Avainsanat
book review, Latinalainen Amerikka, lintubongaus, ornitologia, Pori, rakkausromaanit, romaanit, Satakunnan Viikko, Tapio Meri
Tapio Meri: Kimalaiskolibri. BoD 2021. 439 s.
PORILAISEN lintuharrastajan Tapio Meren (s. 1941) autofiktiivinen esikoisromaani Kimalaiskolibri ilmestyi toukokuussa 2021.
Tosipohjainen romaani kertoo hätkähdyttävän tarinan vanhemmalla iällä syttyneestä rakkaudesta, joka saa lopulta hyytävän lopun.
Meren kaltainen, kaksi kertaa eronnut porilaismies on 67-vuotias, kun hän aloittaa vakavan suhteen itseään yli 30 vuotta nuoremman meksikolaisen lentokenttävirkailijan kanssa. He tapaavat toisensa sattumalta Mexico Cityn lentokentällä. Rakkaus syntyy ensi silmäyksellä.
Mira-nimen saanut nainen haluaa nähdä Suomen revontulet ja saapuu Tapion houkuttelemana lopulta Suomeen. Revontulet jäävät näkemättä, mutta sen sijaan Tapion ja Miran sydämet lämpenevät toisilleen tulisesti. Lopulta Mira saa maassaololuvan, ja hän avioituu Tapion kanssa.
Kimalaiskolibri-nimike viittaa kirjailijan lintuharrastukseen, jota on kestänyt nuoruudesta asti.
Ennen kohtaamistaan Miran kanssa Tapio tekee lintujen perässä pitkän matkan Latinalaiseen Amerikkaan Silja-nimisen naisen kanssa ja vierailee muun muassa Kuubassa. Se on ainoa maa, jossa tavataan kimalaiskolibri (Mellisuga helenae), maailman pienin lintulaji.
Kuubalainen vapaustaistelija Che Guevara on Tapion idoli, joka hänkin kaipasi vapauteen koko ikänsä. Kun Guevara käytti energiansa Kuuban poliittisten olojen muuttamiseen, Tapio suuntaa vapaudenkaipuunsa linturetkiin eri puolille maailmaa.
KIMALAISKOLIBRISSA Tapio vie Miransa Porin ja Merikarvian parhaisiin lintujen bongauspaikkoihin. Samalla mies ja nainen tutustuvat toisiinsa kuin harvinaisiin lintulajeihin.
Mira käy Porissa suomen kielen kursseja ja opiskelee samalla kokiksi. Tulevaisuus näyttää aukeavan kuin aavan meren selkä.
Meren romaanissa on höysteenä melkoinen määrä havainnollista seksikuvausta. Minäkertojan henrymillermäinen sänkypuuhastelu asettaa romaanin lopun kauhean tragedian omiin mittasuhteisiinsa.
Kimalaiskolibrin lopussa Mira näet menehtyy nopeasti etenevään sairauteen, ja Tapio jää jälleen yksin. Seksin lisäksi kertoja kuvaa paljon maisemia eri puolilla maailmaa:
”Torilla tuona keväisenä huhtikuun päivänä oli auto, josta myytiin lihapiirakkaa, yksi kalakauppias ja pari sekalaista tavaraa kauppaavaa myyjää. Torin ympärillä olevat pysäköintipaikat olivat kuitenkin täynnä, yhdellä sivustalla tyhjät linja-autot lähtivät ja myös tulivat lähes tyhjinä. Koko toria kuristi kadun varsien lähes värittömät kerrostalorumilukset.” (s. 249)
Rakkaus ei kuitenkaan kuole rakkaan kuollessa. Tapio päättää kirjoittaa Mirastaan kirjan.
Kimalaiskolibri tavoittaa koskettavasti sekä rakkauden lämmön että sen hurjan hinnan. Kaunis tarina on ansainnut yli 400-sivuisen muodon.
VETUS Et NOVA 