Avainsanat
book review, Jaan Kross, Jouko Vanhanen, omaelämäkerta, virolainen kirjallisuus
Jaan Kross: Rakkaat kanssavaeltajat II. Suom. Jouko Vanhanen. Alkuteos Kallid kaastelised (Viro 2008). WSOY 2010. 520 s.
Virolaiskirjailijan Jaan Krossin (1920-2007) muistelmien jälkimmäisessä osassa liikutaan 1960-luvun alusta nykypäivään. Krossin muistelmien ensimmäinen osa ilmestyi suomeksi 2005.
Kirjailija kertoo vuolaasti lukuisista matkoistaan eri maihin. Näiden kohokohdaksi muodostui matka Kanadaan ja Amerikkaan vuonna 1974. Vuodet vankilassa ja Siperiassa alkoivat vaivata Krossia vasta 80-vuotiaana. Viron valitessa ensimmäistä presidenttiään 1992 Kross kieltäytyi ehdokkuudesta.
Kross ei tilaisuuksista huolimatta koskaan loikannut länteen vapaamman elämän toivossa. Hän toteaa, ettei koskaan ole pohtinut itsemurhaakaan vaihtoehtona paeta tylyä todellisuutta:
”Se johtuu siitä, ettei minua ole pakotettu, sanotaanko, viimeiselle rajalle. Minua ei ole esimerkiksi koskaan kidutettu. Miten sen jälkeen olisin käyttäytynyt, olisinko sen jälkeen voinut tappaa itseni, sitä en yksinkertaisesti tiedä.”
Kymmeniä nimiä
Kross tekee selkoa kymmenistä mieleenpainuneista ihmisistä, jotka ovat ohjautuneet vuosikymmenien aikana hänen ja runoilijavaimo Ellen Niitin tielle. Useimmille näistä sosialistinen hallinto näytti kuolonkalpeat kasvonsa vankiloissa ja poliisiasemilla. Joidenkin kohdalla kirjailijan muistikuvat, havainnot ja jälkitiedot ovat hämmentävän niukkoja.
Teoksesta välittyy ajoittain sirpaleinen kirjoittajanote, vaikka kerronta on elävää ja luontevan jouhevaa. Jouko Vanhasen suomennos on nautittavan selväkielinen.
Kirjailijan vihamielisyys Neuvostoliittoa kohtaan on väsymätöntä. Sensuuri ja merelle pääsyn kieltäminen olivat kirjailijan mukaan kaikkein vastenmielisimpiä asioita 50-vuotisen miehityksen aikana. Kross sanoo pettyneensä nuoruudessaan pahoin erityisesti Winston Churchilliin, joka hiljaisesti hyväksyi Neuvostoliiton hävyttömän pelin virolaisten kanssa.
Unkarilainen runoilija Imre Csanádi on tiivistänyt runoonsa ajatuksen virolaisista, jonka Kross allekirjoittaa:
”[Virolaiset] Tekevät padon suuresta murheestaan,
tekevät padon selvästä järjestään,
padon vellovista lauluistaan.
Panevat itsensä patoon.”
VETUS Et NOVA 