The Pacific -TV-sarjan kirjaversio

Avainsanat

amerikkalainen kirjallisuus, book review, Hugh Ambrose, II maailmansota, Jyri Raivio, The Pacific, TV-sarjat

Hugh Ambrose, left, and Stephen E. Ambrose in 2000. Hugh was also a former vice president of the National WWII Museum. Credit Grace Ambrose Zaken

Hugh Ambrose: The Pacific – Tyynenmeren taistelutoverit. Alkuteos The Pacific (USA 2010). Suom. Jyri Raivio. Otava 2010. 592 s.

TV1:ssä alkoi 28.12.2010 pyöriä 10-osainen, kahdeksan Emmy-palkintoa voittanut sarja The Pacific, joka kuvaa amerikkalaisen merijalkaväen taisteluja Tyynellämerellä II maailmansodan aikana. Historiantutkija Hugh Ambrose (1966-2015) julkaisi maaliskuussa 2010 USA:ssa virallisen kirjaversion HBO:n tuottamasta sarjasta, josta tuli yksi TV:n historian kalleimmista.

TV-sarjan kannalta tärkeimmät lähteet olivat Eugene Sledgen omaelämäkerrallinen teos With the Old Breed (1981) ja Robert Leckien muistelmateos Helmet for My Pillow (1957). Kirjaversio sitä vastoin on tehty laajemmista lähteistä. Ambrose ammensi teostaan varten tietonsa paitsi Sledgen ja Leckien teoksista myös lukuisista kirjeistä, päiväkirjoista ja haastatteluista.

Kirjaversio kulkee Tyynenmeren sotanäyttämön läpi viiden sotilaan matkassa. Eugene Sledge ja Sidney Phillips ovat nuoria alabamalaispoikia, jotka värväytyvät merijalkaväkeen ja taistelevat Guadalcanalissa, Peleliussa, Cape Gloucesterissä, Iwo Jimassa ja Okinawalla. Nuoret pojat tovereineen saavat kokea tämän tästä sekasortoa, kaaosta ja lamauttavia kauhunhetkiä.

Samasta sarjastako?

TV-sarjan tapahtumat poikkeavat melkoisesti kirjaversion vastaavista. Esim. minisarjan keskiöön nouseva Leckie ei esiinny kirjassa kuin parissa kohtauksessa.

Lisäksi Ambrosen kirjan päähenkilöistä kaksi puuttuu kokonaan TV-sarjasta. Everstiluutnantti Austin Shofner jää henkiin Bataanin taistelussa, pakenee japanilaisten vankileiriltä ja palaa Tyynellemerelle merijalkaväen pataljoonan komentajana. Luutnantti Vernon Micheel puolestaan sotii laivaston lentäjänä Midwayn taistelussa ja Filippiinien suurissa laivastotaisteluissa.

Viides teoksen päähenkilöistä on legendaarinen merijalkaväen kersantti John Basilone, joka saa USA:n korkeimman sotilasansiomitalin (Medal of Honor) urheudestaan Guadalcanalin taistelussa.

Ambrosen teos kuvaa jännittävästi ja laaja-alaisesti tosipohjaisia tapahtumia. Kirjoittaja käy seikkaperäisesti läpi niin ilma-, meri- ja maasotaa sekä poikkeaa jopa amerikkalaisten sotavankien leireillä Filippiineillä. Ambrose uhraa melkoisesti sivuja myös amerikkalaisten sotatarvikkeiden, ajoneuvojen, logistiikkajärjestelyiden, sodanjohdon jne. kuvaamiseen ja erittelyyn.

Tiiliskivimäinen opus on suomennettu harmillisen hätäisesti. Vaikka varsinaiset kirjoitusvirheet on oikoluettu pois, on teokseen jäänyt aivan liian paljon kielellisiä lapsuksia.

Järkäle kaksiulotteisesta maailmanpalosta (2012)

Avainsanat

Antony Beevor, book review, II maailmansota, The Second World War, war history

Antony Beevor: Toinen maailmansota. Alkuteos The Second World War (Englanti 2012). Suom. Jorma-Veikko Sappinen. WSOY 2012. 960 s.

Englannin nimekkäimpien sotahistorioitsijoiden joukkoon kuuluu entinen brittiarmeijan upseeri Antony Beevor (s. 1946). Hänen II maailmansodan aikoja kuvaavia teoksiaan on käännetty 30 eri kielelle. Teoksien yhteismyyntimäärä eri puolilla maailmaa on yli viisi miljoonaa kappaletta. Beevorilta suomennetuista seitsemästä teoksesta ensimmäinen, Stalingrad, ilmestyi suomeksi 2000.

Beevorin uutuusteos on mammuttimainen suurteos II maailmansodasta. Mukana on aika paljon koostetta tekijän aikaisempien teosten sisällöistä, joissa historioitsija keskittyy yksittäisten taistelujen tai sotavaiheiden kuvaamiseen (esim. Stalingrad, Berliini 1945, Normandia 1944).

Kokonsa ja sisältönsä puolesta Toinen maailmansota on Beevorin pääteos. Tiiliskivimäinen järkäle mahtuu huonosti sotahistorian ystävän piknik-koriin tai yöpöydälle. Jorma-Veikko Sappisen on onnistunut hienosti suururakassaan sujuvan ja tiiviin suomennoksen eteen.

Tarkat yksityiskohdat

Historioitsijan luvut ja muut yksityiskohdat ovat edelleen tarkkoja. Jo Stalingrad osoitti Beevorin osaavan käsitellä tottuneesti isoja lukuja ja kolossaalisia mittakaavoja. Uutuusteoksessa tämä taito pääsee oikeuksiinsa, kun vertaansa vailla oleva maailmanpalo saa seikkaperäisen analyysinsä.

Historioitsija kuvaa maailmansotaa paljon yksittäisten henkilöiden ja ihmisryhmien kannalta. Massojen joukosta ja takaa Beevor nostaa esille sadoittain superyksilöitä, joiden merkitys kahden tai useamman maan yhteenotossa oli keskeinen lopputuloksen kannalta. Mikrohistorioiden valossa myös maailmansodan makrohistoria saa uusia, ennen oivaltamattomia sisältöjä.

Beevor kyseenalaistaa II maailmansodan alkuhetken jo esipuheessaan. Hänen mielestään maailmanpalon alkusoittona voidaan pitää Kiinan ja Japanin sotaa, joka alkoi jo 1937 jatkuen vuoteen 1945.

Historioitsija osoittaa monin tavoin, kuinka ja minkä vuoksi kolmiulotteinen maailma ajautui kaksiulotteiseen sotaan fasistien ja muun maailman välillä. Ymmärrettävästi Beevorin sympatiat ovat liittoutuneiden puolella alusta asti. Kotoisena kuriositeettina mainittakoon, että Beevor antaa kohtuullisen neutraalin kuvan myös Suomen talvi- ja jatkosodasta kansainväliselle lukijakunnalleen.

– – – – – – – –

Arvostelu on julkaistu Satakunnan Kansassa 25.7.2012.