Avainsanat
book review, Elina Ylivakeri, Katri Helena, muistelmat, Otava, Panu Rajala
Panu Rajala: Enkeli tulessa. Elinan suljetut silmät. Otava 1997. 338 s + kuvaliite.
Muun muassa hämeenkyröläisen kirjailijan F. E. Sillanpään tutkijana ansioitunut Panu Rajala (s. 1945) julkaisi 1997 laajan muistelmateoksen ensimmäisestä vaimostaan Elina Ylivakerista (1943-1988). Heinäkuussa 1997 Katri Helenan kanssa avioitunut Rajala kertoi muistelmateoksessaan varsin avoimesti sekä ensimmäisestä avioliitostaan että Elinan värikkäistä elämänvaiheista kotimaassa ja ulkomailla. Enkeli tulessa –teos liittyi saman syksyn paljastuskirjabuumiin, jonka käynnisti Riitta Uosukaisen reheväkerrontainen muistelmateos Liehuva liekinvarsi (1996).
Rajala oli jo tuolloin kokenut kirjoittaja, jonka kerronta oli sujuvaa ja juohevaa. Ylivakerin tarinan lisäksi Panu Rajala oli sijoittanut tekstiinsä omia elämänkokemuksiaan sen verran, että Enkeli tulessa olisi aivan hyvin käynyt kirjoittajansakin elämänkerrasta.
Elina Ylivakeri eli monessa suhteessa hyvin epätavallisen elämän. Hänen ihanteensa vaihtelivat kiihkeästä uskosta humanitaariseen auttamistyöhön ja glamourin tavoitteluun. Nainen etsi totuutta niin uskonnon kuin elämäntehtävänsä suhteen koko elämänsä ajan.
Käännyttyään nuorena uskovaiseksi Ylivakeri hakeutui Helsingin yliopistoon lukemaan teologiaa. Nuoren opiskelijatytön usko koki kuitenkin eksegeettien parissa kovan kolauksen. Teologian opinnot jäivät opinnäytettä vaille.
Jo teologiaa opiskellessaan Ylivakeri elätti itseään valokuvamallina. Teologian opintojen päätyttyä mallintyöt veivät hänet Yhdysvaltoihin saakka. Uusi elämä vihamielisessä mallimaailmassa ei kuitenkaan tuntunut antoisalta, ja Elina Ylivakeri palasi 1970-luvun alussa takaisin Suomeen monin tavoin muuttuneena naisena. Hän tapasi kirjallisuuden opiskelija Panu Rajalan pian Suomeen muuttonsa jälkeen. He avioituivat vuonna 1975, ja liitosta syntyi kolme lasta. Panu Rajala kuvaa liittoa varsin onnelliseksi työn aiheuttamista lukuisista erossaoloista huolimatta.
1980-luvulla Elina Rajalalla todettiin parantumaton syöpä, johon hän lopulta menehtyi 1988. Elinan sairausaikana puolisoiden suhde muuttui lämpimämmäksi ja läheisemmäksi. Panu Rajala huomasi suureksi järkytyksekseen, kuinka vähän oli oppinut tuntemaan vaimoaan heidän puolitoista vuosikymmentä kestäneen yhteiselonsa aikana.
Rajalan muistelmateos on tyypiltään elämänkertaromaani, jossa päähenkilö (Elina) saa ajoittain fiktiivisiäkin piirteitä. Kirjoittaja sijoitti teokseen jonkin verran dokumenttiaineistoa, esimerkiksi Elinan kirjoittamia kirjeitä. Kirjoittaessaan vaimonsa elämänkerran Rajala täytti lupauksen, jonka antoi vaimolleen tämän kuolinvuoteella.
Rajalan asennoituu minäkertojansa katsantokannoilla hyvin vaihtelevasti kuvauskohteeseensa. Erityisesti tämä näkyy kertojan kielessä. Elinan lukiessa teologiaa ja myöhemmin luopuessa uskonnollisista ihanteistaan Rajalan minäkertoja käyttää huomattavasti uskonnollisia kielikuvia, kun taas päähenkilön liikkuessa mallimaailman turuilla kertoja viljelee juuri tähän miljööseen sopivaa kieltä.
Elämänkertaromaanin nimekkeestä huolimatta Rajala ei piirtänyt entisestä vaimostaan pyhimyslegendaa. Ihanteensa moneen kertaan kadottaneen Elina Ylivakerin tarina on hyvin traaginen ja inhimillinen. Hänellä oli sydän auki vähäosaisille, joiden oikeusavustajana hän toimi viimeiset elinvuotensa.
Enkeli tulessa -teoksen positiiviset elementit rakentuvat lähinnä Elina ja Panu Rajalan yhteisille onnenhetkille. Kirjoittajan maskuliinisuus korostuu kuitenkin niin, että ajoittain fiktiiviseltä maistuva avio-onni jää pääosin aviomiehen omien näkökulmien ja kokemusten varaan.
– – – – – – – – – – – – – –
Julkaistu Satakunnan Kansassa 24.10.1997.
VETUS Et NOVA 