VETUS Et NOVA

~ Artikkeleita ja arvosteluja uusista ja vanhoista kirjoista

VETUS Et NOVA

Tag Archives: Jukka Koskelainen

Vaeltava ritari nousi maailmankirjallisuuden esikuvaksi

20 perjantai syys 2013

Posted by Jari Olavi Hiltunen in book review

≈ Jätä kommentti

Avainsanat

book review, Don Quijote, Jukka Koskelainen, Jyrki Lappi-Seppälä, maailmankirjallisuus, Miquel de Cervantes

Don_Quijote_de_la_Mancha_monumento

Miguel de Cervantes: Don Quijote. Kääntäjä: Jyrki Lappi-Seppälä (runot Jukka Koskelainen). 1027 s. WSOY 2013.

Kahtena niteenä (El ingenioso hidalgo don Quijote de La Mancha, 1605, ja Segunda parte del ingenioso caballero don Quijote de La Mancha, 1615) 1600-luvun alussa ilmestynyt Don Quijote oli espanjalaisen Miguel de Cervantesin (1547–1616) pääteos. Cervantesin veijariromaani on maailmankirjallisuuden klassikko, joka on vaikuttanut huomattavasti sanataiteeseen kaikilla vuosisadoilla 1600-luvunkin jälkeen. Romaanin päähenkilö on Alfonso Quijano –niminen maalaishidalgo, joka on lukenut ritariromaanin jos toisenkin ja hankkinut niitä kotinsa täyteen.

Lukukokemusten siivittämänä Quijano päättää tehdä lopun maailman vääryyksistä lähtemällä yhden miehen sotaan. Hän nimittää itsensä ritariksi ja ottaa uudeksi nimekseen don Quijote Manchalainen ruosteisen haarniskansa mukaan (Quijote = reisisuojus). Mies palkkaa aseenkantajakseen terveellä maalaisjärjellä varustetun talonpojan Sancho Panzan, joka luulee rikastuvansa don Quijoten apulaisena.

Romaanin alussa Don Quijote on lähes 50-vuotias, kaitakasvoinen, luiseva ja lujarakenteinen mies. Tulisuudestaan ja tinkimättömyydestään huolimatta don Quijote on lämminsydäminen ja herkkä herrasmies, jonka hourupäisyys herättää joissakin ihmetystä, toisissa hilpeyttä. Hän käy tuimaan sotaan jättiläisiksi luulemiaan tuulimyllyjä vastaan ja kokee näiden kanssa otellessaan lähinnä nöyryyttäviä tappioita.

Don Quijoten aistit toimivat yllättävästi: hän saattaa luulla majataloja lumotuiksi linnoiksi, lampaita kääpiöiksi ja talonpoikaistyttöjä kauniiksi prinsessoiksi. Naapurissa asuva ruma maalaistyttö on vaeltavalle ritarille kaunis neitsyt, jolle mies vannoo ikuista rakkauttaan ja uskollisuuttaan. Don Quijoten mielestä sankarien tehtävänä on poistaa lumous erilaisten asioiden ja ihmisten ympäriltä, ja tähän elämäntehtävään hän sitoutuu innokkaasti, muiden eriävistä mielipiteistä välittämättä. Romaanin ensimmäinen osa koostuu erillisistä seikkailuepisodeista.

Monien seikkailujen jälkeen don Quijote lopulta pakotetaan palaamaan kotiin retkiltään. Tämän ritariseikkailuihin tulee vuoden tauko, jonka aikana don Quijote sairastuu vakavasti. Teoksen toinen osa on kerronnaltaan ensimmäistä syvällisempi. Kertoja kuvaa erityisesti päähenkilöiden psyykkistä kehitystä, huumoria unohtamatta. Toisen osan lopussa don Quijote huomaa kuolinvuoteellaan, kuinka tyhmästi hän onkaan ajatellut ja käyttäytynyt. Suurromaani päättyy näin järjen voittoon hulluista näyistä ja ideoista.

Cervantesin värikäs elämä

Miguel de Cervantes Saavedra syntyi Madridin alueella vuonna 1547 ja kuoli Madridissa 1616. Don Quijote oli hänen tunnetuin teoksensa, vaikka hän itse piti pääteoksenaan viimeistä romaaniaan Los trabajos de Persiles y Sigismunda – historia setentrional (Persilesin ja Sigismundan harharetket – Tarina pohjoisen mailta). Postuumisti vuonna 1617 julkaistua romaania pidetään yhtenä tärkeimmistä 1600- ja 1700-luvuilla muodissa olleen herooisen romaanin esikuvista.

Cervantesin huumori, ironinen ote ja monipuolinen metafiktiivinen sisältö ovat keränneet runsaasti ihailijoita ja jäljittelijöitä myöhempinä vuosisatoina. On tärkeä huomata, että Don Quijoten lisäksi myös Cervantesin muu tuotanto on vaikuttanut merkittävästi länsimaisen kirjallisuuden kehitykseen.

Miguel de Cervantesin elämä ennen kirjailijauraa on kuin suoraan klassisesta seikkailuromaanista. Lapsuus espanjalaisessa jesuiittakoulussa, nuoruus ulkomailla kamaripalvelijana ja merisotilaana. Cervantesin elämän eräänlainen käännekohta oli joutuminen pohjoisafrikkalaisten merirosvojen vangiksi vuonna 1575. Viiden vuoden panttivankeus päättyi suurten lunnaiden keräykseen vuonna 1580. Tämän jälkeen Cervantes asettui Madridiin ja keskittyi kirjailijantyöhönsä.

Cervantesin perhe-elämä Madridissa ei ollut kaksista. Vuonna 1584 solmittu avioliitto Catalina de Salazar y Palaciosin kanssa ei ollut onnellinen. Pari ajautui asumuseroon jo kahden vuoden avioliiton jälkeen.

Don Quijoten huumori näkyy selvästi Mika Waltarin ja Veikko Huovisen romaanitaiteessa.

Cervantesin ainoa tytär Isabel de Saavedra syntyi avioliiton ulkopuolisesta suhteesta vuonna 1584. Cervantes tunnusti tyttären omakseen ja äitinsä kuoleman jälkeen Isabel muutti isänsä luo asumaan vuonna 1589. Cervantesin ensimmäinen merkittävä teos La Galateailmestyi Madridissa vuonna 1585.

Se oli tyyliltään kyseisen ajan muodin mukainen paimenromaani, jonka tarina jäi kesken ensimmäisen osan kuudennen kirjan lopussa. 1580-luvun alussa Cervantes hankki itselleen nimeä myös näytelmäkirjailijana. Näytelmistä ei kuitenkaan ollut riittäväksi tulonlähteeksi. Erottuaan vaimostaan Miguel matkusti Andalusiaan. Hän vietti 20 vuotta laivaston varainhankkijana ja veronkerääjänä. Molemmat virat edellyttivät alituista matkustamista.

Sittemmin Cervantes ajautui vararikkoon, tuomittiin kirkonkiroukseen ja vangittiin lopulta talousrikosepäilyjen vuoksi. De Alban vankilassa La Manchassa Cervantes sai vahvan ajatuksen Don Quijoten kirjoittamisesta. Alkuperäinen idea teokseen on lähtöisin pienestä Entremes de los Romances –kirjasesta, jossa romanttisten kirjojen lukeminen sekoittaa maalaismiehen pään.

Don Quijoten ensimmäinen osan ilmestymistä seuraavana vuonna Cervantes palasi Madridiin ja muutti jälleen yhteen Catalina de Salazarin kanssa. Cervantes asui lopun elämänsä, noin kymmenen vuotta, samassa taloudessa vaimonsa, tyttärensä ja kahden naimattoman sisarensa kanssa. Kirjailijan taloudellinen asema ei parantunut hänen viimeisinä vuosinaan, vaikka hänen teoksistaan tuli hyvin suosittuja. Cervantes näet joutui rahapulassaan myymään teostensa kustannusoikeudet kertakorvauksilla kirjanpainajille.

Sitten Alonso Fernández de Avellenada -pseudonyymin taakse piiloutunut tuntematon kirjoittaja julkaisi Don Quijoten jatko-osan. Tämä teko sai Cervantesin kiirehtimään oman jatko-osansa kirjoittamista. Suurromaanin toinen osa ilmestyi vuonna 1615, noin vuotta ennen kirjailijan kuolemaa.

Kolme suomennosta

Don Quijote alkoi pian ilmestymisensä jälkeen levitä ympäri Eurooppaa lukuisina käännöksinä. Varhaisin tunnettu suomennos on Pekka Ikosen lyhennelmä Don Quixote de la Mancha eli ritari surullisen muodon ritaristosta vuodelta 1877. J. A. Hollon täydellinen suomennos ilmestyi 50 vuotta myöhemmin.

Cervantesin muista teoksista on suomennettu novellikokoelma Opettavaisia kertomuksia (Novelas ejemplares, 1613) ja kirjailijan proosanäytelmät sisältävä kokoelma Välinäytöksiä (valikoima teoksesta Ocho comedias y ocho entremeses nuevas, nunca representados, 1615). Uudessa käännöksessä Jyrki Lappi-Seppälän tiiviskielinen suomennos tavoittanee hienosti kirjailijan pyrkimyksen ilkikuriseen kielenkäyttöön. Lappi-Seppälän nykysuomi on sanastoltaan rikasta ja henkevää.

Suomennos ei kärjistä menneen renessanssikirjailijan antiikinmakuisia kielikuvia vaan antaa niille oikeutuksen sellaisina kuin ne meille 2010-luvulla istuisivat. Lappi-Seppälä on siis pukenut klassikkoromaanin nykysuomeksi tavalla, joka tekee kunniaa mestarikirjailijalle.

Don Quijotea lukiessa tulee monesti sellainen olo, että maailmankirjallisuuden ja kotimaisen kirjallisuuden merkkiteokset ikään kuin vyöryvät taukoamattomana kavalkadina silmien editse. Niin moneen suuntaan Cervantesin klassikkoa on aikojen saatossa lainattu, että teos on tavallaan pakosti tullut tutuksi. Miksi näin onkaan tapahtunut? Onko Don Quijotessa ollut aimo annos sellaista kirjallista alkuvoimaa, joka on vaikuttanut inspiroivasti jopa 2000-luvun kirjailijoihin?

Esimerkiksi Don Quijoten huumori näkyy selvästi Mika Waltarin, Veikko Huovisen tai 1800-luvun suurten maailmankertojien (Mark Twain, Charles Dickens, Victor Hugo) romaanitaiteessa.

Lappi-Seppälä on pukenut klassikkoromaanin nykysuomeksi tavalla, joka tekee kunniaa mestarikirjailijalle.

Kirjailija itse toteaa esipuheessaan, miten tuotetaan aikaa ja paikanvaihtoa kestävä mestariteos: ”Sinun tulee kirjoittaessasi vain pyrkiä jäljentämään mahdollisimman hyvin luontoa ja tosielämää: mitä tarkemmin pystyt niitä seuraamaan, sitä parempi on lopputulos.[–] Sinulla ei ole pienintäkään syytä kerjätä viisaita lausahduksia filosofeilta, opetuksia Pyhältä kirjalta, sepitelmiä runoilijoilta, todisteluja suurilta puhujilta tai ihmeitä pyhimyksiltä, vaan ainoastaan huolehtia siitä, että noudatat korutonta tyyliä ja viljelet merkityksellisiä, rehellisiä ja osuvia ilmauksia, niin että soinnukkaina ja kevytpoljentoisina soljuvat lauseet tuovat ajatuksesi esiin mahdollisimman selvinä ja voimakkaina niitä hämmentämättä tai hämärtämättä.”

Naisia esiintyy romaanissa selvästi harvemmin kuin miehiä. He ovat enemmän kerronnan kohteita kuin subjekteja. Pahassa maailmassaan Don Quijote pelkää eniten turvattomien naisten vuoksi, joita hän käy puolustamaan henkeen ja vereen. Tästä seuraavista hullunkurisista tilanteista ja seikkailuista koituu hänelle enemmän mustelmia ja muita harmeja kuin ilon ja ylpeyden aiheita. Näissä tilanteissa naisetkin nauravat hänelle, mutta sitähän ei vaeltava ritari kunnolla huomaa. Hänhän on tehnyt velvollisuutensa lähiympäristönsä naisia kohtaan.

Ritariromaanien parodia

Don Quijotessa idealismi ja realismi käyvät lakkaamatonta vuoropuhelua surullisen ritarin ja järkevän talonpojan keskusteluissa ja väittelyissä. Panzan realismin ja don Quijoten idealismin vastakkaisuus läpäisee suurromaanin välillä irvokkaina vastakkaisasetteluina, välillä kiivaina väittelyinä ja toisinaan hyväntahtoisina huumorinkukkina.

Don Quijote on taivaanrannanmaalarina vertaansa vailla. Toiset huomaavat hänet hulluksi tuota pikaa (vrt. Dostojevskin Idiootti). Vaeltava ritari pitää suu vaahdossa pitkiä puheita Sancho Panzalle ja muille lähimmäisilleen maailman pahuudesta ja ihmisten heikkouksista, joita vastaan hänen on käytävä rohkeasti ja itseään säästämättä.

Don Quijoten maailmassa valhe, petos ja paha tahto ovat saastuttaneet suoran ja vilpittömän puheen ja mielivallan laki on sumentanut tuomarien mielen. Siihen auttaa ainoastaan kirkasotsainen itsensä uhraaminen ja rohkea taistelu, joihin muut eivät halua lähteä.

Don Quijoten maailmassa valhe, petos ja paha tahto ovat saastuttaneet suoran ja vilpittömän puheen.

Cervantes on itse sanonut kirjoittaneensa Don Quijoten lähinnä aikansa ritariromaanien parodiaksi. Hän argumentoi ritariromaanien saavuttaneen valtaisaa suosiota tavallisen kansan keskuudessa; sitähän ei käynyt pönkittäminen. Kirjailijan mielestä ritariromaanien kirjallisuudenlaji seisoi niin hataralla pohjalla, että sen saattoi lyödä murskaksi ”kunnollisella”, alan kliseet ja traditiot kyseenalaistavalla teoksella. Don Quijoten tendenssi oli valmis.

Cervantes lähestyy halveksimiaan ritariromaaneja jopa itseironisesti sepittämällä itsensäkin ritariromaanien kirjoittajaksi, johon romaanikertoja viittaa Don Quijoten alkupuolella. Eräs romaanihenkilö väittää Cervantesia ystäväkseen, jolla on enemmän kokemusta rujoudesta kuin runoudesta. Don Quijote törmää useampaan kuin yhteen tarinoitsijaan, jotka ovat ”tarinankertojia Jumalan armosta”.

Kuningas Arthurin ja Pyöreän pöydän ritarikunnan legenda inspiroi häntä enemmän kuin mikään muu. Don Quijote –paran ajatukset pyörivät niin paljon ritariromaanien ympärillä, että teoksissa kerrotut taistelut, lumoukset, urotyöt ja lemmenseikkailut muovaavat jatkuvasti vaeltavan ritarin puheita ja tekoja.

– – – – – – – – –

Arvostelu on julkaistu Kirjallisuuskritiikin verkkolehdessä Kiiltomato.net 18.9.2013.

 

Blogin tilastot

  • 71 977 hits

Viimeisimmät julkaisut

  • Selkokirjailija Tuija Takala muokkasi klassikkorunoista uusia versioita
  • Andy Weir sepitti teknotrillerin lähitulevaisuuden kuuelämästä
  • Anneli Kannolle kirjoittaminen on parhaimmillaan todellinen flow-kokemus
  • Mikä on Theseuksen henki?
  • Katja Kaukosen romaani Saari, jonne linnut lentävät kuolemaan kosketti kohtalokuvauksellaan
  • Ylväs kummitustarina sateenkaariperheen kotipiiristä

  • Jari Olavi Hiltunen
tammikuu 2021
ma ti ke to pe la su
 123
45678910
11121314151617
18192021222324
25262728293031
« Jou    

Arkistot

  • tammikuu 2021 (5)
  • joulukuu 2020 (1)
  • elokuu 2020 (1)
  • heinäkuu 2020 (1)
  • kesäkuu 2020 (2)
  • Toukokuu 2020 (1)
  • maaliskuu 2020 (4)
  • helmikuu 2020 (2)
  • tammikuu 2020 (3)
  • joulukuu 2019 (2)
  • marraskuu 2019 (1)
  • lokakuu 2019 (4)
  • syyskuu 2019 (1)
  • elokuu 2019 (2)
  • heinäkuu 2019 (4)
  • kesäkuu 2019 (5)
  • huhtikuu 2019 (1)
  • maaliskuu 2019 (3)
  • helmikuu 2019 (1)
  • tammikuu 2019 (5)
  • joulukuu 2018 (5)
  • marraskuu 2018 (5)
  • lokakuu 2018 (2)
  • syyskuu 2018 (2)
  • elokuu 2018 (2)
  • heinäkuu 2018 (3)
  • kesäkuu 2018 (7)
  • Toukokuu 2018 (9)
  • huhtikuu 2018 (14)
  • maaliskuu 2018 (19)
  • helmikuu 2018 (12)
  • tammikuu 2018 (6)
  • joulukuu 2017 (1)
  • lokakuu 2017 (3)
  • syyskuu 2017 (1)
  • elokuu 2017 (3)
  • heinäkuu 2017 (3)
  • huhtikuu 2017 (1)
  • maaliskuu 2017 (1)
  • helmikuu 2017 (3)
  • tammikuu 2017 (1)
  • joulukuu 2016 (2)
  • lokakuu 2016 (6)
  • syyskuu 2016 (11)
  • elokuu 2016 (8)
  • heinäkuu 2016 (6)
  • kesäkuu 2016 (6)
  • Toukokuu 2016 (2)
  • huhtikuu 2016 (2)
  • maaliskuu 2016 (4)
  • helmikuu 2016 (1)
  • tammikuu 2016 (2)
  • joulukuu 2015 (3)
  • marraskuu 2015 (8)
  • lokakuu 2015 (2)
  • syyskuu 2015 (1)
  • elokuu 2015 (2)
  • heinäkuu 2015 (2)
  • kesäkuu 2015 (1)
  • Toukokuu 2015 (1)
  • huhtikuu 2015 (1)
  • maaliskuu 2015 (4)
  • helmikuu 2015 (4)
  • joulukuu 2014 (1)
  • elokuu 2014 (2)
  • huhtikuu 2014 (1)
  • maaliskuu 2014 (2)
  • marraskuu 2013 (1)
  • lokakuu 2013 (2)
  • syyskuu 2013 (3)
  • elokuu 2013 (2)
  • heinäkuu 2013 (5)
  • kesäkuu 2013 (1)
  • Toukokuu 2013 (1)
  • huhtikuu 2013 (2)
  • maaliskuu 2013 (4)
  • helmikuu 2013 (1)
  • tammikuu 2013 (4)
  • joulukuu 2012 (3)
  • marraskuu 2012 (4)
  • lokakuu 2012 (7)
  • syyskuu 2012 (12)
  • elokuu 2012 (12)
  • heinäkuu 2012 (7)
  • kesäkuu 2012 (3)
  • Toukokuu 2012 (7)

Kategoriat

  • author interview
  • book article
  • book review
  • books
  • literature article
  • podcast
  • poetry
  • religion
  • seminar report
  • summary
  • video

Social

  • Näytä jariohiltunen:n profiili Instagram palvelussa

Suosituimmat tekstit

  • Keijo Leppänen – Vaimokeskeinen kirjailija elämän arjen ja pyhyyden äärellä
  • Mika Waltari pohti uskonnollisia kysymyksiä läpi elämänsä (2006)
  • Dan Brown – Mahtinäyttämöiltä sähköpostisuojauksiin ja vapaamuurarien salaisuuksiin
  • Kirkon Don Quijote kohtasi opilliset tuulimyllynsä
  • Pia Rendicin rohkeaa seksipuhetta kristityille
  • George R. R. Martin - goottilaisen fantasian eeppinen mestari
  • Akateemisen Kirjakaupan nousu ja tuho
  • Katri Alatalon Ikuisesti, siskoni -romaani onnistui menemään ihon alle
  • Risto Isomäen kolmas scifi-teos sisälsi ekologiaa ja kauhufantasiaa
  • Tolkun miehen värikäs elämä: Veikko Huovinen

Avainsanat

#amisreformi 1700-luku 1950-luku Aamulehti Afrikka afrikkalainen kirjallisuus Agatha Christie Ahti Taponen Ahvenanmaa Aino Kallas Aino Kontula Aiskhylos Ajan olo Akateeminen Kirjakauppa Aki Luostarinen Aki Ollikainen Alan Gratch Alastalon salissa Aleksanteri Kovalainen Aleksis Kivi Alexander Stubb Alivaltiosihteeri Altered Carbon amerikkalainen kirjallisuus Amos Oz Andrea van Dülmen Andrew Taylor André Brink Andy Weir Angels and Demons Anja Lampela Anna-Leena Härkönen Anne Hänninen Anne Leinonen Anneli Kanto Anneli Tikkanen-Rózsa Ann Heberlein Annukka Kolehmainen antiikki Antony Beevor Antti Autio Antti Eskola Antti Kylliäinen Antti Tuuri Anu Koivunen Anu Silfverberg apartheid Arja Palonen Arne Nevanlinna Arto Häilä Arto Nyyssönen Arto Paasilinna Arto Rintala Arto Schroderus Arto Seppälä Arttu Tuominen Arturo Pérez-Reverte Arvid Järnefelt Arvo Turtiainen Asko Sahlberg Asser Korhonen author interview autobiography autofiktio Bagdadin prinsessa Baudolino bestseller Bibliophilos Billy O'Shea biografia Bo Carpelan book book article book review books Bram Stoker Brasilia brasilialainen kirjallisuus C. J. Sansom C. S. Lewis Caj Westerberg Carita Forsgren Carlo Emilio Gadda Charles Dickens Cicero Claes Andersson Claire Castillon Colin Duriez Dan Brown Daniel Defoe Daniyal Mueenuddin Dare Talvitie David Beckham Da Vinci Code Deception Point dekkari Die Blechtrommel Digital Fortress Donald Trump Don Quijote Doris Lessing Dracula dystopia economy triller Edgar-palkinto Edgar Allan Poe Edgar Rice Burroughs Edith Södergran eduskunta Eeli Tolvanen Eero Kavasto Eero Marttinen Eeva-Kaarina Aronen Eeva-Liisa Manner Eeva Nikoskelainen Eeva Rohas Eija Hammarberg Eija Lappalainen Eija Reinikainen Einari Aaltonen Eino Leino Elias Lönnrot Elina Karjalainen Elina Ylivakeri elokuvat elämäkerrat elämäkerta elämätaitokirjallisuus Emil Nervander Englanti englantilainen kirjallisuus Ensio Lehtonen Erasmus Rotterdamilainen Erik Wahlström Erkki Jukarainen Esko Valtaoja Espanja espanjalainen kaunokirjallisuus esseet Essi Tammimaa estetiikka Eveliina Talvitie F. M. Dostojevski fantasiakirjallisuus fantasy novel fantasy short stories fasismi feminismi filosofia Finlandia-palkinto Finncon Finnmark Frankenstein Frank McCourt Franz Kafka galaktinen runousoppi Game of Thrones geokätköily George Lucas George R. R. Martin gospel gram dark fantasy Göran Hägg Günter Grass Hain series Hanne Ørstavik Hannimari Heino Hannu-Pekka Björkman Hannu Luntiala Hannu Mäkelä Hannu Salama Hannu Väisänen Harri István Mäki Harri Raitis Harri Varpomaa Harry Potter series hartauskirjallisuus Haruki Murakami Heidi Liehu Heikki Nevala Helena Sinervo Helene Bützov helluntailiike Helmivyö Helsingin Sanomat Helsinki Henning Mankell Hercule Poirot high fantasy Hiidenkivi Hiljainen tyttö Hilja Mörsäri historialliset romaanit historiantutkimus holokausti Hugh Ambrose Hugh Laurie Hunajaa ja tomua Huonon vuoden päiväkirja Husein Muhammed huumori höyrypunk Ian McEwan ihminen ihmissyönti II maailmansota ikonikritiikki Ilkka Malmberg Ilkka Rekiaro Ilkka Remes Ilkka Äärelä Ilona Nykyri Ilta-Sanomat I maailmansota Image Inkeri inkeriläiset Inkeri Pitkäranta In Other Rooms Other Wonders Invisible Irak Irmeli Sallamo Iron Sky Isadora islam Islanti islantilainen kirjallisuus Israel Italia J. K. Rowling J. L. Runeberg J. M. Coetzee J. P. Koskinen J. P. Pulkkinen J. Pekka Mäkelä J. R. R. Tolkien J. S. Meresmaa Jaakko Juteini Jaakko Kankaanpää Jaakko Yli-Juonikas Jaana Kapari-Jatta Jaana Nikula Jaan Kross jalkapallo James Tiptree Jr. Prize Jane Austin Janne Saarikivi Janne Tarmio japanilainen kirjallisuus Jari Järvelä Jari Sarasvuo Jari Tervo Jarkko Tontti Jayne Anne Phillips Jeffrey Eugenides Jenni Linturi Jerusalem Joel Lehtonen Johanna Hulkko Johanna Rojola Johanna Sinisalo John Steinbeck John Vikström Jonathan Littell Jonathan Rabb Jorma Ojala Joseph Kanon José Saramago Jouko Vanhanen Jouni Inkala Juan Manuel Juha Hurme Juha Itkonen Juha Lehtonen Juha Mylläri Juhani Konkka Juhani Lindholm Juhani Niemi Juhani Seppänen Juha Ruusuvuori Juha Seppälä Juha Siltala Jukka Kemppinen Jukka Koskelainen Jukka Mallinen Jukka Pakkanen Jukka Relander Jumala juoksu Juri Nummelin juristit Jussi K. Niemelä Jussi Katajala Jussi Talvi Jyri Raivio Jyrki Hakapää Jyrki Iivonen Jyrki Katainen Jyrki Kiiskinen Jyrki Lappi-Seppälä Jyrki Lehtola jännitysromaanit Jää jääkiekko Jörn Donner Kaari Utrio Kaarlo Bergbom Kadotetut Kaija Luttinen Kaiken käsikirja Kain Tapper Kaisa Huhtala Kajaani Kaleva Kalevala Kalevi Jäntin palkinto Kansalliskirjasto Kantaja Karatolla Kari Aronpuro Kari Enqvist Kari Hotakainen Kari Koski Karo Hämäläinen Katariina Kathryn Lindskoog Katja Kaukonen Katja Kärki Katri Alatalo Katri Helena Katriina Ranne Katri Rauanjoki kauhuromantiikka Kazuo Ishiguro Keijo Leppänen kellopunk Kelmee Kersti Juva Kharis kielilläpuhuminen kielioppi Kiiltomato.net Kimmo Jokinen kirja-arvostelu kirjailijahaastattelu kirjakauppa kirjallisuudentutkimus kirjallisuushistoria kirjallisuuskritiikin historia kirjallisuuskritiikki kirjallisuussosiologia kirjatraileri Kirjava kirjoittamisoppaat kirkkohistoria Kirsi Piha Kirsti Ellilä Kirsti Mäkinen klassikko kolumnit kootut teokset Korean sota Korppinaiset kosmologia kotimainen kaunokirjallisuus koulu koulukirjat kreikkalainen mytologia Kreivi Lucanor ja Patronio kristilliset symbolit Kristina Carlson Kritiikin Uutiset Kuinka sydän pysäytetään Kullaa kulttuurihistoria kulttuurijournalismi kulttuurintutkimus Kun kyyhkyset katosivat Kurjat Kustavi Kuusamo kyberpunk Kyllikki Villa käännöskirjallisuus Kökar L. Onerva Laeta Kalogridis Laila Hirvisaari Lalli Lappi Lars Levi Laestadius Laura Gustafsson Laura Jänisniemi Laura Lahdensuu Laura Luotola Laurence Sterne Lauri Levola Lauri Rauhala Lavatähti ja kirjamies Leaves of Grass Leena Parkkinen Leena Vallisaari Leif Salmén Leimatut lapset Leo Tolstoi Les Bienveillantes Les Miserables lestadiolaisuus Lewi Pethrus Lewis resa Liisa Keltikangas-Järvinen Liisa Laukkarinen Liisa Väisänen Like Kustannus literature literature article Lotta Toivanen Lumooja luontokuvaus Lustrum luterilaisuus lyriikka lähetystyö maaginen realismi maailmankirjallisuus Maamme kirja Maan pakolainen Maanpakolaisten planeetta Maarit Verronen Machado de Assis Magdalena Hai Maihinnousu Makeannälkä Mammutti Mamoud Manhattan-projekti Manillaköysi Mannerheim Marc-Antoine Mathieu Maria Carole Maria Laakso Maria Peura Mario Vargas Llosa Marisha Rasi-Koskinen Maritta Lintunen Marja Sevón Marja Wich Marjut Paulaharju Markku Envall Markku Pääskynen Markku Soikkeli Marko Kilpi Marko Tapio Mark Twain Markus Jääskeläinen Martta Heikkilä Martti Anhava Martti Lindqvist Martti Luther Mary Shelley matkakirjallisuus Matthew Woodring Stover Matthias Grünewald Matti Brotherus Matti Mäkelä Matti Vanhanen merimiestarinat Meriromaani Merja Mäki mielisairaala Mihail Bahtin Mika Tiirinen Mika Waltari Mikko Karppi Mikko Lehtonen Milla Peltonen Minerva Kustannus Minna Canth Minna Maijala Minna Rytisalo Minun Amerikkani Miquel de Cervantes Mirkka Rekola modernismi Mr. Smith muistelmat murretekstit Museovirasto musiikki Myyrä Mäkelän piiri naiskirjallisuus Narnia-sarja Narnia series Natasha Vilokkinen Netflix Netotška Nezvanova Neuvostoliitto New York Nicholas Nickleby Nick Vujicic Niemi Nimeä minut uudelleen Nina Honkanen Noam Chomsky Nobel-palkinto Nordbooks Norja norjalainen kirjallisuus Norsunhoitajien lapset novellit Ntamo nuorisotutkimus Nuori Voima nuortenkirja Näkymätön Nälkävuosi Oili Suominen Olavi Peltonen Olli Jalonen omaelämäkerta Onni Haapala Opettaja-lehti oppaat Orhan Pamuk ortodoksit Osuuskumma Otava Otavan Kirjasto Outi Alm Outi Oja Owen Barfield Paavo Cajander Paavo Haavikko Paavo Lehtonen Paavo Lipponen Paavo Nurmi Paavo Väyrynen Paholaisen haarukka Paholaisen kirjeopisto Paikka vapaana Pajtim Statovci pakinat Panu Rajala Panu Savolainen pappi Parnasso Pascal Mercier Pasi Ilmari Jääskeläinen Paul Auster Pauliina Haasjoki Peiliin piirretty nainen Pekka Haavisto Pekka Marjamäki Pekka Pesonen Pekka Seppänen Pekka Simojoki Pekka Tarkka Pelkokerroin Peltirumpu Pelé Pentti Holappa perhekuvaukset Per Olof Enquist Pertti Koskinen Peter Bieri Peter Høeg Peter Pan Petri Tamminen Petri Vartiainen physics Pia Houni Pia Rendic Pirjo Toivanen Pirkanmaa Pirkka Valkama Pirkko Talvio-Jaatinen Planet of Exile Plutarkhos podcast poetry poliisi politiikka Pori Prahan kalmisto psykohistoria psykologia puheviestintä Pulitzer-palkinto Päivi Artikainen Raahe Raamattu Raija Nylander Raija Oranen Raimo Salminen Raimo Seppälä Raisa Porrasmaa Ranska ranskalainen kaunokirjallisuus rasismi Rautaveden risteilijät Rax Rinnekangas religion Richard Morgan Ridley Scott Riikka Ala-Harja Riikka Pulkkinen Rikosromaani Ristin Voitto ristiretket Risto Isomäki Robert Harris Robert Walser romaanit Romeo ja Julia Romuluksen sielu Rosa Liksom Rosa Luxemburg Routasisarukset Runeberg-palkinto runot runousoppi ruotsalainen kaunokirjallisuus Ruotsi ruotsinsuomalaiset rutto Saara Henriksson Saara Kesävuori Sadan vuoden yksinäisyys Saddam sairaalaromaani Saksa Salaliitto salapoliisiromaani Salla Simukka Sami Heino Samuli Antila Samuli Paulaharju Sana-lehti Sanna Nyqvist Sanna Pernu Sanna Ravi Sara Saarela Sari Malkamäki sarjakuvat Sastamala Satakunnan Kansa Satakunnan Viikko satiiri Sattumuksia Brooklynissa Satu Ekman Satu Hlinovsky Sauli Niinistö science fiction Seinäjoki seksuaalisuus selkokirjat Sentimentaalinen matka Seppo Loponen Seppo Raudaskoski Siltala Silvia Hosseini Simo Frangén Simon Sebag Montefiore Sini Helminen Siperia sisällissota Sithin kosto Sofi Oksanen sosiaalipsykologia sosiaalityö spanish literature spefi spekulatiivinen fiktio Sphinx Spin Star Wars steampunk Stig-Björn Nyberg sukutarinat Sunkirja suomalainen kaunokirjallisuus suomalainen lastenkirjallisuus suomalainen lukeminen suomalainen runous suomalainen teatteri suomen kieli Suomen Kuvalehti suomentajat surutyö Susan Cain suuret kertomukset Sven Lidman Sweet Tooth Sydänraja sää Taavi Soininvaara taidehistoria taidekritiikki Taija Tuominen taiteen tutkimus Taivaan tuuliin Talo vaahteran alla Tammen Keltainen Kirjasto Tammi Tampere Taneli Junttila Tapio Koivukari Tarja Halonen Taru Kumara-Moisio Taru Sormusten Herrasta Taru Väyrynen Tarzan Tauno Pihl teologia Teos Terhi Rannela Terhi Törmälehto Tero Liukkonen Tertti Lappalainen The Brooklyn Follies The Casual Vacancy The Fear Index The Lost Symbol The Pacific The Second World War Theseuksen henki Tieto-Finlandia Tietokirjallisuuden Finlandia-palkinto tietokirjallisuus tietokirjoittaminen Tiina Kartano Tiina Raevaara Timothy Zahn Titia Schuurman Toini Havu Tomas Tranströmer Tomi Huttunen Tommi Kinnunen Torsti Lehtinen Troikka Tuija Takala Tulen ja jään laulu Tuli&Savu Tuntematon sotilas Tuomas Kauko Tuomas Kyrö Tuomas Nevanlinna Tuomas Vimma Turbator Turku Turun yliopisto Tuula Kojo Tuula Tuuva Tuulikki Valkonen TV-sarjat Tyhmyyden ylistys TYKS työelämä Tähtien sota tähtitiede Tähtivaeltaja Täällä Pohjantähden alla Ulla-Lena Lundberg Ulla Lempinen Ulvila Ulvilan Seutu Umberto Eco Unkari Uno Cygnaeus Uppo-Nalle urheilu Urho Kekkonen Urpu Strellman Ursa Ursula K. LeGuin USA uskonnollinen kirjallisuus uskonnollinen usko uskonto utopia vakoojaromaanit Valheet Valkoinen kääpiö Vanha-Ulvila Vanhan ruhtinaan rakkaus Vantaa Veera Antsalo Veijo Meri Veikko Huovinen Veikko Koivumäki Venäjä venäläinen kirjallisuus Vesa Haapala Vesa Sisättö Via Merulanan sotkuinen tapaus Victor Hugo Vigdís Grímsdóttir Vihan hedelmät Viktor Jerofejev Ville-Juhani Sutinen Ville Keynäs Ville Lindgren Ville Tietäväinen Virke virolainen kirjallisuus Virpi Hämeen-Anttila Voltaire Volter Kilpi Väinö Linna Walt Whitman Warelia war history Wille Riekkinen William March William Shakespeare Winston Churchill WSOY WW I X-sukupolvi YA-kirjallisuus Yksin Marsissa Ylpeys ja ennakkoluulo yläaste Yrsa Sigurðardóttir Ystäviä ja vihollisia Yö ei saa tulla Zachris Topelius Äidin rukous Älä kysy yöltä šaria
Follow VETUS Et NOVA on WordPress.com

Blogit.fi

Katso muita blogeja osoitteessa https://www.blogit.fi/

Dekkariviikko 10.-17.5.2019

Blog Stats

  • 71 977 hits

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

Peruuta
Privacy & Cookies: This site uses cookies. By continuing to use this website, you agree to their use.
To find out more, including how to control cookies, see here: Cookie Policy