Avainsanat
Cicero, kirjeet, Sofia Tolstaja, Terhi Rannela, tietokirjallisuus, Virke
Terhi Rannela: Kirjeiden lumo. Karisto 2021. 168 s.
KIRJAILIJA Terhi Rannelan (s. 1980) tietoteos Kirjeiden lumo tähyää kirjeiden, muistiinpanojen ja muiden hitaasti kirjoitettujen tekstien maailmaan. Miltä tuntuu vastaanottaa itselle kirjoitettu, käsin tehty viesti nykyaikana, jolloin sähköinen viestintä on voimissaan?
”Hyväntahtoisesta kirjeestä harva pahoittaa mielensä. Jokainen meistä voi vähentää yksinäisyyttä huomioimalla enemmän toisia ihmisiä. Läheltä on helpoin aloittaa. Ette usko, millaista riemua tunsin, kun eräs naapurini viimein vastasi tervehdykseeni kolmen vuoden kuluttua.” (s. 54)
Kirjeen lumoa eritellessään Rannela kaivaa esiin kulttuurihistoriaa lavealla skaalalla ja osoittaa kirjeiden kirjoittamisen kulttuurihistoriallisen merkityksen. Historiallisessa katsauksessa korostuu Cicero, jonka kirjeet ovat säilyneet verraten hyvin muihin antiikin kirjailijoihin verraten.
Antaapa hän muutaman vinkinkin kirjeiden kirjoittamiseen. Niihin lomittuvat mestareilta, muun muassa Lewis Carrollilta, napatut ohjeet. Kirjoitusvinkkien lomassa Rannela jakaa ison määrän elämänhistoriaansa ja kertoo myös ystävistään Suomessa ja ulkomailla.
Vanhat kirjeet toimivat näyteikkunoina menneisyyteen. Kirjoittaja on usein vastaanottajalleen auki paljon syvemmin kuin päiväkirjoissa tai varsinkin elämäkerroissa, jotka on tarkoitettu laajemman yleisön luettaviski. Kirjeet voivat olla myös painostavia. Muistelepa Urho Kekkosen kuuluja myllykirjeitä!
Rannela kuvaa paljon myös päiväkirjakirjoittamista. Esimerkeistä tärkeimmäksi nousevat Leo Tolstoin puolison Sofia Tolstajan lukuisat päiväkirjat. Niissä on tallennettuna paitsi Tolstoiden vaikea avioliitto, myös aimo annos Venäjän keisarikunnan historiaa.
TIETOTEOKSENA Kirjeiden lumo on varsin sekavaa luettavaa. Kirjoitusote on kuitenkin raikas, myönteishenkinen ja piristävä.
”Hitaan kirjoittamisen lumo” olisi sopinut paremmin nimeksi kirjalle, joka käsittelee kirjeiden lisäksi monia muitakin hitaan kirjoittamisen muotoja.
Rannela suhtautuu kirjeiden kirjoittamiseen romantisoivasti. Kaikilla viime vuosituhannella syntyneillä on kokemusta käsin kirjoitetuista kirjeistä. Haluaisimmeko tämän tradition siirtyvän lapsillemme ja varsinkin lapsenlapsillemme?
Nostalgiahakuisuus on Rannelasta itsen suojaamista. Hän uskoo jääräpäisesti kirjeiden ja käsin kirjoittamisen paluuseen.
”En äänekkääseen vallankumoukseen, mutta ainakin pienimuotoiseen mielenosoitukseen.” (s. 20)
Aikana, jolloin sähköposti, WhatsApp, Messenger ja tekstiviestit ovat korvanneet käsin kirjoitetun kirjeen, mustekynän tuoksu on tullut kirjoittajalle rakkaaksi. Alkaapa Rannela jossakin kohtaa eritellä jopa lempikyniään. Toisaalla hän pohdiskelee postilaatikon ja postimerkin kehitystarinoita.
Kätevää triviaalitietoa satelee joka aukeamalla. Tiesitkö, ettei 39 % yli 16-vuotiaista suomalaisista käytä lainkaan somea? Pitäisikö olla huolissaan?
Nelikymppinen Terhi Rannela on monipuolinen kirjailija, jonka tuotantoon kuuluu parikymmentä teosta. Korpukseen mahtuu muun muassa historiallisia romaaneita, luovan kirjoittamisen oppaita, elämäkerrallisia teoksia ja nuortenkirjoja. Outokummussa syntyneen Rannelan edellinen teos oli omaelämäkerrallinen Äiti – Ajatuksia äkkikuoleman jälkeen (2020).
VETUS Et NOVA 