Avainsanat
books, Kuusamo, Petri Vartiainen, suomalainen kaunokirjallisuus, Virke, yläaste
Petri Vartiainen (s. 1977) toimii yläkoulun äidinkielen opettajana Kuusamossa. Takana on toistakymmentä vuotta opettajana yläkoulussa, lukiossa ja ammattiopistossa. Vartiainen sijoittui kolmanneksi vuonna 2012 Otavan Suuressa Pentti Saarikoski -kirjoituskilpailussa.
Vartiaisen toinen romaani Miehen ryhti (Otava 2016) avaa varsin realistisia näköaloja suomalaisen yläasteen maailmaan. Kirjailija tavoittelee moniäänisyyttä, aforistisuutta ja jopa esseemäisyyttä. Romaanikerronnan tosipohjaisuus näkyy ennen kaikkea realistisuudessa. Miehen ryhdissä on myös pamflettimaista kärjistystä. Tilanteet ja miljöö ovat tosipohjaisia mutta ihmiskohtalot fiktiivisiä.
– Mielestäni aiheen yhteiskunnallinen tärkeys vaatii sitä, että romaanikerronta sisältää myös dokumentaarisen tuntuista tekstiä, kirjailija sanoo.
Petri Vartiainen alkoi haaveilla kirjailijan ammatista 15-vuotiaana. Rocklyriikka siivitti nuorukaista kirjoittamaan paljon omia runoja. Vähitellen kirjoittaminen muuttui koko ajan vakavammaksi ja tavoitteellisemmaksi. Ilmaisu on kehittynyt tavallaan muun elämän ohessa eikä ole kuulemma koskaan haitannut opiskelua tai ansiotyötä. Vuosien kirjoittamisen myötä lause on löytynyt.
Vartiainen pitää koulukeskusteluun osallistumista hyvin tärkeänä. Digihuumassa monesta asiasta on annettu julkisuuteen niin ruusuinen kuva, että sitä oli helppo repiä romaanissa auki havainnollisten tapauskuvien avulla.
– En tietenkään väitä, että kaikissa Suomen kouluissa olisi tällaisia ongelmia – ei ainakaan nykyisessä työpaikassani kuusamolaisessa yläkoulussa – mutta raastavasta todellisuudesta on silti kysymys.
Vartiainen julkaisi esikoiskirjansa Isäasentoja vuonna 2014. Molemmissa kirjoissa kerrotaan samasta ydinperheestä eli Ari-nimisestä yläkoulun äidinkielen opettajasta ja hänen perheensä. Vartiainen näkee etuoikeutenaan sen, että opettajan ja kirjailijan työssään hän saa pohtia koko päivän ajan kieleen ja kirjallisuuteen liittyviä kysymyksiä, koulussa yhdessä nuorten kanssa ja kotona yksin käsikirjoitusten parissa.
Koulun miljöö on Vartiaiselle omanlaisensa pienoiskuva yhteiskunnasta. Kirjailijan mielestä säästöjen ja muutosten keskellä ajatus yleissivistyksestä ja perustaidoista on jäänyt taka-alalle. Osaamista tärkeämpää tuntuu olevan maailman teknisen kehityksen mukana pysyminen.
– Poissa on se ihmiskuva, johon kuuluu kehittyä pitkäjänteisen työnteon kautta ja löytää työn mahdollistama rautainen perusosaaminen. Emme tarvitse yhtäkään huuhaa-sukupolvea, joka on oppinut digitaalisia pikavoittoja mutta ei tarvittavaa työmoraalia.
Työuupumus on kirjailijan mukaan merkittävä perheiden hyvinvointiin vaikuttava tekijä. Miehen ryhdissä opettajahenkilön väsymys toimii esimerkkinä yleisellä tasolla.
– Työelämän vaatimukset ovat koventuneet. Myös ylisukupolvisuus on yksi teema: miten menneisyyden traumat vaikuttavat lapsiin ja jopa lapsenlapsiin. Mielestäni Miehen ryhti on myös vähemmistökirjallisuutta, sillä monessa koulussa naispuolisia opettajia on enemmän kuin miehiä. Tätä kautta avautuu yksi miesopettajien alakulttuuri.
Suosikkikirjailijasi?
– Erno Paasilinna on ehdottomasti tärkein, jo asenteensa ja kielellisen tinkimättömyytensä takia. Juha Seppälä on toinen, hänen myötään olen oppinut paljon kirjoittamisesta. Kolmas on Hannu Mäkelä, joka on teostensa lisäksi vaikuttanut persoonana, sivistyneenä, monipuolisena lukijana ja kirjailijana. Ulkomaisia vaikuttajia on paljon, esimerkiksi japanilaiset Yasunari Kawabata ja Junichiro Tanizaki.
Erikoisterveiset äidinkielen opettajina työskenteleville kollegoille:
– Vaikka kuvallinen kulttuuri vie tilaa kirjalliselta sivistykseltä, on meidän kyettävä turvaamaan kielen asema monilukutaidon perustana.
– – – – – – – – – – – – –
Kirjoitus on julkaistu Äidinkielen opettajain liiton Virke-jäsenlehdessä.
VETUS Et NOVA 