Lauri Levola: Pimeän tavarajuna. Teos 2006. 168 s.
Riikka Pulkkinen: Raja. Gummerus 2006. 399 s.
Sanna Ravi: Ansari. Johnny Kniga 2006. 246 s.
Syksyn kaunokirjallisiin debyytteihin mahtui todellisia helmiä. Näistä nousee selvimmin esille Riikka Pelon (s. 1972) loistavan Taivaankantaja-romaanin lisäksi Lauri Levolan synkkäsävyinen esikoisnovellikokoelma, Riikka Pulkkisen rohkea rakkausromaani sekä Sanna Ravin hirtehinen satiiri sota-aikaisesta pikkuvirkamiehestä.
Porilaissyntyinen ja sittemmin turkulaistunut Lauri Levola (s. 1981) lähestyy esikoiskokoelmansa novelleissa yksinäisyyden ja irrallisuuden aihepiirejä. Hän viljelee lyhyitä lauseita sekä nopeita käänteitä. 16 novellia vyöryttävät lukijan eteen kosolti epäsovinnaisia näkymiä.
Levolan novelleissa sotateemat ja liikkuminen ovat keskeisiä. Yhdessä kertomuksessa veljessodan kauhut alleviivaavat uhrien turhuutta. Nuori opiskelija istuu haaveillen kuvaamataidon luokassa ja harmitellen sotaveteraanien tyhjältä tuntuvaa esitelmää. Talvisodassa kaatuneen miehen poika käy ampumassa radalla ja miettii samalla sodan vaikutuksia.
”Sotaa ei koskaan piirretä yhdeksi. Siihen tarvitaan aina kaksi. Kaksi harmaapukuista taistelemassa toisiaan vastaan.”
Kielellinen leikittely onnistuu kirjailija Kari Levolan pojalta hallitusti. Lakoninen ilmaisu osoittautuu tyylikkääksi, jopa persoonalliseksi. Runollinen ilmaisu lisäksi vieraannuttaa tehokkaasti. Levolan kaltaisia miespohdiskelijoita on vähän, mutta vastaavaa naispohdiskelua löytyy nykykirjallisuudesta paljon enemmän.
Kielletyt suhteet ääriviivoina
Riikka Pulkkisen (s. 1980) esikoisromaani Raja sisältää yksinkertaisia mutta toisiinsa yhdistettyinä loistavia ideoita. Keskeinen problematiikka liittyy läheisen ihmisen kunnioittamiseen sekä luvallisen ja luvattoman rajankäyntiin.
Raja kertoo iskevästi kahden eri-ikäisen opettajan kipuilusta lähimpiensä ja oppilaidensa kanssa. Toinen näistä on 53-vuotias kirjallisuuden professori Anja, jonka mies sairastaa Alzheimerin tautia. Nainen pohtii läpi romaanin armomurhan mahdollisuutta umpikujaan ajautuneessa elämäntilanteessaan. Kielletty rakkaus toiseen mieheen avautuu Anjalle mitään ratkaisemattomaksi pakokeinoksi.
Toinen Rajan opettajahenkilöistä on nuori äidinkielenopettaja Julian, joka rakastuu Mari-nimiseen lukiolaistyttöön ja ajautuu hänkin kiellettyyn suhteeseen. Julianin perheeseen ja työpaikalle putoaa näin aikapommi odottamaan räjähdystään.
Itseään viiltelevä Mari on romaanin ristiriitaisimpia henkilöitä, jolle oma ruumis kivun ja nautinnon risteysalueena on vailla ääriviivoja. Mari pelästyy Julianin läheisyyttä, koska haluaa säilyttää määrittelemättömyytensä. Kirjailija yhdistää romaanihenkilöiden tarinoita istuttamalla Julianin jatko-opiskelijoiden piiriin, jota vetää Anja.
Raja on uskottavuutensa säilyttävä romaani sukupolvirajoista, joiden yli ei löydy yhteyttä ilman tavoitteellista työntekoa. Pulkkinen kirjoittaa esikoiskirjailijaksi poikkeuksellisen mukaansatempaavasti ja kypsästi. Opettajahenkilöt ongelmineen eivät ole kaukaahaetun makuisia, vaan raadollisuudessaan selväpiirteisiä ja inhimillisiä.
Henkilökuvauksessaan Pulkkinen onnistuu luomaan muitakin koskettavia hahmoja. Vähäisimmäksi ei jää Anjan lääkärisisko, joka Mari äitinä joutuu romaanissa ikään kuin sisäisen tuomarin rooliin. Hän pääsee perille sekä Anjan että Julianin salaisuuksista ja pitää molemmille opettajille tiukan puhuttelun!
Isänmaallista mielialatarkkailua
Toimittajana ja suomen kielen opettajana toimineen Sanna Ravin (s. 1964) kiitetty esikoisromaani Ansari kertoo sota-aikaisesta erikoistehtävästä, kotirintaman mielialatarkkailusta. Ravin idea sijoittaa repliikkejä muun kerronnan keskelle ilman välimerkkejä on persoonallinen ja henkevä oivallus sekoittaa kertojaääniä.
Ansarin päähenkilö on pienen kirkonkylän postivirkailija Antero Kivekäs, joka on jatkosodan syttyessä vapautettu terveyssyistä rintamapalveluksesta. Kivekästä odottavat kuitenkin sotaan liittyen toisenlaiset haasteet, kun Valtion tiedoituslaitos pestaa hänet mielialatarkkailun paikallisasiamieheksi kotikylälleen.
”Katsoin isäni hautaa ja muistin hänen elämänohjeensa kolmea on palveltava ennen kaikkea: Jumalaa, isänmaata ja postilaitosta, tässä järjestyksessä jota olin pyrkinyt tunnollisesti noudattamaan.”
Kivekäs suhtautuu paitsi työhönsä myös isänmaan asiaan ja idealistisiin aatteisiin sellaisella palolla ja intohimolla, että hän vieraantuu väistämättä niin alaisistaan kuin tutuista kyläläisistä. Aatteen voima ajaa hänet nurkkaan ja ulkopuolisuuteen. Ansari on epähenkilön kehitystarina. Sotahullu ja virkaintoinen Kivekäs on lopulta valmis jopa laittomuuksiin aatteen ja yhteisen edun nimissä.
Ravistelevan henkilökuvansa lisäksi Ravin romaani avautuu oivaltavaksi tutkielmaksi maalaisyhteisön elämänmenosta. Se tuntuu asettuvan poikkeustilanteessakin melko nopeasti uomaansa. Kirkasotsaisen ja idealistisen Kivekkään hahmossa on melkoisia annoksia Väinö Linnan räätäli Halmetta, tosin häneltä puuttuu Halmeen itsekriittinen pohdiskelu lähes kokonaan. Ansari viittaa kasvihuoneeseen, jonka Kivekäs rakentaa pihalleen ja josta tulee romaanissa eristäytymisen symboli.
Omintakeinen tyyli ei tee Ravin romaanista helppolukuista, päinvastoin. Ansari on kaoottis-henkinen kertomus sekavasta historiallisesta ajasta, jolloin ihmisen omintakeisuus kilvoittelee elintilasta suurten aatteiden ja näkyjen rinnalla.
– – – – – – –
Kirjoitus on julkaistu Opettaja-lehdessä.
