Avainsanat
elämäkerrat, Ilkka Malmberg, journalismi, Maailma sanojen vankina, Matti Kuusela, mediakritiikki, Warelia, Yle
OLEN OPETTANUT yli 20 vuotta ammattikoululaisille, että faktan ja fiktion epämääräinen yhdistelmä on journalismissa vaarallinen, koska sellaisen tunnistaminen on monesti vaikeata ellei mahdotonta.
Opin 1990-luvulla Tampereen yliopistossa itseltään Pertti Hemánukselta, ettei objektiivista totuutta ole olemassa, ainakaan lehtimiestä varten. Katsoin vapaa-ajalla säännöllisesti Maailma sanojen vankina -ohjelmaa, joka yritti määritellä esimerkkien kautta, milloin raja faktan ja fiktion välillä hämärtyi ajankohtaisessa suomalaisjournalismissa.
Vahvasti itseironinen TV-ohjelma, joka sisälsi jopa keksittyjä asiantuntijoita, keräsi parhaimmillaan yli 700 000 katsojaa. Ohjelman työryhmä sai Vuoden Kiila -palkinnon vuonna 1994.
Parasta Maailmassa sanojen vankina oli populaari ote. Ohjelman pointit tajusi ilman tiedotusopin opintoja.
Toimittaja Ilkka Malmberg. Kuva: Juhani Niiranen / Helsingin Sanomat.
JOURNALISMISSA laatu ja työmäärä kulkevat käsi kädessä. Mitä paremmin toimittaja perehtyy taustoihin ja tekee tutkimuksia, sen helpompi on kirjoittaa todellisista asioista.
Kunnon feature on kiinnostanut minuakin. Hesarin huipputoimittaja Ilkka Malmberg kirjoitti ennen menehtymistään todella mielenkiintoisia featurejuttuja. Niitä julkaistiin jopa kirjoina.
Malmbergin mielikuvituksen lentoa ohjaili hienosti tutkittu asiatieto. Tuskin hänelle kukaan Hesarissa sanoi, että hänen täytyisi vaihtaa tyylilajia sen vuoksi, että fakta ja fiktio kulkivat jutuissa rinnakkain.
Onhan heitä muitakin, featureen vihkiytyneitä. Kuumaksi käynyt keskustelu legendaarisen Matti Kuuselan tuoreen Journalisti-omaelämäkerran (Warelia) vuoksi havainnollistaa minusta lähinnä sitä, miten taistelu valeuutisointia vastaan on kiihtynyt entisestään.
HEMÁNUKSEN näennäisobjektiivisesta totuudesta on tietysti pitkä matka varsinaiseen valeuutiseen tai Donald Trumpin vaihtoehtoiseen faktaan.
Voi olettaa, että suomalaiset nykytoimitukset ovat tarkistaneet käsitystään faktan ja fiktion erosta tarkemmin kuin tehtiin esimerkiksi 1990-luvulla tai 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä.
On syytä huomata, että lehtijuttujen tilastointi on nykyään aivan toisella tasolla kuin Malmbergin tai Kuuselan nuoruudessa. Klikkausten lisäksi mitataan tilauksia, lukuaikoja, muiden juttujen lukemista jne. Moni aihe valikoituu lehteen monimutkaisen statistiikan vuoksi.
Lehtiavustajana olen huomannut houkutuksen ns. klikkijournalismiin olevan nykyisin niin voimakasta, ettei journalistista työtä voi oikein enää määritellä ilman sitä. Klikkausten etsintään taitaa olla tyytyminen.
VETUS Et NOVA 