Avainsanat
book review, J. P. Koskinen, romaanit, Satakunnan Kansa, suomalainen kaunokirjallisuus, Villi Länsi
JP Koskinen: Haukansilmä. Like 2021. 467 s.
PITKÄN LINJAN kirjailijan JP Koskisen (s. 1968) uutuusromaanin Haukansilmä tapahtumat edeltävät menestyksekkään Tulisiiven (2019) dramaattista alkua. Uutuusromaanin kaikki tapahtumat sijoittuvat USA:han 1800-luvun jälkipuoliskolla.
”Ei ollut mitään vanhaa, kaikki oli uutta, takaperin ei voinut elämässä kävellä.” (s. 103)
Tulisiiven päähenkilön Kaarle Frostin isoisä Yrjö (George) Frost saapuu Haukansilmän alussa lapsuudenperheensä kanssa Suomesta Amerikan maille Nyy Joorkiin. Kotvan kuluttua Frostit lähtevät tuhansien muiden tavoin etsimään onneaan villistä lännestä.
JUMALANSELÄN takana tapahtuu monta uutta ja yllättävää asiaa. Keskellä preeriaa siouxit nappaavat Georgen ja kasvattavat häntä kuusi vuotta. Hänestä tulee Mies Jota Hevoset Kuuntelevat. Sitten USA:n ratsuväki tuhoaa intiaanit, ja George palaa monien värikkäiden vaiheiden jälkeen perheensä luokse.
Haukansilmässä on paljon armeijakuvausta. Sisällissotaa muistellaan tämän tästä. Varsinainen aihe on kuitenkin 1800-luvun loppupuoliskon intiaanisodat.
Armeijan hevosmiehenä Yrjö käy Little Big Hornissa kuuluisan taistelun päätyttyä sekä Sierra Madren ylängöllä, jonne viimeiset apassikapinalliset ovat piiloutuneet.
Miehestä Jota Hevoset Kuuntelevat kasvaa välimies armeijaupseerien ja apassijohtajien vuoropuheluun. George saa todistaa läheltä, kuinka intiaanien kulttuuri murentuu valkoisten saappaiden alle.
YRJÖN NAISET ovat sivussa mutta silti tärkeitä. Ensin hän heilastelee Dianan kanssa, jonka nopeissa käsissä paukkuraudat laulavat paremmin kuin sisällissodan käyneiden asemiesten.
Sitten George törmää Annaan, tirheään palvelustyttöön, joka onnistuu ongelmitta valloittamaan paljon nähneen pyssysankarin sydämen.
Vahvan äitinsä kautta Yrjö aistii ravistelevasti itsessään tapahtuneen muutoksen. Sillä, millä pärjää villissä lännessä, ei ole merkitystä perhe-elämässä. Perheellisen on aika opetella uutta elämisen mallia.
Herkästi särkyville posliiniastioille tulee romaanissa paljon merkitystä tämän asian kuvantajina.
Kirjailijan tapa muodostaa romanttinen seikkailutarina on koukuttava.
Seksiä romaanissa ei ole edes nimeksi. Sitä vastoin julmuuksia ja kauhistuttavan väkivaltaisia kuolemantapauksia tulee vastaan kosolti.
JP KOSKINEN on kirjoittanut jälleen täyttä höyryä ja vakuuttavasti. Haukansilmän maailmankuva puhuttelee rosoisuudellaan perinteiseen länkkäritarinaan tottuneita lukijoita. Tulisiivestä tutut koskettavat perhekuvat ovat jälleen elinvoimaisia.
Avaruuteen asti tähynnyt Tulisiipi toi kirjailijalle Finlandia-ehdokkuuden. Mahtaisiko tällä romaanilla vihdoin irrota se varsinainen palkinto? No, tätä kirjoittaessani oli jo selvinnyt, ettei tullut edes ehdokkuutta.
VETUS Et NOVA 