Avainsanat
Äidin rukous, book article, Ensio Lehtonen, uskonnollinen kirjallisuus
Millainen on Suomen kaikkien aikojen myydyin uskonnollinen romaani? Kertooko kyseinen teos jotain olennaista uskonnollisesta fiktiosta? Miten kirjailija Ensio Lehtonen rakensi menestysromaaninsa Äidin rukous kerronnan? Miten sota-aika vaikutti uskonnolliseen kirjallisuuteen?
Kirjailija Ensio Lehtosen (1906–1971) pienoisromaani Äidin rukous ilmestyi vuonna 1937 Ristin Voiton julkaisemana. Teos on uskonnollisessa fiktiossa kaikkien aikojen eniten myyty teos Suomessa. Äidin rukousta painettiin vuoteen 1958 mennessä yhteensä noin 100 000 kappaletta. 69-sivuinen ja helppolukuinen teos levisi hyvin nopeasti. 1960-luvulla teoksen suosio hiipui vähitellen.
Äidin rukouksesta otettiin juhlapainos Kuva ja Sanan 50-vuotisjuhlavuonna 1992. Painos oli järjestyksessä kahdeskymmenes. Painoksista 8 on ilmestynyt ruotsinkielisenä. Äidin rukous on käännetty myös eestiksi, norjaksi, tanskaksi, englanniksi ja venäjäksi.
Sodan vaikutus teoksen leviämiseen
Äidin rukouksen voimakkaan leviämisen tärkeimpänä syynä voidaan pitää toisen maailmansodan syventämää kollektiivista rukousasennetta, joka heijastui Lehtosen teoksen keskeisen teeman kautta. Kun miehistä valtaosa oli rintamalla vihollista vastassa, kotirintama katsoi yhteiseksi velvollisuudekseen rukoilla rintamamiesten puolesta.
Sodan vaikutus Lehtosen teoksen leviämiseen on ilmeinen. Jos teos olisi ilmestynyt jonakin muuna aikana, se tuskin olisi saavuttanut samanlaista menestystä. Näin kommentoi suomalaisten suosikkikirjoja vuosia tutkinut professori Juhani Niemi.
Huomionarvoista on se, että Lehtosen teos ei liity aiheiltaan varsinaisesti sotaan millään lailla; edes kansalaissotaan ei viitata. Toinen huomionarvoinen seikka on se, ettei Äidin rukousta markkinoitu mitenkään erikoisesti.
Teosta on jatkosodan syttymisen jälkeen luettu laajalti myös helluntailiikkeen ulkopuolella. Lehtosen siirtyessä evankelis-luterilaisen kirkon jäseneksi 1943 Kuva ja Sana -kustantamon ottamat uudet painokset levisivät lukijoille kirkon kirjamyyntien kautta.
Lahjakas kirjailija ja monitoiminen toimitusjohtaja
Helluntaisaarnaajana aloittanut Ensio Lehtonen toimi 1930-luvulla aktiivisesti helluntailiikkeen kustannustoiminnassa. Lehtonen oli samaan aikaan sekä Ristin Voitto-lehden päätoimittaja että kustannusliikkeen toimitusjohtaja. Lehtosen aikana kustantamo kehittyi huomattavasti. Esim. Ristin Voitto-lehden tilaajamäärä kolminkertaistui 1930-luvulla.
Toisen maailmansodan aikana Lehtonen siirtyi helluntaiseurakunnasta luterilaisen kirkon jäseneksi. Lehtonen lähti 1943 pois Ristin Voitosta jouduttuaan voimakkaiden ristipaineiden kohteeksi. Helluntailiike oli hajoamassa kahtia lähinnä asekysymyksen takia. Liityttyään kirkon jäseneksi kirjailija ei voinut jatkaa enää Ristin Voiton johdossa.
Ennen eroaan Ristin Voitosta Lehtonen oli perustanut 1942 oman kustannusliikkeen (Kuva ja Sana). Monitoiminen mies oli toiminut kolmen muunkin kustannusliikkeen tehtävissä ja mm. Koti ja kasarmi-lehden toimitussihteerinä.
Ensio Lehtonen oli erittäin tuottelias kirjailija. Hän kirjoitti tai toimitti elämänsä aikana yli 70 teosta. Lehtosen teoksia on painettu seitsemällä kielellä yli 700000 kappaletta.
Lehtonen oli myös merkittävä lastenkirjailija. Kirjailija tuli tunnetuksi Ensio-setänä Hyvän Paimenen kautta 1930-luvulla. Vuonna 1937 ilmestyneessä Lasten pienessä joulukirjassa hän esiintyi samalla nimimerkillä ensimmäisen kerran lastenkirjallisuudessa. Siirryttyään pois Ristin Voitosta Lehtonen kirjoitti Ensio-setänä Lasten Kuvalehteen kuolemaansa asti.
Äidin rukous kansankuvauksena
Maanviljelijöistä kertova Äidin rukous koostuu lyhyistä kertomuksista, joissa kerrotaan erään talonpoikaissuvun vaiheista pitkällä aikavälillä. Fiktiivisenä kansankuvauksena teos avaa oven herätyskristillisen talonpoikaiskansan elämänmenoon.
Romaanin keskushahmo on vanha isoäiti, jonka rukoukset kantavat ensin omia lapsia ja sitten lastenlapsia. Kyseessä lienee tosipohjainen kertomus Lehtosen oman suvun vaiheista. Aidot tilanteet ovat olleet kuvauksen lähtökohtana.
Keskeiseksi teemaksi romaanissa nousee hyvän ja pahan välinen taistelu. Hyvien ja pahojen henkivaltojen kamppailu tulee havainnolliseksi varsinkin teoksen alussa kuvatussa kirjailijan enkeli-ilmestyksessä.
Vanhan isoäidin rukoukset suuntautuvat juuri tähän taisteluun: hän uskoo rukouksillaan kääntävänsä hengellisen kamppailun hyvän voitoksi. Kertoja kuvaa ”hiljaisesta kammiosta lähtevän liikkeelle meren myrskyjäkin väkevämmät voimat!”
Kun 1900-luvun alussa suomalaisen kansankuvauksen klassikot Joel Lehtosesta Ilmari Kiantoon loivat teoksiinsa yhteiskuntakriittisiä painotuksia ja sanomia, Äidin rukous on painotuksiltaan toisenlainen. Yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden vaatimuksen sijasta Lehtonen tähdentää rukouksen merkitystä: Jumala on ainoa, joka voi auttaa köyhiä ja apua tarvitsevia ihmisiä.
Kiinteiden henkilöhahmojen sijasta Lehtonen keskittyy kuvaamaan rukousta ilmiönä useilta eri puolilta. Kirjailija näkee isoäitinsä sukunsa tärkeänä esirukoilijana, jonka toiminnan kautta näkymättömät voimat saavat sijansa pienten ihmisten elämässä.
Iankaikkisuusnäkökulma on teoksen henkilöille tärkeä. Vaikka tämänpuoleinen elämä päättyisi suuren vaivaan ja ahdistukseen, kuoleman toisella puolella odottavat ikuinen onni ja autuus. Rukous on voima, joka ylittää sukupolvien väliset rajat ja sisältää tuonpuoleisen ulottuvuuden. Rukous tekee isoäidistä kuolemattoman niin sielultaan kuin muistoltaankin.
Kirjallisuus:
Lauri Ahonen, Suomen helluntaiherätyksen historia. Vapaan teologisen seuran julkaisuja. Hämeenlinna: Päivä 1994.
Lea Kärnä, Palavan pensaan äärellä. Eino I. Mannisen persoona ja elämäntyö. Vantaa: Ristin Voitto 1988.
Ensio Lehtonen, Äidin rukous. Ristin Voitto 1937.
Juhani Niemi, Suomalaisten suosikkikirjat. 2. uusittu laitos. Hämeenlinna: Karisto 1997.
– – – – – – – – – –
Artikkeli on julkaistu Ristin Voitossa 30/2006 (26.7.2006).
VETUS Et NOVA 