Avainsanat
Kun muslimitaustaisia maahanmuuttajia on Suomessa yhä enemmän, yhä useampi suomalainen on alkanut miettiä, millaisia kulttuuri-ilmiöitä ja tapoja uusi uskonnollinen viitekehys luo perikristityssä maassamme. Suomessa 17 vuotta asunut muslimilakimies Husein Muhammed (s. 1980) julkaisi 2011 teoksen Yhtä erilaiset – islam ja suomalainen kulttuuri, joka on asiapitoinen tietoteos islamilaisuuden ajankohtaisista kulttuuripiirteistä.
Kysymykseen kulttuurien kohtaamisesta liittyy se kysymys, voiko islam luoda aidosti kilpailevan vaihtoehdon valtauskontomme kulttuuripiirteille. Islamin nousu periluterilaisen kristillisyyden rinnalle edellyttäisi paitsi maahanmuuttajajoukon räjähdysmäistä kasvua, myös muslimimaahanmuuttajien tiivistä uskonnollista yhtenäisyyttä. Kumpikin näistä on Muhammedin mukaan äärimmäisen epätodennäköistä.
Suomi ei ensinnäkään vedä muslimeja puoleensa ollenkaan niin hyvin kuin esimerkiksi Saksa, Ranska tai Ruotsi. Toiseksi Suomen 40 000 muslimia eivät Muhammedin mukaan voine koskaan sitoutua yhden ja saman suomalaisen islamin alle. Maamme muslimien joukossa on hyvin erilaisia islamisteja: maallistuneita, maltillisia, liberaaleja, konservatiivisia ja fundamentalistisia.
Poliittisesti Suomen muslimit eivät vanno islamilaisuuden nimiin. Esimerkiksi Suomen islamilaisuuden puolue (SIP) ei ole saanut riveihinsä edes niitä 5000:ä kannattajaa, jotka puolue tarvitsisi rekisteröityäkseen poliittiseksi puolueeksi. Muhammedin mukaan islam ei ole politisoitunut kovin paljon muuallakaan Euroopassa. Poliittinen islam enemmän vihastuttaa kuin ihastuttaa muslimimaahanmuuttajia, jotka tuntuvat toivovan kohdemaaltaan juuri vakiintuneita (länsimaisia) elinoloja.
Šaria-lain mahdottomuus
Muhammed ottaa havainnollisesti kantaa kysymykseen, voidaanko muslimien pelättyä šaria-lakia soveltaa Suomen oloissa. Kirjoittajan mukaan šaria-laista puuttuu eräs länsimaisen yhteiskunnan perusarvoista eli tasa-arvoajatus. Epätasa-arvo korostuu šarian perhelainsäädännössä. Sen mukaan nainen on tavallaan holhouksenalainen koko ikänsä, ensin isänsä ja sen jälkeen aviomiehensä valvonnassa.
Kulttuurisena ennakkotapauksena on Britanniassa perustettu erillisiä šaria-välitystuomioistuimia, jotka käsittelevät maallisen tuomioistuimen alaisuuteen kuuluvia asioita muslimien kohdalla. Välitystuomioistuimen päätös sitoo tuomittuja ja asianomistajia aivan samoin kuin normaalin tuomioistuimen päätös. Vastaavia käytäntöjä ei ole ponnekkaasti ajettu muissa länsimaissa.
Muhammed ennakoi, ettei šaria-lainsäädäntöä saada siirrettyä länsimaisen suomalaisen yhteiskunnan osaksi. Muslimitkaan eivät aja kyseistä asiaa voimakkaasti, koska šaria sopii teoriassa lähinnä muslimivaltioiden ohjenuoraksi. On huomattava, ettei mikään muslimivaltio ole sitonut koko lainsäädäntöään šarian alle. Sekin kertoo islamilaisen lain käyttökelvottomuudesta yleiseksi yhteiskunnalliseksi perustaksi.
Jäsenistöltään melko pienet ääriliikkeet islamilaisuuden puolesta ja sitä vastaan saavat liian suuren huomion mediassa. Muhammed osoittaa ironisen seurauksen ääri-islamistien ja äärioikeiston toiminnasta Euroopassa. Vaikka nämä ryhmät esiintyvät toistensa arkkivihollisina, niillä on oikeastaan täysin sama tavoite ja missio: estää länsimaisen kulttuurin ja islamilaisuuden keskinäinen sulautuminen ja erilaisten väestöjen rauhallinen yhteiselo. Ne ovat onnistuneet tavoitteissaan liian hyvin tähän asti.
– – – – – – – –
Kirjoitus on julkaistu Ristin Voitto -lehdessä toukokuussa 2011.