Avainsanat
Finlandia-palkinto, ikonikritiikki, Kari Hotakainen, kirjailijahaastattelu, suomalainen kaunokirjallisuus
Kari Hotakaisen (s. 1957) syksyllä 2006 julkaisema romaani Huolimattomat on erikoinen ja persoonallinen rakkausromaani, jonka sanoma ravistelee herättelevästi. Kirjailija lähestyy aihetta, jota hän on aikaisemmin kiertänyt ja johon hän nyt syventyy ronskin romaanikuvauksen avulla.
Finlandia-palkitun Hotakaisen romaani kertoo kahdesta keski-ikäisestä henkilöstä, jotka kohtaavat toisensa hyvin erikoisessa tilanteessa ja rakastuvat. Taustalla on vahva katsantokanta seksin valloittamaan yhteiskuntaan.
Ronskista kerronnastaan ja räväkästä tyylistään huolimatta Huolimattomat ei ole eroottinen romaani, vaan realistissävyinen kaunokirja erotiikan erämaassa tarpovista nykysuomalaisista. Romaani päättyy melko toiveikkaaseen tunnelmaan, joskin romaanikertoja vaeltaa välillä todella synkissä ja lukijaa uuvuttavissa ympyröissä:
”Kaupunki tuotti liukuhihnalta sitoutumattomia ihmisiä, jotka vaihtoivat vaimoa, miestä ja mielipidettä niin nopeasti, ettei kukaan pystynyt ennustamaan heidän tarpeitaan ja toiveitaan edes vuoden päähän. Kyse ei ollut uudesta kulttuurista eikä eurooppalaisuudesta, vaan yksinkertaisesti holtittomuudesta.”
Huolimattomat sisältää runsaasti antiutooppisen synkkää kuvausta ajasta, jolloin kansalaiset käyttävät kasvaneen vapaa-aikansa etsien mielihyvälähteitä ja yhä eksoottisempia virikkeitä. Toinen Hotakaisen päähenkilöistä on Leila, joka omassa yrityksessä hieroo miesasiakkailta näiden huolet taivaan tuuliin. Leila kokee työskentelevänsä uuden ajan kellarissa poistaen itsensä kadottaneiden ihmisten mielen pohjamutia.
Kuvien palvontaa vastaan
Huolimattomien särmikkäässä maailmankäsityksessä kärjistyy ensimmäiseksi kuvienpalvonta. Romaanikerronta näet lähtee vuodesta 1826, jolloin ikuistettiin maailman ensimmäinen valokuva. Kuvan ottanut Joseph Niépce ”ei voinut aavistaa, että tuosta harmaasta ja sangen mitätöntä kattonäkymää tallentavasta laitteesta tulisi kasvamaan kaiken yleisen ja yksityisen ikuistava tuhoava kolmas silmä, optinen jumala, joka näyttää kuvia niille, jotka eivät sanoja ymmärrä.”
Kuvienpalvonnan kielteisyyden Hotakainen havainnollistaa eroottisten kuvien eli pornografian kautta. Hotakaisen romaanikertojan mukaan porno tainnuttaa vastaanottajansa holtittomaksi vastaanottajaksi. Kertoja heristelee aikuisviihteelle sormea yhtä syyllistävästi kuin Johannes Linnankoski (1869-1913) oman aikansa donjuaneille klassikkoromaanissaan Laulu tulipunaisesta kukasta (1905).
Tavallaan Hotakaisen antipatia kuvienpalvontaa kohtaan menee hänen tuotannossaan toisellekin tasolle, kun pohditaan hänen romaanejaan ikonikriittisestä näkökulmasta. Kirjailija on näet pyrkinyt tuomaan suomalaisten ikoneita esille koomisissa ja kärjistyneissä yhteyksissä.
Ikonikriittisyys näkyy esim. Juoksuhaudantiessä (jossa hän arvosteli Adolf Ehrnroothin ikonin asemaa), Klassikossa (kohteena Arvi Lind) sekä Iisakin kirkossa (Mika Myllylä). Ikoneiksi eivät Huolimattomien mukaan sovellu edes Madonna tai pornotähti Ron Jeremy, josta kirjailija on kertonut saaneensa ratkaisevan kipinän romaanin kirjoittamiseen.
Tavallaan Hotakaisen kuvakriittisyys kulminoituu uutuusromaanissa päähenkilön ammatissa eli poliisihenkilössä. Hotakaisen suhde poliisiin on muuttunut uutuuden myötä entistä läheisemmäksi. Työhönsä lujasti sitoutunut komisario Mokka ei ole aivan kovaksikeitetty salapoliisi. Poliisihahmon kautta kirjailija tuo esille paitsi kyynisyyteen vaipuneita ihmisiä myös romaanin raadollista ihmiskäsitystä:
”Mikään ei ollut Mokasta niin tylsistyttävää kuin kuunnella ihmistä, joka puhui aina totta. Se oli sama kuin olisi katsellut toritaulua, johon oli ikuistettu maisema juuri sellaisena kuin se on. Totuus oli lopullista, valheet pitivät maailman liikkeessä ja hänet hereillä. Totuus ei koskaan paljasta mitään, valheet paljastavat kaiken. Valehteleva ihminen on lähimmäinen, kaltaisemme. Totuudentorvi on usein pelkkä torvi, yksitoikkoinen tosikko.”
Rakkauden kaivaukset
Huolimattomissa rakkaus erotetaan erotiikan alta esiin kuin arkeologisilla kaivauksilla. Iisakin kirkossa (2004) kirjailija louhi uskontoa, Juoksuhaudantiessä (2002) isänmaallisuutta ja raha-asioita. Kun kirjailija käsittelee Klassikossa (1997) ja Juoksuhaudantiessä pakkomielteitä tragikoomisiin hillittömyyksiin johtavina syinä, hän on valinnut Huolimattomiin vakavamman ja synkemmän lähestymistavan pinttyneisiin ajatuskuvioihin.
Rakkaus-teemat ovat Hotakaiselle mahdollisuus luoda toiveikkaita näkökulmia paitsi maailman pahuuden ohitse myös ihmisen hyvyyteen. Virkaintoisen poliisin ja ihmissuhteilla puoskaroivan naishenkilön rakkaustarina lyö ilman varoitusta vyön alle lukkiintuneita uskomuksia esim. dekkarikirjallisuudesta. Huolimattomat ei silti ole pesunkestävä dekkari, vaikka siihen suuntaan viritetään romaanikerronnan alussa jännitettä.
Saatuaan Finlandian 2002 Hotakainen on kirjailijana sivunnut erityisesti uskonnollisia kysymyksiä. Romaani Iisakin kirkko (2004) tuo lukijan eteen uskonnollista problematiikkaa paljastetusti keskittämällä sukupolvien välistä törmäystä hengellisiin pohdintoihin.
Huolimattomien tapaan Hotakainen pohdiskelee Iisakin kirkossakin havainnollisesti sitä, kuinka vaikeaa on toisinaan saada yhteyttä läheisiin ihmisiin. Humoristinen näytelmä Punahukka (2005) puolestaan kärjistää uskoon tulleen konduktöörin kautta uskonnollisiin kysymyksiin liittyneitä mielleyhtymiä ja tilanteita. Huolimattomissakin Jumala mainitaan, tosin parodisena romaanihenkilönä!
Kuiva huumori on Hotakaiselle keino hillitä ja sävyttää vakavampia aiheita; romaanin tummat juonteet saavat näin mieleen painuvaa kontrastia. Esim. Iisakin kirkossa kirjailijan terävin ironia kohdistuu naiseen tekemällä heikkosydämisestä naisvanhuksesta miehensä pahoinpitelijän.
Katarttinen loppu tuntuu olevan Hotakaisen romaaneissa selviö. Niin myös Huolimattomissa.
KIRJALLISUUS:
Kari Hotakainen: Huolimattomat. WSOY 2006. 267 s.
Artikkeli on julkaistu Hiidenkivessä 2/2007.
– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –
Oheinen haastattelu on tehty sähköpostitse 2006. Haastattelu julkaistiin Hiidenkivessä edellämainitun artikkelin yhteydessä.
J. O. Hiltunen: Olet uudessa kirjassasi Huolimattomat valinnut rohkean aiheen ja sen käsittelytavan. Onko kirjasi taustalla tendenssi muuttaa seksikorosteista yhteiskuntaa tai kulttuuri-ilmastoa toisenlaiseksi?
Kari Hotakainen: Kirjalla on vaikea muuttaa maailmaa, mutta aina kannattaa sohaista tikulla mätiä pesäkkeitä.
JOH: Olet aikaisemmin sanonut mm. TV-haastattelussa, että vierastat kaunokirjallisuudessa seksikohtauksia ja että toivoisit kirjailijoiden keskittyvän fiktiossaan muihin aiheisiin. Oletko muuttanut uudessa romaanissasi kelkkasi suuntaa? Millainen sukupuolikuvaus on sinusta paikallaan esim. romaanissa?
KH: Olen edelleen sitä mieltä, että seksin kuvaaminen on vaikeaa, mutta mahdollista se on. Visuaalinen maailma näyttää kaiken eikä mitään. Koska seksi sijaitsee korvien välissä, sitä on mahdollista kuvata kirjoittamalla. Mutta tietysti nyt kun takki on käännetty, se myös revitään. En kirjoita enää koskaan seksistä.
JOH: Täytyykö menestyvän kirjailijan kirjoittaa seksistä? Onko tällainen pidättäytyminen edes mahdollista, jos haluaa kirjansa myyvän hyvin esim. Suomessa?
KH: Seksillä ei romaania voi myydä. Kaikki kohu on maailmasta loppu.
JOH: Onko uusi kirjasi tuotantosi rohkea kokeilu vai jonkin jatkumon jatke? Olet aikaisemmin kirjoittanut paljon esim. uskonnosta. Suuntaatko uusille urille kirjailijana?
KH: Tarkoitukseni on kirjoittaa erilaisia kirjoja erilaisista aiheista, muuta unelmaa ja tehtävää minulla ei ole. Seuraava kirja, jos sellaista tulee, on aivan erilainen.
JOH: Pidätkö itseäsi romanttisena kirjailijana eli romantikkona?
KH: En pidä itseäni minkäänlaisena. Minusta on vaarallista jos kirjailija itse alkaa pitää itseään jonkinlaisen tyylisuunnan tai kuvastavan taitajana. Kirjailija on parhaimmillaan silloin kun hän ei liian tarkasti tiedä mitä on tekemässä.
JOH: Millaisen vastaanoton ennakoit Huolimattomille? Miten kustantaja suhtautui käsikirjoitukseen?
KH: En ennakoi vastaanottoa. Kustantaja suhtautui käsikirjoitukseen kuten aina; yllättyi aiheesta.
JOH: Millaista palautetta olet jo saanut Huolimattomista? Miten kriitikot ovat ottaneet romaanin vastaan?
KH: Olen saanut paljon palautetta, pääosin myönteistä, mutta myös hämmentynyttä. Se on hyvä.
VETUS Et NOVA 