Avainsanat
Eero Kavasto: Pantterin täplät. TenPerCent 2009. 270 s.
Porilaisen rovasti Eero Kavaston (s. 1949) esikoisromaani Pantterin täplät sisältää hätkähdyttävän kuvauksen keskitysleirioloista ja Euroopasta sodan jaloissa. Teos perustuu Kavaston aikaisemmin kirjoittamaan samannimiseen näytelmään. Romaanin julkaisi rovastin oma kustantamo TenPerCent.
Pantterin täplien tapahtumista pääosa tapahtuu Dachaun keskitysleirillä 1947, kaksi vuotta sodan päättymisen jälkeen. Sekalainen joukko vankeja odottaa yhä poispääsyä karmeista oloista. Kavasto keskittyy kuvaamaan kahdeksaa erimaalaista juutalaista, joilta vuodet tuhoamisleirin krematorioiden äärellä ovat vieneet uskon ihmiseen ja toivon huomisesta.
Romaanikertoja kulkee välillä lukuisia sivupolkuja. Vastaan tulee sellaisen naisvartijan oikeudenkäynti, joka ei osoita katumuksen merkkejä. Hirmutekoihin osallistunut, idealistinen Jutta Emsche katsoo tehneensä ainoastaan velvollisuutensa. Argumentilla ei ole merkitystä liittoutuneiden valvontakomission langettamalle tuomiolle.
Pantterin täplien keskitysleirit muodostuvat kansallisiksi kokoontumispaikoiksi, joissa tuho ja kärsimys ajaa yhteen erilaisia ihmisiä. Romaanin jälkimoderni, kaaosmainen kerrontatekniikka tuo tehokkaasti esille holokaustin laajuutta ja anarkismia.
Palestiinaa kohti
Pantterin täplien sujuva kerronta perustuu harkittuun ja virheettömään kieleen. Lisäksi Kavasto osaa kirjoittaa varsin jännittävää ja yksityiskohtaista kuvausta synkistä tunnoista ja kokemuksista. Rakkauskertomus päättää teoksen lopussa helpontuntuisesti synkkien tilannekuvien sikermät.
Kirjoittaja on koonnut liian pitkään teokseensa satoja sirpaletietoja holokaustista ja siihen vaikuttaneista historian henkilöistä. Muun muassa Hitler, Eva Braun, Goebbelsit ja Hermann Göring nousevat säännöllisesti näyttämölle sopimaan Saksan ja Euroopan kohtalonhetkistä.
Näin Pantterin täplät heijastaa kaksijakoista käsitystä historiallisesta romaanista. Yhtäältä kuvataan historian makrotasoa todellisten henkilöiden kautta ja toisaalta mikrotasoa keksittyjen romaanihenkilöiden avulla. Sama käytäntö oli tärkeä muun muassa Mika Waltarille.
Pappiskirjailijalle tyypilliset uskonnolliset pohdiskelut ovat myös Kavastolle tärkeitä. Romaanihenkilöt käyvät keskustelua mm. kristittyjen ja juutalaisten uskonnollisesta paremmuudesta. Kullaan kappalainen on suunnitellut kirjoittavansa Pantterin täplille jatko-osan, jonka tapahtumat veisivät kaksi päähenkilöä sodanjälkeiseen Palestiinaan.
Kavaston seuraava romaani Hatikva, toivo (2010) on jatkoa esikoisteokselle. Kun Pantterin täplien tapahtumista pääosa tapahtui Dachaun keskitysleirillä, jatkoteoksen tapahtumat sijoittuvat sodanjälkeiseen Israeliin. Ajanjatkumona on useiden kymmenien vuosien ajanjakso.
Pakolaisleirien saaristo
Kun Kavasto keskittyi esikoisteoksessaan kuvaamaan kahdeksaa erimaalaista juutalaista holokaustin varjossa, Hatikva, toivo –teoksessa päähenkilöinä ovat aviopari Sarah ja Ben Stiller, jotka olivat molemmat mukana myös esikoisromaanissa. Keskitysleirin kauhut kokeneina he matkustavat Israeliin ja asettuvat kibbutsille.
Työ kibbutsilla ei kuitenkaan vastaa läheskään sitä romanttista mielikuvaa, jota nuoren valtion hallitus propagoi varsinkin ulkomaiden suuntaan. Siirtokuntien ja kibbutsien perustamisen jälkeen juutalaisten ja palestiinalaisten keskinäiset nahistelut muuttuvat nopeasti täysmittaiseksi sodaksi. Palestiinalaiset pakenevat pakolaisleireille, jotka muuttuvat väliaikaisasunnoista pysyvämmiksi olosijoiksi.
Hatikva, toivo alkaa synkällä kohtauksella Jerusalemissa, jossa 42 ihmistä kuolee autopommi-iskussa. Iskun tekijä Samira on 17-vuotias kristitty arabi, joka on vuosien mietiskelyn jälkeen päättänyt toimia.
Kuten Pantterin täplissäkin, uutuusromaanissa on rinnakkain sekä todellisia että keksittyjä henkilöitä. Todellisista henkilöistä keskeisimpiä on suomalaisen raamattulähetystyön pioneeri Kaarlo Syväntö, jonka Kavasto marssittaa esille sivulla 32. Syväntö aloittaa vuosikymmeniä kestäneen raamattutyönsä Israelissa 1947, samaan aikaan kun fiktiiviset Sarah ja Ben saapuvat sinne.