Karo Hämäläinen: Erottaja. WSOY 2011. 462 s.
Karo Hämäläinen: Kolmikulma. WSOY 2012. 371 s.
Syksyn 2011 kaunokirjoissa talousnäkökulmat olivat näkyvästi esillä. Sekä Kari Hotakaisen (s. 1957) että Karo Hämäläisen (s. 1976) uutuusromaaneissa täsmennettiin talousmaailman nykyisiä pelisääntöjä ja jännitettiin, miten rahan kuljettamat ihmispolot pärjäävät itsensä ja toistensa kanssa.
Arvopaperi-lehden toimituspäällikkönä toimivan Karo Hämäläisen Erottaja-romaani sijoittuu lokakuuhun 2008, jolloin pankit ympäri maailmaa ajautuvat finanssikriisiin. Romaanin päähenkilö Rainer Olavi Oraspää toimii tähtisalkunhoitajana Erottaja Altiuksessa, joka on arvossapidetty sijoitusrahasto. Monikymmenmiljonääriksi rikastuneella ”Rotta” Oraspäällä on ollut vuosia legendaarinen maine sijoitusasiantuntijana. Hän ei aio antaa minkäänlaisen finanssikriisin häiritä itseensä kohdistuvia myönteisiä mielikuvia.
Kun Lehman Brothers –investointipankki kaatuu rytinällä USA:ssa ja länsimaat ajautuvat nopeasti rahoituskaaokseen, Erottaja Altius joutuu vaikeuksiin ruotsalaisen omistajansa kanssa. Seuraa pakkomyynti, joka käynnistää jännittävän tarjouskilpailun. Oraspää partnereineen päättää lähteä mukaan leikkiin, joka tarjoaa yllätyksiä yhden toisensa jälkeen. Sitten Erottajan toimitusjohtaja huomaa Rotalla epäilyttäviä toimia, niin kuin hän ei enää toimisikaan häneen luottavien sijoittajien hyväksi. Mitä hänellä on mielessä? Oraspään omituiset käytöshäiriöt alkavat vähitellen ihmetyttää myös hänen yhtiökumppaneitaan.
Trillerinä Erottaja kiihtyy prologin jälkeen hyvään vauhtiin. Laveita vertauskuvia Hämäläinen viljelee viljalti. Jo niistä huomaa hänen kirjoittavan mieliaiheistaan ja –henkilöistään. Hämäläinen on ollut vuosia sekä numeroiden että kirjainten ystävä. Kirjallisuustiedettä ja filosofiaa opiskellut kirjailija tulee pitäneeksi lukijalle intensiivikurssin sijoitusrahastojen pelisäännöistä ja toimintatavoista. Yllättäviä juonenkäänteitä tulee vastaan säännöllisin väliajoin.
Kieli on Hämäläisen heikoin lenkki. Meklareiden ammattislangi lyö poskelle kerran jos toisenkin. Johdannaiskomponentti? Annualisoitu tuotto? Back office? Arbitraasi? Due diligence? Romaanissa liikutaan tottuneesti Suomessa, Ruotsissa, Islannissa sekä Saksassa, jossa kirjailija on asunut vuosia. Erottajan arvomaailma on raskaan materialistinen ja synkkä. Raha mittaa kaikkea ja on päämäärä itsessään. Hämäläisen romaanissa tämä ajatus muuttuu kliseeksi, jota alleviivataan liian monta kertaa.
Hämäläinen vertaa sijoituspankkiirien työtä roomalaisten gladiaattorien veriseen urakkaan, jossa kylmäverisyys ja häikäilemättömyys palkitaan eloonjäännillä. Toisaalta varainhoitaja esitellään poliittisesti korrektien ympäripyöreyksien jukeboksina, joka heittelee tottuneesti oppineita sijoitusfraaseja.
Erottaja on Hämäläisen kolmas aikuisille suunnattu romaani ja kirjailijan senhetkinen pääteos. Nerokas taloustrilleri havainnollistaa vuosien myötä kertynyttä kirjailijantaitoa. Pitkäaikaisena talousjournalistina Hämäläinen tuntee kuvaamansa miljöön koukeroineen kuin omat taskunsa. Lukuisat kirjoitusvirheet ja kielilapsukset kertovat kustantajan huolimattomasta oikolukutyöstä.
Erottajan romaanikertojalla on jonkin verran poliittista maailmanparannustendenssiä. Moraali katoaa, kun voitot yksityistetään mutta tappiot sosialisoidaan. Miljardien elvytys ei tuo muutosta rahoitusmarkkinoiden perusongelmiin eli siihen, miksi elvytystä tarvitaan. Hämäläisen henkilökuvauksessa tulee vastaan rahamaailman arkkityyppejä kivikovista pankkimeklareista ryhdittömiin valkokaulustyöläisiin. Henkilökaarti on hyvin miehinen: yhdentoista keskeisen henkilön joukossa on vain kaksi naista.
Oraspään hahmon romaanikertoja pukee mystiseen kaapuun. Välillä hän on tapahtumien keskiössä, välillä taas pitkään poissa. Uhkapelurin kokovartalokuvassa paljastuu ahneuden kalvama hermoraunio.
Erottajan itsenäinen jatko-osa Kolmikulma ilmestyi kirjakauppoihin 22.8.2012. Erottajan päähenkilö Rainer Olavi Oraspää on saanut uutuudessa sivuosan. Hämäläisen romaanihenkilöt eivät pelaa napeilla tälläkään kertaa. Kolmikulman suomalainen päähenkilö Ilari Rautavaara työskentelee sijoituspankkiirina Quadriga-rahastossa, joka on kymmenien miljardien dollarien pääomia pyörittävä hedgerahastoyhtiö. Riskit ovat suuret ja tuotot tähtitieteelliset.
Rautavaara joutuu tekemisiin Helsingissä järjestettävän huippukokouksen yhteydessä poliisien, murhaajien, agenttien ja kauniiden pörssimeklarien kanssa. Välillä juostaan kovaa Helsingin keskustassa, väistellään luoteja, istutaan poliisikuulustelussa ja tehdään krapulaisena synkkää tilintekoa edellisen yön tapahtumista.
Tärkeään rooliin joutuu Kreikkaa hämmästyttävästi muistuttavan Hellenian pikkuvaltion oppositiojohtaja Conrado Iliades, joka joutuu Suomen-vierailullaan kidnappauksen kohteeksi. Hän hankkii mediajulkisuutta haukkumalla kansainvälisen valuuttarahaston ja Euroopan keskuspankin. Hedgerahastoja hän esittelee kapitalismin ydintä nakertavana syöpänä, joka uhkaa sorruttaa koko järjestelmän.
Sadan sivun kohdalla Kolmikulma alkaa käydä tyhjää. Luokaton alatyyli lyö korvalle tämän tästä. Hämäläisen virke on välillä pitkä kuin nälkävuosi. Loppua kohti lisääntyvät sekä kerronnan vauhti, luodit että v-sanat.
Kolmikulmassa todennäköisyys lyö poskelle epävarmaa sattumaa. Kun romaanin poliitikot hylkäävät asiallisuuden suurentelun ja terävyyden nimissä, samalla tavoin voisi luonnehtia myös Kolmikulman romaanikertojaa. Hämäläisen nerokas kertojanote tuo hienosti esille talousmaailman pelisääntöjä, pelureita ja poliitikkoparkoja kurkkuaan myöten kapitalismin hetteiköissä. Talousmaailman sitaattilainasanoja tulee vähemmän vastaan kuin Erottajassa. Hämäläisen taloustrillerien takaa erottuu tendenssi havainnollistaa poliittisen typeryyden mahdollistamaa suuren luokan rahapeliä.
– – – – – – – – – – –
Artikkelin pohjana olevat arvostelut on julkaistu Satakunnan Kansassa ja Opettaja-lehdessä.
VETUS Et NOVA 