VETUS Et NOVA

~ Artikkeleita ja arvosteluja uusista ja vanhoista kirjoista

VETUS Et NOVA

Tag Archives: Mannerheim

Ahti Taposen sirpaleinen saagakokoelma

07 torstai Kes 2018

Posted by Jari Olavi Hiltunen in book review

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Ahti Taponen, book review, Elias Lönnrot, Kalevala, kotimainen kaunokirjallisuus, Mannerheim, romaanit, Satakunnan Kansa, Urho Kekkonen

ahtitaponen

Ahti Taponen YLEn haastattelussa 2011.

Ahti Taponen: Pohjanmiehet. WSOY 2011. 250 s.

Kirjailija Ahti Taposen (s. 1937) vuonna 2011 ilmestynyt romaani Pohjanmiehet päätti hänen neliosaisen romaanisarjansa. Tetralogian aiemmat osat olivat Messias (2004), Valta (2006) ja Marseljeesi (2008). Kirjailija oli aiemmin julkaissut kolme romaania Jussi Taposen nimellä.

Pohjanmiehissä kalevalahenkiset saagat sekoittuvat nykyaikaiseen kehityskertomukseen. Romaanikertojana toimiva mies kasvaa nuoreksi 1950-luvulla Oulun lyseon katon alla ja kokee Oulun yliopiston historian laitoksella eksistentialismin ja modernismin hurmion.

Nuorukainen saa tutkimuspöydälleen läjän vanhoja saagoja, jotka alkavat elää tutkijan mielessä omaa elämäänsä. Minäkertoja lienee Taposen alter ego, jonka matkassa kuljetaan nopein askelin lapsuudesta varusmiesaikaan ja työelämän haasteisiin.

Henkilökuvauksessa on melkoinen rooli berserkeillä, joiksi kertoja nimeää muinaiset viikinkivalloittajat. Näiden rinnalla kertoja esittelee pohjalaisia häjyjä ja naisamatsooneja, joiden kaikkien kanssa varomaton kulkija voi päästä hengestään. Suomalaisten tappouhoa kertoja selittää pitkälti tulisen viikinkiveren perinnöllä.

Miljöökuvaus heittelee laidasta laitaan. Mm. Oulun yliopisto määrittyy romaanikertojan silmin kilometrin mittaiseksi, kiemurtelevaksi parakiksi keskellä mäntymetsää.

Lennokkaat anekdootit

Pohjanmiesten Pohjola on jaettu kahtia, hyvään länteen ja huonoon itään. Lännenpuoleiset myytit ovat totta, idänpuoleiset satua. Tieteenfilosofi Thomas S. Kuhnin jalanjäljissä kertoja oppii kapinoimaan menneiden sukupolvien perinteitä vastaan.

Suomalaiset suurmiehet Lönnrotista Urho Kekkoseen saavat Taposen kourissa kylmää kyytiä. Anakronismit lyövät toisinaan irvokkaasti poskelle. Kertoja esim. keskustelee Mannerheimin kanssa Osama bin Ladenista, jota marsalkka ei tunne nimeltä.

Ahti Taponen on parhaimmillaan lyhyiden tilannekuvien ja kohtausten luojana. Tämän osoitti sarjan edellisen osa Marseljeesikin. Kirjailijalle on tärkeä heitellä sylikaupalla lennokkaita anekdootteja omasta ja kuuluisuuksien elämistä.

Lukuromaanina Taposen sirpaleinen saagakokoelma ei ole hääppöinen. Lyhyet kertomukset vievät ajassa välillä eteen, välillä taaksepäin, eikä punaista lankaa löydy helposti. Vieraannuttava efektikään ei ole kovin voimakas.

 

Marski maailmanmatkaajana

04 lauantai Hel 2017

Posted by Jari Olavi Hiltunen in book review

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Anne Leinonen, books, Harri István Mäki, Heikki Nevala, Juri Nummelin, Jussi K. Niemelä, Jussi Katajala, Mannerheim, Samuli Antila, Turbator, Vesa Sisättö

juri_nummelin_kuva_lauri_hannus
mannerheimetu16062016mt_ul

Juri Nummelin (toim.): Mannerheimin seikkailuja. Turbator 2012. 172 s.

Porilaissyntyisen mutta Turussa asuvan Juri Nummelinin  (s. 1972) toimittama kokoelma Mannerheimin seikkailuja (2012) esittelee Suomen todellisen suurmiehen keksityissä lainaryysyissä ja todellisuuspohjaisissakin kuoseissa.  Pokkarin kustantajana on turkulainen pienkustantamo Turbator.

Nummelin on koonnut kokoelmaan Mannerheim-tekstejä yhdeksältä kirjailijalta. Mukana ovat muun muassa fantasiakirjailijat Anne Leinonen ja Vesa Sisättö sekä lastenkirjailija Harri István Mäki. Teokseen tuo porilaista väriä toimittajan lisäksi porilaislähtöinen Jussi K. Niemelä, joka on ansioitunut tietokirjailijana sekä Suomen vapaa-ajattelijoiden liiton entisenä puheenjohtajana.

Kokoelman yleisvaikutelma on sekava sekä sisällöllisesti että tyylillisesti. Marski seikkailee muun muassa Egyptissä, Englannissa ja Venäjällä. Kokoelman päättävässä Samuli Antilan novellissa Mannerheim antaa viimeisen haastattelunsa Geneven-kodissaan Sveitsissä.

Historiallisia henkilöitä esiintyy useita. Josif Stalinin hahmo saa uusia muotoja Jussi Katajalan kynästä. Harri István Mäen novellissa Tampereen punakaartilaisten päällikkö Hugo Salmela muistelee nuoruuden vaiheitaan Mannerheimin kanssa juuri, ennen kuin jälkimmäisen armeija valtaa Tampereen. Anne Leinosen irvokkaassa tarinassa Hitlerin kuuluisa vierailu marsalkan syntymäpäivänä päättyy hurmeiseen verilöylyyn suomalaisten ja saksalaisvieraiden välillä.

Fiktiivinen Mannerheim on kokoelmassa välillä kenraalien esikoinen, välillä maailmaa kiertävä vakooja. Hän seikkailee iloisesti myös kuuluisien fantasiahenkilöiden seurassa. Heikki Nevalan avaustarinassa Gustaf törmää Englannissa tohtori Jekylliin ja Edward Hydeen ja todistaa kauheita veritekoja.

Jussi K. Niemelän hirtehisessä ”Operaatio Äijäkupittaa”-novellissa suomalainen tiedemies huomaa suomalaisten olevan maailman kansojen alkurotu. Marski vaalii tätä salaisuutta pienen valtion edun mukaisesti aikana, jolloin saksalaiset puhdistavat Eurooppaa oman rotupolitiikkansa siivittäminä.

Jari Tervo – parodisia henkilökuvia ja mustia lampaita

06 lauantai Lok 2012

Posted by Jari Olavi Hiltunen in book review

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

book review, Jari Tervo, Mannerheim, Matti Vanhanen, Myyrä, Troikka, Urho Kekkonen

Jari Tervo: Rautapää. WSOY 2002. 193 s.

Jari Tervo: Siperian tango. WSOY 2003. 294 s.

Jari Tervo: Myyrä. WSOY 2004. 544 s.

Jari Tervo: Troikka. WSOY 2008. 409 s.

Jari Tervo: Koljatti. WSOY 2009. 318 s.

Jari Tervo: Layla. WSOY 2011. 362 s.

Nykykirjallisuutemme kiintoisa väriläiskä on Jari Tervo (s. 1959), 19 kaunokirjan kirjoittaja. Tervon varhaisen ”menestysreseptin” voisi kiteyttää seuraavasti: paras ja mukaansatempaavin proosa syntyy, kun yhdistetään veijaritarina rikosromaaniin ja annetaan farssin edetä kohtalokkaaseen loppuunsa. Tervo loi varhaisteoksillaan yhä vankempaa pohjaa ”pohjoisten juoppojen kansanperinteelle”, kuten Pekka Tarkka on todennut. Tervon lähihistoriaa kuvaaviin uutuusteoksiin edellä mainittu menestysresepti istuu kuitenkin huonosti.

Kari Hotakaisen tavoin Tervokin aloitti runoilijana ja siirtyi myöhemmin proosaan. Hän on perinteisen, juonipohjaisen proosan taitaja. Monipuoliseen tuotantoon mahtuu romaaneja, novelleja, runoja ja kuunnelmia. Arkielämän huumori on Tervon keskeinen tyylipiirre. Tervon kirjoista Poliisin poika (1993) ja Pyhiesi yhteyteen (1995) on toteutettu myös elokuvana.

Historiallinen Suomi-kuvaus on noussut 2000-luvulla Tervon keskeiseksi kohteeksi. Suomettumisen kasvualusta vieraannutetaan Myyrässä (2004) myyttiselle tasolle. Romaanissa Urho Kekkonen ja muut suomalaispoliitikot vierailevat Stalinin Neuvostoliitossa ja kipuilevat itsenäisyyden eteen kylmän sodan vuosina. Pohjarakenteena romaanissa on perinteishenkinen dekkarijuoni. Myyrässä Tervo rakastaa nopeaa liikettä ja viljelee jatkuvasti nautittavia kielikuvia ja sutkautuksia. Rehevän kielenkäyttäjän särmikkäät tyylirikokset vetävät huomion pois tositapahtumista. Tervon jälkimoderni kirjoittajanote siivittää Myyrässä melko journalistista romaanikerrontaa.

Aika näyttää, miten Uutisvuoto-Tervon sinänsä kelvolliset romaanit kestävät ajan rientoa. Tervon teokset eivät ole kelvanneet ulkomaille kovin hyvin; niitä on käännetty vasta neljälle kielelle.

Käyn seuraavassa tarkemmin läpi Tervon teoksia. Kirjailijan seitsemäs romaani Rautapää (2002) on omaperäinen karkaus- ja rakkausromaani, jossa lempi leiskuu ja pellit rämisevät. Varsinkaan kirjailijan uudempien teosten valossa Rautapää ei kuulu Tervon loistavimpiin saavutuksiin, vaikka on tyylikäs osoitus kirjailijan taidoista. Tervo sommittelee synkän veijaritarinan suomalaisesta vankikarkurista, joka kidnappaa kirkon alttarilta brutaalisti morsiamen ja muiluttaa tämän Pohjois-Norjaan.

Bukowskimaisen romaanin kertojana on ajoittain rikoskomisario Torsti Rautapää, joka lähtee morsiamen sulhasen kanssa takaa-ajoon. Asetelmat keikkaavat tämän tästä, kertojat vaihtuvat ja irvokkaita yllätyksiä riittää. Rautapää jää romaanihenkilönä statistiksi provokatorisen vankikarkurin varjoon.

Pienoista mielikuvituksen puutetta osoittaa se, että Tervo on siirtynyt edellisen romaaninsa Suomemme heimo (2001) lapsenryöstöteemoista morsiamenryöstön pariin. Ryöstöteemat toistavat Tervolla itseään: tulihan aikaisemmin se pankkikin ryöstettyä romaanissa Poliisin poika (1993).

Lennokkuutta ei uutuudesta puutu. Tervomainen farssi ei vain tällä kerralla tahdo kannattaa synkkien painolastien ja pohjavireiden vyörytystä yhtä hyvin kuin aikaisemmin.

Matkakertomuksena Rautapää muistuttaa varsin paljon Mauri Paasilinnan Lapin-aiheisia erätarinoita. Lapin ja Norjan kävijälle tutut paikannimet vilisevät taajaan; miljöönkuvauksessa rovaniemeläissyntyinen Tervo on pyrkinyt autenttisuuteen.

Tervon tyyli oli Rautapäässä vakiintunut niukkasanaiseksi ja lakoniseksi kuvaukseksi. Kertoja toteaa monta isoa asiaa kuin ohimennen heitellen, ja paljon jää sanomatta. Rautapäästä on turhat sanat ja tekstijaksot karsittu jopa niin vähiin, että kerronnan aukot päästävät jättilohenkin läpi ja eksyttävät perusteellisesti ylimalkaisen lukijan.

Tervo on suomalaisena kirjailijana omaa luokkaansa, ettei kukaan toinen liene yhtä hyvin onnistunut yhdistämään satiiria, rikoskertomusta ja traagista ihmissuhdekuvausta toisiinsa. Esimerkiksi Rautapää uusintaa kirjailijan kestäviä teemoja rahvaan ja virkavallan alituisesta konfliktista. Haavoitetut villimiehet rynnistävät jälleen Tervon kuvauksen keskipisteeseen ja saavat leijonanosan tämän myötätunnosta. Naisten osana sitä vastoin on täyttää vuorollaan sovinistisia rooliodotuksia ja jättää nyrkinpelossa mölyt mahoihinsa. Ajoittain Tervon irvokkaat ja karskit henkilökuvat ja –asetelmat heittävät häränpyllyä ällöttävyyteen saakka. Mustan huumorin kukat rehottavat groteskien ja makaaberien tapahtumasarjojen keskiössä. Väkisin hauskuuttaminen ei lyö leiville.

Novellikokoelmaan Siperian tango (2003) on koottu lyhytproosaa kokoelmista Siat ja naudat (1994) ja Taksirengin rakkaus (1998) sekä kuusi aikaisemmin julkaisematonta novellia. Tervon novelleissa aika pysähtyy klönteiksi ja ennestään tutut paikat saavat uusia ulottuvuuksia. Kirjailija kuljettaa lukijoitaan milloin Murmanskin hotelleissa, milloin kerrostaloyksiössä, jossa nainen harjoittelee kiekonheittoa. Aiheiden valinnassa Tervolla riittää irvokasta mielikuvitusta.

Olemisen sietämätön keveys on saanut lappilaisesta kirjailijasta veijarimaisen tulkkinsa. Tervon novelleissa tulee selvästi esiin hänen viehtymyksensä pohdiskella syntyjä syviä rempseiden maalaishahmojen ja kylähullujen kautta. Edellissyksyisestä romaanista tuttu poliisi Rautapää esiintyy tässäkin teoksessa.

Tietynlainen perussynkkyys on ollut leimallista Tervon kirjoille, eivätkä valikoidut novellit poikkea valtavirrasta. Kokoelman pisin teksti ”Miljoona etunojapunnerrusta” on 70-sivuinen pienoisromaani, joka kertoo yksinäisestä taksikuskista. Rakkaus asiakkaaseen poistaa kielteisiä tunteita tehokkaasti. Tervon tavaramerkeiksi osoittautuvat jälleen lennokkuus, irvokkuus, niukka kieli, ronskit hahmot sekä maalaismaisemat.

Sunnuntaina 29.8.2004 ilmestyi Tervon järkälemäinen romaani Myyrä, joka saattaa jäädä kirjailijan pääteokseksi. Teos noteerattiin Finlandia-ehdokkaaksi. Romaanin painajaismaisissa kohtauksissa pieniä ihmisiä heitellään säälimättä kuin marionetteja. Kaiken takana ei ole Jumala – vaan kuka tai mikä? Miksi Ahti Karjalaisesta ei tullut presidenttiä? Miten korkea-arvoisia valtiovieraita huijattiin Suomen presidentin kalastusreissuilla? Mitä suomalaisille kommunisteille tapahtui Neuvostoliiton vankileireillä?

Myyrän minäkertoja Jura Karhu toimii suojelupoliisina ja pääsee tahtomattaan historian keskiöön. Hänen esimiehensä ovat saaneet vihiä maan huipulla olevasta vakoojasta eli myyrästä. Tämän henkilöllisyyden selvittäminen annetaan väitöskirjaa valmistelevan Karhun tehtäväksi. Tunnollinen poliisi vie työn päätökseen saakka oman uransa katkeamisen uhalla.

Tervon romaani on perusrakenteeltaan agenttitarina. 1930–1980-luvuille sijoittuva romaani kehittää sekavaa dekkarijuonta, jossa vauhdikkaan etsiväuran nuoruudessaan tehnyt Urho Kekkonenkin pannaan useasti ylikierroksille.

Jura Karhun vasemmistolaisilla sukulaisilla on värikkäitä taustoja ja kokemuksia. Juran setä on selvinnyt hengissä Siperian vankileirien saaristosta, tosin uhraten toisia itsensä sijaan. Karhun suvussa ei ole montaa rehellistä työmiestä, vaan moni on syyllistynyt rikoksiin ja ollut vankilassa. Poliisiksi lähtenyt Jura on sukunsa musta lammas, joka vakoojatutkimuksissaan joutuu penkomaan sukulaistensakin surullisia vaiheita ja oman sielunsa periä.

Myyrässä esiintyvät oikeilla nimillään monet todelliset poliitikot ja talouselämän toimijat Ahti Karjalaisesta ja Johannes Virolaisesta lähtien. Romaani kuitenkin kasvaa tutkielmaksi Urho Kekkosen persoonasta ja toiminnasta. Tervon Kekkos-kuva ei poikkea perinteisestä mutta värittää sitä kiintoisasti. Jura Karhu perehtyy väitöstutkimuksissaan paitsi itsenäisen Suomen poliittiseen historiaan myös Kekkosen aloittamiin muistelmakirjoituksiin.

Romaanissa suojelupoliisit epäilevät itse presidenttiä maanpetturiksi, ja Jura Karhun kujanjuoksu johtaa Tamminiemeen päin. Ironisesti kirjailija luonnostelee urakalla konnaa miehestä, joka oli ehdolla 1976 Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi. Fiktiiviselle Kekkoselle on suuri pettymys, että palkinto meneekin venäläiselle Andrei Saharoville, atomipommin kehittelijälle, eikä ETYKin sankarille!

Kekkosen kuvaajansa Tervo keskittyy tämän särmiin ja kuriositeetteihin. Esim. kuuluisa rakastajatar suurlähettiläs-aviomiehineen on saanut kirjailijan hyrräämään innosta. Anita ja Jaakko Hallaman sijasta kirjailija kuitenkin puhuu Juulia ja Urmas Kajanteesta. Juulia on romaanissa Suomen poliittisen monarkian kruunaamaton kuningatar ilman virallista asemaa. ”Juulia Kajanne on kuu, joka loistaa lainavaloa.”

Vaikka Tervo on uudistanut proosaansa historialliseen suuntaan, hänen viehtymyksensä rikollishahmoihin on säilynyt ennallaan. Punavankeja aikoinaan teloittanut Kekkonen tulkitaan romaanin alusta lähtien murhaajaksi. Henkilökohtaisempi yhteys rikollisen ja häntä jahtaavan poliisin välille syntyy, kun selviää, että Juran oma isoisä on ollut Haminassa 1918 teloitettujen joukossa. Murhaaja on ansainnut rangaistuksensa, ja pyöveli lähtee liikkeelle.

Tervo kuitenkin vie murhaaja-aiheen toiseen potenssiin marssittamalla estradille Stalinin, murhaajien murhaajan. Keskustellessaan Moskovassa Stalinin kanssa Kekkonen kohtaa hirviön kasvot ja peilin. Hän saa trauman ja alkaa herätä öisin kafkamaisiin painajaisiin.

Myyrässä Kekkonen ja muut suomalaiset diplomaatit joutuvat Moskovassa makaaberien kielipelien keskelle, ”Kremlin pyhien yhteyteen”. Nomenklatuurin sakraali näytelmä leipoo kunnottomista isänmaanvihollisista sosiaalisesti kuolleita zombeja näiden poliittisista asemista riippumatta. Jura Karhu oivaltaa kommunistisukulaistensa kautta kertomusten voiman perinteen jatkajina. ”Vanhat tarinat olivat perua kommunistien maanalaisuuden ajalta, niin kuin kaikki heillä. Heillä ei ollut silloin lehteä eikä mitään muuta tapaa pitää yhteyttä kuin suullinen puhe. Jatkosodan aikana vapaana ollut kommunisti ei päässyt muuten yhteyteen muitten kommunistien kanssa kuin menemällä vankilaan eikä se ollut hyvä vaihtoehto. Myös venäläisten tavat olivat maanalaiset.”

On kiintoisaa, että suuri osa Tervon romaanin tapahtumista sijoittuu Neuvostoliittoon. Suomettumisen kasvualusta vieraannutetaan myyttiselle tasolle. Suomalaisista Venäjän-kävijöistä hohtaa Myyrässä kalevalainen melankolia, jolle kirjailija luonnostelee venäläisen vastineen. Se on ailahteleva, ylpeä ja hillitön ekstrovertti, jolle leimat papereissa ovat rahaa tärkeämpiä ja nomenklatuurin etuoikeudet itsestäänselvyys. ”Venäläiselle ei riitä voitto. Hänen pitää myös nöyryyttää hävinnyt.”

Romaanihenkilö Sampo Kajanne on Myyrässä Kekkosen avioton poika, joka haisee bolsevikilta ja on pakotettu opiskelemaan venäjää kasvatti-isänsä Moskovan-komennuksen vuoksi. Hän oppii venäjän kielen ja saa aikanaan neuvottelevan virkamiehen viran ulkoministeriössä. Musta lammas kuulee väristään vähän väliä. Käenpoikamainen Sampo saa kokea suuren osan siitä kaunasta ja vihasta, jota UM:n muut virkamiehet tuntevat maan isää kohtaan. Sammosta Tervo leipoo hylkiön, joka ei ymmärrä mitään jääkiekosta ja tuntee vetoa miehiä kohtaan. Sampo kuitenkin aistii vaistomaisesti, kenen tekoa on. Hänenkin kätensä kirjailija tahrii vereen.

Arvokkaasti Tervo viittaa tämän tästä Äiti Teresan kaltaisiin pyhimyksiin korostaakseen rikollisten sielujen mustuutta. Onko kuitenkin suurin rikos katsoa sivusta toisten pahantekoa? Jura Karhu pannaan paljon vartijaksi. Kuviakumartamaton kirjailija pilkkaa romaanissaan suomalaispresidenttien myyttistä ylivertaisuutta rahvaaseen nähden: eivät he mitään jumalia olleet, vaikka selvisivät keskusteluista hirviöiden kanssa.

Myyrän moniääninen kertoja rakastaa monipolvisia tajunnanvirtoja. Kerronta rehevöityy näin valtavaksi joeksi, jota halkovat monimutkaiset ihmissuhdeverkot ja fragmentaaristen tapahtumasarjojen viidakot. Romaanin vaikeaselkoisuutta lisää epäkronologinen jäsennys, jota on lähes mahdoton seurata ilman muistiinpanoja. Tervo rakastaa nopeaa liikettä ja viljelee jatkuvasti nautittavia kielikuvia ja sutkautuksia. Hän on rehevä kielenkäyttäjä, jonka särmikkäät tyylirikokset vetävät huomion pois tositapahtumista.

Väsyttääkö Tervo lukijansa tyylinsä nauttijaksi? Myyrän jälkimoderni kirjoittajanote näet tekee myönteisen vaikutuksen. Tyylilajiltaan melko journalistinen romaani on häpeän evankeliumi, jossa mustat lampaat ja sielut pääsevät oikeuksiinsa ja saavat sovituksen.  Vai oliko tämäkin hyvä vitsi, Uutisvuoto-herjoja vain paljon pitempi? Myyrä näyttää minusta Jari Tervon kunnianhimoisimmalta yritykseltä tulla tunnetuksi suurena kirjailijanakin. Takuuvarmaan aiheeseen pohjaava suurromaani käy kollektiivisesta mielikuvaharjoituksesta.

Neljä vuotta Myyrän jälkeen ilmestynyt Troikka-romaanikin(2008) olisi minusta ansainnut Finlandia-ehdokkuuden: niin vetävän ja tyylikkään kaunokirjan Tervo jälleen kirjoitti. Troikan päähenkilöinä on kolmen tamperelaisen mattimeikäläisen joukkio, joka vuoden 1918 sodan yhteydessä pakenee punakaartilaisten mukana Pietariin Venäjälle. Kahden miehen ja yhden naisen muodostama ryhmä palaa kahden vuoden kuluttua takaisin Suomeen vallankumouksen soihdut käsissään.

Ennen paluutaan Eljas Rossi ja Herman Hevoskoski pääsevät Pietarissa punakomentajakurssille, jolla heistä hiotaan uuden kapinan edusmiehiä. Naissotilas Juliska Viskari puolestaan seuraa mukana ensin aatteen palon riivaamana ja sitten rakkauden pakottamana. Rehevä nainen joutuu kärsimään idealismistaan tämän tästä.

Kun Myyrä keskittyi Urho Kekkosen ympärille, Troikan keskushenkilö on itse Mannerheim. Romaanihenkilöt näkevät Marskin loppuun asti vihattavana mahtilahtarina, jolle on osoitettava taivaan merkit ja manan majat. Myös Lenin vilahtaa romaanin alkupuolella tärkeällä tavalla.

Troikassa vilisee niin hirveästi henkilönimiä, ettei romaanihenkilöiden seuraaminen ole helppoa. Kun Tervo kirjoittaa tyylilleen uskollisena lyhytsanaisesti ja lakonisesti suurista asioista ja prosesseista, kertyy 400-sivuiseen romaaniin laaja, mutta sirpaleinen tulkinta Suomen lähihistorian synkimmistä luvuista.

Tervon seuraava romaani Koljatti (2009)kohautti kirjasyksyä Matti Vanhasen oloisella päähenkilöllään, joka ajautuu yksityiselämässään jos jonkinlaisiin tempauksiin. Koljatin ironinen päähenkilö, pääministeri Pekka Lahnanen, on ollut vallassa aikana, jolloin terrorisminvastainen taistelu on pitkälti siivittänyt myös valtioiden välistä yhteistyötä. Lahnanen taistelee joka tilaisuuden tullen nimettömän naispresidentin kanssa valtion todellisesta johtajuudesta.

Harmaa pääministeri haluaa päästä hyviin väleihin median kanssa, siinä onnistumatta. Politiikka on muuttunut viihteeksi, jonka sepittämiseen Lahnaselle ei ole suotu lahjoja. Nolojen tilanteiden mies pannaan TV:hen tämän tästä mm. pierujuttujen kohteeksi. Nurkkajournalistin asemasta ministeritason poliitikoksi loikanneella Lahnasella on suuressa omakotitalossaan kolme makuuhuonetta, joista kaksi on varattu kaksospoikien (Urho ja Kaleva) vierashuoneiksi. UKK:ta avoimesti ihaileva pääministeri piilottelee kellarissaan englantilaista naisprofessoria vasten tämän tahtoa.

Tervolle pääministeri ja keskustan puoluesihteeri ovat pseudonyymejä, muut poliitikkojentekeleet taitavat elää oikeilla nimillään. Ministerit Mauri Pekkarisesta ja Paula Lehtomäestä aina Alexander Stubbiin saakka saavat osakseen herjanheittoa, josta ei puutu särmää eikä irvokkuutta. Tyypillinen poliitikko on romaanikertojan mukaan kopea nulju, joka saa vuorollaan hoitaa valtakunnan asioita.

Jari Tervon ilottelu on siinä mielessä tyylikästä, että hän ulottaa ironian uusille tasoille kerran toisensa jälkeen. Seuraa yllätyksiä, jotka pitävät tehokkaasti lukijaa otteessaan. On syytä huomata, etteivät ironiset henkilöt ole Tervolle itsetarkoituksellisia vaan välineellisiä. Romaanin keskeisin tarkoitus ja aihe on mediapelin nykyisissä säännöissä ja reunaehdoissa. Puolijumalaksi nostettu tiedotusvälineistö ei romaanikertojan mukaan ansaitse sellaista valtaa, joka sille on tänä päivänä annettu. Matti Vanhasen historiallisen hahmon parodiana Koljatti on esteettisesti kiintoisa, tyylillisesti yhtenäinen ja jopa hauska ajatusmatka poliittiseen todellisuuteen uutisotsikoiden tuolla puolen.

Tervon uusin teos Layla (2011) on synkkäsävyinen jännitysromaani kurditytön kujanjuoksusta läpi Euroopan. 15-vuotias Layla naitetaan pitkäaikaiselle kihlatulleen vuosituhantisten traditioiden mukaisesti. Kun hääyön jälkeen selviää, ettei tyttö ollutkaan neitsyt, seuraa skandaali. Tytön omat sukulaiset päättävät murhata tytön, joka henkensä hädässä lähtee maanpakoon. Layla matkustaa Kreikkaan, Saksaan ja myöhemmin Suomeen. Ihmiskaupan uhrina Helsinkiin saapuvasta tytöstä tulee prostituoitu Kruunuhakaan. Siellä hän tutustuu moneen suomalaiseen pikkurikolliseen. Romaanin lopussa raakaotteiset tapahtumasarjat huipentuvat väkivaltaisesti.

Layla on sävyltään ja tarinaltaan koruttoman karu kaunokirja. Tervo esittelee rinnakkain synkkiä ihmiskohtaloita. Alkoholisoitunut opiskelija Helena myy itseään paremman huomisen ja äitiyden toivossa. Parittajaksi ryhtyneelle kauppatieteen maisteri Armonlahdelle rikollisammatin varjopuolet aukeavat kauheamman kautta. Opiskelijanuorukainen Jaussi lähtee toteuttamaan itseään maailmaa parantavan terroristin päämäärin ja ottein. Onnettomat kurdit tappavat sukulaisiaan kunniamurhan nimissä.

Kaikkialle Eurooppaan levittäytyneet kurdit muodostavat verkon, joka antaa muutakin kuin vertaistukea. Verkko pyydystää Laylan kaltaisia karkulaisia kurdien ”oikeustoimia” varten. Kurdien näkökulmasta Suomi on Finlandiya, kylmä ja pimeä maa, jossa ulkomaalaisia ihmisiä kohdellaan kaltoin.

”Yksinäistä kurdia ei ollut olemassa. Yksinäinen kurdi tarkoitti kuollutta kurdia.”

Finlandiyassa tytöt aikuistuvat nuorina: jo 13-vuotiaina heille selviävät seksiin ja alkoholinkäyttöön liittyvät salaisuudet. Maassa puhutaan käsittämätöntä salakieltä, jota muissa maissa ei ymmärretä lainkaan ja jota paikalliset itsekin käyttävät varsin vähän.

Tervon henkilökuvaus kärsii Laylassa yksioikoisuudesta. Parittaja Armonlahden hahmo on romaanin ristiriitaisin. Rahaa tarvitseva mies törmää vastoinkäymisiin toisensa jälkeen ja menettää lopulta lähes kaiken. Monelle muulle Tervon romaanihenkilöistä käy vielä huonommin. Laylan maailmassa todellisia voittajia ei ole.

Mustista aiheistaan ja henkilöistään huolimatta Laylan kerronta on häkellyttävän sujuvaa ja jännittävää. Tervon miljöönkuvauksessa paikalliset yksityiskohdat säkenöivät. Tyylikäs kirjoittajanote ja loppuun asti mietitty kieli tekevät vaikutuksen. Näkökulmatekniikka toimii jälleen nasevasti. Kertoja hallitsee uskottavasti monikulttuurisen miljöönsä. Vahvan naisromaanin feministinen tendenssi tuntuu selviöltä.

– – – – – – – – – –

Kirjoituksen pohjana olevat arvostelut on julkaistu Satakunnan Kansassa ja Opettaja-lehdessä.

Blogin tilastot

  • 94 911 hits

Viimeisimmät julkaisut

  • Markku Aallon Turvallinen katastrofi ironisoi myytin Suuresta Kirjailijasta
  • Roope Lipastin pakopelikirja korostaa kirjallisuuden monimuotoisuutta
  • Mikko Lahtisen esseekokoelma Warelian kustannustoiminnasta haaroo moneen suuntaan
  • Pulmu Kailamo ja Taru Kumara-Moisio vangitsivat pienoisromaaniin vahvan annoksen ysäritunnelmaa
  • Opettajien jaksamiseen pitäisi kiinnittää enemmän huomiota
  • Tiina Raevaaralta jälleen vaikuttava psykologinen jännitysromaani

  • Jari Olavi Hiltunen
toukokuu 2023
ma ti ke to pe la su
1234567
891011121314
15161718192021
22232425262728
293031  
« Hel    

Arkistot

  • toukokuu 2023 (1)
  • helmikuu 2023 (1)
  • joulukuu 2022 (1)
  • lokakuu 2022 (1)
  • syyskuu 2022 (2)
  • elokuu 2022 (3)
  • heinäkuu 2022 (3)
  • kesäkuu 2022 (1)
  • huhtikuu 2022 (2)
  • maaliskuu 2022 (1)
  • tammikuu 2022 (30)
  • joulukuu 2021 (2)
  • elokuu 2021 (1)
  • kesäkuu 2021 (1)
  • maaliskuu 2021 (1)
  • helmikuu 2021 (1)
  • tammikuu 2021 (5)
  • joulukuu 2020 (1)
  • elokuu 2020 (1)
  • heinäkuu 2020 (1)
  • kesäkuu 2020 (2)
  • toukokuu 2020 (1)
  • maaliskuu 2020 (4)
  • helmikuu 2020 (2)
  • tammikuu 2020 (3)
  • joulukuu 2019 (2)
  • marraskuu 2019 (1)
  • lokakuu 2019 (4)
  • syyskuu 2019 (1)
  • elokuu 2019 (2)
  • heinäkuu 2019 (4)
  • kesäkuu 2019 (5)
  • huhtikuu 2019 (1)
  • maaliskuu 2019 (3)
  • helmikuu 2019 (1)
  • tammikuu 2019 (5)
  • joulukuu 2018 (5)
  • marraskuu 2018 (5)
  • lokakuu 2018 (2)
  • syyskuu 2018 (2)
  • elokuu 2018 (2)
  • heinäkuu 2018 (3)
  • kesäkuu 2018 (7)
  • toukokuu 2018 (9)
  • huhtikuu 2018 (14)
  • maaliskuu 2018 (19)
  • helmikuu 2018 (12)
  • tammikuu 2018 (6)
  • joulukuu 2017 (1)
  • lokakuu 2017 (3)
  • syyskuu 2017 (1)
  • elokuu 2017 (3)
  • heinäkuu 2017 (3)
  • huhtikuu 2017 (1)
  • maaliskuu 2017 (1)
  • helmikuu 2017 (3)
  • tammikuu 2017 (1)
  • joulukuu 2016 (2)
  • lokakuu 2016 (6)
  • syyskuu 2016 (11)
  • elokuu 2016 (8)
  • heinäkuu 2016 (6)
  • kesäkuu 2016 (6)
  • toukokuu 2016 (2)
  • huhtikuu 2016 (2)
  • maaliskuu 2016 (4)
  • helmikuu 2016 (1)
  • tammikuu 2016 (2)
  • joulukuu 2015 (3)
  • marraskuu 2015 (8)
  • lokakuu 2015 (2)
  • syyskuu 2015 (1)
  • elokuu 2015 (2)
  • heinäkuu 2015 (2)
  • kesäkuu 2015 (1)
  • toukokuu 2015 (1)
  • huhtikuu 2015 (1)
  • maaliskuu 2015 (4)
  • helmikuu 2015 (4)
  • joulukuu 2014 (1)
  • elokuu 2014 (2)
  • huhtikuu 2014 (1)
  • maaliskuu 2014 (2)
  • marraskuu 2013 (1)
  • lokakuu 2013 (2)
  • syyskuu 2013 (3)
  • elokuu 2013 (2)
  • heinäkuu 2013 (5)
  • kesäkuu 2013 (1)
  • toukokuu 2013 (1)
  • huhtikuu 2013 (2)
  • maaliskuu 2013 (4)
  • helmikuu 2013 (1)
  • tammikuu 2013 (4)
  • joulukuu 2012 (3)
  • marraskuu 2012 (4)
  • lokakuu 2012 (7)
  • syyskuu 2012 (12)
  • elokuu 2012 (12)
  • heinäkuu 2012 (7)
  • kesäkuu 2012 (3)
  • toukokuu 2012 (7)

Kategoriat

  • author interview
  • book article
  • book review
  • books
  • literature article
  • podcast
  • poetry
  • religion
  • seminar report
  • summary
  • video
  • writers

Social

  • Näytä jariohiltunen:n profiili Instagram palvelussa

Suosituimmat tekstit

  • Hannu Mäkelä kuvasi eloisasti eläkeläisten rakkautta
  • Väinö Linna uskonnollisten kysymysten äärellä (2007)
  • Sukupolvien katkeamaton ketju
  • Taija Tuomisen pysäyttävä autofiktio
  • Mika Waltari pohti uskonnollisia kysymyksiä läpi elämänsä (2006)
  • Peter Høeg - Maagisen kerronnan tanskalainen mestari
  • Pertti Koskinen lähti Kullaalta jännityskirjailijaksi Harjavaltaan
  • Snaipperi - Eeli Tolvasen tie Vihdistä NHL:n kiekkokaukaloihin
  • Hanna-Riikka Kuisman #Syyllinen alkaa poliisin rysästä
  • Juha Seppälän parhaat kolumnit

Avainsanat

#amisreformi #metoo 1700-luku 1950-luku 1990-luku Aamulehti Aase Berg aatehistoria Abrahamin korpus Afrikka afrikkalainen kirjallisuus Agatha Christie Ahti Taponen Ahvenanmaa Aino Aalto Aino Kallas Aino Kontula Aiskhylos Ajan olo Akateeminen Kirjakauppa Aki Luostarinen Aki Ollikainen Alan Gratch Alastalon salissa Albert Camus Aleksanteri Kovalainen Aleksis Kivi Alexander Stubb Algoth Untola Alivaltiosihteeri Altered Carbon Alvar Aalto amerikkalainen kirjallisuus Amos Oz Andrea van Dülmen Andrew Taylor André Brink Andy Weir Angels and Demons Anja Lampela Ann-Christin Antell Anna-Leena Härkönen Anne Hänninen Anne Leinonen Anneli Kanto Anneli Tikkanen-Rózsa Ann Heberlein Annukka Kolehmainen Antero Warelius antiikin Kreikka antiikki Antony Beevor Antti Autio Antti Eskola Antti Kylliäinen Antti Tuuri Anu Koivunen Anu Silfverberg apartheid Apteekki-sarja Argentiina Arja Palonen arkkitehtuuri Arne Nevanlinna Arto Häilä Arto Nyyssönen Arto Paasilinna Arto Rintala Arto Schroderus Arto Seppälä Arttu Tuominen Arturo Pérez-Reverte Arvid Järnefelt Arvo Turtiainen Asko Sahlberg Asser Korhonen Asta Leppä Ateena author interview autobiography autofiktio Aviador Bagdadin prinsessa Baudolino Bertrand Russell bestseller Bibliophilos Billy O'Shea biografia Bo Carpelan book book article book review books Bram Stoker Brasilia brasilialainen kirjallisuus Butša C. J. Sansom C. S. Lewis Caj Westerberg Carita Forsgren Carlo Emilio Gadda Charles Dickens Cicero Claes Andersson Claire Castillon Colin Duriez Colonia Finlandesa Dan Brown Daniel Defoe Daniyal Mueenuddin Dare Talvitie David Beckham David Lynch Da Vinci Code Deception Point dekkari Die Blechtrommel Digital Fortress Donald Trump Don Quijote Doris Lessing Dracula dystopia economy triller Edgar-palkinto Edgar Allan Poe Edgar Rice Burroughs Edith Södergran eduskunta Eeli Tolvanen Eero Kavasto Eero Marttinen Eeva-Kaarina Aronen Eeva-Liisa Manner Eeva Nikoskelainen Eeva Rohas Eija Hammarberg Eija Lappalainen Eija Reinikainen Einari Aaltonen Eino Leino Elias Lönnrot Elina Karjalainen Elina Ylivakeri elokuvat elämäkerrat elämäkerta elämätaitokirjallisuus Emil Nervander Englanti englantilainen kirjallisuus Enostone Ensio Lehtonen episodiromaani Erasmus Rotterdamilainen Erik Wahlström Erkki Jukarainen eskatologia Esko Valtaoja Espanja espanjalainen kaunokirjallisuus esseet Essi Tammimaa estetiikka Eveliina Talvitie F. M. Dostojevski fantasiakirjallisuus fantasy novel fantasy short stories fasismi feminismi filosofia Finlandia-palkinto Finncon Finnmark Frankenstein Frank McCourt Franz Kafka Friedrich Nietzsche galaktinen runousoppi Game of Thrones geokätköily George Lucas George R. R. Martin gospel gram dark fantasy Göran Hägg Günter Grass haastattelu Hain series Hanna-Riikka Kuisma Hanne Ørstavik Hannimari Heino Hannu-Pekka Björkman Hannu Luntiala Hannu Mäkelä Hannu Salama Hannu Väisänen Harri István Mäki Harri Raitis Harri Varpomaa Harry Potter series hartauskirjallisuus Haruki Murakami Hassan Blasim Heidi Liehu Heikki Aleksanteri Kovalainen Heikki Nevala Helena Sinervo Helene Bützov Helene Bützow helluntailiike Helmivyö Helsingin Sanomat Helsinki Henning Mankell Hercule Poirot high fantasy Hiidenkivi Hiljainen tyttö Hilja Mörsäri historialliset romaanit historiantutkimus holokausti Hugh Ambrose Hugh Laurie Hunajaa ja tomua Huonon vuoden päiväkirja Husein Muhammed huumori höyrypunk Ian McEwan ihminen ihmissyönti II maailmansota ikonikritiikki Ilkka Malmberg Ilkka Rekiaro Ilkka Remes Ilkka Äärelä Ilmestyskirja Ilona Nykyri Ilta-Sanomat I maailmansota Image Inkeri inkeriläiset Inkeri Pitkäranta In Other Rooms Other Wonders Invisible Irak IRC Irmeli Sallamo Iron Sky Isadora islam Islanti islantilainen kirjallisuus Israel Italia J. K. Rowling J. L. Runeberg J. M. Coetzee J. P. Koskinen J. P. Pulkkinen J. Pekka Mäkelä J. R. R. Tolkien J. S. Meresmaa Jaakko Juteini Jaakko Kankaanpää Jaakko Yli-Juonikas Jaana Kapari-Jatta Jaana Nikula Jaan Kross jalkapallo James Tiptree Jr. Prize Jane Austen Jane Austin Janne Saarikivi Janne Tarmio japanilainen kirjallisuus Jari Järvelä Jari Sarasvuo Jari Tervo Jarkko Tontti Jayne Anne Phillips Jeffrey Eugenides Jenni Linturi Jerusalem Joel Lehtonen Johanna Hulkko Johanna Rojola Johanna Sinisalo John Steinbeck John Vikström Jonathan Littell Jonathan Rabb Jorma Ojala Joseph Kanon José Saramago Jouko Vanhanen Jouni Inkala Juan Manuel Juha Hurme Juha Itkonen Juha Lehtonen Juha Mylläri Juhani Konkka Juhani Lindholm Juhani Niemi Juhani Seppänen Juha Raipola Juha Ruusuvuori Juha Seppälä Juha Siltala Jukka Kemppinen Jukka Koskelainen Jukka Mallinen Jukka Pakkanen Jukka Relander Jumala juoksu Juri Nummelin juristit Jussi K. Niemelä Jussi Katajala Jussi Talvi Jussi Vares Jyri Raivio Jyrki Hakapää Jyrki Iivonen Jyrki Katainen Jyrki Kiiskinen Jyrki Lappi-Seppälä Jyrki Lehtola Jyväskylä jännitysromaanit Jää jääkiekko Jörn Donner kaanon Kaari Utrio Kaarlo Bergbom Kadotetut Kadun Kukka Kaija Luttinen Kaiken käsikirja Kain Tapper Kaisa Huhtala Kajaani Kaleva Kalevala Kalevi Jäntin palkinto Kansalliskirjasto Kantaja Karatolla Kari Aronpuro Kari Enqvist Kari Hotakainen Kari Koski Karo Hämäläinen Katariina Kathryn Lindskoog Katja Kaukonen Katja Kärki Katri Alatalo Katri Helena Katriina Ranne Katri Naukari Katri Rauanjoki kauhuromantiikka Kazuo Ishiguro Keijo Leppänen kellopunk Kelmee Kersti Juva Kertomuksen vaarat Kharis kielilläpuhuminen kielioppi Kiiltomato.net Kimmo Jokinen kirja-arvostelu kirjailijahaastattelu kirjakauppa kirjallisuudentutkimus kirjallisuushistoria kirjallisuuskritiikin historia kirjallisuuskritiikki kirjallisuussosiologia kirjatraileri Kirjava kirjeet kirjoittamisoppaat kirkkohistoria Kirsi Piha Kirsti Ellilä Kirsti Mäkinen klassikko kolumnit kootut teokset Korean sota Korppinaiset kosmologia kotimainen kaunokirjallisuus koulu koulukirjat kreikkalainen mytologia Kreivi Lucanor ja Patronio kristilliset symbolit Kristina Carlson Kritiikin Uutiset Kuinka sydän pysäytetään Kullaa kulttuurihistoria kulttuurijournalismi kulttuurintutkimus Kun kyyhkyset katosivat Kurjat kustannustoiminta Kustannus Z kustantajaelämäkerrat Kustavi Kuusamo kyberpunk Kyllikki Villa käännöskirjallisuus Kökar L. Onerva Laeta Kalogridis Laila Hirvisaari Lalli Lapin sota Lappi Lars Levi Laestadius Latinalainen Amerikka Laura Gustafsson Laura Jänisniemi Laura Karttunen Laura Lahdensuu Laura Luotola Laurence Sterne Lauri Levola Lauri Rauhala Lavatähti ja kirjamies Leaves of Grass Leena Majander-Reenpää Leena Parkkinen Leena Vallisaari Leif Salmén Leila Tuure Leimatut lapset Leo Tolstoi Les Bienveillantes Les Miserables lestadiolaisuus Lewi Pethrus Lewis resa Liisa Keltikangas-Järvinen Liisa Laukkarinen Liisa Väisänen Like Kustannus lintubongaus literature literature article Lotta Toivanen Lumooja luontokuvaus Lustrum luterilaisuus lyriikka lähetystyö maaginen realismi maailmankirjallisuus Maamme kirja Maan pakolainen Maanpakolaisten planeetta Maarit Eronen Maarit Verronen Machado de Assis Magdalena Hai Maihinnousu Makeannälkä Mammutti Mamoud Manhattan-projekti Manillaköysi Mannerheim Marc-Antoine Mathieu Maria Carole Maria Laakso Maria Mäkelä Maria Peura Marikki Piirtola Mario Vargas Llosa Marisha Rasi-Koskinen Maritta Lintunen Marja Sevón Marja Wich Marjut Paulaharju Markku Aalto Markku Envall Markku Pääskynen Markku Soikkeli Marko A. Hautala Marko Hautala Marko Kilpi Marko Tapio Marko Vesterbacka Mark Twain Markus Jääskeläinen Martta Heikkilä Martti Anhava Martti Lindqvist Martti Luther Mary Shelley Matias Nurminen matkakirjallisuus Matthew Woodring Stover Matthias Grünewald Matti Brotherus Matti Mäkelä Matti Vanhanen merimiestarinat Meriromaani Merja Mäki metsä mielisairaala Mihail Bahtin Mihail Bulgakov Mikael Agricola Mika Tiirinen Mika Waltari Mikko Karppi Mikko Lahtinen Mikko Lehtonen Milla Peltonen Minerva Kustannus Minna Canth Minna Maijala Minna Rytisalo Minun Amerikkani Miquel de Cervantes Mirkka Rekola modernismi Mr. Smith muistelmat murretekstit Museovirasto musiikki Myyrä Mäkelän piiri naisasialiike naiskirjallisuus Narnia-sarja Narnia series narratologia Natasha Vilokkinen neromyytti Netflix Netotška Nezvanova Neuvostoliitto New York Niccólo Machiavelli Nicholas Nickleby Nick Vujicic Niemi Nimeä minut uudelleen Nina Honkanen Noam Chomsky Nobel-palkinto Nordbooks Norja norjalainen kirjallisuus Norsunhoitajien lapset novellit Ntamo nuorisotutkimus Nuori Voima nuortenkirja Näkymätön Nälkäpeli Nälkävuosi näytelmät Oili Suominen Olavi Peltonen Olli Jalonen Olli Löytty omaelämäkerta Onni Haapala Opettaja-lehti opettajat oppaat Orhan Pamuk ornitologia ortodoksit Osuuskumma Otava Otavan Kirjasto Outi Alm Outi Oja Owen Barfield Paavo Cajander Paavo Haavikko Paavo Lehtonen Paavo Lipponen Paavo Nurmi Paavo Väyrynen Paholaisen haarukka Paholaisen kirjeopisto Paikka vapaana Pajtim Statovci pakinat pakopelit Panu Rajala Panu Savolainen pappi Parnasso Pascal Mercier Pasi Ilmari Jääskeläinen Paul Auster Pauliina Haasjoki Peiliin piirretty nainen Pekka Haavisto Pekka Marjamäki Pekka Pesonen Pekka Seppänen Pekka Simojoki Pekka Tarkka Pelkokerroin Peltirumpu Pelé Pentti Haanpää Pentti Holappa perhekuvaukset Per Olof Enquist Pertti Koskinen Pertti Lassila Peter Bieri Peter Høeg Peter Pan Petri Tamminen Petri Vartiainen physics Pia Houni Pia Rendic Pirjo Toivanen Pirkanmaa Pirkka Valkama Pirkko Talvio-Jaatinen Planet of Exile Platon Plutarkhos podcast poetry poliisi politiikka Pori Porvoo Prahan kalmisto psykohistoria psykologia puheviestintä Pulitzer-palkinto Pulmu Kailamo Päivi Artikainen Raahe Raamattu Raija Nylander Raija Oranen Raimo Salminen Raimo Seppälä Raisa Porrasmaa rakkausromaanit Ranska ranskalainen kaunokirjallisuus rasismi Rauma Rautaveden risteilijät Rax Rinnekangas Reijo Mäki Reijo Toivanen religion Richard Morgan Ridley Scott Riikka Ala-Harja Riikka Pulkkinen Rikosromaani Ristin Voitto ristiretket Risto Isomäki Robert Harris Robert Walser romaanit Romeo ja Julia Romuluksen sielu Roope Lipasti Rosa Liksom Rosa Luxemburg Routasisarukset Runeberg-palkinto runot runousoppi ruotsalainen kaunokirjallisuus Ruotsi ruotsinsuomalaiset rutto Saara Henriksson Saara Kesävuori Saara Turunen Saatanalliset säkeet Sadan vuoden yksinäisyys Saddam sairaalaromaani Saksa Salaliitto salapoliisiromaani Salla Simukka Salman Rushdie Sami Heino Samuli Antila Samuli Björninen Samuli Paulaharju Sana-lehti Sanna Nyqvist Sanna Pernu Sanna Ravi Sara Saarela Sari Malkamäki sarjakuvat Sastamala Satakunnan Kansa Satakunnan Viikko satiiri Sattumuksia Brooklynissa Satu Ekman Satu Hlinovsky Sauli Niinistö science fiction Seinäjoki seksuaalisuus selkokirjat selkoromaani Sentimentaalinen matka Seppo Loponen Seppo Raudaskoski Silja Frangén Siltala Silvia Hosseini Simo Frangén Simon Sebag Montefiore Sini Helminen Siperia sisällissota Sithin kosto Sofia Tolstaja Sofi Oksanen sosiaalipsykologia sosiaalityö sotaromaanit spanish literature spefi spekulatiivinen fiktio Sphinx Spin Star Wars steampunk Stig-Björn Nyberg sukutarinat Sunkirja suomalainen kaunokirjallisuus suomalainen lastenkirjallisuus suomalainen lukeminen suomalainen runous suomalainen teatteri Suomalainen teatteri / Kansallisteatteri suomen kieli Suomen Kuvalehti suomentajat surutyö Susan Cain suuret kertomukset Suzanne Collins Sven Lidman Sweet Tooth Sydänraja sää Taavi Soininvaara taidehistoria taidekritiikki Taija Tuominen taiteen tutkimus Taivaan tuuliin Talo vaahteran alla Tammen Keltainen Kirjasto Tammi Tampere Tampereen yliopisto Taneli Junttila Tapani Sopanen Tapio Koivukari Tapio Meri Tarja Halonen Taru Kumara-Moisio Taru Sormusten Herrasta Taru Väyrynen Tarzan Tauno Pihl teknotrillerit teologia Teos Terhi Rannela Terhi Törmälehto Tero Liukkonen Tertti Lappalainen The Brooklyn Follies The Casual Vacancy The Fear Index The Hunger Games The Lost Symbol The Pacific The Second World War Theseuksen henki Tieto-Finlandia Tietokirjallisuuden Finlandia-palkinto tietokirjallisuus tietokirjoittaminen Tiina Kartano Tiina Raevaara Timothy Zahn Titia Schuurman Toini Havu Tomas Tranströmer Tomi Huttunen Tommi Kinnunen Torsti Lehtinen trilleri Troikka TTKK Tuija Takala Tuire Malmstedt Tulen ja jään laulu Tuli&Savu Tuntematon sotilas Tuomas Kauko Tuomas Kyrö Tuomas Nevanlinna Tuomas Niskakangas Tuomas Vimma Turbator Turku Turun yliopisto Tuula Kojo Tuula Tuuva Tuulikki Valkonen TV-sarjat Tyhmyyden ylistys TYKS Tytti Rantanen työelämä Työmiehen vaimo Tähtien sota tähtitiede Tähtivaeltaja Täällä Pohjantähden alla Ukraina Ulla-Lena Lundberg Ulla Lempinen Ulvila Ulvilan Seutu Umberto Eco Unkari Uno Cygnaeus Uppo-Nalle urheilu Urho Kekkonen Urpu Strellman Ursa Ursula K. LeGuin USA uskonnollinen kirjallisuus uskonnollinen usko uskonto utopia vakoojaromaanit Valheet Valkoinen kääpiö Vanha-Ulvila Vanhan ruhtinaan rakkaus Vantaa Veera Antsalo Veijo Meri Veikko Huovinen Veikko Koivumäki Venetsia Venäjä venäläinen kirjallisuus Vesa Haapala Vesa Sisättö Via Merulanan sotkuinen tapaus Victor Hugo Vigdís Grímsdóttir Vihan hedelmät viikingit Viktor Jerofejev Ville-Juhani Sutinen Ville Hämäläinen Ville Keynäs Ville Lindgren Ville Tietäväinen Villi Länsi Virke virolainen kirjallisuus Virpi Hämeen-Anttila Voltaire Volter Kilpi Vuoden kristillinen kirja Väinö Linna Walt Whitman Warelia war history Wille Riekkinen William March William Shakespeare Winston Churchill writers WSOY WW I X-sukupolvi YA-kirjallisuus Yksin Marsissa Ylpeys ja ennakkoluulo yläaste Yrsa Sigurðardóttir Ystäviä ja vihollisia Yö ei saa tulla Zachris Topelius Äidin rukous Älä kysy yöltä ÄOL šaria
Follow VETUS Et NOVA on WordPress.com

Blogit.fi

Katso muita blogeja osoitteessa https://www.blogit.fi/

Dekkariviikko 10.-17.5.2019

Blog Stats

  • 94 911 hits

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

Privacy & Cookies: This site uses cookies. By continuing to use this website, you agree to their use.
To find out more, including how to control cookies, see here: Cookie Policy
  • Seuraa Seurataan
    • VETUS Et NOVA
    • Already have a WordPress.com account? Log in now.
    • VETUS Et NOVA
    • Mukauta
    • Seuraa Seurataan
    • Kirjaudu
    • Kirjaudu sisään
    • Ilmoita sisällöstä
    • Näytä sivu lukijassa
    • Hallitse tilauksia
    • Pienennä tämä palkki
 

Ladataan kommentteja...