta lähes 400 runon mojovaksi teokseksi. Viimeisessä laitoksessa oli kuvia vanhasta Whitmanista täydessä parrassa ja takissa.

walt-whitman2

Jos Whitman näkisi pilven reunalta, miten hänen elämän mittaista teostaan ovat amerikkalaiset jälkipolvet kohdelleet reilun sadan vuoden aikana, hän saattaisi huudahtaa kiukusta.

Leaves of Grass -kokoelman asema amerikkalaisen runouden merkkiteoksena on merkinnyt sitä, että ajan myötä eri ryhmät ja liikkeet ovat käyttäneet sitä (ja Whitmanin runoilijantyötä yleensä) edistääkseen omia poliittisia ja sosiaalisia tarkoituksia.

1900-luvun alussa suosittu Little Blue Book Series -sarja toi Whitman rohkean teoksen laajemman yleisön eteen kuin koskaan ennen. Sarja kuitenkin tuki selvästi sekä sosialistisia että progressiivisia näkökulmia, ja runoilijasta leivottiin laajan kansan silmissä työväenluokan kirjailijaa, mitä hän ei kuitenkaan ollut.

Whitmanhan oli kirjailija, joka koetti ilmiselvästi puhua kaikkien ihmisten puolesta, ei pelkästään työläisten.

lbb

Little Blue Book Series

Toisen maailmansodan aikana Yhdysvaltain hallitus jakoi ilmaiseksi Whitman runoutta massajakeluna sotilailleen. Hallitus uskoi, että hänen kuvauksensa amerikkalaisesta tiestä herättäisi sotilaat uskomaan tehtäväkseen suojella amerikkalaisuutta.

Whitmanin runoja on käytetty myös rotujen tasa-arvon nimissä, sekä laajasti populaarikulttuurissa. Viimeksi mainittu on jatkunut jopa 2000-luvulla.

Kirjailijaa yritettiin tempaista mukaan muiden keskinäisiin kiistoihin jo elinaikanaan. Whitmanin vastaus oli yleensä torjuva:

”Tappelevat uskonnot ja riitelevät koulukunnat saavat

väistyä sivummalle, en unohda niitä mutta jätän ne omaan

arvoonsa,

minusta on hyvään ja pahaan, aion kaiken uhallakin puhua suoraan

hillitsemättä luontoani, koko olemukseni voimalla.”

(suom. Markus Jääskeläinen)

 

US Senate in session, late 1800s

U.S. Senate debating legislation in the late 1800s. Hand-colored woodcut of a 19th-century illustration

 

Seuraava Whitmanin hengessä tekemäni runo tiivistäköön tämän kirjoituksen lopputulemaksi sen maailman, jossa elämän mittaisia teoksia ei tarvittaisi:

 

METSÄ ILMAN PUITA

 

Kirjallisuus,

tuo metsä täynnä monenlaisia kasveja.

Osa kasveista pieniä aluskasveja,

yllään hienot ja suuret puut,

jotka tekevät metsästä metsän.

 

Ei taida kuitenkaan olla metsän puita

ilman aluskasveja

eikä klassikoitakaan

ilman tuhansia pikkukirjoja

joita kukaan koululainen ei lue

opettajan määräyksestä kotona

tai tutkijat noteeraa matrikkeleihinsa.

 

Aluskasveillakin on arvonsa itsessään

muuallakin kuin biologiassa:

välitöinä, apurahan tuojina

hengen pitiminä

henkilökohtaisen yllätyksen lähteinä

kaikenkarvaisina lukumahdollisuuksina

näytteinä siitä, että

elämä lähtee pohjalta ylös

kun kuoleman suunta on alas.

 

Elämää se on pienikin elämä

ja kirja se on

pienikin kirja.

 

– J. O. HILTUNEN 27.3.2016

 

metsä ilman puita

 

– – – – – – – – –

Kirjoituksen lyhennelmä on julkaistu pääkirjoituksena Kirjallisuuskritiikin verkkolehdessä Kiiltomato.net huhtikuussa 2016.

 

Blogin tilastot

  • 94 939 hits

Viimeisimmät julkaisut

  • Markku Aallon Turvallinen katastrofi ironisoi myytin Suuresta Kirjailijasta
  • Roope Lipastin pakopelikirja korostaa kirjallisuuden monimuotoisuutta
  • Mikko Lahtisen esseekokoelma Warelian kustannustoiminnasta haaroo moneen suuntaan
  • Pulmu Kailamo ja Taru Kumara-Moisio vangitsivat pienoisromaaniin vahvan annoksen ysäritunnelmaa
  • Opettajien jaksamiseen pitäisi kiinnittää enemmän huomiota
  • Tiina Raevaaralta jälleen vaikuttava psykologinen jännitysromaani

  • Jari Olavi Hiltunen
kesäkuu 2023
ma ti ke to pe la su
 1234
567891011
12131415161718
19202122232425
2627282930  
« Tou    

Arkistot

  • toukokuu 2023 (1)
  • helmikuu 2023 (1)
  • joulukuu 2022 (1)
  • lokakuu 2022 (1)
  • syyskuu 2022 (2)
  • elokuu 2022 (3)
  • heinäkuu 2022 (3)
  • kesäkuu 2022 (1)
  • huhtikuu 2022 (2)
  • maaliskuu 2022 (1)
  • tammikuu 2022 (30)
  • joulukuu 2021 (2)
  • elokuu 2021 (1)
  • kesäkuu 2021 (1)
  • maaliskuu 2021 (1)
  • helmikuu 2021 (1)
  • tammikuu 2021 (5)
  • joulukuu 2020 (1)
  • elokuu 2020 (1)
  • heinäkuu 2020 (1)
  • kesäkuu 2020 (2)
  • toukokuu 2020 (1)
  • maaliskuu 2020 (4)
  • helmikuu 2020 (2)
  • tammikuu 2020 (3)
  • joulukuu 2019 (2)
  • marraskuu 2019 (1)
  • lokakuu 2019 (4)
  • syyskuu 2019 (1)
  • elokuu 2019 (2)
  • heinäkuu 2019 (4)
  • kesäkuu 2019 (5)
  • huhtikuu 2019 (1)
  • maaliskuu 2019 (3)
  • helmikuu 2019 (1)
  • tammikuu 2019 (5)
  • joulukuu 2018 (5)
  • marraskuu 2018 (5)
  • lokakuu 2018 (2)
  • syyskuu 2018 (2)
  • elokuu 2018 (2)
  • heinäkuu 2018 (3)
  • kesäkuu 2018 (7)
  • toukokuu 2018 (9)
  • huhtikuu 2018 (14)
  • maaliskuu 2018 (19)
  • helmikuu 2018 (12)
  • tammikuu 2018 (6)
  • joulukuu 2017 (1)
  • lokakuu 2017 (3)
  • syyskuu 2017 (1)
  • elokuu 2017 (3)
  • heinäkuu 2017 (3)
  • huhtikuu 2017 (1)
  • maaliskuu 2017 (1)
  • helmikuu 2017 (3)
  • tammikuu 2017 (1)
  • joulukuu 2016 (2)
  • lokakuu 2016 (6)
  • syyskuu 2016 (11)
  • elokuu 2016 (8)
  • heinäkuu 2016 (6)
  • kesäkuu 2016 (6)
  • toukokuu 2016 (2)
  • huhtikuu 2016 (2)
  • maaliskuu 2016 (4)
  • helmikuu 2016 (1)
  • tammikuu 2016 (2)
  • joulukuu 2015 (3)
  • marraskuu 2015 (8)
  • lokakuu 2015 (2)
  • syyskuu 2015 (1)
  • elokuu 2015 (2)
  • heinäkuu 2015 (2)
  • kesäkuu 2015 (1)
  • toukokuu 2015 (1)
  • huhtikuu 2015 (1)
  • maaliskuu 2015 (4)
  • helmikuu 2015 (4)
  • joulukuu 2014 (1)
  • elokuu 2014 (2)
  • huhtikuu 2014 (1)
  • maaliskuu 2014 (2)
  • marraskuu 2013 (1)
  • lokakuu 2013 (2)
  • syyskuu 2013 (3)
  • elokuu 2013 (2)
  • heinäkuu 2013 (5)
  • kesäkuu 2013 (1)
  • toukokuu 2013 (1)
  • huhtikuu 2013 (2)
  • maaliskuu 2013 (4)
  • helmikuu 2013 (1)
  • tammikuu 2013 (4)
  • joulukuu 2012 (3)
  • marraskuu 2012 (4)
  • lokakuu 2012 (7)
  • syyskuu 2012 (12)
  • elokuu 2012 (12)
  • heinäkuu 2012 (7)
  • kesäkuu 2012 (3)
  • toukokuu 2012 (7)

Kategoriat

  • author interview
  • book article
  • book review
  • books
  • literature article
  • podcast
  • poetry
  • religion
  • seminar report
  • summary
  • video
  • writers

Social

  • Näytä jariohiltunen:n profiili Instagram palvelussa

Suosituimmat tekstit

  • Virpi Hämeen-Anttilan jännittävien perhekuvausten äärellä
  • Hannu Mäkelä kuvasi eloisasti eläkeläisten rakkautta
  • George R. R. Martin - goottilaisen fantasian eeppinen mestari
  • Väinö Linna uskonnollisten kysymysten äärellä (2007)
  • Andy Weir sepitti teknotrillerin lähitulevaisuuden kuuelämästä
  • Katri Alatalon Ikuisesti, siskoni -romaani onnistui menemään ihon alle
  • Veijo Meri - Sukupolvensa sotatulkki ja matkakuvaaja
  • Aino Kontula - Takaisin yläasteen sisälle
  • Rosa Liksomin Väylä kuvaa mieliinpainuvasti suomalaisia sotapakolaisia
  • Vallankumoussotureita, rakkaustarinoita ja talouskysymyksiä

Avainsanat

#amisreformi #metoo 1700-luku 1950-luku 1990-luku Aamulehti Aase Berg aatehistoria Abrahamin korpus Afrikka afrikkalainen kirjallisuus Agatha Christie Ahti Taponen Ahvenanmaa Aino Aalto Aino Kallas Aino Kontula Aiskhylos Ajan olo Akateeminen Kirjakauppa Aki Luostarinen Aki Ollikainen Alan Gratch Alastalon salissa Albert Camus Aleksanteri Kovalainen Aleksis Kivi Alexander Stubb Algoth Untola Alivaltiosihteeri Altered Carbon Alvar Aalto amerikkalainen kirjallisuus Amos Oz Andrea van Dülmen Andrew Taylor André Brink Andy Weir Angels and Demons Anja Lampela Ann-Christin Antell Anna-Leena Härkönen Anne Hänninen Anne Leinonen Anneli Kanto Anneli Tikkanen-Rózsa Ann Heberlein Annukka Kolehmainen Antero Warelius antiikin Kreikka antiikki Antony Beevor Antti Autio Antti Eskola Antti Kylliäinen Antti Tuuri Anu Koivunen Anu Silfverberg apartheid Apteekki-sarja Argentiina Arja Palonen arkkitehtuuri Arne Nevanlinna Arto Häilä Arto Nyyssönen Arto Paasilinna Arto Rintala Arto Schroderus Arto Seppälä Arttu Tuominen Arturo Pérez-Reverte Arvid Järnefelt Arvo Turtiainen Asko Sahlberg Asser Korhonen Asta Leppä Ateena author interview autobiography autofiktio Aviador Bagdadin prinsessa Baudolino Bertrand Russell bestseller Bibliophilos Billy O'Shea biografia Bo Carpelan book book article book review books Bram Stoker Brasilia brasilialainen kirjallisuus Butša C. J. Sansom C. S. Lewis Caj Westerberg Carita Forsgren Carlo Emilio Gadda Charles Dickens Cicero Claes Andersson Claire Castillon Colin Duriez Colonia Finlandesa Dan Brown Daniel Defoe Daniyal Mueenuddin Dare Talvitie David Beckham David Lynch Da Vinci Code Deception Point dekkari Die Blechtrommel Digital Fortress Donald Trump Don Quijote Doris Lessing Dracula dystopia economy triller Edgar-palkinto Edgar Allan Poe Edgar Rice Burroughs Edith Södergran eduskunta Eeli Tolvanen Eero Kavasto Eero Marttinen Eeva-Kaarina Aronen Eeva-Liisa Manner Eeva Nikoskelainen Eeva Rohas Eija Hammarberg Eija Lappalainen Eija Reinikainen Einari Aaltonen Eino Leino Elias Lönnrot Elina Karjalainen Elina Ylivakeri elokuvat elämäkerrat elämäkerta elämätaitokirjallisuus Emil Nervander Englanti englantilainen kirjallisuus Enostone Ensio Lehtonen episodiromaani Erasmus Rotterdamilainen Erik Wahlström Erkki Jukarainen eskatologia Esko Valtaoja Espanja espanjalainen kaunokirjallisuus esseet Essi Tammimaa estetiikka Eveliina Talvitie F. M. Dostojevski fantasiakirjallisuus fantasy novel fantasy short stories fasismi feminismi filosofia Finlandia-palkinto Finncon Finnmark Frankenstein Frank McCourt Franz Kafka Friedrich Nietzsche galaktinen runousoppi Game of Thrones geokätköily George Lucas George R. R. Martin gospel gram dark fantasy Göran Hägg Günter Grass haastattelu Hain series Hanna-Riikka Kuisma Hanne Ørstavik Hannimari Heino Hannu-Pekka Björkman Hannu Luntiala Hannu Mäkelä Hannu Salama Hannu Väisänen Harri István Mäki Harri Raitis Harri Varpomaa Harry Potter series hartauskirjallisuus Haruki Murakami Hassan Blasim Heidi Liehu Heikki Aleksanteri Kovalainen Heikki Nevala Helena Sinervo Helene Bützov Helene Bützow helluntailiike Helmivyö Helsingin Sanomat Helsinki Henning Mankell Hercule Poirot high fantasy Hiidenkivi Hiljainen tyttö Hilja Mörsäri historialliset romaanit historiantutkimus holokausti Hugh Ambrose Hugh Laurie Hunajaa ja tomua Huonon vuoden päiväkirja Husein Muhammed huumori höyrypunk Ian McEwan ihminen ihmissyönti II maailmansota ikonikritiikki Ilkka Malmberg Ilkka Rekiaro Ilkka Remes Ilkka Äärelä Ilmestyskirja Ilona Nykyri Ilta-Sanomat I maailmansota Image Inkeri inkeriläiset Inkeri Pitkäranta In Other Rooms Other Wonders Invisible Irak IRC Irmeli Sallamo Iron Sky Isadora islam Islanti islantilainen kirjallisuus Israel Italia J. K. Rowling J. L. Runeberg J. M. Coetzee J. P. Koskinen J. P. Pulkkinen J. Pekka Mäkelä J. R. R. Tolkien J. S. Meresmaa Jaakko Juteini Jaakko Kankaanpää Jaakko Yli-Juonikas Jaana Kapari-Jatta Jaana Nikula Jaan Kross jalkapallo James Tiptree Jr. Prize Jane Austen Jane Austin Janne Saarikivi Janne Tarmio japanilainen kirjallisuus Jari Järvelä Jari Sarasvuo Jari Tervo Jarkko Tontti Jayne Anne Phillips Jeffrey Eugenides Jenni Linturi Jerusalem Joel Lehtonen Johanna Hulkko Johanna Rojola Johanna Sinisalo John Steinbeck John Vikström Jonathan Littell Jonathan Rabb Jorma Ojala Joseph Kanon José Saramago Jouko Vanhanen Jouni Inkala Juan Manuel Juha Hurme Juha Itkonen Juha Lehtonen Juha Mylläri Juhani Konkka Juhani Lindholm Juhani Niemi Juhani Seppänen Juha Raipola Juha Ruusuvuori Juha Seppälä Juha Siltala Jukka Kemppinen Jukka Koskelainen Jukka Mallinen Jukka Pakkanen Jukka Relander Jumala juoksu Juri Nummelin juristit Jussi K. Niemelä Jussi Katajala Jussi Talvi Jussi Vares Jyri Raivio Jyrki Hakapää Jyrki Iivonen Jyrki Katainen Jyrki Kiiskinen Jyrki Lappi-Seppälä Jyrki Lehtola Jyväskylä jännitysromaanit Jää jääkiekko Jörn Donner kaanon Kaari Utrio Kaarlo Bergbom Kadotetut Kadun Kukka Kaija Luttinen Kaiken käsikirja Kain Tapper Kaisa Huhtala Kajaani Kaleva Kalevala Kalevi Jäntin palkinto Kansalliskirjasto Kantaja Karatolla Kari Aronpuro Kari Enqvist Kari Hotakainen Kari Koski Karo Hämäläinen Katariina Kathryn Lindskoog Katja Kaukonen Katja Kärki Katri Alatalo Katri Helena Katriina Ranne Katri Naukari Katri Rauanjoki kauhuromantiikka Kazuo Ishiguro Keijo Leppänen kellopunk Kelmee Kersti Juva Kertomuksen vaarat Kharis kielilläpuhuminen kielioppi Kiiltomato.net Kimmo Jokinen kirja-arvostelu kirjailijahaastattelu kirjakauppa kirjallisuudentutkimus kirjallisuushistoria kirjallisuuskritiikin historia kirjallisuuskritiikki kirjallisuussosiologia kirjatraileri Kirjava kirjeet kirjoittamisoppaat kirkkohistoria Kirsi Piha Kirsti Ellilä Kirsti Mäkinen klassikko kolumnit kootut teokset Korean sota Korppinaiset kosmologia kotimainen kaunokirjallisuus koulu koulukirjat kreikkalainen mytologia Kreivi Lucanor ja Patronio kristilliset symbolit Kristina Carlson Kritiikin Uutiset Kuinka sydän pysäytetään Kullaa kulttuurihistoria kulttuurijournalismi kulttuurintutkimus Kun kyyhkyset katosivat Kurjat kustannustoiminta Kustannus Z kustantajaelämäkerrat Kustavi Kuusamo kyberpunk Kyllikki Villa käännöskirjallisuus Kökar L. Onerva Laeta Kalogridis Laila Hirvisaari Lalli Lapin sota Lappi Lars Levi Laestadius Latinalainen Amerikka Laura Gustafsson Laura Jänisniemi Laura Karttunen Laura Lahdensuu Laura Luotola Laurence Sterne Lauri Levola Lauri Rauhala Lavatähti ja kirjamies Leaves of Grass Leena Majander-Reenpää Leena Parkkinen Leena Vallisaari Leif Salmén Leila Tuure Leimatut lapset Leo Tolstoi Les Bienveillantes Les Miserables lestadiolaisuus Lewi Pethrus Lewis resa Liisa Keltikangas-Järvinen Liisa Laukkarinen Liisa Väisänen Like Kustannus lintubongaus literature literature article Lotta Toivanen Lumooja luontokuvaus Lustrum luterilaisuus lyriikka lähetystyö maaginen realismi maailmankirjallisuus Maamme kirja Maan pakolainen Maanpakolaisten planeetta Maarit Eronen Maarit Verronen Machado de Assis Magdalena Hai Maihinnousu Makeannälkä Mammutti Mamoud Manhattan-projekti Manillaköysi Mannerheim Marc-Antoine Mathieu Maria Carole Maria Laakso Maria Mäkelä Maria Peura Marikki Piirtola Mario Vargas Llosa Marisha Rasi-Koskinen Maritta Lintunen Marja Sevón Marja Wich Marjut Paulaharju Markku Aalto Markku Envall Markku Pääskynen Markku Soikkeli Marko A. Hautala Marko Hautala Marko Kilpi Marko Tapio Marko Vesterbacka Mark Twain Markus Jääskeläinen Martta Heikkilä Martti Anhava Martti Lindqvist Martti Luther Mary Shelley Matias Nurminen matkakirjallisuus Matthew Woodring Stover Matthias Grünewald Matti Brotherus Matti Mäkelä Matti Vanhanen merimiestarinat Meriromaani Merja Mäki metsä mielisairaala Mihail Bahtin Mihail Bulgakov Mikael Agricola Mika Tiirinen Mika Waltari Mikko Karppi Mikko Lahtinen Mikko Lehtonen Milla Peltonen Minerva Kustannus Minna Canth Minna Maijala Minna Rytisalo Minun Amerikkani Miquel de Cervantes Mirkka Rekola modernismi Mr. Smith muistelmat murretekstit Museovirasto musiikki Myyrä Mäkelän piiri naisasialiike naiskirjallisuus Narnia-sarja Narnia series narratologia Natasha Vilokkinen neromyytti Netflix Netotška Nezvanova Neuvostoliitto New York Niccólo Machiavelli Nicholas Nickleby Nick Vujicic Niemi Nimeä minut uudelleen Nina Honkanen Noam Chomsky Nobel-palkinto Nordbooks Norja norjalainen kirjallisuus Norsunhoitajien lapset novellit Ntamo nuorisotutkimus Nuori Voima nuortenkirja Näkymätön Nälkäpeli Nälkävuosi näytelmät Oili Suominen Olavi Peltonen Olli Jalonen Olli Löytty omaelämäkerta Onni Haapala Opettaja-lehti opettajat oppaat Orhan Pamuk ornitologia ortodoksit Osuuskumma Otava Otavan Kirjasto Outi Alm Outi Oja Owen Barfield Paavo Cajander Paavo Haavikko Paavo Lehtonen Paavo Lipponen Paavo Nurmi Paavo Väyrynen Paholaisen haarukka Paholaisen kirjeopisto Paikka vapaana Pajtim Statovci pakinat pakopelit Panu Rajala Panu Savolainen pappi Parnasso Pascal Mercier Pasi Ilmari Jääskeläinen Paul Auster Pauliina Haasjoki Peiliin piirretty nainen Pekka Haavisto Pekka Marjamäki Pekka Pesonen Pekka Seppänen Pekka Simojoki Pekka Tarkka Pelkokerroin Peltirumpu Pelé Pentti Haanpää Pentti Holappa perhekuvaukset Per Olof Enquist Pertti Koskinen Pertti Lassila Peter Bieri Peter Høeg Peter Pan Petri Tamminen Petri Vartiainen physics Pia Houni Pia Rendic Pirjo Toivanen Pirkanmaa Pirkka Valkama Pirkko Talvio-Jaatinen Planet of Exile Platon Plutarkhos podcast poetry poliisi politiikka Pori Porvoo Prahan kalmisto psykohistoria psykologia puheviestintä Pulitzer-palkinto Pulmu Kailamo Päivi Artikainen Raahe Raamattu Raija Nylander Raija Oranen Raimo Salminen Raimo Seppälä Raisa Porrasmaa rakkausromaanit Ranska ranskalainen kaunokirjallisuus rasismi Rauma Rautaveden risteilijät Rax Rinnekangas Reijo Mäki Reijo Toivanen religion Richard Morgan Ridley Scott Riikka Ala-Harja Riikka Pulkkinen Rikosromaani Ristin Voitto ristiretket Risto Isomäki Robert Harris Robert Walser romaanit Romeo ja Julia Romuluksen sielu Roope Lipasti Rosa Liksom Rosa Luxemburg Routasisarukset Runeberg-palkinto runot runousoppi ruotsalainen kaunokirjallisuus Ruotsi ruotsinsuomalaiset rutto Saara Henriksson Saara Kesävuori Saara Turunen Saatanalliset säkeet Sadan vuoden yksinäisyys Saddam sairaalaromaani Saksa Salaliitto salapoliisiromaani Salla Simukka Salman Rushdie Sami Heino Samuli Antila Samuli Björninen Samuli Paulaharju Sana-lehti Sanna Nyqvist Sanna Pernu Sanna Ravi Sara Saarela Sari Malkamäki sarjakuvat Sastamala Satakunnan Kansa Satakunnan Viikko satiiri Sattumuksia Brooklynissa Satu Ekman Satu Hlinovsky Sauli Niinistö science fiction Seinäjoki seksuaalisuus selkokirjat selkoromaani Sentimentaalinen matka Seppo Loponen Seppo Raudaskoski Silja Frangén Siltala Silvia Hosseini Simo Frangén Simon Sebag Montefiore Sini Helminen Siperia sisällissota Sithin kosto Sofia Tolstaja Sofi Oksanen sosiaalipsykologia sosiaalityö sotaromaanit spanish literature spefi spekulatiivinen fiktio Sphinx Spin Star Wars steampunk Stig-Björn Nyberg sukutarinat Sunkirja suomalainen kaunokirjallisuus suomalainen lastenkirjallisuus suomalainen lukeminen suomalainen runous suomalainen teatteri Suomalainen teatteri / Kansallisteatteri suomen kieli Suomen Kuvalehti suomentajat surutyö Susan Cain suuret kertomukset Suzanne Collins Sven Lidman Sweet Tooth Sydänraja sää Taavi Soininvaara taidehistoria taidekritiikki Taija Tuominen taiteen tutkimus Taivaan tuuliin Talo vaahteran alla Tammen Keltainen Kirjasto Tammi Tampere Tampereen yliopisto Taneli Junttila Tapani Sopanen Tapio Koivukari Tapio Meri Tarja Halonen Taru Kumara-Moisio Taru Sormusten Herrasta Taru Väyrynen Tarzan Tauno Pihl teknotrillerit teologia Teos Terhi Rannela Terhi Törmälehto Tero Liukkonen Tertti Lappalainen The Brooklyn Follies The Casual Vacancy The Fear Index The Hunger Games The Lost Symbol The Pacific The Second World War Theseuksen henki Tieto-Finlandia Tietokirjallisuuden Finlandia-palkinto tietokirjallisuus tietokirjoittaminen Tiina Kartano Tiina Raevaara Timothy Zahn Titia Schuurman Toini Havu Tomas Tranströmer Tomi Huttunen Tommi Kinnunen Torsti Lehtinen trilleri Troikka TTKK Tuija Takala Tuire Malmstedt Tulen ja jään laulu Tuli&Savu Tuntematon sotilas Tuomas Kauko Tuomas Kyrö Tuomas Nevanlinna Tuomas Niskakangas Tuomas Vimma Turbator Turku Turun yliopisto Tuula Kojo Tuula Tuuva Tuulikki Valkonen TV-sarjat Tyhmyyden ylistys TYKS Tytti Rantanen työelämä Työmiehen vaimo Tähtien sota tähtitiede Tähtivaeltaja Täällä Pohjantähden alla Ukraina Ulla-Lena Lundberg Ulla Lempinen Ulvila Ulvilan Seutu Umberto Eco Unkari Uno Cygnaeus Uppo-Nalle urheilu Urho Kekkonen Urpu Strellman Ursa Ursula K. LeGuin USA uskonnollinen kirjallisuus uskonnollinen usko uskonto utopia vakoojaromaanit Valheet Valkoinen kääpiö Vanha-Ulvila Vanhan ruhtinaan rakkaus Vantaa Veera Antsalo Veijo Meri Veikko Huovinen Veikko Koivumäki Venetsia Venäjä venäläinen kirjallisuus Vesa Haapala Vesa Sisättö Via Merulanan sotkuinen tapaus Victor Hugo Vigdís Grímsdóttir Vihan hedelmät viikingit Viktor Jerofejev Ville-Juhani Sutinen Ville Hämäläinen Ville Keynäs Ville Lindgren Ville Tietäväinen Villi Länsi Virke virolainen kirjallisuus Virpi Hämeen-Anttila Voltaire Volter Kilpi Vuoden kristillinen kirja Väinö Linna Walt Whitman Warelia war history Wille Riekkinen William March William Shakespeare Winston Churchill writers WSOY WW I X-sukupolvi YA-kirjallisuus Yksin Marsissa Ylpeys ja ennakkoluulo yläaste Yrsa Sigurðardóttir Ystäviä ja vihollisia Yö ei saa tulla Zachris Topelius Äidin rukous Älä kysy yöltä ÄOL šaria
Follow VETUS Et NOVA on WordPress.com

Blogit.fi

Katso muita blogeja osoitteessa https://www.blogit.fi/

Dekkariviikko 10.-17.5.2019

Blog Stats

  • 94 939 hits

Pidä blogia WordPress.comissa.

Privacy & Cookies: This site uses cookies. By continuing to use this website, you agree to their use.
To find out more, including how to control cookies, see here: Cookie Policy
  • Seuraa Seurataan
    • VETUS Et NOVA
    • Already have a WordPress.com account? Log in now.
    • VETUS Et NOVA
    • Mukauta
    • Seuraa Seurataan
    • Kirjaudu
    • Kirjaudu sisään
    • Ilmoita sisällöstä
    • Näytä sivu lukijassa
    • Hallitse tilauksia
    • Pienennä tämä palkki
 

Ladataan kommentteja...