Avainsanat
Doris Lessing, englantilainen kirjallisuus, Irmeli Sallamo, Kyllikki Villa, maaginen realismi, Nobel-palkinto, Otavan Kirjasto, Tammen Keltainen Kirjasto, utopia
Doris Lessing: Eloonjääneen muistelmat. Englanninkielinen alkuteos The Memoirs of a Survivor (1974). Suom. Kyllikki Villa. Otavan Kirjasto 66. Otava 2007. 223 s.
Doris Lessing: Kesä ennen pimeää. Englanninkielinen alkuteos The Summer Before the Dark (1974). Suom. Irmeli Sallamo. Tammen Keltainen Kirjasto 386. Tammi 2007. 340 s.
Kirjallisuuden Nobel löysi vuonna 2007 tiensä todellisen Kaunokirjailijan käsiin, kun palkinto myönnettiin englantilaiselle Doris Lessingille (1919-2013). 94-vuotiaaksi eläneen kirjailijan laajasta romaanituotannosta ilmestyi 22 suomennosta vuosina 1961-1989.
Lessingiä on pidetty etenkin Etelä-Afrikan roturistiriitojen kuvaajana. Tästä osoituksena on etenkin kiitetty esikoisromaani The Grass Is Singing (1950; suom. Ruoho laulaa 1978).
Nobel-vuoden kunniaksi Otava ja Tammi julkaisivat joitakin suomennoksia uudestaan. Vuonna 1974 alkukielellä ilmestyneet ja toisistaan poikkeavat romaanit Kesä ennen pimeää ja Eloonjääneen muistelmat havainnollistavat Lessingin tyylitajun piirteitä.
“Kun anarkia oli ylimmillään ja olin melkein menettänyt toivoni nähdä muuta kuin pirstottuja ja liattuja huoneita, minä eräällä käynnilläni löysin jotakin – olin puutarhassa neljän seinän sisäpuolella, ja yläpuolellani oli raikas ihana taivas, jonka tiesin toisen maailman taivaaksi, se ei ollut meidän.“
Eloonjääneen muistelmat sisältää utopistisen kertomuksen Englannista suuren katastrofin jälkeen.
Romaanin yhteiskunta on hajonnut pirstaleiksi, minkä seurauksena viidakon lait vallitsevat romaanin keskeisenä miljöönä olevassa kaupungissa. Tämä käy ilmi etenkin kaupunkia terrorisoivan nuorisojoukon käytöksessä.
Romaanin minäkertoja on yksin elävä nainen, joka saa yllättäen huollettavakseen 13-vuotiaan Emily-tytön. Kovia kokenut tyttö varttuu kasvattiäitinsä luona muuttuen asenteeltaan kapinalliseksi. Naishenkilö käy läpi ambivalenttien tunteiden kirjon ärsyyntyneisyydestä hellyydentunteisiin.
Eloonjääneen muistelmat on tyylikäs sekoitus maagista realismia ja dystooppista ajankuvaa.
Raadollisessa anarkismissaan romaani on kuin yhteiskunnallinen vastine William Goldingin klassiselle Kärpästen herralle (1954). Luonto näyttää vievän voiman ilman yhteiskunnan tukea jäävästä inhimillisyydestä.
Lessingin fantastinen lähtökohta kuitenkin avaa vaikeasti ennakoitavia näköaloja. Eloonjääneen muistelmat on pääosin varsin synkkää luettavaa, kaukana lohdullisesta tulevaisuusskenaariosta. Rajattomuus luo anarkismia, jota nuoret romaanihenkilöt eivät edes kyseenalaista.
“Hän katsoi vastapäätä istuvaa nuorta miestä, joka nojautui eteenpäin epätoivoisessa kaipuussaan saada häneltä jotain sellaista, joka pitäisi hänet jatkuvasti puhumassa, edes näkemättä Katea. [–] Yleinen mielipide väittää, että juuri sellainen lemmentarina on kaikista mahdollisista huimaavin, hellin, runollisin, hienostunein, kerta kaikkiaan ruokalistan herkkupala.“
Kesä ennen pimeää avaa toisen näkökulman Nobel-kirjailijan tuotantoon: rakkauden yllättävät tienhaarat ja seuraukset. Tämänkin romaanin päähenkilö on keski-ikäinen nainen.
Romaanin lähtömiljöö on turvallisuudentunteen täyttämä lähiökoti Englannissa. 45-vuotias Kate Brown on elänyt vuosikymmeniä nelilapsisen perheen äidin turvattua elämää Lontoon laidalla.
Perheidylli murtuu yllättävästi lääkärimiehen pitkään työmatkaan, jolloin nainen jää yksin kuukausiksi. Lähes hetken mielijohteesta rouva pyrähtää maailmalle kuin muuttolintu, töihin konferenssitulkiksi Turkkiin.
Hän ajautuu siellä itseään huomattavasti nuoremman miehen kainaloon ja tämän seuraksi Espanjan-matkalle.
Kesä ennen pimeää syvenee tutkielmaksi keski-ikäisen naisen sanoutumisesta irti sovinnaisesta elämäntavasta ja jo tehdyistä sopimuksista. Kivulias prosessi tuottaa hedelmän – millaisen? Onko kotiin Englantiin enää paluuta viikkokausien harhapoluilta?
Psykologin tavoin Lessing käyttää romaanihenkilön unia mielentilojen luotaukseen.
Menneen räväkästi rikkonut Kate näkee unia arpisista hylkeistä sekä kilpikonnista atomipommin tuhoamalla saarella. Kesä Espanjassa on täynnä yllättäviä vaikeuksia, ihmisiä – ja ajatuksia.
Toisin kuin Eloonjääneen muistelmat, Kesä ennen pimeää on aistillisuudessaan lähellä viihderomaania.
Näkökulmien runsaus ja kerronnan läpinäkymättömyys kuitenkin tekevät syvähakuisen vaikutuksen. Romaanikertojan voimakkaan naisellinen ote tekee miehistä statisteja ja suuntaviittoja erilaisiin naiskohtaloihin.