Avainsanat
Brasilia, Kajaani, kielilläpuhuminen, kirjailijahaastattelu, Ristin Voitto, Terhi Törmälehto, uskonnollinen kirjallisuus, Virke
Terhi Törmälehto: Vaikka vuoret järkkyisivät. Otava 2017. 288 s.
Helsinkiläisen Terhi Törmälehdon (s. 1977) esikoisromaani Vaikka vuoret järkkyisivät kertoo helluntailaistytöstä, joka muuttaa nuorena aikuisena asumaan Bogotaan Kolumbiaan.
Romaanissa liikutaan vuorotellen Kajaanissa ja Bogotassa. Kainuukuvaukset ovat menneessä ajassa, Kolumbia-tekstit taas nykyhetkessä.
Päähenkilö Elsa on rajavartijan tytär. Hänen isovanhempansa ovat körttiläisiä. Lukioikäisenä Elsa lähtee mukaan Kajaanin helluntaiseurakuntaan, jossa karismaattisuutta löytyy joka kokouksesta. Mukana on kirjava joukko ikätovereita.
Armolahjat, erityisesti kielillä puhuminen, yhdistävät Elsaa ja hänen tyttöystäviään ja erottavat heidät muista nuorista. Tytöt haaveilevat avioitumisesta, ja osa meneekin naimisiin nuorella iällä.
Helluntaiseurakunnassa Elsa tuntee pääsevänsä yhteyteen Jumalan kanssa, mutta luterilainen kotiväki suhtautuu helluntailaisiin epäluuloisesti. Äiti syyttää helluntailaisia ”Kainuun suurimmiksi sekopäiksi”.
Isovanhempien harras körttiläisyys ei kuitenkaan riitä Elsalle. Hän päättää liittyä seurakuntaan kotiväen vastustuksesta huolimatta. Elsa kaipaa yksiselitteistä ja ehdotonta totuutta, ja sen etsintä kestää vuosia.
Vuosia myöhemmin Elsa asuu vuorten keskellä Bogotassa, Kolumbiassa. Sielläkin hän käy säännöllisesti seurakunnassa.
Tyttöä kävelee vastaan Manuel, raavas mies, joka on ollut viidakossa sissien vankina. Manuelin kohtaloa ja ongelmia pohtiessaan Elsa käy läpi omia kujanjuoksujaan Kainuun helluntailaisten parissa.
Kolumbian väkivaltainen todellisuus lyö suomalaisnaista vastaan kuin ruoska. Elsa kasvaa aikuistuessaan ottamaan etäisyyttä omiin lapsuudenpiireihinsä, vaikka käykin myöhemmin tervehtimässä vanhoja kavereitaan.
Elsan nuoruuden ehdottomuus hieman karisee vanhemmiten. Epäusko kasvaa mielessä kuin syöpä, johon ei löydy parannuskeinoa.
Romaanin avoin loppu alleviivaa Elsan elämänkysymyksiä. Aikuistumisprosessi tuntuu erittäin osuvalta ja todentuntuiselta. V
aikka vuoret järkkyisivät lienee avainromaani eli omakohtainen kuvaus. Äidinkielen opettajana Helsingissä työskentelevä kirjailija on itse asunut lapsuutensa Kainuussa. Elsan tavoin Törmälehto on asunut myös Kolumbiassa.
Helluntailiikkeen ulkopuolella olevalle lukijalle Törmälehdon romaani avaa helluntailaisuutta kiihkottomasti ja neutraalisti. Poissa ovat liioitellut kärjistykset, jotka hieman pilasivat Asser Korhosen helluntailaisuuskuvausta romaanissa Saarnaajan poika (2014).
Törmälehdon romaani avaa parhaimmillaan uskon todellisuutta sellaiselle lukijalle, joka ei tiedä uskosta mitään tai ei ole vielä kokenut sitä.
Nuoren naisen seksuaalisuuteen viitataan romaanissa tämän tästä. Kun Elsa ei löydä miestä kotiseudultaan, hän jää vaille seksiä eikä jaksaisi odottaa avioliittoon saakka.
Etelä-Amerikassa hän ylittää tämänkin rajan. Minäkertojalle seksi on eräänlainen itsenäistymis- tai aikuistumisriitti.
Törmälehdon runollinen tyyli tukee hyvin kirjailijan intressejä kurkistaa helluntailaistytön ja kolumbialaismiehen päiden sisälle. Kirjailija kuvaa hienosti esimerkiksi Manuelin jälkitraumoja, joiden vuoksi mies kaikkoontuu kauemmaksi Elsasta tämän tästä.
Romaanissa uskovaisen tytön ahdistavat kipupisteet ovat havainnollisesti esillä. Nuorella Elsalla ja hänen ystävillään on Kajaanissa kaksi hengellistä ohjaajaa Virpi ja Arvo, jotka opastavat tyttöjä sisälle myös rukouksen maailmaan. Nämä aikuiset eivät yllä kovin merkittäviksi persooniksi, vaikka ohjaavat tyttöjä parhaansa mukaan.
Sisältääkö romaani tosipohjaisia aineksia, kirjailija Terhi Törmälehto?
– Elsan mielen kokemuksissa on sellaisiakin, jotka ovat lähellä omiani. Tiedän, mitä on uskoa, ja tiedän, mitä on epäillä ja sitten luopua uskosta. Tapahtumat, dialogit ja henkilöt taas ovat silkkaa kuvitelmaa: joko tyystin keksittyjä tai kuvitellusta, luetusta, kuullusta ja nähdystä koottuja kudelmia.
Kirjailijantyö häilyi Terhi Törmälehdon mielessä jo lapsena, vaikkei hän sitä noteerannut erityisemmin. Oleillessaan Kolumbiassa hän alkoi ilman suurempaa suunnittelua kirjoittaa kaunokirjallista tekstiä. Pian hän teki yllättävän löydön:
– Löysin lukioaikaisen päiväkirjani, jossa kirjoitin, että haaveeni ryhtyä kirjailijaksi voimistuu koko ajan. Olin häkeltynyt: Mikä haave? Miten niin voimistuu? Luulin keksineeni kirjoittamisen aikuisena ihan tyhjästä.
Sekä opettajan että kirjailijan työ ovat Törmälehdolle mieluisia. Molemmissa on sielu mukana:
– En haaveillut juuri opettajan työstä, mutta tajusin auskultoidessani, miten mahdottoman hauskoja nuoret ovat ja miten kieli ja kirjallisuus yhdistettynä nuorten kanssa työskentelyyn on aika vastustamaton yhdistelmä. Työssäni norssin opettajana olen nähnyt saman tapahtuvan yhä uudelleen.
Terhi Törmälehto kirjoittaa kaunokirjallista tekstiä hyvin hitaasti mutta samalla melko valmista tekstiä. Vaikka vuoret järkkyisivät -romaanissa on monta kohtaa, jotka ovat säilyneet täsmälleen sellaisina kuin kirjailija kirjoitti ne ensi kertaa.
Terhi Törmälehto ei ensin aikonut kirjoittaa varsinaisesti helluntailaisromaania, ja valmiissa romaanissakin helluntailaisuus on toisarvoista.
Helluntailaisuuden sijasta kirjailijalle oli tärkeämpää tarkastella kielilläpuhumista ilmiönä. Se sattuu olemaan juuri helluntailaisuudessa tärkeää, minkä vuoksi helluntailaisuus valikoitui Elsan yhteisöksi.
Kieli kiinnosti kaunokirjailijaa kehollisena kokemuksena:
– Kielilläpuhumisessa käytetään kieltä, josta merkitys on erotettu, ja jäljelle jää puhuva ja kokeva keho.
Kielillä puhuminen on kiinnostanut kirjailijaa aiemminkin. Ilmiötä käsitteli myös suomen kielen pro gradu -tutkielma Pyhää puhetta ja salattuja sanoja, joka ilmestyi Helsingin yliopistossa 2004.
– Minulle tärkeät kirjailijat ovat ehkä tyyliltään aivan erilaisia kuin minä ja erilaisia myös keskenään. Nuorena tärkeitä olivat muun muassa Märta Tikkasen, Eeva Kilven ja Anu Kaipaisen teokset. Maailmalta tärkeitä ovat olleet esimerkiksi Toni Morrison ja Gabriel García Márquez.
Törmälehto rakastaa samoja Eino Leinon runoja, joihin kainuulaisen kyläkoulun alaluokilla ihastui, kun opettaja toi niitä tunnille.
– Koulunuoret täytyy ohjata lukemaan kirjoja, vaikka se vie aikaa muulta, vaikka se on nuorelle työlästä, vaikka se on niin koulun kuin nuortenkin maailmassa vähemmän trendikästä kuin moni muu lukeminen ja tekeminen. Ja iloitaan kirjoista!
– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –
Kirjoituksen pohjana olevat tekstit ovat ilmestyneet Ristin Voitto – ja Virke-lehdissä.