Arto Seppälän romaani Laskettu aika kertoo sotaa käyvästä Porista

Avainsanat

Arto Seppälä, historialliset romaanit, II maailmansota, romaanit, Satakunnan Kansa, suomalainen kaunokirjallisuus

Kirjailija Arto Seppälä.

Arto Seppälä: Laskettu aika. Warelia 2021. 172 s.

TAMPEREELLA asuvan mutta Ulvilassa syntyneen Arto Seppälän (s. 1936) uutuusromaani Laskettu aika sijoittuu jatkosota-aikaan. Romaanin tapahtumista Seppälä on sijoittanut suurimman osan Poriin.

Päähenkilö ja minäkertoja on puoliorpo Sirkka-tyttö, joka romaanin alussa saapuu äitinsä Suoman kanssa rannikolta Poriin. Asunto löytyy työläiskaupunginosan laitamilta läheltä jokea ja vehreitä niittyjä. Jatkosotaa on kestänyt jo pari vuotta.

Vuokratalon yläkerrassa asuu Volmari, rintamapalveluksesta vapautettu aseeton korpraali, joka toimii sotilasesikunnassa kirjurina. Volmarin ja Sirkan välillä alkaa vähitellen säkenöidä, mutta uskaltaako tyttö sitoutua erikoislaatuiseen mieheen?

”Volmari? Tämänkin kysymyksen olin käynyt läpi, olin kuullut monien kyselevän, toisten sanovan suoraan että Volmari oli liian vanha minulle. Äitikin oli huokaillut herrajumalansa kun pelkäsi minun seurustelevan Volmarin kanssa niin kuin ikäiseni kulkivat käsikynkässä saksalaisten kanssa, seurustelivat. Hän oli kuullut saksankielisen sanankin verkehren, ja teroitti minulle sen merkitsevän suhdetta, seurustelua. Poikkesin lainastossa tarkentamassa äidin tiedon, päätin saman tien keskittyä saksan kielen opintoihin.” (s. 60–61)

Suoma ja Sirkka tutustuvat läheisesti myös ilmavalvontalotta Onervaan, jonka komea sulhanen Kauko on siellä jossakin. Onelman kihlaonnen herkistämä Sirkka uneksii kirjoittamisesta, joka tuntuu kaukaiselta unelmalta. Kaukon lämminhenkiset rintamakirjeet avaavat rintamaoloja porilaisille kotirintamaihmisille.

Saksalaissotilaita Porin lentokentällä II maailmansodan aikana.

ROMAANISSA sota on kaukana ja lähellä. Rintamalta tulee postin lisäksi kaatuneita Keski-Porin kirkon viereen haudattavaksi. Seppälä kuvaa sankarihautajaisia, joissa jopa kymmenen vainajaa pannaan maan poveen samaan aikaan.

Porissa asui sota-aikana hieman yli 20000 henkilöä. Kun tähän lisättiin yhtäkkiä yli 3000 saksalaista sotilasta, jännitteitä seurasi. Seppälän Porissa on paljon naimattomia tyttöjä, jotka katsovat haikeudella nuorten saksalaispoikien perään.

Laskettu aika on perusvireeltään romanttinen kehitysromaani, jossa eri-ikäiset romaanihenkilöt koettavat parhaansa mukaan sopeutua erikoisiin oloihin.

Seppälän lakoninen ja yksityiskohtainen ilmaisu tuo havainnollisesti esille sodan mielettömyyden, vaikka se on arkikuvauksen kannalta taustatekijä ja reunaehto.

Monipuolisen kirjoittajauran tehneen Arto Seppälän tuotantoon kuuluu proosateoksia, tietokirjoja, aforismikokoelmia, näytelmiä ja kuunnelmia. Esikoisteos, pienoisromaani Kukkopojat, ilmestyi kuusikymmentä vuotta sitten.

Lasketun ajan sodanaikainen aihepiiri liippaa läheltä Seppälän kertomuskokoelmia Selkeemmille vesille (1995) ja Paraatimorsian (2012).

Arto Seppälän kirjailijankyvyt tulivat esiin jo lapsena

Avainsanat

Arto Seppälä, author interview, suomalainen kaunokirjallisuus, Ulvilan Seutu

Kuva: Terhi Rannela

Ulvilalaissyntyinen Arto Seppälä (s. 1936) on näytelmä- ja romaanikirjailija, aforistikko ja esseisti, joka asuu nykyisin Tampereella ja Helsingissä. Hän on kirjoittanut myös nuortenromaaneja, lastennäytelmiä ja kuunnelmia.

– Tulevat vanhempani, Elli Kallio ja Toivo Seppälä, vihittiin avioliittoon Kullaan kirkon pappilassa heinäkuussa 1932. Vastavihityt muuttivat Poriin Lattomerelle. Vähät tavarat tulivat hevoskyydissä. Sitten tuli muutto pieneen taloon Ulvilan Ravaniin. Pihassa oli sauna, liiteri ja käymälä. Ja kun töitä ei ollut, nuoret päättivät perustaa huoneen nurkkaan kaupan!

Seppälöiden esikoistyttö syntyi 1932 ja menehtyi aivokalvontulehdukseen Ravanissa seuraavana vuonna. Arto-poika syntyi perheen kolmantena 1936 Vanhallakoivistolla, joka oli siihen aikaan Ulvilan osa.

Arto Seppälän varhaisin lapsuus kului Lavian Saarijärven kylässä, johon hänen vanhempansa perustivat kaupan 1937. Isä-Seppälä myi kaupan ohessa Satakunnan Kansan tilauksia ja palovakuutuksia. Äiti ompeli työvaatteita kylän miehille.

– Kun talvisota syttyi, katselin jäähileisten ikkunaruutujen läpi maantielle, jolla alkoi valua loputtomalta tuntuva valkoiseksi maalattujen autojen virta, matkalla sotatehtäviin.

Seppälän kansakouluaika oli alituista sairastelua: kolme keuhkokuumetta, saman verran rokkoja, keltatauti ja viimein kurkkumätä. Tämä kaikki hidasti oppimista koulussa.

– Isäni tivasi, mitä aion tehdä, jos en osaa lukea. Uhmakkaasti olin vastannut, että ryhdyn kirjailijaksi tai metsätyömieheksi kylän miesten joukkoon!

Kirjailijankyvyt tulivat esiin jo varhain. Markus-sedän Lasten maailma julkaisi pojan ensimmäisen runon nimeltä Varis. Sen perässä luki Arto 10 v.

– Keväällä 1950 Cygnaeuksen koulusta saamani todistuksen sanallinen arviointi päättyi toteamukseen YLEISLAHJAKAS.

Arto Seppälä toimi lähes 30 vuotta uutis- ja kulttuuritoimittajana, kunnes jäi vapaaksi kirjailijaksi 1987. Esikoisromaani oli humoristinen kansankuvaus Kukkopojat (1961).

Seppälän esitetyin näytelmä on Viisi naista kappelissa (kantaesitys 1979). Kymmenelle kielelle käännetty näytelmä oli ensimmäinen ammattilaisten esittämä suomalainen näytelmä Off Broadwaylla New Yorkissa.

Seppälä toimi Hämeen läänin ohjaavana läänintaiteilijana 1987. Hän on opettanut myös Kriittisessä korkeakoulussa, Oriveden opistossa ja Tampereen yliopiston draamastudiossa. Seppälä sai aforistiikastaan Samuli Paronen -palkinnon 2010.

– Mielikirjojani ovat olleet Martti Jukolan Urheilun Pikku Jättiläinen (1945), Pentti Haanpään Jutut (1946), Veikko Huovisen Puukansan tarina (1984) sekä kaikenlaiset sanakirjat.

ARTO OLAVI SEPPÄLÄ

• synt. 5.11.1936 Ulvilassa
• asuu Tampereella ja Helsingissä
• perheessä vaimo, yksi poika, neljä lapsenlasta, kaksi lapsenlapsenlasta
• uutistoimittaja 1959-1967
• kulttuuritoimittaja 1967-1987
• Tampereen teatterin tiedottaja 1977-1978
• Hämeen läänin ohjaava läänintaiteilija 1987
• toiminut Suomen näytelmäkirjailijaliiton puheenjohtajana 1987-1996
• Porin kaupungin kirjallisuuspalkinto 1962
• Valtion kirjallisuuspalkinto 1979
• Valtion taiteilijaeläke 1997
• Samuli Paronen -palkinto 2010

Teoksia:

• Kukkopojat, romaani (1961)
• Minä ja Koistinen, nuortenromaani (1969)
• Pohjantähti on aina pohjoisessa, pienoisromaani (1974)
• Kättä päälle, Vasco da Gama, nuortenromaani (1978), kuunnelmana (1986)
• Viisi naista kappelissa, lyhytproosaa (1981)
• Selkeemmille vesille, novellikokoelma (1995)
• Essee- ja aforismikokoelmia, näytelmiä, dramatisointeja, TV-käsikirjoituksia, kuunnelmia, tietokirjoja.

– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

Kirjoitus on julkaistu Ulvilan Seudussa.