Avainsanat
book review, dekkari, Hanna-Riikka Kuisma, romaanit, Satakunnan Kansa, suomalainen kaunokirjallisuus
Hanna-Riikka Kuisma: #Syyllinen. Like 2021. 288 s.
Porilaiskirjailijan Hanna-Riikka Kuisman (s. 1978) edellinen romaani Kerrostalo (2019) ylsi Finlandia-ehdokkaaksi. Uutuusromaani #Syyllinen jatkaa samaa latua suomalaisen ahdistuksen arkilähtöisenä kuvauksena.
”Olen elänyt aina varjoissa, niin kuin se poika siinä ärsyttävässä runossa pallokentän laidalla. Sillä erotuksella, että minua ei sääli kukaan. Minusta ei kirjoiteta runoja eikä lauluja.” (s. 9–10)
Päähenkilönä on nelikymppinen nainen, joka odottaa tutkintavankeudessa asiansa käsittelyä. Hän on ilmeisesti tehnyt henkirikoksen, mutta vasta romaanin lopussa selviää tarkemmin, mihin nainen on syyllistynyt.
#SYYLLINEN on pitkä, monipolvinen tarina tavallisen naisen sietorajan ylittymisestä.
Hän on muuttanut joltakin toiselta paikkakunnalta itselleen vieraaseen kaupunkiin, josta ei tunne ketään, ja lähtee mukaan ravintolisäbisnekseen satsaten tyhjän päälle isot rahat.
Rahat häviävät oitis kuin tuhka tuuleen. Selityksiä satelee asiasta kiinnostuneille, kuten omalle miehelle ja äidille.
Pikkuhiljaa synkkenevät tapahtumat sijoittuvat tammikuun ja syyskuun 2020 väliin. Alussa koronasta ei ole vielä tietoa, mutta maaliskuussa myös pandemia liittyy kuvioon mukaan.
Epärealistiset mainoskampanjat, pyramidihuijaukset, nopean voiton pyynti, ravintolisät, syömishäiriöt ja somevaikuttamisen niksit vauhdittavat päähenkilön mielen hämärtymistä.
Hänestä kasvaa todellinen kriminaali, joka ei lopulta häikäile teräaseeseen tarttumista.
Nainen kokee olevansa sidottu sekä todellisiin asioihin että vilkkaan mielikuvituksensa tuotteisiin. Kirjallisuus, mielikuvituksen ikiaikainen näyttämö, aukeaa naiselle tavoittamattomana mysteerinä:
”En pystynyt lukemaan mitään yli vuosikymmeneen, ainakaan romaaneja. Viime vuosina olen kuunnellut kirjoja siivotessani ja jumpatessani, mutta niiden sanat ovat huuhtoutuneet pois korvistani jättämättä mainittavaa muistijälkeä. #selfhelp #mindfulnee #truecrime En ole kirjoittanut liki viiteentoista vuoteen muuta kuin viestejä, somen kuvatekstejä, teennäisiä facebook-päivityksiä tai kauppalistoja.” (s. 92)
Lukija tutustuu läheisesti naisen järkimieheen, jonka kanssa avioelämä on ollut yhtä vuoristorataa ja jota nainen puhuttelee aina toisessa persoonassa. Naisen äiti vilkuttaa tyttärelleen myötätuntoisesti vastapäisen kerrostalon ikkunasta.
KUISMAN kuudennen romaanin persoonallinen kirjoitusote tekee myönteisen vaikutuksen.
Ikimuistoinen ahdistustunnelma jää #Syyllisestä päällimmäiseksi. Somevaikuttajan hektinen elämänmeno saa luotaantyöntäviä piirteitä. Sen alta erottuu kuitenkin vahva toivo.
Joutuminen lopulta poliisin rysään ei olekaan naiselle kaiken loppu, vaan uusi mahdollisuus, jonkin muun alku.
”Kuulen askeleita käytävältä. Kolinaa, metallin kalahduksia. Päässä humisee. Huimaa. Ovi avautuu kirskuen. Nyt alkaa elämäni tärkein näytös.” (s. 182)
VETUS Et NOVA 