Avainsanat
Amos Oz, Älä kysy yöltä, Carlo Emilio Gadda, Huonon vuoden päiväkirja, J. M. Coetzee, Laura Lahdensuu, Pirkko Talvio-Jaatinen, Seppo Loponen, Via Merulanan sotkuinen tapaus
J. M. Coetzee: Huonon vuoden päiväkirja. Suom. Seppo Loponen. Otava 2010.
Carlo Emilio Gadda: Via Merulanan sotkuinen tapaus. Suom. Laura Lahdensuu. Teos 2010.
Amos Oz: Älä kysy yöltä. Suom. Pirkko Talvio-Jaatinen. Tammi 2010.
Nobel-palkitun J. M. Coetzeen (s. 1940) romaani Huonon vuoden päiväkirja kertoo kirjailija C:stä, joka on työstänyt esseekokoelman itselleen tärkeistä ajankohtaisista aiheista. Esseissään C ottaa vahvojen mielipiteidensä ja kielteisten kommenttiensa kohteeksi mm. terrorismin torjunnan, Guantánamo Bayn vankileirin ja länsimaisen demokratiakäsityksen.
Huonon vuoden päiväkirja kuljettaa tekstiään kolmen päällekkäisen kertojan kautta. Esseiden rinnalla C kertoo vuolaasti ihastumistaan hemaisevaan naisnaapuriin, josta tulee puolihuolimattomasti kirjailijan sihteerikkö, ja tästä seuraavasta ihmissuhdepelistä. Naisen omat ajatukset muodostavat teoksen kolmannen kertomuksen. Sen sijasta, että kolme kertomusta olisivat peräkkäisiä, Coetzee on sijoittanut ne päällekkäin joka sivulle.
Coetzee on syntynyt Etelä-Afrikassa mutta asuu tätä nykyä Australiassa. Samanlainen on hänen alter egonsa kirjailija C, jolle ainoa elämän sisältö on kirjoittaa, mikä nykymaailmassa on pielessä – sekä tarkkailla kaunista naapuriaan. Päällekkäistekstien efekti on tuore ja mukaansatempaava.
Italialaisen Carlo Emilio Gaddan (1893–1973) pääteosta Via Merulanan sotkuinen tapaus (1957) on toistuvasti väläytetty yhdeksi Italian kirjallisuuden tärkeimmistä teoksista. Romaanin alussa tapahtuu kaksi rikosta roomalaisessa kerrostalossa muutaman päivän väliajoin. Murtovarkaat vievät ison määrän rahaa ja jalokiviä. Nuori rouva tapetaan julmasti kotiinsa.
Tapauksia tutkiva pullea et-sivä Ingravallo nuokkuu seisovilla jaloillaan, filosofoi tyhjällä vatsalla ja on polttavinaan sammunutta tupakantumppiaan. Tutkimusten edetessä rikosvyyhti taustoineen tuntuu enemmän sekoittuvan kuin selviävän.
Varsinkin kielelliset kokeilut ja sanaleikit olivat Gaddan alaa läpi koko tuotannon. Alkuperäisessä romaanissa on esillä useita italian murteita, mikä on ollut kääntäjille lähes ylivoimainen haaste. Kenties juuri siksi ei Gaddan pääteosta eikä muitakaan teoksia ole aiemmin suomennettu.
Laura Lahdensuu on kuitenkin onnistunut kiitettävästi jäljentämään vuoropuhelut, vaikkakin kirjakielisinä. Toivottavasti tämä teos ei jää ainoaksi Gadda-suomennokseksi.
Amos Oz (s. 1939) on kansainvälisesti tunnetuin israelilainen kirjailija. Hän jos kuka on varteenotettava ehdokas tulevaksi Nobel-voittajaksi.
Romaani Älä odota yötä kertoo pienestä Tel Kedarin kaupungista, joka sijaitsee keskellä ei-mitään Negevin autiomaan laidalla. Aurinko paahtaa armottomasti uudisasukkaita, jotka odottavat huomiselta paljon parempaa kuin eiliseltä ja nykypäivältä. Tapahtumat sijoittuvat lähinnä 1980-luvun loppuun.
Romaanin tärkein tapahtuma on nuoren Immanuel-pojan menehtyminen huumeisiin. Sen jälkeen pikkukaupunki ei ole enää entisensä. Paikkakunnalle suunniteltu huumenuorten kuntoutusklinikka herättää romaanihenkilöissä niin myönteisiä kuin kielteisiäkin reaktioita.
Teoksessa on kaksi kertojaa, jotka ovat keskenään naimisissa. Naiskertoja on nelikymppinen opettaja ja mieskertoja kuusikymppinen arkkitehti. Koska näiden keskinäisestä suhteesta on romantiikka pitkälti hävinnyt, elinvoima suuntautuu uusille urille.
Ozin kotiseudulle sijoittuvan teoksen miljöönkuvaus on ajoittain jäykän pelkistynyttä, jopa kiiltokuvamaisuuteen saakka. Romaanin kymmenet henkilöt eivät helposti usko ystävyyteen, eivät ainakaan miehen ja naisen välillä.
– – – – – – – – – –
Arvostelut on julkaistu Opettaja-lehdessä 15.4.2011.