VETUS Et NOVA

~ Artikkeleita ja arvosteluja uusista ja vanhoista kirjoista

VETUS Et NOVA

Tag Archives: The Lost Symbol

Dan Brown – Mahtinäyttämöiltä sähköpostisuojauksiin ja vapaamuurarien salaisuuksiin

15 lauantai syys 2012

Posted by Jari Olavi Hiltunen in book review

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

Angels and Demons, book review, Da Vinci Code, Dan Brown, Deception Point, Digital Fortress, The Lost Symbol

Dan Brown: Da Vinci –koodi. Englanninkielinen alkuteos The Da Vinci Code (2003). Suom. Pirkko Biström. WSOY 2004. 520 s.

Dan Brown: Enkelit ja demonit. Alkuteos Angels & Demons (USA 2000). Suom. Pirkko Biström. WSOY 2005. 518 s.

Dan Brown: Meteoriitti. Alkuteos Deception Point (USA 2001). Suom. Jorma-Veikko Sappinen. WSOY 2006. 520 s.

Dan Brown: Murtamaton linnake. Alkuteos Digital Fortress (USA 1998). Suom. Raimo Salminen. WSOY 2007. 389 s.

Dan Brown: Kadonnut symboli. Alkuteos The Lost Symbol (USA 2009). Suom. Kimmo Paukku, Hilkka Pekkanen ja Jukka Saarikivi. WSOY 2009. 435 s.

Amerikkalaisen kirjailijan Dan Brownin (s. 1964) nimi ei ole vuosiin tarvinnut Wikipediaa tuekseen. Käsittelen seuraavassa hieman arvostelujeni kautta syitä siihen kirjalliseen menestykseen, jonka Brown on saanut  osakseen Suomessa ja muualla.

Jotkut muistanevat, että Brownin läpimurtoteoksen Da Vinci –koodi (alkuteos 2003) suomennospyöri pitkään Suomessa kirjasyksyn 2004 kulttuuriuutisissa. Muun muassa erikoisen painomöhläyksen kohteeksi joutuneen kirjan antikristilliset sanomat ja juonenkäänteet herättivät huomiota ja keskusteluakin. Monelle kielelle käännetystä menestysromaanista alettiin saman tien valmistella myös elokuvaa. Romaani sai suuren lukijakunnan myös Suomessa Pirkko Biströmin kääntämänä. Anglosaksisessa maailmassa teos poiki hämmästyttävän vastakirjojen aallon (mm. Richard Abanesin The Truth Behind the Da Vinci Code sekä Carl Olsonin ja Sandra Mieselin The Da Vinci Hoax).

Da Vinci –koodin tapahtumat rakentuvat pitkälti uskonnollisten symbolien tulkintaan. Näihin on perehtynyt syvällisesti romaanin päähenkilö Robert Langdon, joka alkaa selvittää erään museojohtajan kuolemaa kauniin naisagentin kanssa. Tutkimuksissa paljastuu monenlaisia johtolankoja keskiaikaiseen salaseuraan, johon museojohtaja näyttää pitkälle vihkiytyneen. Museojohtajan murhan syiden ja murhaajan selvittyä salapoliisit ovat kokeneet värikkäitä seikkailuja Leonardo da Vincin jalanjäljissä ja löytäneet toisensakin.

Da Vinci -koodin suuri suosio on aina ollut minulle arvoitus. Romaanin juoni ei näet ole kevyttä dekkaritarinaa kummoisempi. Kirjailija yhdistelee taitavasti salapoliisijuonta keskiaikaiseen historiantutkimukseen ja uskontotieteeseen. Teemoiltaan ja juoneltaankin Brownin teos kulkee yllättävän lähellä Umberto Econ synkkää romaania Foucaultin heiluri (1988; suom. 1990)mutta on Econ romaania selvästi viihteellisempi ja tarkoitushakuisempi.  Vaikka Dan Brown kirjoittaa mahtipontisesti kirkkohistoriaa uuteen uskoon varsinkin katolisen kirkon osalta, Da Vinci -koodi on täysverinen jännitysromaani, joka sellaisenaan (viihteenä) ei vedä vertoja alan parhaimmistolle. Esimerkiksi suomalainen taistelutoveri Ilkka Remes kirjoittaa minusta mukaansatempaavampia ja jännittävämpiä kirjoja kuin amerikkalainen kollegansa.

On syytä huomata, että Raamattua kirjailija tulkitsee Da Vinci –koodissa varsin vapaasti ja populistisesti sekä kyseenalaistaa railakkaasti kristinuskon keskeisiä dogmeja. Brown haluaa osoittaa historiallisiin lähteisiin vedoten muun muassa sen, että Jeesus oli kuin olikin naimisissa Magdalan Marian kanssa ja sai tämän kanssa jopa lapsia, joiden jälkeläiset pääsevät Da Vinci –koodiin romaanihenkilöiksi.

Brownin bestselleriin on suhtauduttava sen fiktiivisyyden vuoksi aivan erilaisella lukuotteella kuin asiaa selvittäviin tietoteoksiin. Romaanihan ei argumentoi esimerkiksi Raamatun historiasta yhtä painavasti kuin alan tutkimukset, vaikka heittäisi kuinka kiintoisia näkökulmia loppuun asti koluttuihin aiheisiin. Kirjailijan vapaudella Brown yhdistää historiallisia faktoja ja omaa sepitettään niin vauhdikkaasti, että hänen tuotostaan täytyy tulkita omassa sarjassaan.

Toisin sanoen Da Vinci -koodi on lähinnä dekkarin perinteitä seuraava älyllinen jännityskertomus, jossa lukija haastetaan moniulotteisen palapelin kokoajaksi. Romaanin antikristillisiä sanomia ei sen vuoksi kannattaisi tulkita niin kovin dogmaattisesti kuin esimerkiksi Atlantin takana on tehty. Fiktio aika harvoin haastaa faktan, päinvastoin vielä harvemmin.

Kesällä 2005 suomeksi ilmestynyt Enkelit ja demonit (alkuteos 2000) on monitasoinen jännitysromaani, jossa tehdään havainnollisesti selkoa pitkistä aatehistoriallisista tapahtumaketjuista katolisen kirkon ja tiedemaailman välillä. Romaanissa on runsaasti yhtymäkohtia paitsi Da Vinci –koodiin myös Umberto Econ loistavaan Ruusun nimi -dekkariin (1980).

Brown suunnittelee oivaltavasti sellaisen tuhokeinon, jonka jäljittäminen ja eliminoiminen osoittautuvat hyvin ongelmallisiksi. Hiukkasfysiikasta lainattu antimateriateema tuntuu näin maallikon silmiin yksioikoiselta ja pelkistetyltä. Romaani käynnistyy raa’alla murhalla Cernin tutkimuskeskuksessa Sveitsissä. Huippufyysikon murhaa selvittelemään kutsutaan amerikkalainen uskontosymbologian professori Robert Langdon. Vähitellen murhatutkimus laajenee Langdonin päästyä salaisen rikollisjärjestön jäljille ja siirryttyä Roomaan kauniin naisfyysikon kanssa. Vatikaanin ja tiedemaailman yhteentörmäyksestä kasvaa irvokas spektaakkeli, jossa tulikivenkatkuiset polemiikit korvautuvat lopulta järeillä tuliaseilla ja kovaotteisilla attentaateilla.

Leveistä kirkkohistorian sivupoluistaan huolimatta Brownin romaanin uskonnolliset kytkökset vaikuttavat löyhiltä ja mitäänsanomattomilta. Lukuromaanina Enkelit ja demonit on jännittävämpi kuin Da Vinci –koodi. Vuosisatoja vanhat uskonnolliset dogmit jäävät kakkosiksi mittelössä ikivanhojen perhenäkökulmien kanssa. Kirjailija lataa ison merkityksen ns. ambigrammeihin eli koristeellisiin sanoihin, jotka näyttävät samoilta oikeinpäin ja ylösalaisin. Kielellinen ilotulitus menee välillä jopa ironiseksi, kun Brown panee romaanihenkilöt miettimään puhtaan kielen olemusta ja avainsanojen monia merkityksiä.

Kun Dan Brown kärjistää jatkuvasti erilaisia maailmankuvaeroja värikylläisiksi konfliktitilanteiksi, henkilökuvaus ei kasva kovin henkeväksi vaan muuttuu ideoiden myllyn energianlähteeksi. Edesmenneen paavin sijaisena toimiva kamariherra  pääsee romaanissa keskushenkilön asemaan käytyään määrätietoiseen taisteluun kirkon vastustajia vastaan, kun taas muut romaanihenkilöt muuttuvat enemmän tai vähemmän statisteiksi. Enkelit ja demonit on superlatiivien romaani: kaikki on hyvin suurta, pitkää, vanhaa tai muuten ihmeellistä. Sijoittamalla romaanin keskeiset tapahtumat Vatikaaniin kirjailija saa miljöön moneen suureen ja jopa mittaamattomaan. Kun toisena miljöönä on maailman suurin tieteellinen tutkimuskeskus Cern, kahden mahtinäyttämön lavastus on valmis.

Hulppeassa tieteisromaanissa edes taivas ei riitä mielikuvituksen rajaksi. Brownin romaanissa Meteoriitti (2001; suom. 2006) kaivetaan kahdeksan tonnia painava kivenmurikka esiin 60 metrin syvyydestä umpijäästä ja sen todetaan sisältävän todisteita elämästä ulkoavaruudessa. Tarkemmalla tutkimuksella löytö rävähtää avaukseksi mediapeliin, jossa keinoja kaihtamatta pyritään vallan keskiöön eli Amerikan presidentiksi.

Romaanin päähenkilönä on keski-ikää lähestyvä Rachel Sexton, joka joutuu tasapainottelemaan yksitotisen perhekuvion, vastuunalaisten luottamustehtävien ja jättiläismäisiksi äityvien petosvyyhtien ristipaineessa. Rachel työskentelee USA:n presidentin kansliassa mutta kantaa huolta senaattori-isästään, joka kilpailee vaarallisin keinoin USA:n johtajan paikasta. Viekkaan senaattorin terävä avustaja Gabrielle Ashe on romaanin toinen päähenkilö.

Meteoriitin alkuteos Deception Point oli tekijänsä kolmas romaani ilmestyen aikoinaan Enkeleiden ja demonien (suom. 2005) ja Da Vinci –koodin (suom. 2004) välissä. Romaanin loppua kohti kerronta tihenee trillerimäiseksi kissa-hiiri-leikiksi, joka tuottaa yhden fiktiivisen vuorokauden aikana ruumiita ja kulkuneuvonromuja kymmenen sivun välein.

Brown ammentaa tällä kertaa tieteisaiheensa valtamerentutkimuksesta, geologiasta ja avaruuden valloituksesta. Kun Enkelit ja demonit vei lukijansa Sveitsiin ja Italiaan ja Da Vinci –koodi Ranskaan ja Englantiin, Meteoriitin tapahtumat sijoittuvat Pohjoiselle jäämerelle ja USA:n itärannikolle.

Brownin muihin teoksiin verraten Meteoriitti alkaa hyvin verkkaisesti, ajoittain jopa kompastellen. Teos on jännitysromaaniksi aivan liian pitkä ja kerronnaltaan tasapaksu. Jännite ei tahdo riittää kuin ajoittaisiin kiihdytyksiin. Henkilöiltään Meteoriitti on erikoisuuksien galleria. Henkilökaartin äärimmäisyyksiä ovat lohikäärmemäinen Marjorie Tench, joka johtaa presidentin kansliaa häikäilemättömin ottein, sekä ruokottomuuksia laukova naispuolinen jäätikkötutkija. Tavallisia tallaajia Brown ei paljon esittele. Keski-iän kriisiä lähestyvä Rachel Sextonkaan ei saa hänkään normaali-ihmisen roolia. Romaanin miehet ovat joko kolhovartaloisia jättiläisiä, iloisia velikultia tai mediapelin rutiinilla hallitsevia superjulkkiksia. Romaanin lopun häränvoltissa stereotyyppinen henkilöasetelma keikahtaa nurin irvokkaasti.

Brownin muiden teosten tapaan uutuusromaanissa ei säästellä teknisiä hienouksia eikä luonnontieteellisiä faktoja. Monet kirjailijan esittelemistä tekniikan ihmeistä tuntuvat käsittämättömiltä, kuten mikroelektroniikkaa käyttävä keinotekoinen moskiitto, vetysohjolla kulkeva laajenemispainemoottori tai geeliakuilla toimivat moottorisukset.

Enkeleiden ja demonien tapaan Meteoriitin tapahtumapaikat muuttuvat nopeasti. Päähenkilö saattaa lentää tunnissa tuhansien kilometrien päähän Pohjoiselle jäämerelle ja seikkailla muutaman tunnin kuluttua yli 100-metrisessä ydinsukellusveneessä. Brown muuttaa puolivillaisesti USA:n presidentin virkapaikatkin arkisiksi näyttämöiksi.

Jorma-Veikko Sappisen käännös on selväkielinen ja havainnollinen, vaikka säännöllisin väliajoin vastaan tulee karmeita sivistyssanasarjoja. Romaanin alun tapahtumien kannalta keskeisen merkityksen saavat bioluminoivat dinoflagellaatit, jotka pystyvät hapettamaan valoatuottavaa katalyyttiä. Tosin kirjailija nämäkin termit selittää juurta jaksain!

Dan Brownin vuonna 1997 julkaisema esikoisromaani Murtamaton linnake (suom. 2007) liittyy tyyliltään ja henkilöhahmoiltaan saumattomasti bestseller-sarjaan. Aihepiireiltään esikoinen kuitenkin poikkeaa siitä uskonnollisesta symboliikasta ja poliittisesta kähminnästä, johon lukijat ovat Brownin teosten äärellä tottuneet. Murtamaton linnake näet kertoo sähköpostista ja siihen liittyvistä suojauksista.

”Meillä kaikilla on oikeus salaisuuksiin. Minä pidän huolen siitä, että meillä on mahdollisuus siihen.”

Tähän Murtamattoman linnakkeen pahiksen vuorosanaan kulminoituu romaanin johtoajatus. Romaanin päähenkilönä on monimutkaisiin salakirjoituskoodeihin erikoistunut nelikymppinen Susan Fletcher, joka johtaa Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuuspalvelun NSA:n kryptologian osastoa. Kalliisti varustellun osaston ylpeys on kooltaan massiivinen supertietokone, joka ratkoo muutamassa sekunnissa mitä monimutkaisimpia salakirjoituskoodeja. Romaanin alussa Fletcher esimiehineen törmää koodiin, jota kone ei saa ratkaistua edes tuntien työn jälkeen.

Koodiavaimen löytäminen muuttuu nopeasti kuoleman kilpajuoksuksi, johon tempautuu mukaan myös Fletcherin pahaa-aavistamaton kihlattu David Becker. Murtamattoman linnakkeen miljöinä ovat NSA:n tutkimuskeskus sekä Espanjan kaupungit, joissa Becker etsii koodiavainta ja juoksee henkensä edestä karkuun palkkamurhaajaa. Ruumiita syntyy taajaan sekä Valloissa että Espanjassa.

Romaanin loppuratkaisu on jälleen yllättävä ja omaperäinen. Matemaattiset mahdottomuudet ja epätodennäköisyydet osoittautuvat kiehtoviksi jännitysromaanin elementeiksi. Dan Brown kierrättää aiheita kiintoisalla tavalla. Esimerkiksi sähköpostiin ja virustentorjuntaan liittyvät tekniset yksityiskohdat eivät jää kertakäyttöisiksi, vaan niitä syvennetään pitkiä trilleriä. Välillä aiheiden toisto tosin muuttuu jopa kyllästyttäväksi.

Tekniikka sanelee romaanihenkilöiden käytöstä liioittelevan irvokkaasti. Henkilöitä heitellään kasvottoman koneiston osasina miten sattuu. Vauhdikkaat tapahtumat keskittyvät yhteen päivään, jonka aikana kuolee kosolti ihmisiä väkivaltaisesti. Kertoja kuitenkin marssittaa uusia henkilöitä entisten tilalle. Pitkän ja ansiokkaan uran tehneet hallintoihmiset ovat valmiit kansallisen edun nimissä äärimmäisiin ratkaisuihin. Murtamattoman linnakkeen henkilöt, miljööt ja tapahtumat ovat paljolti sukua TV:stä tutulle 24-sarjalle.

Esikoisromaanin lapsenvirheitäkin Murtamattomasta linnakkeesta löytyy: keskeneräisiä ajatuksia, naiiveja päättelyketjuja, huonoa kieltä, kankeita vuoropuheluja. Brown viljelee superlatiiveja niin, että ällöttää. Ihmiset tekevät 110-prosenttisia suorituksia jopa vuosikaupalla. Kun kaikki on suurinta, kauneinta, kalleinta tai muuten parasta, ei mikään lopulta kosketa.

14.12.2009 ilmestynyt Kadonnut symboli on itsenäinen jatko-osa teoksille Enkelit ja demonit (2000; suom. 2005) ja Da Vinci –koodi (2003; suom. 2004). Päähenkilönä on jälleen professori Robert Langdon, uskonnollisten symbolien asiantuntija. Kadonnut symboli yhdistelee uskonnollisia riittejä murhiin ja väkivaltaisiin otteisiin. Aihepiireistä keskeisimpiä ovat tällä kertaa oppi ajatusten voimasta materiaan nähden (ns. noetiikka) sekä amerikkalaisten vapaamuurarien salainen toiminta.

Salaperäisen veljeskunnan organisaatio paljastuu 33-tasoiseksi, joista korkeimmalla aukeavat varjelluimmat salaisuudet. Langdon juoksee sivukaupalla turvamiesten vakoojapäälliköiden kanssa pitkin USA:n kongressitalon Capitolin maanalaisia käytäviä. Professori joutuu kohtaamaan elämänsä suurimman painajaisen häikäilemättömän murhaajan kynsissä. Monta ruumista syntyy loppuratkaisuun mennessä. Romaanin kauniin harmoninen loppu lyö ällikällä yli 300-sivuisen hurmeisen verisirkuksen jälkeen.

Kadonnut symboli ei pettänyt niitä odotuksia, joita suunnattiin trilogian päätösosaan. Monipolvinen juoni pysyy koossa alusta loppuun asti, eikä nopea tempo hidastu kuin hiukan ennen loppua. Lukukokemusta ei heikennä se, että seksi ja romantiikka loistavat poissaolollaan.

Sitä vastoin vanhojen, hyviksi koettujen teemojen toistoa romaanissa on kosolti. On kaksikasvoinen poliisipäällikkö, terävä naispäähenkilö, fobioista yhä sairaalloisesti kärsivä professori, muinaiset sanaleikit ja arvoitukset, kilpajuoksua ajan kanssa, salainen veljeskunta jne. Romaanissa kuljetaan välillä rinnakkain kolmessakin paikassa. Kadonneessa symbolissakin on paljon superlatiiveja ja muita äärimmäisyyksiä. Romaanihenkilöt muun muassa piipahtavat Washingtonin kongressitalossa maailman suurimmassa kirjastossa, jossa on kirjoja yli 800 hyllykilometriä.

Vapaamuurarien pyhien esineiden salakirjoitukset ja neliöleikit saavat Brownin kerronnan keskiössä runsaasti tilaa. Muinaiset salatieteet tuhansien vuosien takaa saavat modernit vastineensa vapaamuurareiden riittien muodossa. Kadonneen symbolin vahvan sovinnollinen loppusolmu antaa ymmärtää, että Robert Langdonin hengenvaaralliset symboliseikkailut saattavat päättyä tähän teokseen.

– – – – – – – – – – –

Kirjoituksen pohjana olevat arvostelut on julkaistu Satakunnan Kansassa ja Hyvä Sanoma –lehdessä.

Blogin tilastot

  • 71 977 hits

Viimeisimmät julkaisut

  • Selkokirjailija Tuija Takala muokkasi klassikkorunoista uusia versioita
  • Andy Weir sepitti teknotrillerin lähitulevaisuuden kuuelämästä
  • Anneli Kannolle kirjoittaminen on parhaimmillaan todellinen flow-kokemus
  • Mikä on Theseuksen henki?
  • Katja Kaukosen romaani Saari, jonne linnut lentävät kuolemaan kosketti kohtalokuvauksellaan
  • Ylväs kummitustarina sateenkaariperheen kotipiiristä

  • Jari Olavi Hiltunen
tammikuu 2021
ma ti ke to pe la su
 123
45678910
11121314151617
18192021222324
25262728293031
« Jou    

Arkistot

  • tammikuu 2021 (5)
  • joulukuu 2020 (1)
  • elokuu 2020 (1)
  • heinäkuu 2020 (1)
  • kesäkuu 2020 (2)
  • Toukokuu 2020 (1)
  • maaliskuu 2020 (4)
  • helmikuu 2020 (2)
  • tammikuu 2020 (3)
  • joulukuu 2019 (2)
  • marraskuu 2019 (1)
  • lokakuu 2019 (4)
  • syyskuu 2019 (1)
  • elokuu 2019 (2)
  • heinäkuu 2019 (4)
  • kesäkuu 2019 (5)
  • huhtikuu 2019 (1)
  • maaliskuu 2019 (3)
  • helmikuu 2019 (1)
  • tammikuu 2019 (5)
  • joulukuu 2018 (5)
  • marraskuu 2018 (5)
  • lokakuu 2018 (2)
  • syyskuu 2018 (2)
  • elokuu 2018 (2)
  • heinäkuu 2018 (3)
  • kesäkuu 2018 (7)
  • Toukokuu 2018 (9)
  • huhtikuu 2018 (14)
  • maaliskuu 2018 (19)
  • helmikuu 2018 (12)
  • tammikuu 2018 (6)
  • joulukuu 2017 (1)
  • lokakuu 2017 (3)
  • syyskuu 2017 (1)
  • elokuu 2017 (3)
  • heinäkuu 2017 (3)
  • huhtikuu 2017 (1)
  • maaliskuu 2017 (1)
  • helmikuu 2017 (3)
  • tammikuu 2017 (1)
  • joulukuu 2016 (2)
  • lokakuu 2016 (6)
  • syyskuu 2016 (11)
  • elokuu 2016 (8)
  • heinäkuu 2016 (6)
  • kesäkuu 2016 (6)
  • Toukokuu 2016 (2)
  • huhtikuu 2016 (2)
  • maaliskuu 2016 (4)
  • helmikuu 2016 (1)
  • tammikuu 2016 (2)
  • joulukuu 2015 (3)
  • marraskuu 2015 (8)
  • lokakuu 2015 (2)
  • syyskuu 2015 (1)
  • elokuu 2015 (2)
  • heinäkuu 2015 (2)
  • kesäkuu 2015 (1)
  • Toukokuu 2015 (1)
  • huhtikuu 2015 (1)
  • maaliskuu 2015 (4)
  • helmikuu 2015 (4)
  • joulukuu 2014 (1)
  • elokuu 2014 (2)
  • huhtikuu 2014 (1)
  • maaliskuu 2014 (2)
  • marraskuu 2013 (1)
  • lokakuu 2013 (2)
  • syyskuu 2013 (3)
  • elokuu 2013 (2)
  • heinäkuu 2013 (5)
  • kesäkuu 2013 (1)
  • Toukokuu 2013 (1)
  • huhtikuu 2013 (2)
  • maaliskuu 2013 (4)
  • helmikuu 2013 (1)
  • tammikuu 2013 (4)
  • joulukuu 2012 (3)
  • marraskuu 2012 (4)
  • lokakuu 2012 (7)
  • syyskuu 2012 (12)
  • elokuu 2012 (12)
  • heinäkuu 2012 (7)
  • kesäkuu 2012 (3)
  • Toukokuu 2012 (7)

Kategoriat

  • author interview
  • book article
  • book review
  • books
  • literature article
  • podcast
  • poetry
  • religion
  • seminar report
  • summary
  • video

Social

  • Näytä jariohiltunen:n profiili Instagram palvelussa

Suosituimmat tekstit

  • Keijo Leppänen – Vaimokeskeinen kirjailija elämän arjen ja pyhyyden äärellä
  • Mika Waltari pohti uskonnollisia kysymyksiä läpi elämänsä (2006)
  • Dan Brown – Mahtinäyttämöiltä sähköpostisuojauksiin ja vapaamuurarien salaisuuksiin
  • Kirkon Don Quijote kohtasi opilliset tuulimyllynsä
  • Pia Rendicin rohkeaa seksipuhetta kristityille
  • George R. R. Martin - goottilaisen fantasian eeppinen mestari
  • Akateemisen Kirjakaupan nousu ja tuho
  • Katri Alatalon Ikuisesti, siskoni -romaani onnistui menemään ihon alle
  • Risto Isomäen kolmas scifi-teos sisälsi ekologiaa ja kauhufantasiaa
  • Tolkun miehen värikäs elämä: Veikko Huovinen

Avainsanat

#amisreformi 1700-luku 1950-luku Aamulehti Afrikka afrikkalainen kirjallisuus Agatha Christie Ahti Taponen Ahvenanmaa Aino Kallas Aino Kontula Aiskhylos Ajan olo Akateeminen Kirjakauppa Aki Luostarinen Aki Ollikainen Alan Gratch Alastalon salissa Aleksanteri Kovalainen Aleksis Kivi Alexander Stubb Alivaltiosihteeri Altered Carbon amerikkalainen kirjallisuus Amos Oz Andrea van Dülmen Andrew Taylor André Brink Andy Weir Angels and Demons Anja Lampela Anna-Leena Härkönen Anne Hänninen Anne Leinonen Anneli Kanto Anneli Tikkanen-Rózsa Ann Heberlein Annukka Kolehmainen antiikki Antony Beevor Antti Autio Antti Eskola Antti Kylliäinen Antti Tuuri Anu Koivunen Anu Silfverberg apartheid Arja Palonen Arne Nevanlinna Arto Häilä Arto Nyyssönen Arto Paasilinna Arto Rintala Arto Schroderus Arto Seppälä Arttu Tuominen Arturo Pérez-Reverte Arvid Järnefelt Arvo Turtiainen Asko Sahlberg Asser Korhonen author interview autobiography autofiktio Bagdadin prinsessa Baudolino bestseller Bibliophilos Billy O'Shea biografia Bo Carpelan book book article book review books Bram Stoker Brasilia brasilialainen kirjallisuus C. J. Sansom C. S. Lewis Caj Westerberg Carita Forsgren Carlo Emilio Gadda Charles Dickens Cicero Claes Andersson Claire Castillon Colin Duriez Dan Brown Daniel Defoe Daniyal Mueenuddin Dare Talvitie David Beckham Da Vinci Code Deception Point dekkari Die Blechtrommel Digital Fortress Donald Trump Don Quijote Doris Lessing Dracula dystopia economy triller Edgar-palkinto Edgar Allan Poe Edgar Rice Burroughs Edith Södergran eduskunta Eeli Tolvanen Eero Kavasto Eero Marttinen Eeva-Kaarina Aronen Eeva-Liisa Manner Eeva Nikoskelainen Eeva Rohas Eija Hammarberg Eija Lappalainen Eija Reinikainen Einari Aaltonen Eino Leino Elias Lönnrot Elina Karjalainen Elina Ylivakeri elokuvat elämäkerrat elämäkerta elämätaitokirjallisuus Emil Nervander Englanti englantilainen kirjallisuus Ensio Lehtonen Erasmus Rotterdamilainen Erik Wahlström Erkki Jukarainen Esko Valtaoja Espanja espanjalainen kaunokirjallisuus esseet Essi Tammimaa estetiikka Eveliina Talvitie F. M. Dostojevski fantasiakirjallisuus fantasy novel fantasy short stories fasismi feminismi filosofia Finlandia-palkinto Finncon Finnmark Frankenstein Frank McCourt Franz Kafka galaktinen runousoppi Game of Thrones geokätköily George Lucas George R. R. Martin gospel gram dark fantasy Göran Hägg Günter Grass Hain series Hanne Ørstavik Hannimari Heino Hannu-Pekka Björkman Hannu Luntiala Hannu Mäkelä Hannu Salama Hannu Väisänen Harri István Mäki Harri Raitis Harri Varpomaa Harry Potter series hartauskirjallisuus Haruki Murakami Heidi Liehu Heikki Nevala Helena Sinervo Helene Bützov helluntailiike Helmivyö Helsingin Sanomat Helsinki Henning Mankell Hercule Poirot high fantasy Hiidenkivi Hiljainen tyttö Hilja Mörsäri historialliset romaanit historiantutkimus holokausti Hugh Ambrose Hugh Laurie Hunajaa ja tomua Huonon vuoden päiväkirja Husein Muhammed huumori höyrypunk Ian McEwan ihminen ihmissyönti II maailmansota ikonikritiikki Ilkka Malmberg Ilkka Rekiaro Ilkka Remes Ilkka Äärelä Ilona Nykyri Ilta-Sanomat I maailmansota Image Inkeri inkeriläiset Inkeri Pitkäranta In Other Rooms Other Wonders Invisible Irak Irmeli Sallamo Iron Sky Isadora islam Islanti islantilainen kirjallisuus Israel Italia J. K. Rowling J. L. Runeberg J. M. Coetzee J. P. Koskinen J. P. Pulkkinen J. Pekka Mäkelä J. R. R. Tolkien J. S. Meresmaa Jaakko Juteini Jaakko Kankaanpää Jaakko Yli-Juonikas Jaana Kapari-Jatta Jaana Nikula Jaan Kross jalkapallo James Tiptree Jr. Prize Jane Austin Janne Saarikivi Janne Tarmio japanilainen kirjallisuus Jari Järvelä Jari Sarasvuo Jari Tervo Jarkko Tontti Jayne Anne Phillips Jeffrey Eugenides Jenni Linturi Jerusalem Joel Lehtonen Johanna Hulkko Johanna Rojola Johanna Sinisalo John Steinbeck John Vikström Jonathan Littell Jonathan Rabb Jorma Ojala Joseph Kanon José Saramago Jouko Vanhanen Jouni Inkala Juan Manuel Juha Hurme Juha Itkonen Juha Lehtonen Juha Mylläri Juhani Konkka Juhani Lindholm Juhani Niemi Juhani Seppänen Juha Ruusuvuori Juha Seppälä Juha Siltala Jukka Kemppinen Jukka Koskelainen Jukka Mallinen Jukka Pakkanen Jukka Relander Jumala juoksu Juri Nummelin juristit Jussi K. Niemelä Jussi Katajala Jussi Talvi Jyri Raivio Jyrki Hakapää Jyrki Iivonen Jyrki Katainen Jyrki Kiiskinen Jyrki Lappi-Seppälä Jyrki Lehtola jännitysromaanit Jää jääkiekko Jörn Donner Kaari Utrio Kaarlo Bergbom Kadotetut Kaija Luttinen Kaiken käsikirja Kain Tapper Kaisa Huhtala Kajaani Kaleva Kalevala Kalevi Jäntin palkinto Kansalliskirjasto Kantaja Karatolla Kari Aronpuro Kari Enqvist Kari Hotakainen Kari Koski Karo Hämäläinen Katariina Kathryn Lindskoog Katja Kaukonen Katja Kärki Katri Alatalo Katri Helena Katriina Ranne Katri Rauanjoki kauhuromantiikka Kazuo Ishiguro Keijo Leppänen kellopunk Kelmee Kersti Juva Kharis kielilläpuhuminen kielioppi Kiiltomato.net Kimmo Jokinen kirja-arvostelu kirjailijahaastattelu kirjakauppa kirjallisuudentutkimus kirjallisuushistoria kirjallisuuskritiikin historia kirjallisuuskritiikki kirjallisuussosiologia kirjatraileri Kirjava kirjoittamisoppaat kirkkohistoria Kirsi Piha Kirsti Ellilä Kirsti Mäkinen klassikko kolumnit kootut teokset Korean sota Korppinaiset kosmologia kotimainen kaunokirjallisuus koulu koulukirjat kreikkalainen mytologia Kreivi Lucanor ja Patronio kristilliset symbolit Kristina Carlson Kritiikin Uutiset Kuinka sydän pysäytetään Kullaa kulttuurihistoria kulttuurijournalismi kulttuurintutkimus Kun kyyhkyset katosivat Kurjat Kustavi Kuusamo kyberpunk Kyllikki Villa käännöskirjallisuus Kökar L. Onerva Laeta Kalogridis Laila Hirvisaari Lalli Lappi Lars Levi Laestadius Laura Gustafsson Laura Jänisniemi Laura Lahdensuu Laura Luotola Laurence Sterne Lauri Levola Lauri Rauhala Lavatähti ja kirjamies Leaves of Grass Leena Parkkinen Leena Vallisaari Leif Salmén Leimatut lapset Leo Tolstoi Les Bienveillantes Les Miserables lestadiolaisuus Lewi Pethrus Lewis resa Liisa Keltikangas-Järvinen Liisa Laukkarinen Liisa Väisänen Like Kustannus literature literature article Lotta Toivanen Lumooja luontokuvaus Lustrum luterilaisuus lyriikka lähetystyö maaginen realismi maailmankirjallisuus Maamme kirja Maan pakolainen Maanpakolaisten planeetta Maarit Verronen Machado de Assis Magdalena Hai Maihinnousu Makeannälkä Mammutti Mamoud Manhattan-projekti Manillaköysi Mannerheim Marc-Antoine Mathieu Maria Carole Maria Laakso Maria Peura Mario Vargas Llosa Marisha Rasi-Koskinen Maritta Lintunen Marja Sevón Marja Wich Marjut Paulaharju Markku Envall Markku Pääskynen Markku Soikkeli Marko Kilpi Marko Tapio Mark Twain Markus Jääskeläinen Martta Heikkilä Martti Anhava Martti Lindqvist Martti Luther Mary Shelley matkakirjallisuus Matthew Woodring Stover Matthias Grünewald Matti Brotherus Matti Mäkelä Matti Vanhanen merimiestarinat Meriromaani Merja Mäki mielisairaala Mihail Bahtin Mika Tiirinen Mika Waltari Mikko Karppi Mikko Lehtonen Milla Peltonen Minerva Kustannus Minna Canth Minna Maijala Minna Rytisalo Minun Amerikkani Miquel de Cervantes Mirkka Rekola modernismi Mr. Smith muistelmat murretekstit Museovirasto musiikki Myyrä Mäkelän piiri naiskirjallisuus Narnia-sarja Narnia series Natasha Vilokkinen Netflix Netotška Nezvanova Neuvostoliitto New York Nicholas Nickleby Nick Vujicic Niemi Nimeä minut uudelleen Nina Honkanen Noam Chomsky Nobel-palkinto Nordbooks Norja norjalainen kirjallisuus Norsunhoitajien lapset novellit Ntamo nuorisotutkimus Nuori Voima nuortenkirja Näkymätön Nälkävuosi Oili Suominen Olavi Peltonen Olli Jalonen omaelämäkerta Onni Haapala Opettaja-lehti oppaat Orhan Pamuk ortodoksit Osuuskumma Otava Otavan Kirjasto Outi Alm Outi Oja Owen Barfield Paavo Cajander Paavo Haavikko Paavo Lehtonen Paavo Lipponen Paavo Nurmi Paavo Väyrynen Paholaisen haarukka Paholaisen kirjeopisto Paikka vapaana Pajtim Statovci pakinat Panu Rajala Panu Savolainen pappi Parnasso Pascal Mercier Pasi Ilmari Jääskeläinen Paul Auster Pauliina Haasjoki Peiliin piirretty nainen Pekka Haavisto Pekka Marjamäki Pekka Pesonen Pekka Seppänen Pekka Simojoki Pekka Tarkka Pelkokerroin Peltirumpu Pelé Pentti Holappa perhekuvaukset Per Olof Enquist Pertti Koskinen Peter Bieri Peter Høeg Peter Pan Petri Tamminen Petri Vartiainen physics Pia Houni Pia Rendic Pirjo Toivanen Pirkanmaa Pirkka Valkama Pirkko Talvio-Jaatinen Planet of Exile Plutarkhos podcast poetry poliisi politiikka Pori Prahan kalmisto psykohistoria psykologia puheviestintä Pulitzer-palkinto Päivi Artikainen Raahe Raamattu Raija Nylander Raija Oranen Raimo Salminen Raimo Seppälä Raisa Porrasmaa Ranska ranskalainen kaunokirjallisuus rasismi Rautaveden risteilijät Rax Rinnekangas religion Richard Morgan Ridley Scott Riikka Ala-Harja Riikka Pulkkinen Rikosromaani Ristin Voitto ristiretket Risto Isomäki Robert Harris Robert Walser romaanit Romeo ja Julia Romuluksen sielu Rosa Liksom Rosa Luxemburg Routasisarukset Runeberg-palkinto runot runousoppi ruotsalainen kaunokirjallisuus Ruotsi ruotsinsuomalaiset rutto Saara Henriksson Saara Kesävuori Sadan vuoden yksinäisyys Saddam sairaalaromaani Saksa Salaliitto salapoliisiromaani Salla Simukka Sami Heino Samuli Antila Samuli Paulaharju Sana-lehti Sanna Nyqvist Sanna Pernu Sanna Ravi Sara Saarela Sari Malkamäki sarjakuvat Sastamala Satakunnan Kansa Satakunnan Viikko satiiri Sattumuksia Brooklynissa Satu Ekman Satu Hlinovsky Sauli Niinistö science fiction Seinäjoki seksuaalisuus selkokirjat Sentimentaalinen matka Seppo Loponen Seppo Raudaskoski Siltala Silvia Hosseini Simo Frangén Simon Sebag Montefiore Sini Helminen Siperia sisällissota Sithin kosto Sofi Oksanen sosiaalipsykologia sosiaalityö spanish literature spefi spekulatiivinen fiktio Sphinx Spin Star Wars steampunk Stig-Björn Nyberg sukutarinat Sunkirja suomalainen kaunokirjallisuus suomalainen lastenkirjallisuus suomalainen lukeminen suomalainen runous suomalainen teatteri suomen kieli Suomen Kuvalehti suomentajat surutyö Susan Cain suuret kertomukset Sven Lidman Sweet Tooth Sydänraja sää Taavi Soininvaara taidehistoria taidekritiikki Taija Tuominen taiteen tutkimus Taivaan tuuliin Talo vaahteran alla Tammen Keltainen Kirjasto Tammi Tampere Taneli Junttila Tapio Koivukari Tarja Halonen Taru Kumara-Moisio Taru Sormusten Herrasta Taru Väyrynen Tarzan Tauno Pihl teologia Teos Terhi Rannela Terhi Törmälehto Tero Liukkonen Tertti Lappalainen The Brooklyn Follies The Casual Vacancy The Fear Index The Lost Symbol The Pacific The Second World War Theseuksen henki Tieto-Finlandia Tietokirjallisuuden Finlandia-palkinto tietokirjallisuus tietokirjoittaminen Tiina Kartano Tiina Raevaara Timothy Zahn Titia Schuurman Toini Havu Tomas Tranströmer Tomi Huttunen Tommi Kinnunen Torsti Lehtinen Troikka Tuija Takala Tulen ja jään laulu Tuli&Savu Tuntematon sotilas Tuomas Kauko Tuomas Kyrö Tuomas Nevanlinna Tuomas Vimma Turbator Turku Turun yliopisto Tuula Kojo Tuula Tuuva Tuulikki Valkonen TV-sarjat Tyhmyyden ylistys TYKS työelämä Tähtien sota tähtitiede Tähtivaeltaja Täällä Pohjantähden alla Ulla-Lena Lundberg Ulla Lempinen Ulvila Ulvilan Seutu Umberto Eco Unkari Uno Cygnaeus Uppo-Nalle urheilu Urho Kekkonen Urpu Strellman Ursa Ursula K. LeGuin USA uskonnollinen kirjallisuus uskonnollinen usko uskonto utopia vakoojaromaanit Valheet Valkoinen kääpiö Vanha-Ulvila Vanhan ruhtinaan rakkaus Vantaa Veera Antsalo Veijo Meri Veikko Huovinen Veikko Koivumäki Venäjä venäläinen kirjallisuus Vesa Haapala Vesa Sisättö Via Merulanan sotkuinen tapaus Victor Hugo Vigdís Grímsdóttir Vihan hedelmät Viktor Jerofejev Ville-Juhani Sutinen Ville Keynäs Ville Lindgren Ville Tietäväinen Virke virolainen kirjallisuus Virpi Hämeen-Anttila Voltaire Volter Kilpi Väinö Linna Walt Whitman Warelia war history Wille Riekkinen William March William Shakespeare Winston Churchill WSOY WW I X-sukupolvi YA-kirjallisuus Yksin Marsissa Ylpeys ja ennakkoluulo yläaste Yrsa Sigurðardóttir Ystäviä ja vihollisia Yö ei saa tulla Zachris Topelius Äidin rukous Älä kysy yöltä šaria
Follow VETUS Et NOVA on WordPress.com

Blogit.fi

Katso muita blogeja osoitteessa https://www.blogit.fi/

Dekkariviikko 10.-17.5.2019

Blog Stats

  • 71 977 hits

Pidä blogia WordPress.comissa.

Peruuta
Privacy & Cookies: This site uses cookies. By continuing to use this website, you agree to their use.
To find out more, including how to control cookies, see here: Cookie Policy