VETUS Et NOVA

~ Artikkeleita ja arvosteluja uusista ja vanhoista kirjoista

VETUS Et NOVA

Tag Archives: Virpi Hämeen-Anttila

Virpi Hämeen-Anttila ja oopperan kummitukset

27 lauantai Tam 2018

Posted by Jari Olavi Hiltunen in book review

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

dekkari, suomalainen kaunokirjallisuus, Suomen Kuvalehti, Virpi Hämeen-Anttila

SUUREN-OOPPERAN-KUMMITUS-2-1024x768
Kuva: Tiina Örn
Kuva: Tiina Örn

Virpi Hämeen-Anttila: Koston kukat. Otava 2017. 338 s.

”Todellinen elämä ei ollut oopperaa. Todellisessa elämässä kannatti käyttää järkeään ja tukahduttaa mustat ajatukset.”

Virpi Hämeen-Anttilan (s. 1958) neljäs Karl Axel Björk -dekkari ampaisee oopperan kummitusten perään.

Koston kukkien alussa Kalle Björk ajautuu puolivahingossa oopperaesitykseen, jossa naisnäyttelijä ammutaan kuoliaaksi. Tapausta vanhojen poliisituttujensa kanssa tutkiva Björk saa tuta, kuinka aikaisemmista romaaneista tutut roistot suojeluskuntalaiset eli Valaveljet ilmaantuvat hänen tielleen katkerien kostoajatusten kera.

Romaanin laajemmalla tasolla itäkarjalaiset rupeavat samaan aikaan taistelemaan asein bolsevikkihallintoa vastaan ja pyytävät apua Suomesta. Tästä seuraavien jännitteiden kanssa joutuu tekemisiin Björk yhdessä esimiehensä, rohkean sisäministeri Heikki Ritavuoren kanssa.

Tiheään ilmestyneissä Björk-dekkareissa kirjailija kuvaa yksityiskohtaisesti 1920-luvun alkuvuosien Suomea, joka kuohuu tämän tästä ääriliikkeiden ja maltillisten voimien taistellessa vallasta. Suurin osa romaanihenkilöistä on tuttuja Björk-sarjan aiemmista osista.

Letkeä lukuromaani jättää sekavan jälkimaun. Kirjailija yrittää tehdä monta asiaa yhtä aikaa, onnistuen harvassa.

Kirjailijan kunnianhimona on heittää samaan keittoon salapoliisitutkimuksia, 1920-luvun esineitä ja muita yksityiskohtia, Suomen poliittista historiaa sadan vuoden takaa ja toimivaa sukudraamaa. Kaikkea löytyy vähäsen, eikä mikään nouse pinnalle.

Lukuromaanina Koston kukat on erittäin toimiva. Kerronta on kepeää ja ilmavaa, varsinainen dekkarijuoni ansiokkaan monimutkainen.

Jännittävää Hämeen-Anttilan kerronta ei ole kuin hetkittäin. Tämä johtunee siitä, että Hämeen-Anttilan dekkarista puuttuvat todelliset kovikset. Edes Valaveljet eivät sellaisiksi osoittaudu.

Jännitysmomentin virittelyn sijasta kirjailija on kiinnostunut historiallisista henkilöistä ja todellisista tapahtumasarjoista. Esimerkiksi 1920-luvun alun poliittista ilmastoa ja arjen yksityiskohtia Hämeen-Anttila kuvaa innostuneesti ja tarkistetuilla taustatiedoilla.

Hämeen-Anttilan koko tuotannon läpäisee pyrkimys kuvata erikoisia perhekuvioita.

Tämä pyrkimys näkyy Koston kukissakin: Kalle Björk alkaa romaanin alussa haaveilla avioliitosta ja perhe-elämästä ja joutuu tämän vuoksi kahden määrätietoisen naisen pyöritykseen. Naisiahan hänen ympärillään on tungeksinut koko sarjan läpi.

Kuten sanottua, kaikkea ei voi saavuttaa. Virpi Hämeen-Anttilalle, joka loistavin kertojanlahjoin hallitsee mennen tullen historiallisen romaanin ja värikylläisen perhe- ja sukukuvauksen, toivoisin hartaasti dekkareista irtautumista ja keskittymistä ydinosaamiseensa.

Dekkarit toki myyvät paremmin kuin sukusaagat, historiakirjat tai historialliset romaanit.

– – – – – – – – – – – –

Arvostelu on julkaistu lyhennettynä Suomen Kuvalehdessä.

 

Virpi Hämeen-Anttilan jännittävien perhekuvausten äärellä

19 perjantai Lok 2012

Posted by Jari Olavi Hiltunen in book review

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

book review, Virpi Hämeen-Anttila

Virpi Hämeen-Anttila: Perijät. Otava 2006.

Virpi Hämeen-Anttila: Sokkopeli. Otava 2007.

Virpi Hämeen-Anttila: Muistan sinut Amanda. Otava 2008.

Virpi Hämeen-Anttila: Päivänseisaus. Otava 2009.

Virpi Hämeen-Anttila: Toisen taivaan alla. Otava 2010.

Virpi Hämeen-Anttila: Railo. Otava 2011.

Romaanikirjailijana Virpi Hämeen-Anttila (s. 1958) on erikoistunut monipolvisten sukutarinoiden ja akateemisten kuvioiden kuvaamiseen. Esikoisromaanissaan Suden vuosi (2003) aloittamansa romanttisen kuvauksen Hämeen-Anttila vei pitemmälle taiteilijaromaanissaan Alastonkuvia (2004). Molemmat romaanit sijoittuivat yliopistomaailmaan. Kirjailijan kolmas romaani Kolmastoista lapsi (2005) on kertomus sekavasta perheestä, joka erikoisilla jäsenillään pienentää maailman ydinperheen sisälle.

Hämeen-Anttilan neljäs romaani Perijät (2006) kertoo kahden maalaissuvun ristiriitaisesta rinnakkainelosta. Neljännessä romaanissaan kirjailija yllättää lukijansa erikoisella aiheella ja miljöillä, vaikka kerronnan keskiössä ovat jälleen romanttiset ja ristiriitoja uhkuvat perheaiheet. Romaanin alussa 34-vuotias TV-toimittaja Veera Sipponen palaa kaupungista lapsuutensa maalaismaisemaan läntiselle Uudellemaalle aikoen löytää kotiseudulta vastauksia elämänongelmiin. Veeran sukutalon naapurissa sijaitsevaa suurta kartanoa isännöi seudun rikkaimpiin kuuluva Stålin perhe. Naapuriperheiden välillä on kipunoinut vuosikymmenet sekä vihaa että rakkautta.

Romaanin johtomotiiviksi kehittyy sukuperinnön säilyttäminen keinoista riippumatta. Perijöiden tapahtumat etenevät vauhdikkaasti niskavuorelaisessa hengessä, kunnes arkaaiseen sukutarinaan liitetään vieraannuttavia lisukkeita, muun muassa lesboteemaa. Romaanin miespäähenkilö Tuomas Stål saa mahdollisuuden kokeilla rajojaan sukunsa elektroniikkayrityksen veturina mutta törmää perheessään vakaviin ristiriitoihin. Romaanin kliimaksissa Veera joutuu haastattelemaan Tuomasta TV:ssä ja romanttinen karuselli alkaa pyöriä tuplanopeudella.

Perijöiden intro on yllättävän samankaltainen kuin Jukka Pakkasen romaanissa Tinasotamiehen poika (Like), jossa keski-ikäinen toimittaja lähtee pitkälle matkalle selvittääkseen vuosikymmeniä mieltään painaneita kriittisiä kysymyksiä. Perijöiden vuoropuhelut eivät toisinaan vakuuta: keski-ikää lähestyvien romaanihenkilöiden keskustelut saattavat vaikuttaa teini-ikäisten kinasteluilta. Toisaalta kirjailija olisi voinut hieman karsia esim. yrityselämän yksityiskohtien vuolasta tulvaa ilman uskottavuuden olennaista muutosta. Romaanihenkilöiden jatkuvat ahdistukset hektisissä työympäristöissään ja ihmissuhdesolmuissaan tuntuvat tämän tästä pinnallisilta ja laskelmoiduilta.

Nämä varjopuolet eivät peitä Perijöiden ansioita: helppolukuisuutta, rentoutta, jännittävyyttä. Hämeen-Anttila osaa kirjoittaa tyylikästä ja romanttista lukuromaania, joka tempaisee mukaansa vaikkapa sadeillan ratoksi. Vaikka syvällisiä sanomia on perin vähän, luettavuutta sitä vastoin löytyy kukkuramitoin.

Kirjailija valitsi seuraavan romaaninsa lajiksi dekkarin. Sokkopelin (2007)vauhdikkaat tapahtumat sijoittuvat Lahteen ja vuoteen 2005. Hämeen-Anttilan viidennen romaanin alussa nelikymppinen mainoselokuvatuottaja Kai Rautio tapaa nuoruuden rakastettunsa vuosien jälkeen. Kiihkeän tapaamisen jälkeen nainen menehtyy hämärissä olosuhteissa. Seurauksena mies alkaa ottaa yhteyttä vanhoihin luokkatovereihinsa, joista ei ole kuullut vuosiin mitään.

Vähitellen Kai saa selville ystäviensä nykyiset olinpaikat ja työtehtävät. Heistä yksi on toimittaja, toinen geeniteknologian huippututkija, kolmas tietoturvainsinööri, neljäs kirjakauppias ja viides pappi. Kain yllätys on suuri, kun hän huomaa myös vanhojen ystäviensä joutuneen pahansuovan häirikön karmeiden yllätysten ja murhanhimon kohteeksi. Psykopaatin jälkien tutkiminen vie romaanihenkilöt löytöretkelle 20 vuoden taakse omaan menneisyyteensä. Päähuomio kiinnittyy salaseuraan, jonka Kai tovereineen muodosti jännittäviä roolileikkejä varten. Yhteenvero seuralaisten myöhemmistä vaiheista on synkkä: rakkaus on jäänyt kaikille ratkaisemattomaksi mysteeriksi. 

”Hänen kokemuksensa mukaan tosielämä ei ollut suuri tragedia vaan huonosti kirjoitettu ja näytelty komedia, joka väsytti sekä katsojat että esittäjät. Rakkaus hajosi pieniksi muruiksi tai venyi, oheni ja valjuuntui kauan ennen kuin mikään kuolemaa muistuttava ilmestyi näyttämölle.”

Kun  Perijöiden johtomotiiviksi kehittyi sukuperinnön säilyttäminen keinoista riippumatta, Sokkopelissä tarkkaillaan jännitysjuonen rinnalla länsimaisen sivistyksen ja arvomaailman reunaehtoja. Uutuudessa lähetellään sähköpostitse tarkkaan suojattuja häiriöviestejä ja pelätään tosissaan tietokonesuojausten pettämistä. Muinaisten uskonnollisten riittien ja okkultismin sekoittaminen nykyaikaiseen viestintään tavallaan vahvistaa Hämeen-Anttilan peliteoriaa: voittaja saa kaiken, ja hävinnyt saattaa menettää lopuksi jopa henkensä.

Romantiikka on kirjailijalle tärkeä tyylilaji. Sokkopelin keski-ikäiset henkilöt ovat järjestään epäonnistuneet parisuhteissaan. Huolella salatut aaveet ja kaappiluurangot rämähtävät silmille, kun Kai alkaa selvittää ystäviensä menneitä vaiheita. Hämeen-Anttila sepittää johdonmukaista sovitusteemaa: taakse jäänyt loistava tulevaisuus voi siirtyä oikealle paikalleen rehellisen tilinteon avulla.

Sokkopeli parodioi kiintoisasti myyttisiä kertomuksia. Mytologinen sillisalaatti sisältää muun muassa kaunokirjallista helvetinkuvausta Danten Divina Commedian tapaan, irvokkaita Kristus-hahmoja (Puuseppä), pentagrammin manaamista, painajaismaisia unikuvia, kreikkalaisia myyttejä ja eri uskonnoista poimittuja spiritistisiä jäänteitä. Kun tähän lisätään kammottavia spatter-kohtauksia, kauhuromanttinen kerronta lyö ajoittain silmille kuin nyrkinisku.

Vaikka vuoropuhelut eivät ole Hämeen-Anttilan vahvinta aluetta, Sokkopeli on jännittävä lukuromaani. Teoksen aineksista suuri osa löytyy viime vuosien menestysromaaneista. Esimerkiksi Sokkopelin numeroleikit on laskelmoidusti lainattu suoraan Dan Brownilta. Ylipitkässä romaanissa on jonkin verran tyhjäkäyntiä mukaansatempaavan alun ja hengästyttävän loppujakson välillä.

Hämeen-Anttilan syyskuun lopussa 2008 julkaisema uutuusromaani Muistan sinut Amanda kertoo kolmikymppisistä aikuisista, jotka yllättyvät sekä lapsuutensa salaisuuksista että rakkauden voimasta. Romanttisen romaanin naispäähenkilö on Noora, joka tekee väitöskirjaa trubaduurirunoudesta ja hovirakkaudesta. Äitinsä tiukassa talutusnuorassa kulkeva nainen elää suhteessa naimisissa olevaan mieheen, mikä tuottaa jatkuvaa kipua ja riittämättömyyden tunteita.

Noora päättää ottaa irti arjesta lähtemällä matkalle Roomaan. Siellä hän törmää romaanin miespäähenkilöön Markukseen, joka jäljittää salaperäistä isäänsä. Markuksen isä Julius on jäänyt pojalle vieraaksi siksi, että miehestä ei ole kuulunut mitään 30 vuoteen. Sekä Noora että Markus eivät tiedä, miten nykyisten kumppaniensa kanssa menettelisivät. Synkkien ajatusten ja muistojen riivaamina romaanihenkilöt kohtaavat toisensa romanttisesti roomalaisella rautatieasemalla, kuin ohimennen. Tajunta avautuu uuden ymmärtämiselle, mutta miten käy vanhalle? Romaanikertoja kiteyttää Markuksen ajatuksiin yhteenvetonsa tunteiden riemuvoitosta:

”Järki on ja sen tulee olla mielenliikutusten orja, eikä se voi koskaan yltää muuhun kuin palvelemaan ja tottelemaan niitä… Järki tulee aina tunteiden jäljessä, vain tunteet ovat todellisia, ja kaikki ihmiset toimivat tunteidensa pohjalta.”

Muistan sinut Amanda -romaanissa kirjailijan sujuva kynä tuo viihteellisesti esille kaappiluurankojen kolinan perheessä, jossa asioista ei ole puhuttu vuosikymmeniin. Syvälle menneisyyteen jääneet salaisuudet saavat nykyhetken sekaisin. Romaanissa vilisee yksityiskohtia sekavuuteen saakka, kun eri henkilöiden historiaa esitellään ansioluettelomaisesti. Salaperäisen Juliuksen taustalta löytyy jopa agenttikuvioita. Kirjailija virittää samalla taustatarinaa 1960- ja 1970-lukujen nuorista vasemmistolaisista yhtä sujuvasti kuin Raija Oranen puolifiktiivisessä teoksessaan Kohtauspaikka Marinad (2004).

Hämeen-Anttilan seuraava romaani Päivänseisaus (2009) kertoo vanhojen muistojen ja uusien mahdollisuuksien kohtaamisesta. Romaanin päähenkilöinä ovat keski-ikäiset Erik ja Paula, joiden elämät näyttävät ensi alkuun lähes loppuun eletyiltä. Erik on kirjailija, jolle työ on ollut monenlaisia kompromisseja ja jolta se suuri romaani on vielä tekemättä. Huippuviulistin urasta haaveillut Paula on taas joutunut soittamaan kokoonpanoissa muiden mukana ja ansaitsemaan leipäänsä mm. antamalla viulutunteja.

Molemmilla henkilöillä on kokemusta parisuhteen kaataneesta uskottomuudesta. Sitten Erik ja Paula kohtaavat kuin sattuman oikusta, ja maailmat tuntuvat kääntyvän romanttisesti nurin. Mutta onko pettyneissä sydämissä tilaa uudelle rakkaudelle? Erikin ja Paulan hahmot ovat antisankarillisuudessaan pelkistettyjä. Mies pyristelee kahden naisen loukussa seurustellessaan kahden kanssa yhtaikaa. Matkaoppaita työkseen kirjoittava Erik on lapsuudessaan kokenut äitinsä hylkäämisen ja isänsä masennuksen:

”Mitä siitä, että äidin häilyvyys ja petos vei isänkin, joka katosi omaan maailmaansa ja päästi kierosilmäisen koulukiusatun lapsen kädestä irti.”

Kahden naisen rakastamisen vaikeus alkaa selvitä Erikille vasta romaanin puolivälissä. Vähän ennen sitä hän alkaa valmistella elämänsä romaania – äitinsä elämästä. Alttoviulua soittava Paula on eronnut elämänsä miehestä Ollista 18 vuoden jälkeen, eikä toipumisesta näy merkkiäkään. Mieli kiinnittyy kahteen tyttäreen, joista toinen on jo lähtenyt omille teilleen ja joista toisen lähtöä vastaan Paulan tahto ei anna myöten.

Päivänseisauksessa kirjailija vaihtaa taitavasti näkökulman Paulalta Erikille ja päinvastoin. Moneen suuntaan kehittyvä Päivän seisaus on toimiva ja viihdyttävä lukuromaani, vaikka Erikin ja Paulan suhteen rakentelun huopaaminen suunnasta toiseen alkaa työlästyttää 200 sivun jälkeen.

Hämeen-Anttilan kahdeksas tiiliskiviromaani Toisen taivaan alla (2010) on romanttishenkinen sukellus maahanmuuttajaympyröihin. Uutuusromaanin toinen taivas löytyy Suomen sijasta Englannista. Osa uutuuden romaanihenkilöistä on juurtunut saarivaltioon verraten pinnallisesti. Päähenkilö on siirtolaistaustainen Olivia, joka on menettänyt suomalaissyntyisen miehensä ja yrittää kiihkeästi uutta suhdetta, siinä kuitenkaan onnistumatta. Olivian poika Matthew eli Matti ei tee niin epätoivoisia temppuja kuin äitinsä. Kirjavista juuristaan ylpeä poika kulkee aikuisiällä vakain askelin kohti tulevaisuutta. Hän rakastuu Miia-nimiseen suomalaistyttöön, jonka myötä kuolleen isän entinen kotimaa saa uuden sävyn. Miia työskentelee elokuvaprojektissa, johon Matti saapuu mukaan lavastajaksi.

Kauniilla tyylillä kirjoitettu Toisen taivaan alla liittyy kirjailijan tuotantoon saumattomasti. Vahvat perheteemat ovat jälleen näkyvästi esillä. Keskeinen eetos kysyy, onko rakkaus kulttuurirajojen yli järkevää tai mahdollista. Toisen taivaan alla käynnistyy hirvittävän hitaasti. Romaanissa on vierasmaalaisia henkilöitä tuskastuttavan paljon. Paljasjalkaiset englantilaiset ja siirtolaiset näyttäytyvät useimmiten temperamenttisina henkilöinä, joiden elämästä ei puutu väriä eikä dramatiikkaa. Tätä vasten suomalaishenkilöt vaikuttavat haurailta, tunteiltaan kylmiltä ja uskonnottomilta tapauksilta, joista harva näyttäisi. Kuitenkin romaanikertojalta ja -henkilöiltä löytyy aitoa rakkautta Suomeen, jopa monelta tasolta. Tämä kirkastuu viimeistään romaanin loppukohtauksessa, jossa Matti ja Miia käyvät Suomessa Matin isien alkukodissa.

Monipuolisena viihdekirjailijana kunnostautuneen Hämeen-Anttilan romaanissa parasta ovat letkeä kerronta, jouheva kieli ja dramaattiset tapahtumasarjat. Huonoa on sekava rakenne, alituisesti vaihtuvat henkilöt sekä moninainen miljöökuvaus. Takaumat jopa vuosikymmenien taakse häiritsevät lukuromaanin sujuvuutta.

Hämeen-Anttilan yhdeksäs romaani Railo (2011) kertoo keski-ikäisestä pariskunnasta, joka muuttaa toiselle seudulle paremman huomisen toivossa mutta kokee voimakkaita vastoinkäymisiä. Tavallaan Railo jatkaa kirjailijan laajojen sukusaagojen sarjaa.Helsinkiläinen Teppo ”Tepa” Korpelainen jää työttömäksi IT-firmasta. Sen jälkeen mies saa käsiinsä mittavan perinnön isänsä kotikulmilta Pohjois-Karjalasta. Tepa päättää opettajavaimonsa Inkan vastustuksesta huolimatta muuttaa perheensä karjalaisiin ympyröihin. Joensuun takamaille perustettava matkailualan yritys lähtee käyntiin yskähdellen isoilla rakennushankkeilla.

Kun bisnekset vievät Tepon mennessään, Inka ja Kukka-tytär tutustuvat Tepan sukulaisiin ja perehtyvät samalla Korpelaisen sukuhistoriaan. Sieltä löytyy monenlaista valonarkaakin totuutta, joista Tepa on vaiennut tyystin. Vähitellen Tepa ja Inka alkavat erkaantua toisistaan. Tepa huomaa yhtäkkiä elävänsä neljää elämää, joista ainoastaan yhdessä hän on oma itsensä. Kertoja kuljettaa yhä monimutkaisemmiksi muotoutuvia tapahtumasarjoja kohti vääjäämätöntä kliimaksia, johon liittyy tulipaloja ja poliisitutkintoja.  

Kirjailija kuvaa mielellään parisuhdeongelmia eksoottisissa ympyröissä. Viihdyttävät elementit saavat toisinaan seurakseen vakavampiakin sanomia ja eetoksia. Railon ihmissuhdekaruselli saa onnistuessaan valoa kirkkaana pakkasiltana kauniin tähtitaivaan alla. Mutta kun synkät pilvet peittävät taivaan kauttaaltaan, romaanihenkilöiden raadolliset ominaisuudet pääsevät esille kaikessa karmeudessaan. Tähän sopii tyylillisesti se, että Railon lopussa romaanihenkilöt käyvät katarttiseksi osoittautuvan tappelun. Sen seurauksena henkilöasetelmat selvenevät ja maaseudun pesula saa toimeksiannon.

Hämeen-Anttila on romaanikirjailijana melkoinen romantikko.Myös tieteellisillä julkaisuillaan mainetta keränneen kirjailijan kirjoitusvauhti huimaa päätä: hän tuotti esimerkiksi vuosina 2003-2011 yhdeksän tiiliskiviromaania ja kaikki oman tiedenaisen roolinsa ohella. Milloinkohan Virpi Hämeen-Anttila irrottautuu kokopäiväiseksi kirjailijaksi?

– – – – – – – – – – –

Kirjoituksen pohjana olevat arvostelut on julkaistu Satakunnan Kansassa.

Blogin tilastot

  • 94 905 hits

Viimeisimmät julkaisut

  • Markku Aallon Turvallinen katastrofi ironisoi myytin Suuresta Kirjailijasta
  • Roope Lipastin pakopelikirja korostaa kirjallisuuden monimuotoisuutta
  • Mikko Lahtisen esseekokoelma Warelian kustannustoiminnasta haaroo moneen suuntaan
  • Pulmu Kailamo ja Taru Kumara-Moisio vangitsivat pienoisromaaniin vahvan annoksen ysäritunnelmaa
  • Opettajien jaksamiseen pitäisi kiinnittää enemmän huomiota
  • Tiina Raevaaralta jälleen vaikuttava psykologinen jännitysromaani

  • Jari Olavi Hiltunen
toukokuu 2023
ma ti ke to pe la su
1234567
891011121314
15161718192021
22232425262728
293031  
« Hel    

Arkistot

  • toukokuu 2023 (1)
  • helmikuu 2023 (1)
  • joulukuu 2022 (1)
  • lokakuu 2022 (1)
  • syyskuu 2022 (2)
  • elokuu 2022 (3)
  • heinäkuu 2022 (3)
  • kesäkuu 2022 (1)
  • huhtikuu 2022 (2)
  • maaliskuu 2022 (1)
  • tammikuu 2022 (30)
  • joulukuu 2021 (2)
  • elokuu 2021 (1)
  • kesäkuu 2021 (1)
  • maaliskuu 2021 (1)
  • helmikuu 2021 (1)
  • tammikuu 2021 (5)
  • joulukuu 2020 (1)
  • elokuu 2020 (1)
  • heinäkuu 2020 (1)
  • kesäkuu 2020 (2)
  • toukokuu 2020 (1)
  • maaliskuu 2020 (4)
  • helmikuu 2020 (2)
  • tammikuu 2020 (3)
  • joulukuu 2019 (2)
  • marraskuu 2019 (1)
  • lokakuu 2019 (4)
  • syyskuu 2019 (1)
  • elokuu 2019 (2)
  • heinäkuu 2019 (4)
  • kesäkuu 2019 (5)
  • huhtikuu 2019 (1)
  • maaliskuu 2019 (3)
  • helmikuu 2019 (1)
  • tammikuu 2019 (5)
  • joulukuu 2018 (5)
  • marraskuu 2018 (5)
  • lokakuu 2018 (2)
  • syyskuu 2018 (2)
  • elokuu 2018 (2)
  • heinäkuu 2018 (3)
  • kesäkuu 2018 (7)
  • toukokuu 2018 (9)
  • huhtikuu 2018 (14)
  • maaliskuu 2018 (19)
  • helmikuu 2018 (12)
  • tammikuu 2018 (6)
  • joulukuu 2017 (1)
  • lokakuu 2017 (3)
  • syyskuu 2017 (1)
  • elokuu 2017 (3)
  • heinäkuu 2017 (3)
  • huhtikuu 2017 (1)
  • maaliskuu 2017 (1)
  • helmikuu 2017 (3)
  • tammikuu 2017 (1)
  • joulukuu 2016 (2)
  • lokakuu 2016 (6)
  • syyskuu 2016 (11)
  • elokuu 2016 (8)
  • heinäkuu 2016 (6)
  • kesäkuu 2016 (6)
  • toukokuu 2016 (2)
  • huhtikuu 2016 (2)
  • maaliskuu 2016 (4)
  • helmikuu 2016 (1)
  • tammikuu 2016 (2)
  • joulukuu 2015 (3)
  • marraskuu 2015 (8)
  • lokakuu 2015 (2)
  • syyskuu 2015 (1)
  • elokuu 2015 (2)
  • heinäkuu 2015 (2)
  • kesäkuu 2015 (1)
  • toukokuu 2015 (1)
  • huhtikuu 2015 (1)
  • maaliskuu 2015 (4)
  • helmikuu 2015 (4)
  • joulukuu 2014 (1)
  • elokuu 2014 (2)
  • huhtikuu 2014 (1)
  • maaliskuu 2014 (2)
  • marraskuu 2013 (1)
  • lokakuu 2013 (2)
  • syyskuu 2013 (3)
  • elokuu 2013 (2)
  • heinäkuu 2013 (5)
  • kesäkuu 2013 (1)
  • toukokuu 2013 (1)
  • huhtikuu 2013 (2)
  • maaliskuu 2013 (4)
  • helmikuu 2013 (1)
  • tammikuu 2013 (4)
  • joulukuu 2012 (3)
  • marraskuu 2012 (4)
  • lokakuu 2012 (7)
  • syyskuu 2012 (12)
  • elokuu 2012 (12)
  • heinäkuu 2012 (7)
  • kesäkuu 2012 (3)
  • toukokuu 2012 (7)

Kategoriat

  • author interview
  • book article
  • book review
  • books
  • literature article
  • podcast
  • poetry
  • religion
  • seminar report
  • summary
  • video
  • writers

Social

  • Näytä jariohiltunen:n profiili Instagram palvelussa

Suosituimmat tekstit

  • Hannu Mäkelä kuvasi eloisasti eläkeläisten rakkautta
  • Väinö Linna uskonnollisten kysymysten äärellä (2007)
  • Sukupolvien katkeamaton ketju
  • Taija Tuomisen pysäyttävä autofiktio
  • Mika Waltari pohti uskonnollisia kysymyksiä läpi elämänsä (2006)
  • Peter Høeg - Maagisen kerronnan tanskalainen mestari
  • Pertti Koskinen lähti Kullaalta jännityskirjailijaksi Harjavaltaan
  • Snaipperi - Eeli Tolvasen tie Vihdistä NHL:n kiekkokaukaloihin
  • Hanna-Riikka Kuisman #Syyllinen alkaa poliisin rysästä
  • Juha Seppälän parhaat kolumnit

Avainsanat

#amisreformi #metoo 1700-luku 1950-luku 1990-luku Aamulehti Aase Berg aatehistoria Abrahamin korpus Afrikka afrikkalainen kirjallisuus Agatha Christie Ahti Taponen Ahvenanmaa Aino Aalto Aino Kallas Aino Kontula Aiskhylos Ajan olo Akateeminen Kirjakauppa Aki Luostarinen Aki Ollikainen Alan Gratch Alastalon salissa Albert Camus Aleksanteri Kovalainen Aleksis Kivi Alexander Stubb Algoth Untola Alivaltiosihteeri Altered Carbon Alvar Aalto amerikkalainen kirjallisuus Amos Oz Andrea van Dülmen Andrew Taylor André Brink Andy Weir Angels and Demons Anja Lampela Ann-Christin Antell Anna-Leena Härkönen Anne Hänninen Anne Leinonen Anneli Kanto Anneli Tikkanen-Rózsa Ann Heberlein Annukka Kolehmainen Antero Warelius antiikin Kreikka antiikki Antony Beevor Antti Autio Antti Eskola Antti Kylliäinen Antti Tuuri Anu Koivunen Anu Silfverberg apartheid Apteekki-sarja Argentiina Arja Palonen arkkitehtuuri Arne Nevanlinna Arto Häilä Arto Nyyssönen Arto Paasilinna Arto Rintala Arto Schroderus Arto Seppälä Arttu Tuominen Arturo Pérez-Reverte Arvid Järnefelt Arvo Turtiainen Asko Sahlberg Asser Korhonen Asta Leppä Ateena author interview autobiography autofiktio Aviador Bagdadin prinsessa Baudolino Bertrand Russell bestseller Bibliophilos Billy O'Shea biografia Bo Carpelan book book article book review books Bram Stoker Brasilia brasilialainen kirjallisuus Butša C. J. Sansom C. S. Lewis Caj Westerberg Carita Forsgren Carlo Emilio Gadda Charles Dickens Cicero Claes Andersson Claire Castillon Colin Duriez Colonia Finlandesa Dan Brown Daniel Defoe Daniyal Mueenuddin Dare Talvitie David Beckham David Lynch Da Vinci Code Deception Point dekkari Die Blechtrommel Digital Fortress Donald Trump Don Quijote Doris Lessing Dracula dystopia economy triller Edgar-palkinto Edgar Allan Poe Edgar Rice Burroughs Edith Södergran eduskunta Eeli Tolvanen Eero Kavasto Eero Marttinen Eeva-Kaarina Aronen Eeva-Liisa Manner Eeva Nikoskelainen Eeva Rohas Eija Hammarberg Eija Lappalainen Eija Reinikainen Einari Aaltonen Eino Leino Elias Lönnrot Elina Karjalainen Elina Ylivakeri elokuvat elämäkerrat elämäkerta elämätaitokirjallisuus Emil Nervander Englanti englantilainen kirjallisuus Enostone Ensio Lehtonen episodiromaani Erasmus Rotterdamilainen Erik Wahlström Erkki Jukarainen eskatologia Esko Valtaoja Espanja espanjalainen kaunokirjallisuus esseet Essi Tammimaa estetiikka Eveliina Talvitie F. M. Dostojevski fantasiakirjallisuus fantasy novel fantasy short stories fasismi feminismi filosofia Finlandia-palkinto Finncon Finnmark Frankenstein Frank McCourt Franz Kafka Friedrich Nietzsche galaktinen runousoppi Game of Thrones geokätköily George Lucas George R. R. Martin gospel gram dark fantasy Göran Hägg Günter Grass haastattelu Hain series Hanna-Riikka Kuisma Hanne Ørstavik Hannimari Heino Hannu-Pekka Björkman Hannu Luntiala Hannu Mäkelä Hannu Salama Hannu Väisänen Harri István Mäki Harri Raitis Harri Varpomaa Harry Potter series hartauskirjallisuus Haruki Murakami Hassan Blasim Heidi Liehu Heikki Aleksanteri Kovalainen Heikki Nevala Helena Sinervo Helene Bützov Helene Bützow helluntailiike Helmivyö Helsingin Sanomat Helsinki Henning Mankell Hercule Poirot high fantasy Hiidenkivi Hiljainen tyttö Hilja Mörsäri historialliset romaanit historiantutkimus holokausti Hugh Ambrose Hugh Laurie Hunajaa ja tomua Huonon vuoden päiväkirja Husein Muhammed huumori höyrypunk Ian McEwan ihminen ihmissyönti II maailmansota ikonikritiikki Ilkka Malmberg Ilkka Rekiaro Ilkka Remes Ilkka Äärelä Ilmestyskirja Ilona Nykyri Ilta-Sanomat I maailmansota Image Inkeri inkeriläiset Inkeri Pitkäranta In Other Rooms Other Wonders Invisible Irak IRC Irmeli Sallamo Iron Sky Isadora islam Islanti islantilainen kirjallisuus Israel Italia J. K. Rowling J. L. Runeberg J. M. Coetzee J. P. Koskinen J. P. Pulkkinen J. Pekka Mäkelä J. R. R. Tolkien J. S. Meresmaa Jaakko Juteini Jaakko Kankaanpää Jaakko Yli-Juonikas Jaana Kapari-Jatta Jaana Nikula Jaan Kross jalkapallo James Tiptree Jr. Prize Jane Austen Jane Austin Janne Saarikivi Janne Tarmio japanilainen kirjallisuus Jari Järvelä Jari Sarasvuo Jari Tervo Jarkko Tontti Jayne Anne Phillips Jeffrey Eugenides Jenni Linturi Jerusalem Joel Lehtonen Johanna Hulkko Johanna Rojola Johanna Sinisalo John Steinbeck John Vikström Jonathan Littell Jonathan Rabb Jorma Ojala Joseph Kanon José Saramago Jouko Vanhanen Jouni Inkala Juan Manuel Juha Hurme Juha Itkonen Juha Lehtonen Juha Mylläri Juhani Konkka Juhani Lindholm Juhani Niemi Juhani Seppänen Juha Raipola Juha Ruusuvuori Juha Seppälä Juha Siltala Jukka Kemppinen Jukka Koskelainen Jukka Mallinen Jukka Pakkanen Jukka Relander Jumala juoksu Juri Nummelin juristit Jussi K. Niemelä Jussi Katajala Jussi Talvi Jussi Vares Jyri Raivio Jyrki Hakapää Jyrki Iivonen Jyrki Katainen Jyrki Kiiskinen Jyrki Lappi-Seppälä Jyrki Lehtola Jyväskylä jännitysromaanit Jää jääkiekko Jörn Donner kaanon Kaari Utrio Kaarlo Bergbom Kadotetut Kadun Kukka Kaija Luttinen Kaiken käsikirja Kain Tapper Kaisa Huhtala Kajaani Kaleva Kalevala Kalevi Jäntin palkinto Kansalliskirjasto Kantaja Karatolla Kari Aronpuro Kari Enqvist Kari Hotakainen Kari Koski Karo Hämäläinen Katariina Kathryn Lindskoog Katja Kaukonen Katja Kärki Katri Alatalo Katri Helena Katriina Ranne Katri Naukari Katri Rauanjoki kauhuromantiikka Kazuo Ishiguro Keijo Leppänen kellopunk Kelmee Kersti Juva Kertomuksen vaarat Kharis kielilläpuhuminen kielioppi Kiiltomato.net Kimmo Jokinen kirja-arvostelu kirjailijahaastattelu kirjakauppa kirjallisuudentutkimus kirjallisuushistoria kirjallisuuskritiikin historia kirjallisuuskritiikki kirjallisuussosiologia kirjatraileri Kirjava kirjeet kirjoittamisoppaat kirkkohistoria Kirsi Piha Kirsti Ellilä Kirsti Mäkinen klassikko kolumnit kootut teokset Korean sota Korppinaiset kosmologia kotimainen kaunokirjallisuus koulu koulukirjat kreikkalainen mytologia Kreivi Lucanor ja Patronio kristilliset symbolit Kristina Carlson Kritiikin Uutiset Kuinka sydän pysäytetään Kullaa kulttuurihistoria kulttuurijournalismi kulttuurintutkimus Kun kyyhkyset katosivat Kurjat kustannustoiminta Kustannus Z kustantajaelämäkerrat Kustavi Kuusamo kyberpunk Kyllikki Villa käännöskirjallisuus Kökar L. Onerva Laeta Kalogridis Laila Hirvisaari Lalli Lapin sota Lappi Lars Levi Laestadius Latinalainen Amerikka Laura Gustafsson Laura Jänisniemi Laura Karttunen Laura Lahdensuu Laura Luotola Laurence Sterne Lauri Levola Lauri Rauhala Lavatähti ja kirjamies Leaves of Grass Leena Majander-Reenpää Leena Parkkinen Leena Vallisaari Leif Salmén Leila Tuure Leimatut lapset Leo Tolstoi Les Bienveillantes Les Miserables lestadiolaisuus Lewi Pethrus Lewis resa Liisa Keltikangas-Järvinen Liisa Laukkarinen Liisa Väisänen Like Kustannus lintubongaus literature literature article Lotta Toivanen Lumooja luontokuvaus Lustrum luterilaisuus lyriikka lähetystyö maaginen realismi maailmankirjallisuus Maamme kirja Maan pakolainen Maanpakolaisten planeetta Maarit Eronen Maarit Verronen Machado de Assis Magdalena Hai Maihinnousu Makeannälkä Mammutti Mamoud Manhattan-projekti Manillaköysi Mannerheim Marc-Antoine Mathieu Maria Carole Maria Laakso Maria Mäkelä Maria Peura Marikki Piirtola Mario Vargas Llosa Marisha Rasi-Koskinen Maritta Lintunen Marja Sevón Marja Wich Marjut Paulaharju Markku Aalto Markku Envall Markku Pääskynen Markku Soikkeli Marko A. Hautala Marko Hautala Marko Kilpi Marko Tapio Marko Vesterbacka Mark Twain Markus Jääskeläinen Martta Heikkilä Martti Anhava Martti Lindqvist Martti Luther Mary Shelley Matias Nurminen matkakirjallisuus Matthew Woodring Stover Matthias Grünewald Matti Brotherus Matti Mäkelä Matti Vanhanen merimiestarinat Meriromaani Merja Mäki metsä mielisairaala Mihail Bahtin Mihail Bulgakov Mikael Agricola Mika Tiirinen Mika Waltari Mikko Karppi Mikko Lahtinen Mikko Lehtonen Milla Peltonen Minerva Kustannus Minna Canth Minna Maijala Minna Rytisalo Minun Amerikkani Miquel de Cervantes Mirkka Rekola modernismi Mr. Smith muistelmat murretekstit Museovirasto musiikki Myyrä Mäkelän piiri naisasialiike naiskirjallisuus Narnia-sarja Narnia series narratologia Natasha Vilokkinen neromyytti Netflix Netotška Nezvanova Neuvostoliitto New York Niccólo Machiavelli Nicholas Nickleby Nick Vujicic Niemi Nimeä minut uudelleen Nina Honkanen Noam Chomsky Nobel-palkinto Nordbooks Norja norjalainen kirjallisuus Norsunhoitajien lapset novellit Ntamo nuorisotutkimus Nuori Voima nuortenkirja Näkymätön Nälkäpeli Nälkävuosi näytelmät Oili Suominen Olavi Peltonen Olli Jalonen Olli Löytty omaelämäkerta Onni Haapala Opettaja-lehti opettajat oppaat Orhan Pamuk ornitologia ortodoksit Osuuskumma Otava Otavan Kirjasto Outi Alm Outi Oja Owen Barfield Paavo Cajander Paavo Haavikko Paavo Lehtonen Paavo Lipponen Paavo Nurmi Paavo Väyrynen Paholaisen haarukka Paholaisen kirjeopisto Paikka vapaana Pajtim Statovci pakinat pakopelit Panu Rajala Panu Savolainen pappi Parnasso Pascal Mercier Pasi Ilmari Jääskeläinen Paul Auster Pauliina Haasjoki Peiliin piirretty nainen Pekka Haavisto Pekka Marjamäki Pekka Pesonen Pekka Seppänen Pekka Simojoki Pekka Tarkka Pelkokerroin Peltirumpu Pelé Pentti Haanpää Pentti Holappa perhekuvaukset Per Olof Enquist Pertti Koskinen Pertti Lassila Peter Bieri Peter Høeg Peter Pan Petri Tamminen Petri Vartiainen physics Pia Houni Pia Rendic Pirjo Toivanen Pirkanmaa Pirkka Valkama Pirkko Talvio-Jaatinen Planet of Exile Platon Plutarkhos podcast poetry poliisi politiikka Pori Porvoo Prahan kalmisto psykohistoria psykologia puheviestintä Pulitzer-palkinto Pulmu Kailamo Päivi Artikainen Raahe Raamattu Raija Nylander Raija Oranen Raimo Salminen Raimo Seppälä Raisa Porrasmaa rakkausromaanit Ranska ranskalainen kaunokirjallisuus rasismi Rauma Rautaveden risteilijät Rax Rinnekangas Reijo Mäki Reijo Toivanen religion Richard Morgan Ridley Scott Riikka Ala-Harja Riikka Pulkkinen Rikosromaani Ristin Voitto ristiretket Risto Isomäki Robert Harris Robert Walser romaanit Romeo ja Julia Romuluksen sielu Roope Lipasti Rosa Liksom Rosa Luxemburg Routasisarukset Runeberg-palkinto runot runousoppi ruotsalainen kaunokirjallisuus Ruotsi ruotsinsuomalaiset rutto Saara Henriksson Saara Kesävuori Saara Turunen Saatanalliset säkeet Sadan vuoden yksinäisyys Saddam sairaalaromaani Saksa Salaliitto salapoliisiromaani Salla Simukka Salman Rushdie Sami Heino Samuli Antila Samuli Björninen Samuli Paulaharju Sana-lehti Sanna Nyqvist Sanna Pernu Sanna Ravi Sara Saarela Sari Malkamäki sarjakuvat Sastamala Satakunnan Kansa Satakunnan Viikko satiiri Sattumuksia Brooklynissa Satu Ekman Satu Hlinovsky Sauli Niinistö science fiction Seinäjoki seksuaalisuus selkokirjat selkoromaani Sentimentaalinen matka Seppo Loponen Seppo Raudaskoski Silja Frangén Siltala Silvia Hosseini Simo Frangén Simon Sebag Montefiore Sini Helminen Siperia sisällissota Sithin kosto Sofia Tolstaja Sofi Oksanen sosiaalipsykologia sosiaalityö sotaromaanit spanish literature spefi spekulatiivinen fiktio Sphinx Spin Star Wars steampunk Stig-Björn Nyberg sukutarinat Sunkirja suomalainen kaunokirjallisuus suomalainen lastenkirjallisuus suomalainen lukeminen suomalainen runous suomalainen teatteri Suomalainen teatteri / Kansallisteatteri suomen kieli Suomen Kuvalehti suomentajat surutyö Susan Cain suuret kertomukset Suzanne Collins Sven Lidman Sweet Tooth Sydänraja sää Taavi Soininvaara taidehistoria taidekritiikki Taija Tuominen taiteen tutkimus Taivaan tuuliin Talo vaahteran alla Tammen Keltainen Kirjasto Tammi Tampere Tampereen yliopisto Taneli Junttila Tapani Sopanen Tapio Koivukari Tapio Meri Tarja Halonen Taru Kumara-Moisio Taru Sormusten Herrasta Taru Väyrynen Tarzan Tauno Pihl teknotrillerit teologia Teos Terhi Rannela Terhi Törmälehto Tero Liukkonen Tertti Lappalainen The Brooklyn Follies The Casual Vacancy The Fear Index The Hunger Games The Lost Symbol The Pacific The Second World War Theseuksen henki Tieto-Finlandia Tietokirjallisuuden Finlandia-palkinto tietokirjallisuus tietokirjoittaminen Tiina Kartano Tiina Raevaara Timothy Zahn Titia Schuurman Toini Havu Tomas Tranströmer Tomi Huttunen Tommi Kinnunen Torsti Lehtinen trilleri Troikka TTKK Tuija Takala Tuire Malmstedt Tulen ja jään laulu Tuli&Savu Tuntematon sotilas Tuomas Kauko Tuomas Kyrö Tuomas Nevanlinna Tuomas Niskakangas Tuomas Vimma Turbator Turku Turun yliopisto Tuula Kojo Tuula Tuuva Tuulikki Valkonen TV-sarjat Tyhmyyden ylistys TYKS Tytti Rantanen työelämä Työmiehen vaimo Tähtien sota tähtitiede Tähtivaeltaja Täällä Pohjantähden alla Ukraina Ulla-Lena Lundberg Ulla Lempinen Ulvila Ulvilan Seutu Umberto Eco Unkari Uno Cygnaeus Uppo-Nalle urheilu Urho Kekkonen Urpu Strellman Ursa Ursula K. LeGuin USA uskonnollinen kirjallisuus uskonnollinen usko uskonto utopia vakoojaromaanit Valheet Valkoinen kääpiö Vanha-Ulvila Vanhan ruhtinaan rakkaus Vantaa Veera Antsalo Veijo Meri Veikko Huovinen Veikko Koivumäki Venetsia Venäjä venäläinen kirjallisuus Vesa Haapala Vesa Sisättö Via Merulanan sotkuinen tapaus Victor Hugo Vigdís Grímsdóttir Vihan hedelmät viikingit Viktor Jerofejev Ville-Juhani Sutinen Ville Hämäläinen Ville Keynäs Ville Lindgren Ville Tietäväinen Villi Länsi Virke virolainen kirjallisuus Virpi Hämeen-Anttila Voltaire Volter Kilpi Vuoden kristillinen kirja Väinö Linna Walt Whitman Warelia war history Wille Riekkinen William March William Shakespeare Winston Churchill writers WSOY WW I X-sukupolvi YA-kirjallisuus Yksin Marsissa Ylpeys ja ennakkoluulo yläaste Yrsa Sigurðardóttir Ystäviä ja vihollisia Yö ei saa tulla Zachris Topelius Äidin rukous Älä kysy yöltä ÄOL šaria
Follow VETUS Et NOVA on WordPress.com

Blogit.fi

Katso muita blogeja osoitteessa https://www.blogit.fi/

Dekkariviikko 10.-17.5.2019

Blog Stats

  • 94 905 hits

Pidä blogia WordPress.comissa.

Privacy & Cookies: This site uses cookies. By continuing to use this website, you agree to their use.
To find out more, including how to control cookies, see here: Cookie Policy
  • Seuraa Seurataan
    • VETUS Et NOVA
    • Already have a WordPress.com account? Log in now.
    • VETUS Et NOVA
    • Mukauta
    • Seuraa Seurataan
    • Kirjaudu
    • Kirjaudu sisään
    • Ilmoita sisällöstä
    • Näytä sivu lukijassa
    • Hallitse tilauksia
    • Pienennä tämä palkki
 

Ladataan kommentteja...